Ovatko valtakulttuurimme omaksumat kirkolliset toimitukset uskonnonharjoittamista lainkaan?

Huomenna aloittaa kevätistuntokautensa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous. Kokouksen tehtävänä ei ole ottaa kantaa päivän polttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, vaan oman vastuualueensa osalta siihen, miten luterilaista  uskoa maassamme harjoitetaan.

Vaikka valtaosa suomalaisista on luterilaisen kirkon jäseniä, ei tämä suinkaan tarkoita Suomi olisi luterilainen valtio tai että luterilainen oppi edustaisi maassamme valtion uskontoa. Virheellinen on myös käsitys, että jokin maassamme toimivista luterilaisista kirkoista olisi valtionkirkko.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on paitsi uskontokunta, myös valtiovallanrinnalla toimiva julkisoikeudellinen yhteisö, josta on säädetty perustuslain 76 §:n nojalla kirkkolaissa. Kirkon asema valtiossamme on vahva, mutta se miltään osin ole osana valtiovaltaa. Kyse ei siis ole valtionkirkosta.

Kirkon jäseneksi tullaan kristillisessä kasteessa, joko lapsena tai aikuisena. Saatuaan kristillistä opetusta kirkon jäsen konfirmoidaan. Tässä vaiheessa hän viimeistään tunnustaa julkisesti kristillisen uskonsa. Onko siis niin, että valta osa maamme väestöstä ovat luterilaisia  julkikristittyjä? Miksi eivät olisi, ovathan he kaikki uskonsa omalla suullaan tunnustaneet? Kirkkomme tunnustuskirjassa kuitenkin sanotaan: ”tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. ”. Keitä he ovat, sitä emme tiedä, eikä meidän asiamme ole tässä ajassa ryhtyä asiaa arvailemaan.

On varmasti niinkin, että monet suomalaiset saavat kristillisen kasteen, osallistuvat konfirmaatioon ja kuuluvat jäsenenä kristilliseen seurakuntaan vain koska maassamme on sellainen perinne ja tapa. Kirkon ja paikallisen seurakunnan asiana ei kuitenkaan ole suhtautua jäsenistöönsä teeskentelijöinä, vaan olettaa hyvää ja  pitää heistä jokaista ihmisinä, joka kirkkojärjestyksen sanamuotoa mukaillen tahtoo tunnustaa kirkon uskoa. Näin ellei hän omin sanoin muuta väitä.

Edellä kirjoittamaani viitaten terveiseni huomenna kokouskautensa aloittavalle kirkolliskokoukselle: Älkää suhtautuko kirkkomme jäseniin teeskentelijöinä, vaan tehkää päätöksiä sillä oletuksella, että jokainen kirkkomme jäsen tahtoo tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkollisissa toimituksissa on kyse uskonnon harjoittamisessa pyhien ja tosiuskovien yhteisössä, yhteisössä joka on avoin kaikille kansoille. Yhteisössä, jonka opetus perustuu Raamattuun. Muuta tarkoitusta varten niitä ei ole tarkoitettu toimitettavaksi. Valtakirkko asema ei asiaa muuksi muuta.

18 kommenttia

  • Risto Korhonen sanoo:

    En ihan saanut kiinni kirjoituksesi tarkoituksesta, joten pari huomiota. Ensiksi, mitä mahdoit tarkoittaa sanomalla “… olettaa hyvää ja pitää heistä jokaista ihmisinä, joka kirkkojärjestyksen sanamuotoa mukaillen tahtoo tunnustaa kirkon uskoa.” Jos ei tunnusta kirkon uskoa, pitäisikö ihmisestä olettaa pahaa?

    Toiseksi, miten/miksi mielestäsi kirkolliskokouksen päätöksentekoon vaikuttaa se, moniko jäsenistä tunnustaa uskoa ja moniko “teeskentelee”? (“… tehkää päätöksiä sillä oletuksella, että…”)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Noinhanse kristilline itseptos toimii, kun selevä enemmistö kirkon jäsenistä on juurikin noita ‘teeskentelijöitä.’ Kristuksen tunnustuksellisesti henk.koht. Vapahtajaksen ottaneita on ehkä 4-6 prossa väestöstä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Seppo Heinola.

      Eikö ole erinomainen asia, että kirkossamme on “meitä teeskentelijöitä” ? Kirkon toiminnan kannalta myös raha on välttämätöntä. Kuka sitten pettää ja ketä ja mitä on kristillinen itsepetos? Kysymyksiähän tuo kommenttisi herätti.

      Jukka Kivimäen blokikirjoitus oli sitä vastoin hyvä ja aiheellinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Rahaa tarvitan koska kirkko on itse asiassa elinkeinojärjestelmä, jonka ammattilaiset saavat palkkansa laajalta lähes täysin profaanilta jo lapsena asiaan valjastetulta jäsenistöltä. Eikä siinä mitään – työmies on palkkansa ansainut- jos reilusti myönnetäsiin kyseessä olevavanhoihin myytteihin perustuva elinkeinojärjestelmä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Mielipidemittaukset osoittavat yleensä n. 30-40 % välillä olevia lukemia niiden västöosuudesta, jotka “uskovat Jumalaan niin kuin kirkko opettaa”. Nämä ovat vakaumukseltaan kristittyjä, vaiika heistä suuri osa vierastaa tuota vapaiden suuntien suosimaa ilmaisua “Kristuksen henkilökohtaisesksi Vapahtajaksi ottamisesta.” Usko ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristuksen riittää pelastukseen, niinpä se riittää myös kristityn nimen käyttöoikeutteen. Näiden “varmojen” lisäksi on n. 15-20% epäröiviä, joiden usko on häilyvämpää. Koska kirkkoon kuuluminen on vapaaehtoista, on pelkkä jäsenyyskin kannanotto kristinuskon puolesta, niilläkin, jotka eivät (vielä) ole saaneet uskon lahjaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Yrjö. ei (ev.lut) kirkkoon kuuluminen ole Suomessa vapaaehtoista. Tiedät hyvin itsekin, että suurin osa jäsenistä on liitetty siihen heidän mielipidettään kysymättä, toisten ihmisten päätöksellä.

      Mistä tuo 30-40% tulee? Jos kysyy Googlelta, ensimmäinen vastaus (Seurakuntalainen 15.05.2012) kertoo, että “Suomalaisista runsas neljännes (27 %) ilmoitti Kirkon tutkimuskeskuksen marraskuussa 2011 teettämässä kyselyssä uskovansa kristinuskon Jumalaan”. Onko eri asia uskoa kristiuskon Jumalaan tai uskoa, kuten kirkko opettaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      Leo T: “Kirkon toiminnan kannalta myös raha on välttämätöntä.”

      Varmaankin.

      Mutta ihan toinen asia on se, onko kirkon toiminta mitenkään välttämätöntä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Helinä Iisalo sanoo:

    Minä toivon, että kirkolliskokousen jäsenet muistaisivat, ettei kristillinen kirkko ole konservatiivi tai liberaali, se ei ole poliittinen yhteisö, vaan sillä on asioille teologiset perusteet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Olen kuullut ulkomaalaisen näkökulman Suomen Kirkon merkityksestä Suomalaisuuteen ja hänen ihmetyksensä kohdistui juuri koko kansan näennäiseen kirkko uskoon, joka näkyy kauppojen aukiaikojen säätelyyn asti ja siihen miten yhteiskunta on järjestäytynyt Kristillisten arvojen ympärille kaikilla elämän osa -alueilla. Kansan rehellisyys ja omatunto lepää pitkälti niiden arvojen varassa, joista se on kasvanut, eli Kristillisen Kirkon vaikutuksesta, myös sen kasvatuksesta kouluissa ja kotona. Kirkko koulu ja koti ovat pitäneet yhtä suurten sotien jälkeen aina näihin päiviin… Viimeiset 20v on ollut suuren ja nopean murroksen aikaan…

    Sanoin hänelle, että muutos huonompaan on jo alkanut Suomessakin ja nykyisin syntyvyys laskee kovaa vauhtia, sekä Kristityksi ei kastetta enää kaikkia lapsia automaattisesti, vaan osa haluaa elää kuten pakanat, etsien itselleen maahisia ja muita satuolentoja oppaakseen, elävän Jumalan sijaan. Sekä monet haluavat elää itselleen kieltäen Jumalan olemassa olen kokonaan.

    Yhtäkaikki, Suomi on vielä vielä jälkikristillisen vaikutuksen alainen ja monet käytännöt Suomessa ohjautuvat edelleen Kristillisen perinteen ja kalenterin mukaan, vaikka nuorempi väestönosa onkin jo paljolti menettänyt yhteyden ja tiedon siitä, miksi esim. Helatorstaita vietetään, saati Juhannusta… Puhumattakaan Kristuksen ylösnousemuksesta ja Pääsiäisen sanomasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ismo: “joka näkyy kauppojen aukiaikojen säätelyyn asti ”

      Miten?

      Ismo: “nykyisin syntyvyys laskee kovaa vauhtia”

      Miten tämä liittyy Suomen ev.lut.kirkkoon tai kirkon toimituksiin?

      Ismo: “Kristityksi ei kastetta enää kaikkia lapsia automaattisesti”

      Se on sitä valinnanvapautta Ismo, että kysytään ennenkuin liitetään minkään sorttisiin yhteisöihin tai kuppikuntiin. Eikös se, että liitetään johonkin uskontoon ole sama asia kuin, että vauvana liitettäisiin poliittiseen puolueeseen tuntematta edes liitettävän poliittista kantaa tai yhteiskunnallisia ajatuksia?

      Ismo: “etsien itselleen maahisia ja muita satuolentoja oppaakseen”

      Voitko kuvitella Ismo, että ilman niitäkin voi elää ihan hyvän pakanallisen elämän?

      Ja siksi toiseksi, eroavatko maahiset ja satuolennot jossain suhteessa jumalista? Ei ainakaan se, että kristinuskon Jumalasta kerrotaan Raamatun tarustossa tee hänestä sen uskottavampaa kuin saunatontuista tai minkä tahansa uskonnon pyhissä tarinoissa kerrotuista jumalista – tai vaikkapa kotoisen Kalevalamme sankarihahmot.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Salomäenpää sanoo:

      ” Se on sitä valinnanvapautta Ismo, että kysytään ennenkuin liitetään minkään sorttisiin yhteisöihin tai kuppikuntiin. Eikös se, että liitetään johonkin uskontoon ole sama asia kuin, että vauvana liitettäisiin poliittiseen puolueeseen tuntematta edes liitettävän poliittista kantaa tai yhteiskunnallisia ajatuksia?”

      Se ei ole sama edelleenkään, ei rinnastus eikä muutenkaan, vaikka kuinka tätä asiaa uudelleen ja uudelleen yritetään perustella aina vain näiden samojen väittämien jälkeen. Luterilaisen, kuten muidenkin vanhojen kristillisten kirkkojen, opin ytimeen kuuluu se, että vanhemmat vievät lapsensa kastettavaksi, jonka kautta heidät otetaan kyseisen kristillisen kirkkokunnan jäseneksi. Asia on siis opissa. Uudet kristilliset kirkot, joihin luen vaikkapa helluntalaiset, vapaakirkon, baptistit ym, heillä on käytössä aikuiskaste. Se on siis ilmeisesti se ainoa tapa Kimmolle ja hänen hengenheimolaisille mikä käy. Mutta se ei nyt vaan ole tapa kuinka luterilaisessa kirkossa lähtökohtaisesti toimitaan. Ilmeisesti Kimmo haluaisi, että luterilaisen kirkon jäsenet toimisivat joko oman uskontonsa vastaisesti tai siten sitten kirkon pitäisi muuttaa omaa käsitystänsä opistaan. Ensimmäistä pidän räikeänä yrityksenä ulkopuolelta puuttua vanhempien oikeuteen harjoittaa omaa uskontoaan oikeaksi katsomallaan tavalla (vaikkakin vapaa-ajattelijat virallisessa agendassaan puhuvat että heille on ihan sama miten ihmiset harjoittavat omaa uskontoaan) ja jälkimmäistäkään vaihtoehtoa on tuskin lähipiirissä nähtävissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Lues Maline historiasi paremmin. Köyhyys, rikolisuus,, murhat ja ryöstöt olivat Suomessa suurimmillaan aikana, jolloin maassa vallitsi vielä uskontopakko ja kaikki suomalaiset kuuluivat ev. lut. kirkkoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Olli Salomäenpää sanoo:

      “Köyhyys, rikolisuus,, murhat ja ryöstöt olivat Suomessa suurimmillaan aikana, jolloin maassa vallitsi vielä uskontopakko ja kaikki suomalaiset kuuluivat ev. lut. kirkkoon.”

      Että se oli siis uskontopakon syy, että köyhyys, rikollisuus, murhat ja ryöstöt olivat suurimmillaan ja kun uskontopakosta päästiin pois, niin nämä luvut rupesivat sen seurauksena laskemaan? Aika hurja syy-seuraus -oletus, joka kyllä huutaisi hieman tarkempia perusteluja ja analyyseja, että se oli juuri tämä se syy ja tämä se seuraus. Nyt kun en ihan tarkkaan tiedä, että tarkalleen mihin ajanjaksoon tai vuoteen Seppo Heinola viittaa, ilmeisesti aikaan ennen ja jälkeen vuoden 1923, mutta mielelläni haluaisin nähdä jotain tilastotietoa tältä ajanjaksolta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      S alomäenpää, vastasin Malisen tähän väittämään:

      “Kansan rehellisyys ja omatunto lepää pitkälti niiden arvojen varassa, joista se on kasvanut, eli Kristillisen Kirkon vaikutuksesta, myös sen kasvatuksesta kouluissa ja kotona. Kirkko koulu ja koti ovat pitäneet yhtä suurten sotien jälkeen aina näihin päiviin… Viimeiset 20v on ollut suuren ja nopean murroksen aikaan…”

      Ei tietysti voi puhua kirjaimellisena jakajana juuri vuodesta 1923, jolloin pakko loppui, kirkon vaikutus oli erittäin suuri pikälle 1960 luvulle saakka. Mutta erityisesti uskontopakon aikanahan ‘Kirkon vaikutus’ oli suurimmillaan, joten on aikas ihmeellistä, että se ei näkynyt pienempänä rikollisuutena kuin nykyään. Väkivaltarikolisuus oli esim. Tampereella vuosisadan alussa luvulla erittäin vakava ongelma, alla aikas valaiseva artikkeli

      http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015071120012819_uu.shtml

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Henrik Sawela

    “Mutta ihan toinen asia on se, onko kirkon toiminta mitenkään välttämätöntä?”

    Esitit ns. hyvän kysymyksen, johon omalta kohdaltani vastaisin, että tuskin kirkon toiminta on välttämätöntä. Jatko kysymys voisi kuulua, että mikä täällä on välttämätöntä? Sitten voisi vielä kysyä, että kuka määrittelee minkäkin asian välttämättömyyden? Ja niin edelleen.

    Minulle ev.lut kirkon toiminnan tukeminen on mielekästä kahdesta syystä; kirkkomusiikki ja historia. Kirkonkirjoista, joita on pidetty 1600-luvulta alkaen, löytyy muun muassa luetteloita seurakunnan jäsenistä, kastetuista, ripille päässeistä, vihityistä ja kuolleista. Minua saa em. syistä nimittää vaikka kulttuurikristityksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Kivimäki
    Jukka Kivimäki

    Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.