Päiväyshippaa kauppiaan kanssa

Lukijani!

Niin tavallinen asia kuin kaupassa käynti on tullut vuosi vuodelta hankalammaksi.

Ei, en tarkoita sitä, että nivelet jo naksuisivat ylimäärin. Tai sitäkään, että tuoteselosteiden tekstit vaativat tarkkaa tihrustamista. En edes sitä, että huolella kirjoitettu ostoslista unohtuu liian usein keittiön pöydälle. Tarkoitan pään sisäistä eettistä keskustelua. Se on saanut ja saa aina uusia piirteitä ja hidastaa valintojen tekemistä.

Ehkä on syytä selittää tarkemmin. Olen sitä polvea, jonka kulutustottumuksia ravisteltiin Rooman klubin ensimmäisillä kauhukuvilla öljyn ehtymisestä ja ylikansoituksesta. Minua on myös valistettu ylikansallisten yhtiöiden limumainosten vauvoja uhriuttavasta vaikutuksesta (Fanta-babies).

Mutta ihmisten maailmanlaajaan kohtalonyhteyteen heräsin vasta vuonna 1984. Olin kirkkomme nuorisoedustajana Luterilaisen Maailmanliiton VII yleiskokouksessa Budapestissa. Siellä jäädytimme jäsenyyden eräältä kirkolta, joka ei ollut irtisanoutunut apartheidista. Sen jälkeen oli aivan luontevaa muuttaa omaakin ostoskäytöstä EELAK-kampanjan nimissä. Pian rohkaisin jopa yhden diakoniakylätoimikunnan laatimaan lehteen uutisen, että me eristämme Etelä-Afrikan tasavallan kunnes rotujen erillisyyspolitiikka lakkaa.

Viitisen vuotta kului ja maailma muuttui. Nelson Mandela vapautui ja apartheid siirtyi historiaan. Ja minä opin, että tiedostavalla kuluttamisella voi vaikuttaa maailmaan.

Nyt kun viisi tusinaa rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin 3,5 miljardia köyhintä, kädet on pakko nostaa ylös haasteen edessä. Paitsi että ei. Minä voin tehdä mikrohyvää. Muutenkin kuin tarjoamalla tuntemattomalle kupin kahvia.

Rooman klubin päivitettykään kauhukuva ei toteudu, kun vähennän hävikkiä jo ruokakaupassa. Ennen sain näppylöitä siitä, että kauppias ilkesi panna maitohyllyn etuosaan nopeimmin vanhenevat purkit. Hippa! Opin läksyni ja kuin uhalla etsin niiden takaa pisimmän päiväyksen tuotteet. Hippa takaisin!

Nyt eettinen hippa on loppu. Ostan kassiin sekä aiemmin pakattua että tuoreempaa tavaraa. Tarpeeni mukaan. Niin ei tule aiheetonta hävikkiä kauppiaalle eikä minulle.

Ja mikä parasta: tulen tarjonneeksi mikrohyvää maailmalle muutaman öljypisaran verran. Eikö vain?

Sinun

Harmaa rovasti

 

Kirjoittaja

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen

Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.