Paketteja paketin sisällä

Onko (kristin)usko eräänlainen paketti, joka sisältää eri asioita?

Kristinuskon perussanoma, ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta maailman Vapahtajana on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävissä oleva asia. Siihen ei paljoa selityksiä ja selvennyksiä tarvita. Luther sanoi aikoinaan jotenkin niin, että kaikki maailman opit tulee punnita seimen äärellä, enkelin ilosanoman valossa: ”teille on syntynyt Vapahtaja…”

Eräs tuttu pappismies sanoi kerran, että niin Luther kuin moni muukin, on yrittänyt paketoida uskoa Kristukseen jos jonkinlaiseen pakettiin. Yksinkertaista asiaa kun on yritetty paketoida tietynlaiseksi selkeäksi, täydelliseksi ja tyhjentäväksi paketiksi, se onkin ollut kohta entistä pahemmin levällään pitkin jorpakoita ja ihmiset hukassa kuin lumiukko hellesäällä. Sitten taas on tullut joku wiisas ihminen, jolle asiat ovat kirkastuneet edellisiä paremmin ja hän on taas yrittänyt saada pakettia paremmin kasaan ja homma jatkuu maailman tappiin asti.

Oikeastaan koko kristinuskon paketti pitää sisällään useita eri paketteja, joita sitten auotaan ja suljetaan, auotaan ja suljetaan, sieltä poistetaan ja laitetaan sisälle tarpeen mukaan eri asioita, miten eri aikakausina eri ihmiset asioita ymmärtävät. Perussanoma pelastuksesta on Kristus ja sitten siihen liitetään eri juttuja enempi ja vähempi osana pelastusta.

Ihmisen valta tulee mukaan kuvioihin heti, kun aletaan vaatia pelastukseen muutakin kuin usko Kristukseen. Jotkut vain rakastavat pitää ihmissydämiä hyppysissään ja laittaa porukka tanssimaan oman pillinsä mukaan. Homma perustuu ihan sinne jokaisen omaan lapsuuteen ja hiekkalaatikolle, jossa Kingi oli se, joka sai keksiä säännöt ja määrätä leikkijät hiekkalaatikolla. Hännystelijät ja alistujat saivat olla hiekkalaatikon sisällä, muut hyljättiin ulkopuolelle ruikuttamaan ja heille vielä huudeltiinkin rumasti perään.

”Takaisin et tule, jos et noudata sääntöjämme.”

Yksi ”uskonpaketti” on nimeltään ILO. Sille on annettu määritelmät ja säännöt, millaista uskovaisen ilon tulee olla, missä asioissa ja asiayhteyksissä sitä saa kokea ja millä tavalla. Oikea ilo. Iloita saa, kunhan iloitsee oikein ja oikeassa paikassa. Ilo uskosta on se tärkein, juuri tästä uskosta, jota edustat ja me edustamme. Ilo elämäntilanteestasi, perheestäsi tai yksinäisyydestäsi, puolisostasi tai ystävistäsi, se on oikeaa ja hyvää iloa.

Jollakin hiekkalaatikolla pienestä lapsesta sanotaan, että kun hän alkaa tanssia iloisesti musiikkia kuullessaan, hänen ilonsa on oikeaa ja hyvää. Jos saman tekee aikuinen, se ei olekaan hyvää, koska aikuisella on ”liha” mukana tanssissa. Ilo siellä, missä ”pilkkaajat istuvat” on hirmuisen väärää. Ei sovi myöskään iloita tietynlaisesta musiikista eikä iloiten laulaa mitä tahansa lauluja. Iloita voi niistä asioista, jotka ovat sallittuja, esimerkiksi televisionkatselu ei ole sitä. Myöskään et voi iloita korvakoruista, kaulakoruista ja sormuksista sen sijaan voit.

”Iloitse Herrassa” – tai oikeastaan herroissa, herrojen määräämissä asioissa.

Toinen ”uskonpaketti” on SEKSUAALISUUS. Se myönnetään joo, että se on osa ihmisyyttä ja on ihmisen luonnossa oleva asia, mutta että se pitää osata pitää hallinnassa, tietynlaisessa paketissa, jotta se on oikeaa ja hyvää. Tähän asiaan annetaan sitten paljon ohjeita ja sääntöjä riippuen paljolti omista kokemuksista, opitusta tai itse keksitystä asenteesta ja myös ongelmista. Olen pistänyt merkille, että aiheesta keskustelevat eniten miehet. He ovat myös useimmiten kaikista ärhäkimpiä ja ankarimpia aiheen keskustelijoita.

Seksuaalisuuspakettiin kuuluu joissakin piireissä seksuaalisuuden kaikenlainen toteuttaminen avioliitossa aviopuolison kanssa, kaikki muu seksuaalisuuden toteuttaminen on väärää. Joskus ihminen voi joutua ”yksinäisyyden synteihin”. Se tarkoittaa sitä, ettei ole estänyt ”lintua tekemästä pesää päänsä päälle”, eli on sortunut hekumoimaan vastakkaisella sukupuolella ajatuksin, katsonut kenties päälle Anttilan alusvaatemainoksia ja lopuksi vielä tyydyttämään itseään. Tämmöinen touhu ei kuulu uskovaisen seksuaalisuuspakettiin.

Eräs tuntemani ja mielestäni viisas nainen sanoi joidenkin miesten yrittävän hallita omaa seksuaalisuuttaan määräilemällä naisten kaunistautumis- ja pukeutumisasioita, eli antamalla heille ohjeita ja sääntöjä heidän ulkonaisen olemuksensa osalta.

”Pukeutukaa rakkaat sisaret niin, että miehetkin pysyvät uskomassa.”

Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät asiat on oma pakettinsa. Siitä en sano muuta kuin sen, mitä Teemu Selänne oli sanonut Seiskan haastattelussa kun häneltä kysyttiin tasa-arvoisesta avioliitosta: ”jos joku haluaa mennä naimisiin miehen kanssa, niin menköön.” Niin, kuuluuko se kenellekään muulle koko asia?

Pelastuspakettiin kuuluvat oikeat ajatukset, mielipiteet ja kannanotot ja paljon, paljon ihan lukematon määrä kaikenlaisia asioita hienosäätöineen. Kuinka kukaan ikinä on voinut omata täysin oikeaa kristinuskon pakettia ja päässyt pakettinsa kanssa taivaaseen? Eikö kamelin ole helpompi mennä neulansilmästä läpi kuin rikkaan Taivasten valtakuntaan? Eivätkö rikkaudet ole juuri noita pelastuspakettiin tungettuja asioita?

Kysyn minä pieni ihminen, joka olen yrittänyt saada tolkkua niin Lutherin kuin monien muidenkin ihmisten tarjoamista paketeista.

Sanotaan, että pelkkä usko riittää, mutta sitten ei yhtäkkiä riitäkään. Selitä minulle, mutta selitä niin, että pieni lapsikin sen ymmärtää. Oppi Kristuksesta kun tahtoo hukkua pikkupakettina muiden pakettien joukkoon. Ja siitä huolimatta, tässä kaikessa sekamelskassa itse kukin esittää niin selvillä vesillä olijaa, ettei vesiselvempää olekaan. Puppua, sanon minä.

 

Haave

 

Haluan syntyä uudelleen

olla pieni lapsi jälleen

olla sitä pelkäämättä helvettiä

toivomatta aina vaan taivasta

 ja iloitsemalla elämästäni.

 

Haluan olla jälleen nuori

nauttien kevyestä askeleesta

riemusta hehkuvassa rinnassani

ja olemaan vihaamatta rakkauteni

poltetta joka ainoalla askelellani.

 

Haluan aloittaa seurustelun

uudestaan mieheni kanssa

illan hämyssä katulyhdyn alla

ja mennä hänen kanssaan tanssilavalle

hänen vahvojen käsiensä pyörityksiin.

 

Haluan tanssia kropastani

kahlitsevat solmut auki kokonaan

jotka estävät nauttimasta toisistamme

ja saavat meidän kyynelehtimään

huuruisen auton etupenkillä

syvää syntisyyttämme murehtien.

 

Haluan heittää oikeaoppisuuden

kavaluuden kahlitsemasta iloa

säännöillä ja määrityksillä

antamalla oikeita ohjeita

rakkaudelle pienessä

ilottomassa ja tiukassa paketissa.

 

Haluan ottaa miestäni kädestä kiinni

pyörittää hänet kanssani

piruetin hurmokseen

ja pyöriä läpi tanssilavan katon

kohti unelmien avaruutta

ja rakastuneiden ihanaa taivasta.

 

Teen sen kaiken pääni sisällä

unelmissani ja unissani

teen sen aina vain uudestaan

Eikä kukaan voi minua siitä estää

eikä heittää ankaria katseita päälleni

koska unelmiani ei voi kukaan vahtia…eikä pois ottaa.

 

 

32 kommenttia

  • Tarja Aarnio sanoo:

    Hyvä kysymys Vuokko Ilolalta. Itse olen pohtinut samaa. Ensin ev.lut. kirkko opettaa vapaita suuntia myöten, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta. Siis yksiselitteisesti. Mutta sitten kummasti siihen tulee yleensä varsinkin maallkoiden suusta se mutta… Mutta, mutta… ole niin tai näin ja sitten pelastut. Eli siis ei yksin uskosta, yksin armosta!?

    Muutens, roomalaiskatolisilla ja ortodokseilla taitaa olla enempi painotusta opissaan myös tekojen puolella?

    Opettaako siis ev.lut. kirkko väärin? Eli ei muistuta, että meidän kuitenkin tulee pyrkiä tekemään hyviä töitä.

    Kirkossahan synninpäästössä kuorossa myönnetään, että emme rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Niinhän se todella lopulta on. Olisi mielenkiintoista nähdä se henkilö, joka näissä aivan ratkaisevissa perusasioissa vilpittömästi kertoo onnistuneensa. Ja sitten tietysti on oikeutettu ohjaamaan muita kaikin hyvin neuvoin ja tulkinnoin, mitä tälläkin palstalla saa lukea.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vuokko Ilola sanoo:

      Näinpä Tarja. Kristinuskon paketti kääritään armo-lahjapaperiin ja kummasti sieltä kun vähän paperia raottaa, paljastuu iso määrä sääntöjä ja vaatimuksia, panttina taivaspaikka.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Minä ihmettelen tätä keskustelua. Ihmettelen, kun tätä on useat kerrat käyty lävitse.

      Se Mutta, mutta on näennäinen. Mutta.

      Uskossa olevalle ei ole mitään muttia.

      Kun ei olla uskossa, kun on menetetty yhteys Kristukseen, silloin tulee muttia, koska laki vaatii yhtä sun toista.

      Tämä sanoma ei mene nykyajassa näköjään perille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Vuokko Ilolalta hyvä kirjoitus.

    On kummallista, etteivät ne, jotka äänekkäimmin esiintuovat oikeaa uskoaan, kuitenkaan usko kirjoituksia, vaan lisäävät uskonsa perään mutta-sanan.

    ”Sillä SIKSI me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on KAIKKIEN ihmisten vapahtaja, ”

    Paavali lisää sivulauseen, mutta ei muttaa:

    ”varsinkin uskovien.”

    Heino Korpela tuo hyvin esiin kirkkoteologian syvät ongelmat: ”Kyllä usko on melkoinen probleema. Toisaalta usko yksin tekee vanhurskaaksi, näin todistaa raamattu.”

    Vanhurskaus pitäisi kääntää oikeamielisyydeksi. Kun ihminen oikeudenmukaistuu uskosta Kristukseen, hän voi todeta Paavalin sanoin: ”Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: ‘Autuaampi on antaa kuin ottaa.’”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    Tarja Aarnio: Kirkossahan synninpäästössä kuorossa myönnetään, että emme rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Niinhän se todella lopulta on. Olisi mielenkiintoista nähdä se henkilö, joka näissä aivan ratkaisevissa perusasioissa vilpittömästi kertoo onnistuneensa. Ja sitten tietysti on oikeutettu ohjaamaan muita kaikin hyvin neuvoin ja tulkinnoin, mitä tälläkin palstalla saa lukea.

    Vuokko Ilola: Jeps. Minusta se on niin, että ne lähimmäisenrakkaudelliset teot ovat tätä maallista elämää, hyvinvointia ja järjestystä ja usko taivasta varten. Eli pelastus ei ole millään tavalla sidoksissa tekoihin.

    Uskominen, se menee monimutkaiseksi, kun me ihmiset sitä vähänkään peukaloimme. Tämän takia minulle tuli hyvä mieli kun luin nuo Tarjan ja Vuokon kommentit.

    Vaikka kuinka pyrkisimme selkeästi kertomaan, mitä usko pitää sisällään, sisällys jää epäselväksi, ellei itse Jumala avaa Pyhän Henkensä kautta meidän ymmärrystä käsittämään armon laajuutta; niin kaukana kuin itä on lännestä…

    Armon saaneina, meidän tulee pyrkiä hyvään ja vaikka me joskus onnistummekin tekemään hurskaita tekoja, eivät nämä hurskaat teot tuo meitä yhtään lähemmäksi taivaaseen pääsyä. Paavali ei sano, ettemme ollenkaan onnistu tekemään hyvää. Mutta sitten hän mielestäni sanoo tämän hyvin keskeltä niin, että totuus tulee esiin ”paketista”, tulee, vaikka olisi kääritty kuinka ihmis-selityksiin. Luetaanpa tämä Paavalin kirjoitus lopuksi:

    Tiit. 3: 5 ”hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. 6 Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, 7 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovalle vanhurskaudeksi.

    Nyt olisi hyvä funtsia, mitä tarkoittaa “jokaiselle uskovalle”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Kirjoituksen aiheeseen liittyvä helmi:

    SRK:n vuosikirja 2012

    Usko ja elämäntapa

    — Uskovaisen tunnistaa myös fiksusta käytöksestä, siveellisistä vaatteista, siististä ulkonäöstä ja iloisuudesta, koska sisimmässä on hyvä olla. He eivät meikkaa eivätkä korosta ulkonäköään, kun he tyytyvät Jumalan luomistyöhön ja uskaltavat vanheta rauhassa. Uskovaiset ovat tuunaamattomia. He haluavat olla luonnollisesti ja elää terveellisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heino Korpela sanoo:

    Voi meitä ihmispoloisia! Monilla uskonsuunnilla on halu näyttää toisille ihmisille ulkoisella olemuksellaan, mitä aatesuuntaa he kannattavat. Kysymyksessä on mielestäni sama asia, kuin on poliittisilla puolueilla, he ehostavat värein tunnuksiaan, että tietäisimme heidän aatteensa.

    Kävin Lintulan luostarissa. Tapasin nunnan, hänen nimettömässä sormessaan oli kihlasormus. Kun ihmettelin kihlasormusta, hän sanoi, että hän on kihloissa Jeesuksen kanssa. Lisäksi hänet erotti kyllä vaatetuksesta, että hän oli nunna.

    Usein papit pitävät pantaa kaulassaan, vaikka eivät olekaan enää papin virassa. Erkki Reinikainen oli ammattisotilas, oliko hän everstiluutnantti, siis korkea upseeri. Hän oli myös saarnamies. Kun hän saarnasi suviseuroissa, hän puki ylleen sotilaspukunsa, näin ilmaisi, että tässä ollaan muutakin, kuin saarnamies.

    Helluntaiuskovat mainostavat uskoaan kirjoittamalla raamatun lauseita autoonsa. Olen heille sanonut, että älkää kirjoittako ruosteisiin autoihin. Muuten vapaansuunnan uskovat eivät erotu, meistä tavallisista uskovista.

    Kun SRK:n vuosikirja kertoo, miten heidät erottaa, meistä muista uskovista: ”He eivät meikkaa eivätkä korosta ulkonäköään, kun he tyytyvät Jumalan luomistyöhön ja uskaltavat vanheta rauhassa. Uskovaiset ovat tuunaamattomia. He haluavat olla luonnollisesti ja elää terveellisesti.”

    Mielestäni tässä valehdellaan ihan aidosti: ”eivätkä korosta ulkonäköään, kun he tyytyvät Jumalan luomistyöhön.”

    Eivätkö siis miehet aja partaansa, leikkaa tukkaansa? Eivätkö naiset ollenkaan huolehdi tukkansa mallista, leikkaa kynsiään? Mikä on Jumalan luomistyötä ulkonäyssä? Sekö, ettemme ollenkaan siistisi tukan, kynsien ja vaikka nuorina hoitaisi näppylöitä kasvoistamme! Kyllä kai Jumala on antanut meille älyn lahjan, että osaisimme myös kaunistaa itseämme.

    Jumalako välittäisi naisten tukanväristä! Siitä onko nainen kaunistanut itsensä koruilla, vai ei. Tuskinpa Jumalaa häiritsee naisten kauneus, taitaa enemmänkin miehiä häiritä. Miehillä olisi enemmänkin aihetta kohentaa ulkonäköään, monella miehellä paidan helma lepattaa housunpäällä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Lähetystyö, evankelioiminen ovat ilmeisesti tarpeettomia asioita, kun kaikki kerran ovat jo uskossa kasteesta kuolemaansa asti. Vakaasti ja horjumatta ainakin ensimmäiset 100 v. Kertooko tämän kristikansan elämä siitä? Onko sopimatonta sanoa, että usko on myös Jeesuksen seuraamista, ei ainoastaan sitä, että myöntää – hyvin usein tietoisesti valikoiden – syntisyytensä? Armoa saaneen rakkaus, eikö se viekään ihmistä myös luopumaan jostakin, sellaisesta mitä itsekäs minä on pitänyt oikeana, mutta Jumalan tahto ei? Sitäkö se on, että synninpäästön alla myönnän syntisyyteni ja päivällä mieleni muuttumatta jatkan taas sitä pahaa, mikä aamulla jäi minulta kesken? Kenties armo oli liian halpaa.

    En piittaa ulkonaisista. Ne ovat pieniä asioita. Jos jollekin on hiusten väri ollut ongelma, värjätköön minun puolestani. Oletan, että sisäinen muutos jotenkin näkyy ihmisessä, ainakin arvoissa ja elämän mielenkiinnon kohteissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit