Arvoista riittää keskusteltavaa

Kun tavataan, puhutaan tavallisista asioista, esimerkiksi Kuopion perinteisten tammimarkkinoiden pakkassäistä. Pohditaan myös talouden asioita ja niiden yhteyttä hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymisen kohdalla kysytään perustellusti, miten tasapuolisesti kaksiosainen käsite hahmottuu. Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot ovat tärkeitä. Itä-Suomen yliopisto järjesti syyskuussa 2014 kansainvälisen symposiumin, johon osallistuin tutkijana. Ihmisiä koskevissa ratkaisuissa ihmisarvon kunnioittaminen on keskeistä.

Pakkassää saattaa virittää keskustelua tähänkin suuntaan:

Monet muistavat ruotsalaisen mäkihyppääjä Jan Boklövin. Kohdeltiinko häntä oikein mäkihyppyarvosteluissa? Hän oli kehitellyt luovasti niin sanotun V-tyylin, jolla pääsi pitkälle. Tyyli otettiin myöhemmin yleisesti käyttöön. Jäiköhän Jan Boklöviltä arvokisojen voittoja saavuttamatta, kun hän käytti toisten mielestä "väärää tyyliä", vaikka se ei ollut millään tavoin kielletty? Pitäisikö Boklövin kohtelu nostaa uudelleen esille?

Voidaan kysyä, milloin ylittyy V-tyylillä hypättynä 300 metrin raja. Muistelen, että Jan Boklöv voitti vuonna 1989 maailmancupin kokonaiskilpailun, vaikka tyylin pistemenetykset olivat huomattavat. Mäkihypyn kohdalla minua askarruttaa tyylipisteiden epäjohdonmukaisuus: hypyn pituus vaikuttaa tyylipisteiden suuruuteen.

Urheilusta muistetaan myös äskettäinen nuorten jääkiekkomenestys 2015 ja Kuopio - Jukola 2014 -suunnistustapahtuma, josta olen kirjoittanut artikkelin verkkoon: "Kuopio - Jukola piti nähdä ja kokea". Tapahtuman suojelijana toimi tasavallan presidentti, joka seurasi syksyistä jääkiekkoturnausta. Oletko tutustunut toisaalta julkisuudessa olleisiin kirjoituksiin, jotka kertovat maapallon eri vuoristoissa suoritetuista vuorikiipeilyretkistä?

Vuorikiipeilytapahtumat ovat kiinnostaneet ja niistä muistuukin mieleeni, että olet kirjoittanut, säveltänyt ja laulanut monessa yhteydessä oman "Vuorikiipeilijän laulusi". Millaiset ne laulun sanat, jotka kirjoitit alunperin piirtämäsi vuoren sisälle, olivatkaan? Melodiakin taisi syntyä heti. Laulun sanojen jälkeen keskustelua varmaan vielä riittää.

Vuorikiipeilijän laulu

(Vilmi, Veikko 2002, sanat ja sävel)

Kun rohkeutta riittää,

vuorikiipeily kiinnostaa.

Voit muutakin tehdä,

kun voimia riittää.

On taitoa tehdä hyvää,

auttaa toisia, apua tarvitsevia.

 

Niinhän ne "Vuorikiipeilijän laulun" sisäistettävät sanat olivatkin. Kuopio - Jukolan tapahtuma kiinnosti minuakin, mutta sen ajankohta ei sopinut työkiireiden vuoksi. Onneksi on vielä töitä. Monet ovat kokeneet irtisanomisia ja lomautuksia. Mitenkähän ajankohtainen pakolaisten kotouttaminen onnistuu? Niin, en päässyt mukaan Kuopio - Jukolan ainutlaatuiseen vapaaehtoistoimintaan, jota esiintyy kirkon toiminnassakin.

Kirkon luottamushenkilönä on mahdollista vaikuttaa hyvinvointiasioihin. Päätöksenteossa toteutuvat arvot palvelujen yhteydessä. Kirkkoa koskevissa toiminnoissa tarvitaan eri tahojen yhteistyötä. Kirkko huolehtii oppinsa ja perinteensä mukaisesti kristillisestä kasvatuksesta. Esillä olevien asioiden on tuettava lasten ja nuorten kasvua. Ihmiset pohtivat myös kirkkoon kuulumisen merkitystä.

Kirkolla on toimintoja, jotka käsittelevät elämänarvoja ja perhetapahtumia. Havainnot kertovat, että kirkko on merkittävä instituutio. Ihmiset arvioivat kirkkoa, tuntuuko se heistä "lämpimältä lähiyhteisöltä" vai ehkä "etäiseltä laitosmaiselta toimijalta". Jos kirkon toiminnoissa tunnistetaan "sisäänlämpiävyyttä", on etsittävä keinoja tilanteen parantamiseksi.

Kirkon toiminnoissa on otettava huomioon yhteiskunnan eri väestöryhmät. Yhteiskunnassa on haasteita: perheet ovat tukemisen arvoisia, vanhuspalvelujen ja omaishoitajien kysymykset on ratkaistava, sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus on hoidettava ja koulutuspalvelujen laadullinen kehittäminen on myös tärkeä.

Kirkkoa tarvitaan auttamaan päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten vaativassa kasvatus- ja opetustyössä. Pakolaisten kotouttamisessa kaikenlainen "apu" on tarpeen. Päätöksenteko vaatii tietoa, taitoa ja kokemusta. Tiedon lisäämisen on tapahduttava alhaalta ylöspäin. Yhteiskunnan toiminnoissa on useita vapaaehtoisia henkilöitä. Miten kävisi, jos vapaaehtoistyötä tekevät ilmoittaisivat lopettavansa talkootyönsä? Varmaan monet yhteiskunnan toiminnot pysähtyisivät.
Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

Kuopio

Kirjoittaja

Veikko Vilmi
Veikko Vilmi

VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL- OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys- MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit