Pakotetun hiljaisuuden viesti

Seuratessamme koronaviiruksen aiheuttamia keskusteluja sosiaalisessa mediassa, tai lenkkipolulla ihmisten välisessä juttelussa, yli muiden nousee kysymys siitä, mitä tämä aika oikestaan merkitsee ihmiskunnalle. Jos sivuutamme työhön ja talouteen liittyvät materiaaliset kysymykset (jotka ovat tietysti hyvin tärkeitä) joudumme miettimään ajan sanomaa syvällä sielussamme. Yksi tapa tarkastella sitä olisi miettiä ihmisen syvintä olemusta. Miksi ihminen on oikeastaan luotu? Millaista elämää ihminen on tarkoitettu viettämään? Kuka osaa edes vastata näihin kysymyksiin?

Jos kysymyksessä olisi sähköinen kone tai teknologian ihme, kääntyisimme luonnollisesti ongelmatilanteessa valmistajan puoleen. Todennäköisesti ostetun laitteen mukana olisi tullut käyttöohje. Entä jos käyttäisimme laitetta sopimattomalla eli ohjeen vastaisella tavalla? Tuotteen takuu tai vakuutus ei korvaisi aiheutuneita vahinkoja. Olisimme itse syy siihen, että uusi ja kallis laite menisi rikki.

Ihmiselläkin on käyttöohje, joka liittyy häneen itseensä; hänen ihmissuhteisiinsa; hänen suhteeseensa hänen Valmistajaansa ja vielä siihen paikkaan, jossa hän elää. Raamattu kertoo aivan alkulehdillään (1.Moos.1:27) seuraavaa: "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen..." Saatuaan luomistyönsä päätökseen Jumala lepäsi työstään (1. Moos. 2:2): "Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi kaikesta työstään." Jumala vielä pyhitti lepopäivän, jonka viettämisestä tulikin yksi kymmenestä käskystä. Ihminen on siis tarkoitettu tekemisen lisäksi lepäämään. Varsinainen työ tuli maailmaan vasta syntiinlankeemuksen seurauksena (1. Moos. 3:19): "Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi..."

Yksi kaikkein tärkeimpiä käskyjä Raamatussa on, että ihmisellä, joka tahtoo olla Jumalan yhteydessä, ei tule olla mitään epäjumalia. Uskallan väittää, että työ, joka oli alunperin synnin seuraus, on monen nykyihmisen epäjumala. Epäjumala vie ajan ja usein myös terveyden. Aika, jolle sille uhrataan ei ole poissa "vain" Jumalalta, vaan myös lähimmäisiltä. Terveys taas voidaan uhrata monin eri tavoin, jotka voivat voivat liittyä esimerkiksi jatkuvaan kiireeseen ja sen aiheuttamiin epäterveellisiin ruokailutottumuksiin ja palautumisen puutteeseen. Myös esimerkiksi jatkuva lentäminen voi altistaa erilaisille sairauksille.

Jos ihmiskunta (tai yksilö) kulkee jatkuvasti Jumalan säädöksiä vastaan, sillä tulee olemaan vakavia seuraamuksia. Raamatun esimerkissä Jumala näki pahaksi sen, että maan ei annettu viettää lepoaikaa, sille tarkoitettua sapattivuotta. Seuraus oli karkotus maasta (3. Moos. 26:35): "Koko autiona olonsa ajan se saa viettää sapattia, jota sillä ei ollut teidän siellä asuessanne." Jos ihminen ei suojellut maata ja meni liian pitkälle ahneudessaan Jumala saattoi pysäyttää hänet.

Me elämme nyt pysäytyksen aikaa. Riippumatta siitä, uskommeko Raamattuun ja syyn ja seurauksen lakiin, olemme joka tapauksessa pysäytettyjä. Siksi olisikin hyvä miettiä, mitä tämä aika puhuu? Millä tavalla levottomuutemme voisi väistyä ja rauha tulla tilalle?

Mikä on pakotetun hiljaisuuden viesti?  

3 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hieno oivallus Susanna. Sabatin lepo, kun on jäänyt unholaan, niin nyt joudumme pysähtymään ja pitämään pitämättömät sabatit. Tämähän antaa merkityksen tälle ajalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Ihminen tarvitsee sapatinlevon, mutta sillä on syvällisempi merkitys, joka alkaa sapatinlevosta Kristuksessa.

    Mat.11:28-30 Tulkaa minun tyköni kaikki uupuneet ja rasittuneet ja minä virvoitan teitä. Nostakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä olen lempeä ja nöyrä sydämeltä ja te löydätte sapatinlevon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sopiva ja minun taakkani on kevyt.”

    Kirkkoraamattuun kreikan anapaussis on käännetty levoksi, mutta Septuagintassa se tarkoittaa sapatinlepoa, mitä merkitystä itse olen käyttänyt, koska se liittää Jeesuksen sanat Mooseksen kirjan alkulehdiltä Ilmestyskirjaan asti.

    Ihminen tarvitsee ikeen, mutta jos se hiertää ja on raskas, niin ies ei voi olla Kristuksen. Helluntailaisaikoinani näin läheltä, miten ies painoi ja hiersi ja moni kantaja uupui, kuten minäkin. Se oli helluntailaisen opin ies.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Susanna Kokkonen
    Susanna Kokkonen

    Opetan eri puolilla maailmaa sellaisista aiheista kuin holokausti, juutalaisviha, kansanmurha ja kristittyjen vainot. Koulutukseltani olen filosofian tohtori juuri Holokaustin aihealueelta. Työskentelin yli kymmenen vuotta Jad Vashemissa Jerusalemissa. Tuona aikana kirjoitin kirjani 'Matka Holokaustiin'.