Paluu ghettoon

Näin jälkeenpäin nostalgisoiden 30 vuotta sitten ortodoksisessa maailmassa orastanut vapauden aikana oli lyhyt tähdenlento. Demokratiaa hapuillut Jeltsinin Venäjä, itäisen Euroopan vapautuminen ja nuoren Bartolomeoksen nousu Konstantinopolin patriarkaksi loivat huuman: nyt on ortodoksisuuden aika!

Ortodoksisen maailman ylösnousemus humallutti meidätkin. Suomen ortodoksisessa kirkossa orasti vapaan lehdistön ja mielipiteiden suojasään aika. Ortodoksilehdissä, Aamun Koitossa, Analogissa, Logoksessa, Ortodoksiviestissä ja Soleassa oli journalistista otetta.

Kirkon kantoja oli tuolloin helpompi esitellä kuin nyt. Teologisen argumentaation hallitsi arkkipiispa Johanneksen (Rinne) ohella metropoliitta Tiihon (Tajakka). Kirjoittavat papit Erkki Piiroinen, Olavi Merras, Heikki Huttunen ja Johannes Karhusaari vaihtoivat usein saarnaretoriikan mielipiteisiin. Sanavalmiita ortodoksitoimittajia olivat muun muassa Tapani Kärkkäinen, Teuvo Laitila, Hellevi Matihalti ja Heidi Vaalisto. Oli ekumeenisestikin helppoa puolustaa kristillistä journalismia, kun naapurikirkossakin oli sellaisia kollegoja kuten Jaakko Elenius ja Heikki Kotila.

Kävin arkkipiispa Johanneksen nuhdeltavana Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelun (”Kirkko elää pysähtyneisyydessä” 28.1.1998) vuoksi. Arvovallastaan ja auktoriteetistaan tarkka Johannes sieti huonosti soraääniä, mutta antoi viisaan neuvon: ”laukokaa vähemmän yksityisiä mielipiteitä ja esitelkää enemmän kirkon kantoja”. Hän sentään myönsi, että kirkon kanta ja mielipide-erot ovat olemassa!

Ortodoksijournalismi avasi helposti kirkon päätösten taustat. Piru asuu yksityiskohdissa. Usein riitti, kun kaivoi esille valmisteluun käytetyn ajan ja vertasi sitä aikaansaatuun tuotokseen. Sulkujen, sitaattien ja ranskalaisten viivojen osuus paljasti paljon. Varma tapa saada asialle vahvistus oli, jos sen olemassaolo kiellettiin.

Kymmenen vuotta sitten asiat lähtivät kulkemaan takapakkia. Ortodoksinen kirkko luopui vapaaehtoisesti omasta journalismista lakkauttamalla (Analogi, Solea) tai suitsemalla (Ortodoksiviesti, Aamun Koitto) lehdet. Tervekin kritiikki ulkoistettiin sanomalehtiin ja sosiaaliseen mediaan. Jäljelle jäi vain nettijournalismi, jonka ongelmaksi muodostui sama kuin psykohistorialla. Nettijournalismi oli liian holistista, eli se ryhtyi analyyttisyyden sijasta hoitamaan tutkimuskohdettaan. Psykojournalismiin lankesi ensin ortodoksinet ja sitten simeonjahanna.

Matka takaisin 1990-luvun ortodoksijournalismiin on pitkä. Nyt toimitaan, kuten paikallislehti 1960-luvulla: lehti vaikeni taposta, mutta paheksui sitä, joka uskaltautui asiaa kommentoimaan.

Ennustan, että suosiohuuman takaisinmaksun aika koittaa pian. Ortodoksisuus ei ole tänään sen sallivampi tai suvaitsevaisempi kuin 30 vuotta sitten. Osa tuolloisessa utopiassa kirkkoon liittyneistä palaa takaisin isiensä ideologiaan. Oikein tekevät, eikä heitä sovi moittia. Toinen ryhmä jatkaa sinnittelyä uskoen suomalaisen kirkon missioon.

Kolmanteen joukkoon jääneitä odottaa valtiokirkon jälkeinen aika ortodoksisessa ghetossa. Uusi nousu alkaa sieltä 40 erämaavuoden kuluttua: ”Hän kokoaa teidät jälleen yhteen niiden kansojen joukosta, joiden sekaan hän on teidät hajottanut”.

4 kommenttia

  • Jari Haukka sanoo:

    Jyrki H,

    Kiitos, erinomainen katsaus varsinkin kaltaiselleni joka ei tunne tuota lähihistoriaa.

    Kysyisin hieman tarkennusta seuraavaan: “Ortodoksisuus ei ole tänään sen sallivampi tai suvaitsevaisempi kuin 30 vuotta sitten. ”

    Tarkoitatko ehkä “sallivuudella” protestanttisten liberaalien sallivuutta kuten sukupuolineutraalia “avioliittoa”, “naispappeutta”, aborttien hyväksymistä jne.. Vai ehkä jotain muuta?

    Minusta olisi hienoa, jos kertoisit mitä asioita nyt ei sallita ortodoksisessa kirkossa, mutta mielestäsi pitäisi sallia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Ehkä yksi vaiettu asia on pääsiäisen vieton ajankohta. On todella kummallista, että Suomessa ortodoksit viettävät pääsiäistä eri aikaan kuin kaikki koko muun maailman ortodoksit (Virokin siirtyi samaan tahtiin kuin muut äskettäin).

    Kun pääsiäinen on Suomessa nykyään lähinnä tipujen ja pupujen juhlaa, ja paastoakaan ei näy mitenkään yhteiskunnassa, niin on vahvat perusteet alkaa viettää pääsiäistä yhdessä muun maailman ortodoksien kanssa.

    https://simeonjahanna.com/2019/03/12/siirtyminen-yhteiseen-ortodoksiseen-paasiaiseen/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jyrki Härkönen sanoo:

    Hyvä Jari, Horisontissa (18.3.2013) on pohdintaani sallivuuteen liittyvistä ongelmista: https://areena.yle.fi/1-1957024

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Jyrki H,

      Mielenkiintoinen ohjelma. Mutta en päässyt perille mitä mielestäsi pitäisi sallia, jota nyt ei sallita. Ihan konkreettisia asioita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jyrki Härkönen
    Jyrki Härkönen

    Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit