Papin sometyön nurjat puolet: feikkiprofiileja, ahdistelua ja rajattomuutta

Toisinaan minulta kysytään papin sometyön varjopuolista ja olisi valehtelua väittää, etteikö sellaisia olisi. Joitakin viikkoja sitten hätkähdin, kun törmäsin Instagramia selatessa tuttuihin kasvoihin. Nimimerkki oli minulle aivan vieras, mutta sivulle oli kopioitu lukuisia kuvia ja tekstejä omalta Instagram-tililtäni. Esittelytekstissään ventovieras ihminen kertoi olevansa minä ja oli ryhtynyt seuraamaan lukuisia ihmisiä Instagramissa. Feikkiprofiiliin törmääminen tuntui hämmentävältä, sillä henkilökohtaisesti en ole törmännyt tähän ilmiöön aiemmin. Feikkiprofiilin poistaminen onnistui melko vaivattomasti, mutta pian Instagramiin ilmestyi jo toinen vastaavanlainen esittämään minua. Tähän asti olen päässyt feikkiprofiileista eroon melko kivuttomasti eikä suurempaa haittaa ole päässyt syntymään. Silti harmittaa, jos joku saa aikaiseksi vahinkoa esiintymällä kirkon työntekijänä.

Feikkiprofiilien lisäksi olen valitettavan monen muun papin tavoin törmännyt somessa ilkeisiin kommentteihin, työni kyseenalaistamiseen ja ahdisteluun. Kohtaamani ahdistelu on ollut monen kollegan kohtaamaan käytökseen nähden hyvin kesyä, mutta silti asiatonta. Toisinaan puhelimeen kilahtaa myös ihailevia viestejä tai vanhoja kuviani selaillaan keskellä yötä niihin sydämiä merkkaillen. Omalla kohdallani valitettavasti myös tiedän joidenkin ihmisten seuraavan elämääni somen kautta turhankin intensiivisesti, vaikkei yksipuolisen ihastumisen tunteen ruokkiminen olisi heille hyväksi. En ole epäasiallisen käytöksen kanssa yksin, vaan läheisten ja kollegoiden kanssa voin käydä läpi kohtaamaani käytöstä. Nuorten kohdalla olen kuitenkin huolissani some-elämän nurjiin puoliin törmäämisestä, sillä moni heistä ei uskalla puhua avoimesti aikuisille kohtaamistaan asioista. Viimeaikaisten uutisten valossa monet nuoret pelkäävät vanhempien rajoittavan someaikaa, jos nuori kertoisi esimerkiksi kohtaamastaan ahdistelusta. Rohkaisen kaikkia aikuisia juttelemaan avoimesti nuorten kanssa somearjesta ja julkaistavasta sisällöstä. Itseään suojellakseen saa myös tarkkaan miettiä, minkä verran elämästään jakaa. Vaikka saattaisin kertoa paljon työstäni ja arkisista pikkuasioista, en somessa jaa syvimpiä tuntojani ja hetkiäni läheisten kanssa. Elämän tärkeimmät asiat koetaan kasvotusten eikä ruudun välityksellä.

Asiattoman käytöksen lisäksi yksi sometyön nurjista puolista on aina tavoitettavissa oleminen. Some on aina auki ja yhteydenottoja voi tulla mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Usein minua lähestytään myöhään illalla tai viikonloppuisin. Viestejä saapuu myös vapaapäivinä ja loma-aikoina, sillä joka paikkaan ei ole mahdollista asettaa vastausviestiä kertomaan papin poissaolosta. Aina ihmiset eivät myöskään ymmärrä papin tarvitsevan lepopäiviään. ”Ai olet vapaalla, sittenhän sinulla on hyvin aikaa jutella kanssani!” reaktio on monelle papille tuttu. Pappien työssä yleisestikin haasteellinen, työajattoman työn rajaaminen on somessa vielä astetta vaikeampaa. Ei ole helppoa vetää rajoja rajattomuuden keskelle. Omaa jaksamista on kuitenkin ajateltava. Vaikka työstään ja seurakuntalaisista kuinka pitää, myös pappi tarvitsee palautumista, rauhaa ja omaa aikaa. Meistä papeista on eniten iloa silloin, kun levänneenä jaksamme työssä paremmin.

Sometyön nurjista puolista huolimatta koen hyvien puolien ohittavan negatiiviset ilmiöt mennen tullen. Suurin osa somessa liikkuvista on fiksua ja ystävällistä porukkaa, joten kaikkia ei kannata leimata pienen piirin käytöksen takia. Yhteydenottojen määrästä päätellen kirkon läsnäololle somessa on tarvetta. Pappina voinut kohdata ihmisiä ruudun välityksellä laidasta laitaan ja käydä keskusteluja, jotka eivät koskaan olisi olleet kasvotusten mahdollisia esimerkiksi välimatkan vuoksi. Iloitsen valtavasti siitä, että ihmiset uskaltavat lähestyä kirkon työntekijää somessa. Koen, että somessa työn tekeminen on Kristuksen kirkon palvelemista siinä missä kasvotusten keskusteleminenkin. Videoiden, kuvien ja tekstien avulla voidaan tehdä kirkon arkea läpinäkyväksi. Kirkko oli ennen konkreettisesti keskellä kylää, mutta nykyisin voidaan olla myös somessa ihmisten keskellä.

Millaisiin nurjiin puoliin sinä olet törmännyt somemaailmassa?

11 kommenttia

  • Charlotta Lindfors sanoo:

    …kirkon arkea läpnäkyväksi” ? Katselin kirkon työntekijöiden instagrameja. Siellä on kuvia omista leipomuksista, kukka-asetelmista, harrastuksista, matkustelusta ja muusta omaan elämään liittyvistä asioista. Kaikkein eniten on kuvia omasta naamasta. Miten nämä liittyvät kirkon toimintaan ? Tuli mieleen teini-ikäisten tarve saada “tykkäyksiä” muilta ihmisiltä ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • emiliapappi sanoo:

    Hei Charlotta! Joskus kuvien merkitystä kirkon näkökulmasta avataan vasta tekstissä tarkemmin, vaikka päällepäin kuva saattaisi näyttää aivan arkiselta. Esimerkiksi omalla kohdallani leipomukset usein liittyvät seurakunnan toiminnassa olleisiin tarjoiluihin, kukka-asetelmat ovat messuista tai kirkollisista toimituksista ja matkakuvat kirkoista. Kirkoissa on monenlaista toimintaa ja osa toiminnasta voi olla hyvinkin “arkisen näköistä”.

    Ajattelen, että kirkon arkea ovat ihmiset ja heidän arkensa: ihan tavalliset, arkiset asiat puhuttelevat meitä. Monet tuovat esille somessa asioita, jotka tekevät heidät iloisiksi (vaikka ne leipomukset, kukka-asetelmat, harrastukset). Tavallisen arjen näyttäminen näyttäminen Instagramissa kertoo mielestäni siitä, että kirkon työntekijät ovat aivan tavallisia tyyppejä ja tekevät samoja juttuja kuin muutkin. Monilla on ennakkoluuloja kirkon työntekijöitä/uskovia kohtaan ja siksi avoimuus olisi tärkeää.

    Työntekijän omasta arjesta kertominen tuo esiin myös inhimillisyyttä ja voi auttaa löytämään yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Kirkon arjen ei mielestäni tarvitse olla muusta elämästä irrallaan: ihmisen elämä on kristinuskon valossa kokonaisuudessaan arvokasta ja tätä voidaan välittää myös somessa. Viestinnän tutkimusten mukaan meitä puhuttelevat somessa enemmän ihmiset kuin organisaatiot. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että kirkolla olisi somessa kasvoja – niin työntekijöitä kuin seurakuntalaisiakin. Meitä kristittyjä on moneen lähtöön ja toivon, että somessa jokainen voisi rohkeasti oma itsensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Olen aina tiennyt, että papit ovat tavallisia ihmisiä ? Mitä muuta he olisivat ?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • emiliapappi sanoo:

      Monet ihmiset jännittävät pappeja ja osa ei välttämättä tunne ainuttakaan. Ennakkoluuloja pappeja kohtaan on paljon ja mielikuvat papeista elävät joskus tiukassa. Tämän vuoksi on tärkeää tuoda esille tavallisuutta. Instagram on instituutioiden sijaan henkilöihin keskittynyt somekanava – kirkon kaltainen organisaatio näkyy siellä parhaiten yksilöidensä kautta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    feikkiprofiileja?

    Siis entä kun on feikki Jumalan palvelija, siis sanoo palvelevansa Jumalaa mutta ei todellisuudessa sitä tee?

    Otetaan Raamatusta esimerkki, siis fariseukset ja kirjanoppineet luulivat palvelevansa Jumalaa, oliko tämä totta vai ei?

    Mistä “näkee” kristin uskon feikki Jumalan palvelijat, hedelmästäkö? Opistako?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Ari Pasanen: “Otetaan Raamatusta esimerkki, siis fariseukset ja kirjanoppineet luulivat palvelevansa Jumalaa, oliko tämä totta vai ei?”

      Luuleeko Ari Pasanen palvelevansa Jumalaa vai tietääkö?

      Paavali kutsui Jumalan palvelijoiksi roomalaisia virkamiehiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Papit pitävät itse yllä ennakkoluulojaan. Kuka nyt pappia jännittäisi ja mistä syystä ? Papit ehkä kuvittelevat olevansa Jumalan sijaisia maan päällä, mutta me emme siihen usko. He ovat vain kirkon työntekijöitä, siinä missä pankkitoimihenkilöt pankin työntekijöitä. Kirkon työntekijät “myyvät” uskontoa, pankin työntekijät rahaa. Kumpaa tarvitaan enemmän ? Aika moni on pankin “orja”, pakosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • emiliapappi sanoo:

      Joskus ihmiset jännittävät pappia, jos menneisyydessä on ikäviä kokemuksia kirkosta ja sen työntekijöistä tai ihminen ei tunne yhtään pappia ennestään. Usein jännittäminen jää pois, kun toiseen tutustuu ja huomaa, että ihan tavallisia tyyppejä tässä kaikki ollaan.

      En ainakaan itse eikä kukaan tuntemani pappi kuvittele olevansa Jumalan sijainen maan päällä. Palvelutehtävässä tässä ollaan, palvelemassa toisaalta Jumalaa ja toisaalta palvelemassa seurakuntalaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Kiitos emiliapapille blogeista.

    Kun luin muutaman kommentin, niin kysyisin niiden kirjoittajilta, mitä tarkoittaa sana “kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä”. Kun kirkon palvelija uskossa palvelee Jumalaa, niin hän ei voi olla väärällä tiellä ja verrattavissa pankkineitiin. Kunnioitetaan jokaisen uskoa Jumalan lahjana, vaikka instituutioita onkin hyvä arvioida eri kriteereillä.

    Niin, entä miten tehdä ymmärrettäväksi apostoli sana “mikä ei ole uskosta, on syntiä”. Kun synti tarkoittaa Raamatussa harhaan menoa, vaikka tahtoo osua maaliin, niin jae kuuluu selkosuomeksi “mikä ei ole uskosta, on harhaan menoa”.

    Emiliapappi, pidä uskosi, ilosi ja valoisuutesi, niin et voi mennä harhaan kutsumuksessasi, vaikka sitä koko maailma mitätöisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Tapio Tuomaala mitä on eläminen pimeydessä? Voiko silloin neuvoa toista oikealle tielle?

    19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. 20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3)

    Ilmoita asiaton kommentti