Pappeuden välttämätön viehätys

Pappien olemassaolo on ollut läsnäoleva ketju koko elämäni ajan. Nytkin , ponnistelematta heitä on tullut Facebook-ystävikseni.

Monet papit joihin olen törmännyt, ovat tehneet vaikutuksen minuun m utta vielä useammat ovat turhauttaneet mieltäni. Nuo ,jotka ovat turhauttaneet, eivät tietenkään ole tehneet sitä tahallaan , meidän kemiamme ei vain ole sopinut yhteen.

Nuo , jotka ovat jättäneet jäljen, ovat osanneet puhua , ääneen tai sanattomasti, sydänmeni kaipauksen salaista kieltä. Millaista se kieli on , sitä en osaa itsekkään selittää, mutta sydänmeni on ymmärtänyt heidän sanomaansa ja mikä tärkeämpää, heidän persoonansa sanomaa.

Valitettavasti moni pappi on epäonnistunut puhumaan sielulleni ja päinvastoin , luonut tunteen että he tekevät asialleen karhunpalveluksen sillä , että he ovat aloittaneet työtekonsa liian aikaisin ,ennen kun he ovat päässeet sanomansa salaisuuksissa tarpeeksi syvälle.

On pappeja jotka eivät yritäkkään olla syvämielisiä, mutta onnistuvat mainiosti suorittaessaan toimituksia, toimien välimiehenä/naisena siten ,että toimituksen objektiivinen sanoma sellaisenaan antaa sitä mikä sen tarkoitus on.

Mitä siis olen papeilta odottanut? Sitä ,että he todellakin toimivat oven tai ikkunan avaajina siihen ulottuvaisuuteen jonka olemassaolosta kaipauksemme ja merkityksen etsimisen levottomuus todistaa meissä itsessämme. Toivo siitä , he onnistuisivat välittämään , täällä vaeltaessamme, elämäntunteen jostain itsekoetusta ja -ymmärretystä .Tai sellaisesta ,näitten asioiden kanssa painiskelusta ,joka herättää myötätuntoa ja toivoa siitä , että kun he lopulta pääsevät selvyyteen ,niin he uskovat tavalla joka heijastuu heistä heitä kuunteleviin tai heidän seurassa oleviin vähäuskoisiin, sijaisuskona.

Niin, miksi ei papin usko voisi olla sijaisuskoa meille joilla sitä muuten ei ole, tai on vain vähän?

Ei sillä ole väliä jos pappi on liberaali tai konservatiivi, herätysuskovainen tai sosiaalisen sanoman saarnaaja. Pääasia on se että heillä on sellainen ehdoton rehellisyys , sekä uskossa, epäilyssä ja epäuskossa, joka säteilee heidän olemuksessaan ja saa ihmiset kunnioittamaan ja uskomaan heidän missioonsa.

  1. Markku

    Jos harrastaa uskontojen tutkimista on perehdyttävä myös Koraaniin, eikö vain?

    Naisena en tietenkään ole Koraanin opin ihailija, sehän on selvä. ” Nainen on sinun peltosi, mene pellollesi milloin haluat. ” Jotenkin näin. Naisen kurittaminen on myös sallittua.

    Minulla on Jaakko Hämeen-Anttilan suomentama Koraani. Mielenkiitoista tietää miten Koraanin pohjalta on ajateltu ja ajatellaan. Ehkä se auttaa myös islamin ihmisten ymmärtämistä, kun tietää millaisessa opillisessa ympäristössä he ovat kasvaneet.
    Ei mene pelkäksi kauhisteluksi ja haukkumiseksi.

    Muistutan kuitenkin, että en ole mikään ammattitutkija vaan ihan tavistutkija, mutta aihe on minulle intohimo. Pidän myös historiasta. Yritän löytää erilaisia näkökulmia uskomuksiin historian valossa.

    • Olen hieman hämmästynyt siitä , että vaatii pientä rohkeutta kertoa kiinnostuksesta moniin uskontoihin. Saa helposti leiman että ei ole tarpeeksi oikeaoppinen.

    • Lisäys edelliseen ….

      Pitää ymmärtää, kristityt ovat eläneet tuollaisessa oppiympäristössä. Jos et ole kaikesta samaa mieltä, olet paholaisesta.

Kirjoittaja

Hirn Markku
Hirn Markku
Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.