Pappisasessorin parahdus: Tough love!

Tough love is real love.

 

Tiedän, että monikaan ei tule pitämään tästä blogikirjoituksesta – ja ehkä hyvä niin. Jos jonkun sisässä herää raivo tämän blogin perusteella, silloin tuota raivon syytä kannattaa tarkkaan pohtia ennen reagointia. Onko syy raivostumiseen siinä, että kirjoituksessani on jotain loukkaavaa vai siinä, että kirjoitus osuu johonkin ns. hermoon, jota ei tahdo myöntää itselleen? Mitäpä, jos tämä blogi osuukin johonkin raivohermoon on siksi hyödyllinen? Voisiko kivusta ja ärsyyntymisestä alkaa parempi huominen?

 

Kuten te arvoisat lukijat olette varmaan huomanneet, olen aika intohimoinen urheilu- ja terveysintoilija. Aina näin ei kuitenkaan ole ollut – olen ollut jossain vaiheessa elämää paljon huonommassa fyysisessä kunnossa. Huonoon fyysiseen kuntoon on helppo luisua etenkin mukavuuden halusta ja/tai haastavassa elämäntilanteessa. Vähittäiseen rapistumiseen ei tule kiinnittäneeksi huomiota, koska se tapahtuu vähitellen. Kun päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä kuluu, pikkuhiljaa rapistuva fyysinen kunto myös saa vähitellen unohtamaan sen, miten hyvältä tuntuu elää terveenä. Sairastuessa tämä prosessi vain käy nopeasti. Esimerkiksi rajun yhtäkkisen sairauden jälkeen koittava terveen elämän helpotus on taivaallista.

 

Valitettavasti huonot elämäntapavalinnat ovat paljon, paljon salakavalampi ”tappaja”, kuin nopeasti tai hitaamminkin etenevä sairaus. Tuon ”tappajan” edetessä myös tekosyiden määrä kasvaa:

 

  1. ”Minulla ei ole aikaa pitää omasta hyvinvoinnista huolta.”
  2. ”Olen näin iso, koska luuni ovat isoja.”
  3. ”Liikunta, terveellinen ruoka tai riittävä uni ei ole vain minun juttuni.”
  4. ”Nuorena sitä jaksoi, mutta ei enää.”
  5. ”Keskityn ennemmin älykkäisiin juttuihin, koska esimerkiksi painojen nostelu ja kaikki urheilu kuuluu vain tyhmille urheilijoille.”
  6. ”Saan elää ihan miten itse haluan ja se ei kuulu kenellekään muulle!”

 

Murretaanpa nämä myytit yksi kerrallaan. Ensinnäkin, jos ihmisellä ei ole aikaa tai mahdollisuutta pitää omasta toimintakyvystä huolta ja olla terveellä tavalla itsekäs, onko tuollainen elämä oikeasti ihmisen arvolle sopivaa elämää. Entäpä jos aika kuluukin hyvinvoinnista huolehtimisen sijaan tuntikausia päivittäin Netflixin ääressä, paikallisessa kuppilassa hermomyrkkyä litkien jne.? Jos oman sielun temppelin antaa rapistua, miten se vaikuttaa elämään. Jos en osaa rakastaa ja arvostaa itseäni, miten osaan rakastaa muita. Miten mikään raha tai mammona voi tuoda sen tyydytyksen, jonka terveellinen elämä voi tuoda? Eikö viattomalle Jobillekin kaikkein vaikein kärsimys ollut se, kun Jumala salli koetella häntä kivuliaalla sairaudella?

 

Toiseksi on tärkeää huomioida, että tutkimusten mukaan luuston kunto on esimerkiksi ylipainoisilla ja tupakoitsevilla keskimääräistä huonompi (https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93007.pdf). Terveellinen elämä ja ruokavalio sekä etenkin lihaskuntoa parantava harjoittelu kehittävät myös luustoa ja pitävät sen kunnossa.

 

Kolmanneksi liikunta, terveellinen ruokavalio ja riittävä lepo muodostavat ihmisen hyvinvoinnin kolme tärkeää peruspilaria. Jos jokin näistä puuttuu, koko oma temppeli sortuu paljon nopeammin. Mikä voi olla enemmän se ”oma juttu”?

 

Neljänneksi nuorena epäterveellisen elämäntapavalintojen seuraukset eivät vielä näy yhtä radikaalisti kuin vanhempana. Tämä johtuu usein mm. siitä, että huonojen valintojen määrä ei ole vielä ehtinyt kumuloitumaan. Miten kuitenkin selität sen, että olen omin silmin nähnyt erittäin kovassa kunnossa olevia 50–90 -vuotiaita?

 

Viidenneksi tutkimustulosten mukaan liikunta vaikuttaa koko elimistöön (myös aivoihin) myönteisesti, eikä tyhmentävästi. Itse asiassa jo aivokapasiteetin säilyttämisenkin kannalta kannattaa huolehtia kaikessa iässä liikunnasta ja terveestä ruokavaliosta. Tästä minulla on myös omaa kokemusta. Kun aloitin kilpauinnin nuorena, arvosanani koulussa nousivat räjähdysmäisesti – puhumattakaan itsetunnosta. Sama kävi myös joukkuetovereille.

 

Kuudenneksi saamme onneksi elää erittäin vapaassa ja turvallisessa yhteiskunnassa. Suurten oikeuksien edessä on hyvä myös muistaa velvollisuudet. Jos laiminlyömme itsemme ja terveytemme, me samalla asetamme hoitotaakan jonkun muun niskaan. On kiistaton tosiasia, että iso osa yhteiskunnan kustannuksista menee elintapasairauksien hoitamiseen. Epäterveet elintavat (ja pahimmillaan rappiolla eläminen mm. päihteiden kautta) aiheuttaa myös tuskaa lähipiirille sekä tietysti yksilölle itselleen.

 

En kuitenkaan halua julistaa terveellisen elämän ns. ”lainsanaa”, vaan myös terveellisen elämän ilosanomaa. Jos siis olet huonossa kunnossa, etkä ymmärrä vielä terveellisen elämän ilosanomaa, mutta olet utelias kokeilemaan, tässä muutama vinkki terveempään ja parempaan elämään:

  • Tarkastele ruokavaliotasi rehellisesti. Sisältääkö se paljon ns. roskaruokaa (pitsaa, sipsejä, karkkia, jäätelöä jne.). Jos sisältää, pyri korvaamaan jokin yksittäinen epäterveellinen ateria vähintään kerran viikossa terveellä vaihtoehdolla (esim. vihannekset, juurekset, vähärasvainen liha, kala, kananmuna, pähkinä, täysjyvävalmisteet jne.). Muista syödä sopiva, terveellinen ja kohtuullinen ateria muutaman tunnin välein (esim. 5–6 krt/vrk). Kiiruhda hitaasti, se toimii useimmilla. Jos taas haluat alusta lähtien ottaa homman vakavasti ja saavuttaa tietyn tavoitteen, hanki tietoa (ruokaa punnitsevan vaa´an kera) tai palkkaa ammattilainen laatimaan sinulle ruokaohjelma.
  • Jos et ole kova liikkumaan tai löytänyt liikunnasta iloa, mieti mikä olisi inspiroivin ja innostavin liikuntamuoto tai ainakin vähiten vastenmielinen. Ala kiiruhtamaan vähitellen. Merkitse ensiksi kalenteriisi kuukauden ajaksi vähintään kaksi viikoittaista liikuntasuoritusta. Liikuntasuoritus voi olla alkuun vaikkapa kävelylenkkikin tai ihan mikä tahansa muu helposti toteutettava tai innostava asia. Lisää seuraavan kuukauden aikana viikkoon kolme liikuntasuoritusta jne., kunnes pääset siihen, että sinulla on vähintään 6 liikuntasuoritusta viikossa. Kun olet päässyt kuuteen, voit alkaa kasvattamaan liikuntasuoritusten tehoa vähitellen. Lisää myös monipuolisuutta: esimerkiksi aerobinen liikuntasuoritus (juoksu, kävely, uinti, pallopeli, tanssi, hiihto, luistelu jne.) ja lihaskunnon kehittäminen (esim. lihasmassan kasvatus saliharjoittelulla) vuorottelevat eri päivinä. Hakeudu tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan myös liikunnan pariin sopivaan seuraan tai palkkaa ammattilainen, jotta et vaativimmissa lajeissa tee turhia virheitä.
  • Älä jää odottamaan hyvää fiilistä tehdä liikuntasuoritus. Jos olet terve, lähde aina suorittamaan suunniteltua liikuntasuoritusta, vaikka sillä kertaa et jaksaisikaan tehdä loppuun asti tai vaikkapa vain 10 minuuttia. Lähteminen on erittäin tärkeää, mutta älä treenaa sairaana. Jos esimerkiksi itse odottaisin ns. hyvää treenifiilistä, en varmaan koskaan pääsisi treenaamaan ja parhaimmat treenit olisi myös jääneet kokematta. Tietysti ylikuntoon menemiseen liittyvät vaarat on sitten vähän jo eri juttu ja johtuu usein liian pitkään kovalla teholla treenaamisesta ilman palauttavaa viikkoa ja psyykkisistä stressitekijöistä.
  • Pyri löytämään mahdollisuuksien mukaan samanhenkisiä ihmisiä, jotka tukevat (uutta) elämäntapaasi. Se että sinulla on ihmisiä ympärilläsi, jotka toivovat onnistumistasi ja kannustavat sinua ja joita voit vastavuoroisesti itsekin kannustaa ja tukea, on yksi isoimmista Jumalan siunauksista elämässä. Laadukkaiden ihmissuhteiden merkitystä ei voi aliarvioida. Sen vuoksi kannattaa harkitakin vakavasti myös sitä, haluatko viettää aikaasi negatiivisten ja pahantahtoisten ihmisten seurassa
  • Johdonmukaisuus ja säännöllisyys on kaikista tärkeintä. Jos jaksat kiiruhtaa hitaasti ja johdonmukaisesti, pääset jo kohtalaisen nopeasti ns. kynnyksen yli, etkä voi enää sietää epätervettä elämää tai liikkumattomuutta. Aristoteleskin sen tiesi: sinusta tulee se, mitä teet.

 

Ja muista lopuksi, että jos menet kuntosalille tai johonkin muun liikunnan pariin huonossa kunnossa, ainakin itse vähintäänkin mielessäni heitän sinulle ns. ylävitosen ja arvostan sinua suunnattomasti. Esimerkiksi juttelin viimeksi viime viikolla yhden kehonrakentajan kanssa ja olimme samaa mieltä: jos salille tulee joku huonossa kunnossa, on ensimmäinen mieleen tuleva asia, että todella hienoa, että olet tullut tänne. Toinen reaktio usein on se, että kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota, koska oikeasti kova treeni vaatii tarkan keskittymisen omaan tekemiseen.

 

Sitä paitsi, jos joudut kokemaan asiattomia kommentteja, loukkaavaa käytöstä, naureskelua jms., vika ei ole Sinussa, vaan huonosti käyttäytyvässä ihmisessä itsessään – hän vain heijastaa sisäistä negatiivista maailmaansa ja kypsymättömyyttään Sinuun. Kyse ei siis ole Sinusta. Jätä sellaiset ihmiset omaan arvoonsa ja kulje pää pystyssä kohti omia unelmia!

Kirjoittaja

Jussi Koivisto
Jussi Koivisto

Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, pappisasessori, tiedemies (TT), fitness-valmentaja, fitness-urheilija, hiphop-tanssija, kilpauimari, nyrkkeilijä jne. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen."