Pappisasessorin parahdus: uusi kausi, uudet kujeet ja uudet myrskyt

Kun viimeksi kirjoittelin, oli hiippakunnassamme tulossa kahdet mielenkiintoiset (linja)vaalit: piispan vaalin ensimmäinen kierros ja pappisasessorin vaalit. Toinen vaaleista on selvillä ja saan jatkaa kapitulin erinomaisen väen kanssa yhteistyötä vielä vuodet 2019–2021, jos Jumala suo. Pappisasessorin vaali ei kuitenkaan tällä kertaa ollut mikään läpihuutojuttu, kuten yleensä. Nyt käytiin selkeää linjavaalia.

 

Olen tarkkaan pohtinut, haluanko enää palata vaaliin ja siihen liittyviin hieman ikäviinkin mustamaalaamisen piirteisiin ja todennut, että en jaksa kuluttaa enää tähän tai negatiivisten asioiden käsittelyyn enempää energiaa. Menneet olkoot menneitä. Sen sijaan katson mieluummin tulevaisuuteen ja positiivisiin asioihin. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä kiittää kaikkia teitä, joilta sain vaalissa äänen. Yritän olla teidän luottamuksen arvoinen virassa ja samalla tasapuolinen kaikkia kohtaan.

 

Miltä sitten uusi kausi näyttäytyy? Kapitulissa isoin lähiajan uudistus on toki ensi viikolla koittava piispanvaalin toinen kierros, jonka jälkeen hiippakunnan johtaja on selvillä. Uusi johtaja tulee tavalla tai toisella varmasti tuomaan jotain uutta kapituliin ja sen työskentelyyn. Toinen iso haaste koskee taloutta. Seurakuntien tavoin myös keskushallinto ja kapitulit joutuvat kirkolliskokouksen päätöksen perusteella säästötalkoisiin. Aika näyttää, miten Espoon kapituli selviää taloudellisista haasteista. Toivon mukaan hyvin, koska kapituli koostuu aidosti osaavista ja pätevistä ihmisistä, joista on hyötyä koko hiippakunnalle.

 

Mielenkiinnolla odotan myös sitä, millaisiin myrskyn silmiin kapitulin kollegio joutuu päätöksineen tulevana kolmena vuotena. Kulunut kautenihan ei ollut kyllä helpoimmasta päästä. Uskon kuitenkin, että selviämme haasteista kuin haasteista hyvin – sen verran hyvä yhteishenki ja osaaminen kapitulissa vallitsee.

 

Nyt ikään kuin uuteen kauteen orientoituneena aion myös jatkaa tätä blogia. Jatkossa aion pureutua ainakin kirkollisen toimintakulttuurin sekä myös yhteiskuntamme heikkouksiin ja myös vahvuuksiin, jotka toivon mukaan jalostuvat parempaan suuntaan ajan kuluessa. Toki myös tarvittaessa käsittelen kapitulin asioihin liittyviä teemoja. Varmasti raotan myös verhoa jonkin verran henkilökohtaiseen elämääni.

 

Sain muuten eräältä arvovaltaiselta blogini lukijalta vähän aikaa sitten mielenkiintoisen palautteen: ”älä kirjoita niin paljoa itsestäsi”. Olen tästä palautteesta (samoin kuin muistakin) kiitollinen sekä pureskellut sitä huolella. Voi hyvin olla, että itsestäni kirjoittaminen häiritsee muitakin lukijoita. Se on ollut kuitenkin tarkkaan harkittu linja. Kertomalla omista onnistumisista sekä epäonnistumisista sekä ennen kaikkea elämän haasteista haluan rakentaa yhteyttä sinuun, arvoisa lukija. Esimerkiksi omaa haavoittuvaisuutta rakentavalla tavalla paljastamalla on helppo huomata, että loppujen lopuksi käymme läpi aika samanlaisia haasteita tässä kovin lyhyessä elämässä. Miksi siis sulkeutua omaan kuoreen ja kuplaan tai pelkkään asialinjaan, kun sen sijaan voi kokea upeaa ja vahvistavaa yhteyttä toisiin ihmisiin?

 

Kirjoittaja

Jussi Koivisto
Jussi Koivisto

Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, pappisasessori, tiedemies (TT), fitness-valmentaja, fitness-urheilija, hiphop-tanssija, kilpauimari, nyrkkeilijä jne. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen."