Pappisasessorin parahdus: avioliittolain muutos pappisasessorin vinkkelistä

Tämän blogin tarkoituksena on valottaa pappisasessorin työtä ja samalla myös omaakin elämää. Pappisasessorin tehtävä on nimittäin yksi tuntemattomimmista tehtävistä kirkossa, vaikka meitä on yhteensä peräti 18 kappaletta (2 kpl/hiippakunta) tuomiokapituleissa päättämässä hiippakunnan asioista. Minulla on ollut ilo ja kunnia palvella Espoon hiippakuntaa tässä tehtävässä tämän vuoden alusta

Veikkaan, että tulevasta reformaation juhlavuodesta tulee meidänkin hiippakunnassa mielenkiintoinen ja ehkä vaikeakin. Kuten julkisuudessa on hyvin ollut esillä, avioliittolaki muuttuu 1.3.2017 alkaen ja jotkut papit ovat vastoin kirkon ohjetta ja kantaa ilmoittaneet alkavansa vihkiä avioon myös samaa sukupuolta olevia. Koska saatan joutua pappisasessorin tehtävässä tekemään kurinpidollisia päätöksiä, on oma kanta pidettävä mahdollisimman hyvin perusteltuna ja argumentoituna.

Oma kantani ylipäätään siihen, miten kirkon tulisi toimia uuden avioliittolain edessä, on ollut pitkään avoin. Olen ymmärtänyt molempia osapuolia. En kuitenkaan kannata niiden pappien toimintaa, jotka aikovat vihkiä samaa sukupuolta olevia vastoin kirkon ohjeita. Nyt tarvitaan hyvistä tarkoitusperistä huolimatta malttia ja järkevää analyysiä.

Oman avioeron yhteydessä olen joutunut laajemminkin pohtimaan, mikä ylipäätään olisi hyvä näkökulma kirkolta avioliittoon - oli kyse sitten hetero- tai homoseksuaalisista pariskunnista. Kuten muutenkin kirkon toiminnassa, vastaus kannattaa etsiä Raamatusta ja luterilaisesta perinteestä - unohtamatta myöskään mm. tiedettä tai pastoraalisia näkökulmia.  Kotimaa-lehti julkaisikin tämän pohjalta viime numerossaan mielipidekirjoitukseni (13.10.2016). Kyseisessä lyhyessä kirjoituksessa, jota toimitus oli kyllä ansiokkaasti hieman muokannut, en pystynyt tarpeeksi hyvin valottamaan ehdotustani, joten alla tarkempi ehdotus ja analyysi. Analyysini on tarkentunut myös paremman pohdinnan myötä.

Ehdotukseni on seuraava:

Kirkon tulee uudistaa avioliittoon vihkimisen ja siunaamisen kaavoja siten, että ne ovat paremmin linjassa Raamatun, luterilaisen perinteen, uuden avioliittolain (1.3.2017) sekä lisääntyneen tiedon kanssa. Sen vuoksi kaavoissa avioparia koskeva siunaus tulee muuttaa selkeämmin esirukouksen muotoon (vrt. Martti Lutherin Vähä katekismuksen avioliittoon vihkimisen kaavan muotoilu). Toisin sanoen pariskuntia siunaava muotoilu olisi syytä muuttaa julistavasta siunauksesta siunausta ja menestystä pyytäväksi esirukoukseksi.

Raamatussa parisuhteeseen kuuluvasta siunauksesta puhutaan lähinnä lisääntymiseen tarkoitetussa merkityksessä. Sen mukaan jälkeläiset ovat Jumalan siunaus. Nykyään moni pari kuitenkin haluaa solmia avioliiton ilman haavetta jälkeläisistä. Perusteena voi olla esimerkiksi pelko maapallon liikakansoituksesta tai sitten muut motiivit. Raamatussakin lisääntymiseen kuuluva siunaus on ennemminkin osa Jumalan sanallaan luovaa toimintaa kuin esimerkiksi toivotusta. Toisin sanoen esimerkiksi kohta 1. Moos. 1:27-28 kuvaa lähinnä sitä maailman rakenteeseen kuuluvaa seikkaa, että Jumala on luonut ihmiset pääsääntöisesti lisääntyviksi olioiksi.

Nykyään hyvin erilaiset pariskunnat toivovat avioliitolleen kirkollista toimitusta. Joukossa on mm. eronneita, lapsettomia, lapsista haaveilevia ja homoseksuaaleja. Kaavoja olisikin hyvä uudistaa muutenkin siten, että se ottaisi huomioon paremmin erilaiset pariskunnat ja elämäntilanteet.

Avioliitto on luterilaisuuden mukaan ollut ilman jälkeläisiäkin yksi inhimillisen elämän peruspylväistä ja mahdollisuus toteuttaa kristillistä kutsumusta (vrt. Ef. 5:21-33). Silti se ei ole samanlainen armon ja lohdutuksen väline kuin esimerkiksi sakramentit, sairaanvoitelu jne. Myös tämä tulisi ottaa huomioon kaavoja uudistettaessa.

Avioliiton vihkimisen ja siunaamisen kaavoihin kuuluva Herran siunaus, joka koskee kaikkia läsnäolijoita, on teologisesti perusteltu, koska se nousee Raamatusta (4. Moos. 6:24-26) ja kuuluu normaalina osana luterilaisiin jumalanpalveluksiin. Sen sijaan erityisesti avioliittoa siunaavaa kohtaa - muuten kuin lisääntymistarkoituksessa - on vaikea Raamatusta löytää.

Näin ollen kaavat tulisi muuttaa siten, että erityisesti vain pariskuntaa koskeva siunaus muutettaisiin selkeämmin esirukouksen muotoon. Lisäksi kaavoja tulisi monipuolistaa siten, että niissä voidaan ottaa paremmin huomioon erilaiset pariskunnat (esim. esirukousmallit).  Kaavoja uudistettaessa voitaisiin myös luopua termeistä sulhanen ja morsian siten, että kaava soveltuisi myös samaa sukupuolta olevien parien avioliiton solmimiseen.

Tässä vielä lyhyesti lisäanalyysiä:

Martti Lutherin avioliittoon vihkimisen kaavassa, joka löytyy luterilaisiin tunnustuskirjoihinkin kuuluvasta Vähä katekismuksesta, pyydetään esirukousta, että pariskunnan avioliitto alkaisi Jumalan nimeen ja onnistuisi hyvin (vrt. nykyiset kuulutukset). Tässä yhteydessä todetaan myös "Jumala antakoon avioon aikoville siunauksensa. Aamen."

Koskeeko kuitenkaan tuo siunaus sitä, että kaikki menisi hyvin tai alkaisi Jumalan nimeen?  Ei välttämättä. Nimittäin Luther puhuu toisessakin kohtaa siunaamisesta. Myöhemmin kaavassa hän nimittäin toteaa: "Kolmanneksi teitä lohduttakoon sen tietäminen ja uskominen, että avioelämänne on Jumalalle mieluista ja hänen siunaamansa. Tällöin hän kuitenkin viittaa nimenomaan lisääntymiseen (1. Moos. 1:27-28). Kyseinen raamatunkohta liittyy ennen kaikkea ihmiskunnan alkuhämäriin ja syntyyn. Sen merkitys on se, että monissa tapauksissa (ei kuitenkaan kaikissa) ihmisyyteen kuuluu olennaisena osana lisääntyminen.

Kyseisessä raamatunkohdassahan todetaan mm. että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen sekä mieheksi, että naiseksi. Kyseisessä kohdassa mainitaan myös siunaus "Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ´Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." Muutenkin Raamatussa parisuhteeseen liittyvät siunaukset koskevat lähinnä lisääntymistä (1. Moos. 9:1, 17:16; Jes. 51:2; 61:9; Luuk. 1:42). Toisaalta Raamattu tuntee myös esim. monia lapsettomuudesta kärsineitä pareja (ks. esim. 1. Sam. 1) sekä muita erityistapauksia.

Ps. Harras toiveeni on, että ensi kevään jälkeen voisimme suunnata tulevaan yhtenäisenä kirkkona. Se on myös yksi syy, miksi laadin vajavaisen ehdotelmani ja analyysini. Jotta asia kehittyisi, toivon lukijoilta myös harkittua kriittistä palautetta tästä ehdotuksesta.

22 kommenttia

  • Seija Rantanen sanoo:

    Kaiken kaikkiaan, on surkuhupaisaa, että täytyy pohdiskella, miten pappi voisi sanansa asetella niin, ettei vain tulisi siunanneeksi vääriä ihmisiä. WWJS.ä

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Keskustelu avioliittolain soveltamisesta antaa demokraattisille länsimaille kuvan, että maassamme hallitsee kirkko oppeineen muslimimaiden esimerkin mukaisesti. Ja valitettavasti tässä on päljon perääkin esim. kirkon verotuskäytäntö yhtenä esimerkkinä. Uskonsuuntaukset ovat aivan ok. mutta ne on täysin erotettava valtion toiminnasta kunhan noudattavat valtion, yhteiskunnan, lakeja ja järjestystä.

    Meillä Suomessa on luterilaisuus ja ensi vuonna sen 500 vuotis reformaation juhlistaminen. Luterilaisuus pohjautuu Martti Lutherin elämään ja sanomaan. Kun huomioidaan Lutherin kirjallisesti ilmaittamansa käsitys ihmisarvosta, juutalaisuus, niin kirkkomme ei olekaan luterilainen. Se on todella kirkon oma asia.

    Korostan vielä, että länsimaiseen demokratiaan ei kuulu kirkon määräysvalta valtiossa. Valtio ja kirkko täysin eroon myös meillä Suomessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jussi Koivisto sanoo:

    Tänään ehdotustani käsiteltiin Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa. Päätin vetää ehdotukseni ja aloitteeni pois keskustelun myötä. Ehdotukseni kaipaa vielä lisähiomista ja aion sitä tulevaisuudessa työstää. Haluan vielä tässä korostaa, että pointtini oli se, että kirkon kannattaisi tarkastella avioliittoon liittyviä toimituksia laajemminkin kuin pelkästään uuden avioliittolain myötä. Ongelmallinen kohta kaavoissa on niiden kohokohta eli siunaaminen. Raamatussa ei kuitenkaan (juutalais-kristillistä) avioliittoa konstituoi jonkinlainen siunaaminen. Ainoa parisuhteeseen liittyvä siunaus liittyy Raamatun mukaan jälkeläisiin. Tällä en halua sanoa sitä, että avioliitto on avioliitto vain silloin, jos siihen kuuluu jälkeläisiä. Raamattu ja kristillinen perinne tunnustaa luonnollisesti myös lapsettomien avioliittojen aitouden. Ongelma onkin siinä, että siunausta käytetään nykyisissä kaavoissa hieman teologisesti epäjohdonmukaisella tavalla. Muuttaisin itse avioliiton kaavat enemmän rukouksen muotoon. Tätä aloitteeni ydintä yritän kehitellä jatkossa paremmaksi. Lämmin kiitos kaikille blogimerkintäni lukeneille ja sitä kommentoineille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jussi Koivisto
    Jussi Koivisto

    Luterilaisuutta, monipuolisuutta, sivistystä, hyvyyttä, tiedettä, kauneutta, taidetta ja urheilua arvostava kappalainen, pappisasessori, tiedemies (TT), fitness-valmentaja, fitness-urheilija, hiphop-tanssija, kilpauimari, nyrkkeilijä jne. Motto: "Kristus vie helvetin kautta taivaaseen."