Paratiisimatkoja

Vuosi sitten lapsenlapset pääsivät käymään Turkissa. Aurinko paistoi koko ajan, ja lämpötila pysytteli 30 asteessa. Päivät kuluivat uiden ja vesiliukumäkiä lasketellen. Ruokapöydät notkuivat herkkuja aamusta iltaan, kaikkea mielin määrin otettavissa. Rappuset olivat lasia, ja kullatut pinnat kimmelsivät. Todellinen satumaa.

Kun palattiin kotipihaan, oli kolea tuuli ja lämpöä 12 astetta. Esikoinen purskahti itkuun, ja 1,5-vuotias kuopus yritti kömpiä takaisin autoon protestoiden vähäisellä sanavarastollaan: ”Ei!”

Satumaa oli ollut ihana mutta valheellinen. Täysin eristetyllä hotellialueella kaikki oli rakennettua: jopa hiekka, aallot, osittain ihmisetkin. Muurien ulkopuolista todellisuutta ei näytetty. Kerran päästiin käymään meren rannalla, mutta oli kuljettava varoen, sillä rantahiekassa piileskeli lukemattomia ongenkoukkuja. Ja aika paljon siitä viikon kestäneestä ihanuudesta oli pitänyt euroja pulittaa.

Heidän serkkutyttönsä vietti aikaa isovanhempien mökillä, aavan järvenselän kalliorannoilla, omanlaisessa paratiisissa myös. Mutta siihen paratiisiin luikerteli kyy, joka onneksi havaittiin ajoissa ja saatiin eliminoiduksi.

Kaikissa meissä elää paratiisin kaipuu. Näin kesäisin se ilmenee erityisen voimakkaana. Mutta maallisten paratiisien ihanuus ei ole missään täydellistä. Se on usein keinotekoista ja lyhytaikaista, siinä on vaaransa ja se tulee kalliiksi. Mutta ne antavat häivähdyksen siitä, millaiseksi ihmisen olotila alun perin tarkoitettiin. Ja millaisena se jälleen odottaa asukkaitaan.

”Jo tänään olet kanssani paratiisissa”, sanoi Jeesus rinnallaan ristillä riippuvalle ryövärille. Golgatalla portti oikeaan, ikuiseen paratiisiin avattiin jälleen ihmisille. Sen merkiksi temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti: aukeni tie kaikkein pyhimpään, Jumalan yhteyteen, ikuisen kesän lämpöön. Siinä paratiisissa ei enää ole käärmettä eikä koleita tuulia.

Kallis oli senkin matkan hinta, mutta se maksettiin Golgatalla. Meille sitä tarjotaan ilmaiseksi, ja tarjous on vielä voimassa.

***
Sittemmin toinenkin mies temmattiin paratiisiin ja sai kuulla sanoja, joita ei saa lausua. Neljääntoista vuoteen hän ei kertonut siitä kenellekään. Ei hän olisi kertonut silloinkaan, elleivät jotkut kilpailevat hengenmiehet olisi ryhtyneet mitätöimään hänen opetuksiaan ja korottamaan itseään kerskaillen näyillään ja ilmestyksillään.

Omanakin aikanamme on niitä, jotka kertovat käyneensä taivaassa ja palanneensa siitä kertomaan, jotta näin voisivat todistaa taivaan olemassaolon. Rikas mieskin pyysi tuonelan tuskissa ollessaan, että joku kuolleista lähetettäisiin kertomaan, jotteivät hänen veljensä joutuisi samaan pahaan paikkaan kuin hän. Mutta Jeesuksen vastaus oli: ”Heillä on Mooses ja profeetat (siis kirjoitukset), kuulkoot niitä. Eivät he uskoisi, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.”

Erään kristillisen kirjakaupan omistaja kertoi, että taivaassa käynneistä kertovat kirjat myyvät hyvin. Itsekin olen pari lukenut, mutta eivät ne tehneet minuun vaikutusta. Jos ne jonkun herättävät, niin hyvä niin. Niiden varaan ei kuitenkaan voi uskoa laittaa. Jos ne johtavat etsimään taivastietä sanasta, niin sitten ovat olleet tarpeellisia.

Joku on sanonut, että jos varmuudella näkisi jonkun kuolleen heräävän, sitten hänkin uskoisi. Jos näin olisi, silloin pitäisi kuolleista heräämisiä tapahtua joka kylässä ja kaupungissa, jotta saataisiin ihmiset uskomaan. Mutta Jumala ei tällaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin vastaa. Sellaisten kokemusten aikaansaama usko ei ole sitä, mitä hän ihmisestä etsii.

Yksi on tullut tuonpuoleisuudesta tänne ja sanoo: "Hän, joka tulee taivaasta, todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut." Hän on myös kuollut ja palannut vielä senkin jälkeen takaisin. Hänen sanoihinsa on turvallista luottaa. Niissä on tie paratiisiin neuvottu.

38 kommenttia

  • Antero Syrjänen sanoo:

    Sari Weckroth: “Myös ne, jotka eivät usko Jumalaan, luomiseen ja luomisessa asetettuun elämän tarkoitukseen puhuvat “paremmasta maailmasta”, ja pitävät tätä maailmaa, todellisuutta ja ihmistä viallisena ja puutteellisena. Eli on jokin mihin heijastamme käsityksiämme siitä mitä ja millainen tämä todellisuus, ja ihminen, on. Ja millainen “pitäisi” olla. Eli tässä todellisuudessa, ja ihmisessä, on jotain “pielessä”.”

    On tietenkin ymmärrettävää, että kristinuskon kautta maailmaa ja ympäristöään tarkasteleva yksilö ymmärtää yleismaailmalliset haaveet paremmasta maailmasta ja ihmisestä pohjimmiltaan uskonnollisina haaveina. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Ihmisellä vain sattuu olemaan kehittyneen otsalohkon ansiosta kyky ymmärtää abstrakteja ilmiöitä ja ympäristöään, tulevaisuuttaan. Siksi ihminen on aina pyrkinyt parantamaan elinolojaan, elinolosuhteita ja vaikuttamaan siihen, että ihmisen elämä olisi helpompaa.

    Ja koska ihmisen pyrkimykset kohdistuvat itseensä ja jälkeläistensä tulevaisuuteen, voidaan pikemminkin kysyä, mihin asioiden parantamiseen liittyvään ominaisuuteen tarvittaisiin jotain uskonnollista aspektia?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “kristinuskon kautta maailmaa ja ympäristöään tarkasteleva yksilö ymmärtää yleismaailmalliset haaveet paremmasta maailmasta ja ihmisestä pohjimmiltaan uskonnollisina haaveina.”

      -En minä ymmärrä niitä “uskonnollisina haaveina”. Ei se liity uskontoon mitenkään. Ilmiö on vain yleismaailmallinen ja aivan ilmeisesti ihmisessä todella syvällä, ilman mitään järkisyillä todettavaa perustelua ja syytä.

      “Ihmisellä vain sattuu olemaan kehittyneen otsalohkon ansiosta kyky ymmärtää abstrakteja ilmiöitä ja ympäristöään, tulevaisuuttaan.”

      -Tämä ei oikeastaan selitä asiaa. Sitä miksi ja miten meillä on ajatus, että jokin on maailmassa, ja ihmisessä, väärin ja puutteellista. Maailma, ja ihminen, ei ole “täydellinen”. Kyse ei ole vain hyvinvoinnista ja elinolojen turvaamisesta.

      ” Siksi ihminen on aina pyrkinyt parantamaan elinolojaan, elinolosuhteita ja vaikuttamaan siihen, että ihmisen elämä olisi helpompaa.”

      -Eli tästä ei ole kysymys. Vaan oikeasta ja väärästä. Sisäisestä pahoinvoinnista, syvästä kaipauksesta, jota ei voi elinolosuhteilla selittää. Omastatunnosta. Jotkut asiat vain ovat väärin “koska ne ovat väärin”. Varmasti itsekin joissakin asioissa ajattelet, tai koet, näin. Vaikka ihminen ei tätä täysin tiedostaisi, “jotenkin vain tuntuu” siltä, että jokin ei ole oikein, tai ei ole ok. Tai ei ole niinkuin sen pitäisi olla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Sari Weckroth: “Eli tästä ei ole kysymys. Vaan oikeasta ja väärästä. Sisäisestä pahoinvoinnista, syvästä kaipauksesta, jota ei voi elinolosuhteilla selittää. Omastatunnosta. Jotkut asiat vain ovat väärin “koska ne ovat väärin”. Varmasti itsekin joissakin asioissa ajattelet, tai koet, näin. Vaikka ihminen ei tätä täysin tiedostaisi, “jotenkin vain tuntuu” siltä, että jokin ei ole oikein, tai ei ole ok. Tai ei ole niinkuin sen pitäisi olla.”

      Näyttäisi siltä, että tässä on kyse enemmänkin projisoinnista. Koska sinusta tuntuu tietyltä, ajattelet että muistakin tuntuu siltä. Ei, ei minusta tunnu yhtään tuolta kuten kuvailet, enkä tiedä yhtään sellaista uskonnotonta joka ajattelisi noin, joka hyväksyy osansa luonnon kiertokulussa ja maailmankaikkeudessa.

      Ei maailmassa ja ihmisessä ole mitään selittämätöntä vikaa. Eikä mitään muutakaan vikaa. “Viallisuus” nousee yksilön omista kuvitelmista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Koska sinusta tuntuu tietyltä, ajattelet että muistakin tuntuu siltä. ”

      -Itse asiassa, ajattelen näin havaintojen perusteella. Sen, mitä juurikin uskonnottomat ihmiset ovat sanoneet, todenneet, ikäänkuin itsestäänselvyytenä.

      Nimenomaan aiheeseen liittyvän kommentoinnin perusteella olen huomannut tämän. Tai ollut ainakin huomaavinani tällaista 🙂 En väitä, että näin joku varsinaisesti ajattelisi, vaan ennemmin reagoi, kokee, tuntee, että jokin ei vain ole ok, vaikkei sitä osaa ehkä kysyttäessä ollenkaan selittää.

      Lähteenä siis esim keskustelut, joita olen seurannut mm. Tiede-lehden keskustelufoorumilla, koskien hieman “syvällisempiä” aiheita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Ei maailmassa ja ihmisessä ole mitään selittämätöntä vikaa. Eikä mitään muutakaan vikaa.”

      -Mutta kiitos tästä kannanotosta. Uskon, että olet tuossa lausunnossasi rehellinen.

      Monet asiat, joita pidämme jotenkin vääränä tai “ei ok:na” tai epäilyttävänä, ovat toki opittuja, kulttuurista tai kasvatuksesta sisäistettyjä. Ilman että niissä on mitään väärää tai epäilyttävää. Mutta väittäisin että tällaisia oletuksia ja suhtautumistapoja on kaikilla.

      Esimerkkejä (ja uusia keskustelunaiheita) siis tästä voidaan ammentaa vaikka kuinka. Jokaisen kohdalla voi sitten arvioida onko kyse opitusta ajattelutavasta (josta olisi ehkä syytä kasvaa ulos ja oppia pois “suvaitsevaisuuden” nimissä) vai jostain mistä emme vain osaa sanoa mikä siinä ei ole ok…

      Kerran kysyin eräältä ystävältäni (joka ei ole vakaumuksellinen uskova) että mikä tarkkaan ottaen on väärin sisarusten välisessä seksisuhteessa. Ei osannut sanoa muuta kuin että “se tuntuu oudolta”. Tätä eivät kaikki pidä nykypäivänäkään vääränä, mutta jotain siinä on…

      Samoin kuin kaikessa sellaisessa käyttäytymisessä mikä on luonnossa aivan normaalia. Jos eläin tahtoo tai tarvitsee jotain mitä toisella lajitoverilla on, se ottaa sen.

      Entä miksi ajattelemme, että rikollisia on parempi säilyttää vankiloissa, ja suurella vaivalla yrittää opastaa lainkuuliaisuuden tielle, sen sijaan että hankkiudumme heistä käytännöllisesti ja taloudellisesti eroon?

      Miksi vain ihmisten keskuudessa tietynlainen “aivan luonnollinen” käytös `ja toiminta on väärin?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Sari Weckroth: “Kerran kysyin eräältä ystävältäni (joka ei ole vakaumuksellinen uskova) että mikä tarkkaan ottaen on väärin sisarusten välisessä seksisuhteessa. Ei osannut sanoa muuta kuin että “se tuntuu oudolta”. Tätä eivät kaikki pidä nykypäivänäkään vääränä, mutta jotain siinä on…”

    Tähän on ihan luonnollinen selitys. Lisääntymistarkoitusta ajatellen liian samankaltaiset geenit aiheuttavat luontaisen luotaantyöntävyyden reaktion. Jopa hajuaistimme osallistuu tähän tehtävään, vaikka emme sitä tiedostaisikaan. Ei ole juuri mitään niin luonnollista kuin se, että eliölajit ovat muokkautuneet välttämään lisääntymistä lähisukulaisten kanssa, jos eliölajin geenipooli ei kestä siitä seuraavaa rasitusta.

    Sari Weckroth: “Samoin kuin kaikessa sellaisessa käyttäytymisessä mikä on luonnossa aivan normaalia. Jos eläin tahtoo tai tarvitsee jotain mitä toisella lajitoverilla on, se ottaa sen.”

    Niinhän ihminenkin usein tekee, jos kyse on selviytymisestä. Aina näin ei kuitenkaan käy, koska meillä on ne jo aikaisemminkin mainitut peilineuronit, joiden avulla pystymme samaistumaan muihin ihmisiin. Eläimillä samaistumisen kyky ei ole samalla tasolla, isolla osalla sellaista ei toki ole ollenkaan.

    Sari Weckroth: “Entä miksi ajattelemme, että rikollisia on parempi säilyttää vankiloissa, ja suurella vaivalla yrittää opastaa lainkuuliaisuuden tielle, sen sijaan että hankkiudumme heistä käytännöllisesti ja taloudellisesti eroon?”

    Raamatussahan tämä oli ihan ok toimintatapa, joten mitään jumalallista ei taideta tarvita sivistyneen sivilisaatioon ylläpitämiseen tai sen lakeihin.

    Sari Weckroth: “Miksi vain ihmisten keskuudessa tietynlainen “aivan luonnollinen” käytös `ja toiminta on väärin?”

    Koska meillä on kyky ymmärtää miltä toisesta tuntuu (tämä taas johtuu eläimiä kehittyneimmistä aivoista), ja koska ylläpitäessämme sivistyneitä lakeja ja toimintamalleja turvaamme niillä myös oman ja läheistemme hyvinvoinnin.

    Kaikkiin mystisinä pitämiisi kysymyksiin on olemassa mitä luonnollisin vastaus ilman minkäänlaista tarvetta jumalalliselle selitykselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ihminen on Jumalan kuva jopa langennut ihminen on sellainen, ettei häntä voi yhdistää eläinkuntaan, kuin fyysisen omainaisuutensa puolesta, kun taas käyttäytymisen puolelta ihminen on pois ruodusta ja kapinassa Luojaansa vastaan. Kun seuraa eläinkuntaa ja niiden toimintaa, niin ei voi välttyä huomaamasta, että niiden toiminta on täsmälleen samaa, mitä se on ollut ikiajoista. Ihminen sen sijaa tuhoaa ja sotkee kaikki paikat ja tallaa alleen kaiken. Ei linnut ja muut eläimet pilaa merien vesistöjä, eikä ne kaada metsiä dollarin kuvat silmissä.

    Ihminen ei suostu olemaan luotu, vaan hän haluaa luojaksi Luojan paikalle. “Kaikki vääryys on syntiä.” sanoi jo Apostoli Johannes, eikä mikään ole muuttunut ihmisessä.

    n. 100 vuoden päästä täällä ei ole yhtään ihmistä, joka nyt Tellusta kuluttaa, silloin on uudet ihmiset, mutta meno on tuskin muuttunut…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).