Partio ja uskonto

Toivon, että partioleireillä ei tulla milloinkaan jakamaan eroakirkosta-mainoksia.

Piispa Häkkinen ja eräät muut kirjoituksessaan kritisoivat uskonnottomien hyväksymistä partioon ja vähimmillään haluaisivat kaksi partiolupausta, yhden kristillisen/monoteistisen ja toisen neutraalin. Minusta tämä olisi sääli. Lupauksen lienee tarkoitus olla juhlallinen ja ikimuistoinen hetki. Jakaminen kahteen ryhmään sotii tätä vastaan.

Tekstissä asetetaan vastakkain kristinusko näennäisesti uskonnottomuuden edistämisen kanssa. Minun mielestäni esitetty muotoilu on neutraali. Ei-neutraalia olisi pitää uskontokritiikkihetkiä partioleirillä.

Lainaan vielä vapaa-ajattelijoiden kymmenen vuoden takaista lausuntoa silloiseen peruskirjan uudistukseen:

Baden-Powellin kirjoissa uskonto on yksi osa hyvän ihmisen ihannetta. Tämä kuvastaa hyvin partion syntyajankohdan ajattelua: uskonto ei tehnyt ihmisestä hyvää, vaan yksi osa hyvyyttä oli jonkin uskonnon tunnustaminen. Vähän kuten vanhan sanonnan mukaan kunnollinen kansalainen oli "rokotettu ja rippikoulun käynyt".

Vapaa-ajattelijoiden näkemyksen mukaan tämä ei vastaa nykyistä käsitystä ihmisistä. Uskonnollisuus ei ole enää sosiaalinen normi, eikä sitä pidetä välttämättömänä kelvollisen kansalaisen merkkinä. Hyvää, merkityksellistä elämää eletään myös ilman uskontoa.

Toivon, että partiolupaus uudistuu nyt esitetyllä tavalla.

33 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Vain siinä mielessä kulttuuri voi olla “elävä”, että sitä runsaasti harjoitetaan. Jos lakataan harjoittamasta, niin kulttuuri on kuollut.

    Ilmoita asiaton kommentti