Pelastuksen pesu

”Ei kaikki kansa juoksuta pikkuisia kirkkoon muusta syystä kuin perisynnin tähden, [–] jotta nämä puhdistettaisiin siitä uudelleensyntymän kautta.” (Nupt. et conc. 2.2.4.)

 

Augustinuksen mukaan kaste on kristitylle oleellinen toimenpide. Se kuuluu yhtä lailla vauvoille ja vanhuksille, sillä kaikki tarvitsevat Jumalan armoa. Ennen kastetta ihminen on hänen mukaansa varsin huonossa jamassa. Ihminen on ikään kuin kuollut, synnin ja pahan vanki. Hän ei kykene tekemään hyvää, eikä vapauttamaan itseään säälittävästä tilanteestaan. Hän on erossa Luojastaan, elämänsä lähteestä ja valosta. Hän on kuin boikotissa.

 

Augustinus opettaa, että kasteessa ihminen saa anteeksi kaikki sakramenttia edeltäneet syntinsä ja perisynnin syyllisyyden. Perisynnin heikkous kuitenkin vielä jää ihmiseen. Uusi, hengellinen ihminen saa kasteessa syntynsä ja aloittaa elämänmittaisen kamppailunsa vanhan, maallisen ihmisen kanssa. Hengen ja lihan sotatila ihmisessä alkaa, eikä näe loppuaan ennen kuolemaa.

 

Augustinuksen aikaan kasteeseen kuului eksorkismi ja eksufflaatio, joissa kastettava (tai hänen perheensä hänen puolestaan) sanoutui irti paholaisen vaikutuksesta ja pahaa komennettiin poistumaan hänestä. Tuohon aikaan kastettava myös nautti ehtoollista heti kasteen jälkeen ikään katsomatta. Augustinuksesta se oli tarpeen, koska Jeesus opetti ehtoollisen oleellisuudesta ihmisen pelastukselle.

 

Vauvojen kastaminen sopii Augustinuksen mukaan armon olemukseen: saamme sen ilmaiseksi ilman omaa ansiotamme. Vauvan kasteessa toisen kädet kantavat hänet kasteelle, toisen suu tunnustaa uskon ja toisen sydän uskoo, vauva itse ei tee mitään näistä. Sen sijaan vaavit tuppaavat itkemään ja rimpuilemaan sakramenttia vastaan, mitä kirkkoisä pitää todisteena perisynnin olemassaolosta heissä. Hän ei kuitenkaan tuomitse vauvoja tämän takia, tekeväthän he näin vain tietämättömyyttään.

 

Kasteessa ihmisestä tulee Kristuksen ruumiin jäsen. Augustinuksen mukaan kristittyjen tulisi elää tämän mukaan ja pitää vanha ihmisensä kurissa. Jos tehtävässä onnistuu, kamppailu omia paheita vastaan helpottuu vähitellen. Jumalan lahjoittamat hyveet vahvistuvat menestyksekkäässä taistelussa. Kristus on uskossa läsnä ihmisessä ja opettaa häntä, jos usko on valpas. Augustinus huomauttaa, että jos ihmisen usko nukkuu, nukkuu myös Kristus, kuten hän teki veneillessään apostolien kanssa myrskyssä. Nukkuvan on paha puuttua mihinkään, mitä ympärillä tapahtuu.

 

Augustinus toteaa kirkon kastavan ihmisiä siinä vilpittömässä uskossa, että kaste saa aikaan, mitä Raamattu lupaa: syntien anteeksiannon.

 



(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)

  1. Missä välissä ihmselle tulee Jumalan rakkaus eli se todellinen rakkaus jolla voi vasta rakastaa Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä kuin itseään?

    Evankeliumissa on juuri Jumalan voma, Hänen rakkaus, joka vuodatetaan Pyhän Hengen kautta uskoville.

    Mielenkiintoisena huomiona käskyissä ei ole rakastaa anhempia vaan kunnioittaa heitä, miksi, siis kyllä Jumala tietää ettei vauvalla ole rakkautta tsessään.

    Koko evankeliumi perustuu rakkaudelle, siis vapaaehtoisuudelle eikä siihen voi pakottaa eikä liittää toista (kastaa) vaan sen saa nöyrtymällä parannukseen ja ottamalla kasteen ja näin saa synit anteeksi ja Pyhän Hengen ja Jumalan rakkauden.

    38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
    39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)

    • Kirkon oppi on siinä oikeassa, kun se kastaa lapset sisälle taivaan valtakuntaan, joskin opetuspuoli on retuperällä ja kokonaisuus ei näin läheskään kaikkialla toteudu. Tosin pyhä kaste pysyy, sitä ei pidä uusia eikä pestä siten pois. Näin kastetut eroaa siitä joukosta, joka vaeltaa epäuskossa.

    • Reino Suni. Läntisen kirkon ainakin 1500 vuotta vanha ja vakiintunut kanta on, että kaste on pätevä kenen tahansa ihmisen suorittamana, kunhan se toimitetaan vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen aikomuksena (intentiona) toimittaa kristillinen kaste. Hätätilassa käy maallikko, jopa ei-kristitty.

      Pelastuksessa erotetaan lisäksi nykyhetki, pelastetuksi tuleminen ja siinä säilyminen sekä iankaikkisuudessa toteutuva pelastuksen täydellisyys. Kun on päästy perille. (Hienosti sanottuna: pelastuksen presenttinen ja eskatologinen ulottuvuus).

      Kasteessa ei saada mitään uutta ruumista. Eikä muuten tarkasti ottaen myöskään ylösnousemuksessa aikojen lopulla. Silloin ylös nousee meidän nykyinen kroppamme täydellisenä, kirkkaana, terveenä… Kuten Paavali opettaa 1 Korinttilaiskirjeen 15. luvussa.

      Kirkollisveron maksulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Se ei ole mikään sisäänpääsymaksu. Sitten on eri asia, että kristityt ovat kautta aikojen pitäneet huolta pastoreiden ja vastaavien elatuksesta, mutta hyvin eri tavoin. Osa pastoreista ei edes saa varsinaista palkkaa vaan toimii oman toimensa ohella. (Tiedoksesi muuten, että kirkkolaissamme on jopa erikseen kielletty pappia ottamasta minkään laista rahallista korvausta seurakuntalaisille suoritetusta kasteesta.)

      Toivon siis, että pitäytyisit asialinjalla etkä levittele valeuutisia tai harhaanjohtavaa tietoa (engl. fake news, disinformation).

    • Marko Sjöblom:”” Läntisen kirkon ainakin 1500 vuotta vanha ja vakiintunut kanta on, että kaste on pätevä kenen tahansa ihmisen suorittamana, kunhan se toimitetaan vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen aikomuksena (intentiona) toimittaa kristillinen kaste. Hätätilassa käy maallikko, jopa ei-kristitty.””

      Hyvin sanoitettu, siis kirkon kanta, mutta miten tuon osoitat Raamatusta, et mitenkään.

      Pietari sanoo selkeästi:

      38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
      39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)

      Sovita tuo vauvakasteeseen, et voi sitä tehdä vääristämättä Pietarin Pyhässa Hengessä sanomia sanoja.

    • Juuri kuten Reijo sanoo. Minulekin on opetettu, ettei ole pelastusta seurakunnan ulkopuolella ja seurakunnan jäsenyys edellyttä jäsenmaksun maksamista. Miksi kirkko muuten pitäisi kynsin ja hapain kiinni lapsikasteesta kuin saadaksen kirkollisveron automaattisesti ja mahdollisimman nopeasti juoksemaan.

    • Pystytkö osoittamaan pappien ja teologien käyttämiä valeuutisia ja harhaanjohtavia tietoja? Olisko ihan mustaa valakosella, että kuka näin O sanonu?

  2. Marko Sjöblom mitä on hengellinen sokeus?

    Siis kun vedotaan kirkon 1500 vuotiseen historiaan EIKÄ ”nähdä” mitä se pitää sisällään, sotia ja uskoon pakottamisia niin eikö silloin olla sokeita omalle uskolle jota puolustetaan?

    Jokainen lapsi voi kumota tuon ”historia” väitteen Jeesuksen sanoilla, ”minun opetuslapseni tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta”, siis kun esim ns ”uskonpuhdistus” toteutui niin siitä seurasi 30 vuotinen sota, se miksi ei ole olenaista vaan ketkä siinä sotivat keskenään, saman kasteen saaneet.

  3. Reino Suni. Kritisoi kirkkoa ja kristinuskoa ihan vapaasti. Mutta perustele sanottavasi äläkä esitä paikkansa pitämättömiä väitteitä.

    Seppo Heinola. Samat sanat kuin Reino Sunille tässä yllä. Lisäksi: Kirkko on uskon yhteisö. Lausumaa ”nulla salus extra ecclesiam” eli kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, voidaan toki painottaa eri tavoin kirkko-opin muotoiluista riippuen. Idea EI ole mekaaninen kuuluminen kirkkoon vaan se, että meille ei ole annettu muuta nimeä kuin Jeesuksen nimi, jossa pelastutaan. Ja kirkko on Kristuksen hengellinen ruumis maan päällä. (Apt 4:12 ja lukuisat kohdat Johanneksen evankeliumissa sekä Paavalin 1. Korinttilaiskirjeessä. Jos jollakulla ei ihan oikeasti ole varaa maksaa kirkollisveroa (1-2 % tuloista) voi ottaa yhteyttä oman seurakuntansa kirkkoherraan. Muistaakseni yhä vieläkin on voimassa kirkkolain säädös, jonka mukaan kirkkoneuvosto/seurakuntaneuvosto voi anomuksesta vapauttaa kirkollisveron maksamisesta. (Neuvoston jäsenillä on muuten vaitiolovelvollisuus, jos pelkää asioidensa valumista julkisuuteen).

  4. Ari Pasanen. Kaste on totta kai tarkoitettu uskolla vastaan otettavaksi. Jos olet sitä mieltä, että pieni lapsi ei voi uskoa, vastoin selkeitä Raamatun todistuksia (esim. Johannes Kastaja äitinsä kohdussa), minä en voi sille mitään. Mutta silloin ajattelet, että pienet lapset eivät voi pelastua. Koska ilman uskoa on mahdotonta olla Jumalalle otollinen.

    Kristityillä on sitten eri näkemyksiä siitä, mitä pienten lasten parannuksenteosta on ajateltava. Joko niin, että he eivät tarvitse parannuksen tekoa kuten aikuiset (sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä), tai niin, että parannuksen varsinainen päämäärä on joka tapauksessa usko. Mutta kyllä aivan pieni lapsikin voi pyytää anteeksi, joten miksi hän ei voisi myös katua ja uskoa (=tehdä parannuksen).

    Uusi testamentti ei suoraan vastaa joka ikiseen meitä askarruttavaan kysymykseen. Kuten siihen, osallistuivatko naiset ehtoolliselle tai oliko ensimmäisenä helluntaina kastettujen joukossa lapsia. Silloin kannattaa kuunnella kokeneita kristittyjä, kuinka he ovat asian ymmärtäneet.

    Me kristityt osaamme ikävä kyllä olla hyvin rakkaudettomia, enkä minä todellakaan puolusta menneisyyden tsi oman aikamme sotia. 30-vuotinen sota muuten syttyi 100 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen ja oli monen asian summa (1517; 1618 – 1648). Hyvää viikonloppua Sinulle!

  5. Marko Sjöblom:””Kaste on totta kai tarkoitettu uskolla vastaan otettavaksi. Jos olet sitä mieltä, että pieni lapsi ei voi uskoa, vastoin selkeitä Raamatun todistuksia (esim. Johannes Kastaja äitinsä kohdussa), minä en voi sille mitään.”””

    Ja toteat vielä:””Uusi testamentti ei suoraan vastaa joka ikiseen meitä askarruttavaan kysymykseen. Kuten siihen, osallistuivatko naiset ehtoolliselle tai oliko ensimmäisenä helluntaina kastettujen joukossa lapsia. Silloin kannattaa kuunnella kokeneita kristittyjä, kuinka he ovat asian ymmärtäneet””

    Luitko blogin ja ymmärsitkö mitä siinä kirjoitettiin?

    Eikö kyse ollut ”kokeneesta ”kristitystä”” eli Augustinuksesta?

    Blogissa on kohta:””Vauvojen kastaminen sopii Augustinuksen mukaan armon olemukseen: saamme sen ilmaiseksi ilman omaa ansiotamme. Vauvan kasteessa toisen kädet kantavat hänet kasteelle, toisen suu tunnustaa uskon ja toisen sydän uskoo, vauva itse ei tee mitään näistä. Sen sijaan vaavit tuppaavat itkemään ja rimpuilemaan sakramenttia vastaan, mitä kirkkoisä pitää todisteena perisynnin olemassaolosta heissä. Hän ei kuitenkaan tuomitse vauvoja tämän takia, tekeväthän he näin vain tietämättömyyttään.”(blogi)

    Olet siis erimieltä ”kokeneen ns kristityn” kanssa ja samalla blogistin?

    • Olen suurin piirtein samaa mieltä. Se, missä ajattelen toisin, koskee tulkintaa pikkulapsien rimpuilusta (se on ihan vain osoitus siitä, että lapset ovat ihmisiä). Lisäksi ajattelen, että lapsella voi olla usko jo ennen kastetta.

    • Marko Sjöblom löysit taasen selityksen, et ota ”vastuuta” kirjoituksistasi vaan selittelet niitä.

      Siis selkeästi esität minulle että vauva uskoo ja kaste on otettava uskolla vastaan, etkö näin kirjoittanut?

      Sitten blogissa selkeästi sanotaan ettei vauva usko vaan aikuinen uskoo hänen puolestaan.

      Miksi et ”hyökkää” blogia vastaan samalla tavalla kuin minua vastaan vaan selittelet olevasi ”samaa mieltä”?

    • Reino Suni. Matias Roto on yksi asiantuntevimmista kastetta käsitelleistä tämän blogisivuston kirjoittajista. Arvostan hänen tekstejään aiheesta. Toisin kuin Sinun. Valitettavasti. Joskus käy niin, että palava into sokaisee.

    • Matias Roto vääristää Raamatun tekstejä mielestäni karkeimmin täällä varsinkin kasteesta.

      Otetaampa esimerkiksi Pietarin helluntaina sanoma:

      38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
      39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)

      Oletko lukenut kuinka Matias Roto tuon selittää?

      Olisi ”kiva” kuulla kuinka sinä selität tuon ja voiko tuota mitenkään liittää vauvakasteeseen?

  6. Yksilönvapauteen ja ihmisoikeuksiin ja myös uskonnonvapauteen kai kuitenkin kuuluu, että ihminen voi itse valita mihin kulttiin hän liittyy.

    Ja omaan päätökseen ratkaisevasti vaikuttaa se, että ihminen on tiedollisessa tilassa, ei tiedottomana.
    Lapsi kehittyy äidin kohdussa ja äidin rinnoista hän on riippuvainen vielä syntymän jälkeenkin. Se on väärentämätöntä maitoa, ja vesi on puhdistautumista vasten.
    Lapsi pestään ja voidellaan joka päivä, pelkkä päänkastelu ei tee hänestä puhdasta.

    Saasta ei ole samaa kuin synti, se on erilaista ihmiseritettä ja syntymän hetkellä myös limaa ja verta, niista puhdistetaan vedellä ja ravinto tulee äidin rinnoista.

    Äiti on siis vastasyntyneelle kaikkiriittävä.

  7. Koraanin mukaan vaimo on vain pelto, johon mies kylvää siemenen. Ja kuten siellä sanotaan: ’ Mene pellollesi milloin haluat.’

    Kun näin lapsi kehittyessään kohdussa, on kuin maan alla kasvava miehen siemen, on syntyminen ikäänkuin tulemista pimeydestä valoon. Aurinko oli aikoinaan palvottu jumala, Sol Inviktus ja miehet ovat omineet tämän omaksi valtakunnakseen. Valon valtakunnaksi.
    He eivät kuitenkaan voi poistaa yöllistä pimeyttä, joka sekään ei ole synti, vaan levon aikaa.

    Essealaiset puhuvat valon lapsista ja pimeyden lapsista, mutta näillä ei tarkoitettu vauvoja vaan oletuksen mukaan pimeyden lapset tarkoittivat valloittajia, eli Roomaa, ja valon lapset taas niitä, jotka oikeuden ja vanhurskaudén tähden tulevat loistamaan aikojen lopussa.

    Kaste rituaalina korottaa miestä ja halvantaa naista, pidän sitä kohtukateutena, jossa kohtu ”ihmeen” paikkana halutaan polkea pimeäksi paikaksi. Sikiö voi kokea sen vaikka vaalenpunaisena, emme me tiedä.

Kirjoittaja

Tykkyläinen Johanna
Tykkyläinen Johanna
Teen väitöskirjaa kirkkoisä Augustinuksen perisyntiopista ja haluan siksi tehdä häntä tutummaksi ihmisille. Augustinus oli hyvä sanankäyttäjä ja syvällinen ajattelija, jonka oivalluksista on iloa yhä tänäkin päivänä. Kirjoitan blogiin joka toinen viikko väitöskirjaani liittyvästä aiheesta, eli kirjoitukset koskevat lähinnä Augustinuksen syntioppia. Mikäli jollain on joku Augustinuksen opetuksia koskeva kysymys, yritän vastata siihen.