Perhejoulun virheetön suorittaminen

On taas SE aika. Perhejoulu vaanii nurkan takana, oletko varmasti valmis? Tarkistetaan nyt vielä. Siis: joku Joulu-niminen on nyt tulossa, meillekin, teillekin, heillekin.

Ei ihme, että Muumipeikkoakin pelotti, Taikatalven tuoksinassa. Talviuninen peikko sai shokkiherätyksen jouluhössöilyyn, jossa kaikilla oli kauhea paniikki päällä.

Valmistelut piti aloittaa jo ????kuussa. Tai vähän aikaisemmin. Keväällä piti istuttaa perunat (imelletty perunalaatikko), lantunsiemenet (lanttulaatikko), porkkanat (porkkanalaatikko), herneet (herneet), sinapinsiemenet (sinappi), riisit (riisipuuro ja viktuuriakiisseli), luumut (väskynäsoppa) ja mitä vielä? Teurastaa sika ja laittaa takajalka suolaveteen lillumaan, eikö niin? Ja sitten liottaa suolaa pois ennen paistamista? Ja mitä niille muille ruhonosille pitikään tehdä?

Nykyaikainen versio lienee se, että herkkukinkku tilataan heti pyhäinpäivän jälkeen ja laatikot valmistellaan pakastimeen viimeistään ensimmäisenä adventtina… Niin että varmasti on, ja kaikille riittää. Varautumista jaksetaan hehkuttaa. Ehkä siihen todellakin on syynsä?

Tässä maankolkassa kaupat ovat auki aamusta iltaan ja ahneimmat koko yön ja ylimääräistä riittää roskistettavaksi asti. Varautumista arvostetaan maailmassa, jossa sinkkutalouksien määrä ylittää kohta kahden hengen kotitalouksien määrän, perheistä puhumattakaan. Voihan lumimyrsky tulla ja jumittaa liikenteen tai trooppinen hurrikaani vesittää kadut tai heinäsirkkalauma rouskuttaa suihinsa pienimmätkin näreet. Uhkakuvien maalaaminen kun on meilläpäin kansallisurheilua.

Talo siivotaan, siis jynssätään lattiasta kattoon ja päinvastoin, myötä- ja vastapäivään. Uuninpankko ripsotaan katajaluudalla ja ikkunoihin asetetaan puhtaat uutimet.

Joulukuun alusta meitä muistutetaan, kannustetaan, kehotetaan ja vähitellen iloinen opastus muuttuu painostukseksi. Naistenlehdissä, mainoksissa, mediassa. Jalo tavoite on aito perhejoulu, näköisjuhla, jonka jokainen piirto on tarkka 1:1 jäljennös fiktiivisen isoäidin joulusta. Suoritus, josta palkitaan tiskivuorella, uupumuksella ja mitä-ihmettä-minä-näilläkin-hitsin-pöperönjämillä-teen -oireyhtymällä.

 

Monena jouluna etsin keittokirjan välistä äidin laatiman muistilistan. Se muistutti äidistä, vaikka äiti oli jo poissa. Se antoi rungon joululle, jonka valmistin paitsi perheelle, myös iäkkäille läheisille. Joukkue, joka ei koskaan ole ollut suurensuuri, on pienentynyt, lapset ovat omillaan, rakkaat jouluvieraat poissa. Joulun valmistelu enää ole kokkaamisesta kiinni.

Listaa en enää tarvitse, ainakaan ostoslistan tukena. Ne jouluherkut, joita todella haluan maistella, ovat kyllä mielessä, ei niitä niin monta ole. Ne joulun rakkaat esineet ja muistot, jotka haluan nostaa esiin, ovat kyllä tiedossa.

Rakastan joulua, mutta tärkeintä lienee sittenkin kiireetön rauha, yhdessäolo, muistot.

Ei perhejoulun virheettömään suorittamiseen ihan niin paljon tarvita.

Välillä saa olla ja lepuuttaa jalkoja, käsiä, ajatuksia, sielua.

Vaikka meille ihan jotain muuta uskotellaankin.

Rauhaisaa jouluvalmistelujen aikaa!

 

 

PS. Sanataidon blogissa jouluwärssyjä ja kuvia, lähipäivinäkin.

Kirjoittaja

Liisa Laurila
Liisa Laurila

Sanat ovat uusiutuva, arvokas luonnonvara. Sanat ovat ajatusten peruskallio. Vaalitaan sanojen taitoa, vastuullisesti. Lisää luettavaa http://sanataito.blogspot.fi