Perisynti on hengellinen petos

 

Perisynti on katolinen oppi, jossa näkyy Augustinuksen kädenjälki. Luther toi perisynnin mukanaan, jolloin siitä tuli olennainen osa luterilaista uskonoppia.

Perisynti seisoo tai kaatuu Daavidin Psalmin mukana.

Kirkon käännös -38: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."
-92 väännös: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun."

Septuaginta on silta heprean ja kreikan välillä, mistä suomennos:

“Katso, minä olen laittomuudessa syntynyt, ja äitini on minut harhaan menossa tehnyt."

Septuagintassa on anomia (laittomuus) kerran ja hamartia (harhaan meno) kerran.

Miksi jakeessa on laittomuus? Juutalaisten rabbien perinnetiedon mukaan Daavid syntyi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, jolloin Mooseksen lakia rikottiin, laittomuudessa. Rabbien tulkinta auttaa ymmärtämään, miksi Daavid oli kuin muukalainen omassa kodissaan. Häntä selvästi hyljittiin. On todennäköistä, että Daavid kantoi kaunaa isäänsä kohtaan siksi, että tämä oli tehnyt aviorikoksen. (Rabbien mukaan aviorikoksen teki Daavidin äiti, mutta Iisai otti lapsen kotiinsa. Tämä tulkinta on pelottavan yhdenmukainen katolisen tulkinnan kanssa koskien Jeesuksen "isää" Joosefia.)

Psalmissa 51 Daavid huutaa tuskaansa ymmärtäessään olevansa pahempi kuin isänsä. Peittääkseen aviorikoksensa Daavid tapatti rakastajattarensa miehen, uskollinen sotilaansa, joka tekstien perusteella palvoi kuningastaan. Niin kauas Mooseksen laista hänen isänsä Iisai tuskin erkaantui.

Psalmi, johon vedotaan todisteena perisynnistä, upottaa perisynnin. Myöa ne jakeet Ut:ssa, joita käytetään todisteena perisynnistä, upottavat perisynnin, kun ne käännetään tekstiuskollisesti.

Miksi luterilaisuus tarvitsee perisyntinsä ja vieläpä niin intohimoisesti, että pitää vääntää kieroon Raamatun tekstejä? Se liittynee paljolti kristilliseen pelastusoppiin, joka ei vastaa apostolien pelastusoppia. Mikäli kirkko hylkäisi Augustinuksen perisynnin, se olisi pulassa. Mihin kirkkoa tarvitaan, kun se ei voi pelastaa sellaisen seurauksilta, mitä ei ole?

 

.

90 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen mitähän tarkoitat tuomitsemisella, siis onko tuomitsemista kun sanoo Lutherin antaneen ns “Raamatulliset” perusteet vainoille, siis tuomitsenko siinä?

    Entä tuomitsiko Luther ne ihmiset jotka vainoissa tapettiin?

    Entä tuomitseeko Jeesus “väärät profeetat” kun Sanoo heidän hedelmistä tunnetaan, eikä heiltä tule ottaa mitään?

    Jos kerran sanot että ihminen on aina väärässä niin miksi et ota Jeesuksen Sanoja ja kavahda vainojen hyväksyjää, eikö Jeesus ole oikeassa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Väite: “Yritä poistaa synti sydämen tasolta. Tutki Sanaa ja Anna lain tuomita tiukasti. Yritä sitten elää ilman yhtäkään lankeemusta. Jos onnistut, niin voit sitten sanoa, ettei perisyntiä ole.”

    Kehäpäätelmä.

    Siksi, että perisynti perustuu osittain synti-sanan etymologiseen muutokseen, joka on katolisen kirkon kohdalla joko tarkoituksellista tai tietämättömyyteen perustuvaa. Lähtökohta on siis väärä.

    Kreikan hamartia, synti, tarkoittaa harhaan menoa, vaikka tahtoo osua maaliin. Heprean chatan merkitys on sama kuin hamartian. Kun Jeesus käski juutalaisia osoittamaan, missä hän on tehnyt syntiä, niin kysymyksen idea oli siinä, että missä hän on mennyt harhaan Mooseksen lain noudattamisessa eli missä kohtaa on poikennut oikealta tieltä. Koko maailma synnin vallassa tarkoittaa, että se on väärällä tiellä. Synti ei liity tekoihin tai sydämen tilaan, joten perisynti ei voi olla tosi. Kristuksessa ilmoitettiin lopullisesti oikea tie, jotta ei tarvitse mennä harhaan eli tehdä syntiä.

    Katolinen teologia luterilaisena muunnoksena johtaa periharhaan. Juutalaisuus ei perisyntiä tunne, vaikka perisynti perustuu yksin omaan Ps. 51:n tulkintaan. Ja kas vain, luterilainen kirkko on kääntänyt kyseisen Psalmin tukemaan perisyntiä, siis väärentänyt törkeästi, mikä on kirkon ikiaikainen tapa silloin, kun pitää tukea kynsin hampain äitikirkon teologiaa.

    Teologinen petos on niin laaja, että sitä ei enää mikään pysty muuttamaan. Mutta kuten kansojen tuomiosta pystyy huomaamaan, niin kirkon petoksella ei ole juurikaan merkitystä. Ihmiset tuomitaan tekojen eli tärkeimmän käskyn mukaan. Kirkkoteologian ongelma on siinä, että se tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen, jos saarnataan, ettei oikeamielisillä eli vanhurskailla teoilla ole merkitystä.

    Søren Kierkegaard oli valtiokirkon arvostelija ja ymmärsi, mitä positiivinen turvallisuus tarkoittaa:

    ”Negatiivisilla ajattelijoilla on sen vuoksi aina se etu puolellaan, että heillä on jotain positiivista, nimittäin se, että he ovat tietoisia negatiivisuudesta; positiivisilla ei ole kerrassaan mitään, sillä heitä on petetty. Juuri siksi, että negatiivinen on läsnä olemassaolossa ja on läsnä kaikkialla (koska olemassaolo, eksistenssi, on alituisesti tulemisen tilassa), juuri siksi ainoa pelastus on tulla siitä pysyvästi tietoiseksi. Tuudittautumalla positiiviseen turvallisuuteen subjekti tulee raskaasti petetyksi.”

    Teoksesta Päättelevä epätieteellinen jälkikirjoitus, suomennos Torsti Lehtinen.

    Ilmoita asiaton kommentti