Perspektiivivalintoja

Arkkipiispa Mäkinen aloitti kirkolliskokouskauden maanantaina puhumalla kahdesta historiallisesta jatkumosta, joiden merkkivuosi on 2017: on kulunut 500 vuotta reformaatiosta ja Suomen itsenäistymisestä. Puheessaan arkkipiispa kuvasi, millaiseen jatkumoon juhlavuodet meidät sitovat.

Kuluneiden päivien aikana ajatus historialliseen jatkumoon kuulumisesta on tuntunut rohkaisevalta. Mietin kirkollisen päätöksenteon historiaa Apostolien tekojen kuvaamasta apostolien kokouksesta tähän päivään asti. Monet käännekohdat voidaan mieltää kamppailuksi perinteeseen pitäytymisen ja uudistuspyrkimysten välillä. Perinteen säilyttäjät korostavat uskon turvallisuutta tuovia puolia. Uudistuksia ajavat tukeutuvat evankeliumiin muutosvoimana.

Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla pidetyssä apostolien kokouksessa kiisteltiin siitä, onko juutalaisuuden keskeinen tuntomerkki, ympärileikkaus myös kristityksi tulemisen edellytys. Keskiajalla käytiin ankaraa kamppailua maallisen ja hengellisen vallankäytön suhteesta. Vuosisatojen kuluessa kirkon maallinen valta on supistunut ja käsitys jokaisen ihmisen kyvystä ja oikeudesta osallistua yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen on korvannut hierarkkiset valtamallit.

Kirkon vallan mureneminen osuu yksiin muutoksen kanssa, jossa käsitys ihmisen paikasta on muuttunut. Ihminen ei enää ole hierarkkisesti rakentuneen todellisuuden ja sitä heijastavan sääty-yhteiskunnan jäsen vaan yksilö. Hitaasti mutta vääjäämättä eri ihmisryhmät ovat vapautuneet alistetusta asemasta. Orjuus on lakkautettu, käsitykset rotujen välisestä eriarvoisuudesta on kumottu, työväestö on saanut kansalaisoikeudet ja naiset ovat vapautuneet holhouksenalaisesta asemastaan. Homoseksuaalisuus ei enää ole rikos eikä sairaus.

Jokainen muutos on pitkän kamppailun tulos. Jokaisesta kysymyksestä käydyssä keskustelussa on vedottu Raamattuun, kristilliseen oppiin ja uskon perusteisiin. Muutoksia on aina vastustettu vetoamalla siihen, että ne ovat kristinuskon vastaisia ja uhkaavat kirkon olemusta. Uudistuksia ajavia on aina pidetty uskon vihollisina. Asiat ovat tästä huolimatta edistyneet. Myös itsensä uskonperinteen säilyttäjiksi mieltäneet ovat omaksuneet jokaisen uudistuksen osaksi omaa käsitystään. Aiempien sukupolvien esittämät raamattuargumentit on huoletta sivuutettu.

Kirkolliskokousviikon aikana istuntosalissa on käytetty monia puheenvuoroja, jotka ilmentävät voimakasta pyrkimystä olla muuttamatta mitään ja torjua yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset. Puheenvuoroja kuunnellessa olisi helppo masentua ja lannistua. Jos keskustelua alkaa tarkastella historiallisesta perspektiivistä, osana ikiaikaista kamppailua säilyttäjien ja uudistajien välillä, näkymät eivät ole niin synkät. Asiat eivät aina etene suoraviivaisesti mutta ne etenevät kuitenkin. Perspektiivivalinta antaa toivoa.

Jaana Hallamaa
kirkolliskokousedustaja
Helsinki

11 kommenttia

  • kimmo wallentin sanoo:

    Hallamaa: “on kulunut 500 vuotta reformaatiosta ja Suomen itsenäistymisestä. ”

    Suomen itsenäistymisestä on kuitenkin ensi vuonna tullut kuluneeksi vasta 100 vuotta.

    Muuten ihan asiallinen ja hyvä kirjoiitus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Lämmin kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Ei yhtään hassumpi kirjoitus Jaana Hallamalta. Perspektiivivalinnat, lähteä liikkeelle aivan ensimmäisistä vuosisadoista. Esim. Silloin häviölle jäänyt gnositilaisuus on tällä hetkellä tulossa realistiseksi uskon opiksi alkaen vaikka naisten asemasta. Se samoin kuin kaikki muutkin uskon kirjoitukset määrättiin hävitettäväksi tuluvilta sukupolvilta.

    Perspektiivivalinnat antaisivat aiheen vaikka kirjan kirjoittamiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Evankeliumi on kyllä muutosvoima: se voi muuttaa ihmistä. Mutta langennut ihminen yrittää muuttaa evankeliumia. Näennäisesti kylläkin ollaan muuttamassa Jumalan lakia, mutta samalla muuttuu evankeliumi merkityksettömäksi. Jos ei ole syntiä, ei tarvita armoakaan. Ja evankeliumin pääsisältö on kertoa, miten ja miksi Jumala voi armahtaa syntisen tinkimättä lakinsa pyhyydestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Huomaa, että kesä on koittanut. Kirjoittavien blogistien määrä, samoin kuin kommentoijien määräkin, on vähentynyt. Näin on tullut tilaa vaikkapa TK-liikkeen aatteiden lobbareille tuoda näkemyksiään esille yllättävän monen blogin kautta.

    Toivotan kaikille jäljelle jääneille lukijoille hyvää kesää. Katsotaan syksyllä miten asiat ovat kehittyneet, tai ehkä eivät ole muuttuneet miksikään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Luther uudisti kirkkoa takaisin Kristuksen kirkon oppiin, joka löytyy Raamatusta. Toisin yrittää tehdä liberaait, joiden tavoite on rakentaa luopiokirkkoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Juha: “Luther uudisti kirkkoa takaisin Kristuksen kirkon oppiin”

      Miten voi uudistaa takaisin? Eiköhän kyse ole silloin paluusta menneeseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Voihan niinkin sanoa, kun aikaisemmin oli tehty oikein, mutta myöhemmin kuvaan tuli Jumalan tahdon vastaista ja uudistuksessa luovutaan näistä Jumalan tahdon vastaisista tavoista tai toiminnasta ja palataan oikeaan Kristuksen oppiin.

      Jumalan sana on sama eilen, tänään ja huomenna. Samoin Jumalan sanan oikea ymmärrys on sama aina ja ijankaikkisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Juha Heinilä.

      Korkeimman sana on todella sama iankaikkisesti. Se on lähimmäisen rakkauden merkityksen ymmärtäminen ja pyrkimys sen noudattamiseen. Jeesus, ” Siinä on kaikki laki ja profeetat “.

      Lutherin ihmisarvostuksella ei ole mitään yhteistä tämän kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Reino, autuas tohtori Martti Lutherkaan ei ollut täydellinen, koska hän oli ihminen. Herra Jeesus Kristus oli Jumala ja ihminen samassa persoonassa, joka ainoastaan on täyttänyt rakkauden kaksoiskäskyn täydellisesti. Mutta jos me ihmiset vertaamme itseämme pyhään Martti Lutheriin, niin taitaa ansiomme jäädä aika vähäiseksi. Esimerkiksi Luther majoitti ja ruokki kotiinsa majapaikan tarvitsijoita ja monesti hänen autuas Käthe vaimonsa antoi vähäisistä talousrahoista hätäapua seuraaviksi päiviksi heillä yöpyneille. Toinen hyvä esimerkki on Pyhä Raamattu, jonka Luther halusi kääntää kaikkien kansojen kielille alkaen saksaksi, jotta evankeliumi saavuttaisi joka kolkan ympäri maailman, ei vain papiston. Tänäpänä Pyhä Raamattu on käännetty kaikille yleisimmille kielille, tosin vielä on joitain “pieniä” kieliä, jolle ei Raamattua ole käännetty, mutta käännöstyö jatkuu.

    Minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet.” (Ilm. 14:6-7)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väätäinen sanoo:

    Voittaja kirjoittaa historian.

    Kiitos ajatuksen liikkeelle saaneesta kirjoituksesta!

    Tulkaa kaikki -liike on aina saanut osakseen kannatusta taholtani.

    Kun ahdistaa, on palattava perusteisiin, so. menneisyyteen, historiaan.

    Turvaton etsii ja saa tuen Kristuksesta. Ristinsä kantaminen on matkasauvan tuella vaeltamista. Armo on uusi joka aamu.

    Johanna Korhosen esiintyminen esiveisaajana kirkolliskokouksen alkajaismessussa, avausjumalanpalveluksessa todistaa musiikin yhdistävää vaikutusta.

    Niin paljon kuin politiikkaa nonsaleerataankin, kirkkopolitiikka saa täyden tukeni. Kirkkopolitiikka sisältää myös sen pienen plussan, mikä kristillisdemokratiassa on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tulkaa Kaikki
    Tulkaa Kaikki

    Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.