Perustetaan puolueeton komitea!

Piispa Jari Jolkkonen kirjoitti Kotimaassa 4.1.2013: Kirkolliskokous päättää vastakin, mitkä ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä. ... Hyväksymisen yhtenä ehtona on sitoutuminen kirkon lähetyksen periaatteisiin. Hyväksyminen merkitsee laatutakuuta sekä omille seurakunnille että yhteistyökirkoille: tähän järjestöön haluamme luottaa. Järjestöjen työtä arvioi puolueeton asiantuntija elin. … Jos järjestön toiminnassa havaitaan väärinkäytöksiä, johdonmukaisena seurauksena on lähetysjärjestöaseman menetys.

 

 

Tämä kuullostaa hyvältä. Muutaman kriittisen kysymyksen esittäisin arvoisalle hiippakunnan paimenelle.

 

 

Mitä kaikkea kuuluu lähetyksen periaatteisiin? Onko kysymys todellisista konkreettisista periaatteista vai abstrakteista ideaaleista, jotka on sorvattu kirkkopoliittisiksi kompromisseiksi. Ja joita jokainen tulkitsee niin kuin tykkää.

 

 

Millainen voisi olla puolueeton asiantuntija elin? Mistä löytyisivät ne kirkon ja lähetyksen asiantuntijat, jotka eivät olisi kaulaansa myöten sotkeutuneet erilaisiin kirkollisten järjestöjen valtapeleihin? Eri intressiryhmiä edustava konklaavi on 'puolueeton' vain sen perustamista valmistelevissa komiteamietinnöissa ja juhlapuheissa. Ja ehkä jonkun sen työhön tyytyväisen illuusioissa.

 

 

Mikä olisi väärinkäytös? Olisiko järjestön rahojen käyttö kampanjaan, jossa seksuaalivähemmistöön kuuluva rinnastetaan murhaajaan? Voisiko yhteistyökirkkona olla kirkko, jonka piispa tulee Suomeen vihkimään skismaattisen piispan? Voisiko järjestö kieltäytyä tunnustamasta jokaisen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin pappeutta?

 

 

Minusta eräät viimevuosien episodit kertovat siitä, että vallan kabineteissa tehdyt linjaukset, sekä viralliset että todelliset, ovat luoneet tilanteen, jossa nyt olemme. Eräät kirkon virallisen lähetysjärjestön statusta nauttivat järjestöt ovat eräillä toimillaan vahingoittaneet kirkon mainetta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä kukaan kirkon johdossa ei tunnu vaativan heitä vastuuseen; se tehtävä on jäänyt eräiden seurakuntien luottamushenkilöille.

 

 

Kun kansa on barrikaadella ongelmaa ei ratkaista perustamalla komitea!

 

38 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    “Kenen totuus ratkaisee oikeuden loukkaantumiseen?” Onko loukkaantumisella mitään tekemistä totuuden tai oikeuden kanssa? Oikeus ilmaista loukkaantumisensa taitaa olla perusoikeus. Sen sijaan pitäisi kai kysyä, kenen totuus voi antaa oikeuden loukata.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Minulla on sellain en käsitys, että kun kirkon virallisiksi lähetysjärjestöiksi joskus kauan sitten otettiin järjestöjä, kaikki jotka halusivat ja anoivat saivat sellaisen statuksen niitä ja taustoja sen enempää selvittämättä. Ilmeisesti sen aseman saivat eri järjestöt eri aikoina. Korjatkaa, jos olen väärässä! Siksi koko asia pitäisi ottaa uudelleen selvitettäväksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    Eikö loukkaantuminen voi olla myös vallankäyttöä? Ammattiloukkaantujat keräävät sympatiapisteet ja keskustelu itse asiasta päättyy siihen, kun se on niin loukkaava aihe ettei missään ole mitään rajaa. Tämän jälkeen on sitten mahdoton enää yrittää keskustella, kun sillat on poltettu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Teeskentely on epärehellistä. Tämä pätee yhtä hyvin loukkaantumisen kuin vaikka kiitollisuuden teeskentelyyn.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Miksi jotkut loukkaantuvat Jeesuksesta? Miksi evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ei saisi julistaa syntisille?

    Jeesus sanoi: “Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt. 11: 4-6)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Miksi jotkut loukkaantuvat Jeesuksesta? Miksi evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ei saisi julistaa syntisille?” Evankeliumi Jeesuksesta ei pyri loukkaamaan ketään. Joku silti loukkaantuu. Hänellä on oikeus sanoa se ja tulla otetuksi vakavasti. Tällaista tämä elämä on meidän ihmisten kesken. Se asettaa vaatimuksia niin päälle kuin sydämellekin. Yritetään!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Miksi asian selvittämistä vastustetaan? Ei käy minulle selväksi. Jotain salaamista siis ilmeisesti asiassa on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Puolueeton ei ole kukaan, jolla on mielipide. Miten lähetysjärjestö sitten tutkitaan? Miten tutkitaan lähettäjän ja lähetyskohteen tarpeet ja sovitetaan yhteen?

    Jos piilaaksoon menee myymään helmitaulua, niin siellä voidaan säälistä ostaa yksi seinälle laitettavaksi.

    Jos taas mennään myymään taulutelevisioita kylään, jossa ei ole sähköä, se olisi yhtä naurettavaa.

    Tiedämmekö me täällä mitä jossain Afrikassa on hyväksi, varsinkin, kun emme ole edes käyneet siellä. Jos menemme johonkin maahan ja alamme kysellä: Jos tänne tulisi lähetys-saarnaaja, niin mitä halyuaiositte hänen tänne tuovan?

    Varmaan joku haluaisi kaivon, joka on hyvä. Joku haluaisi käymälän, joka on hyvä asia. Joku toivoisi sähköt, jos tietää mitä se on ja se on hyvä asia.

    Joku voisi sanoa, että tarvitsen sisäisen rauhan , mutta en tiedä miten se saavutetaan. Seuraava kysymys kai pitäisi olla: Mies vai nainen?

    Ilmoita asiaton kommentti