Paavin putiikkia pidetään yleisesti joulun kirkkona, liturgiaa tiukimmin muutoksilta varjellut Isä Mitron kirkkokunta pruukaa olla pääsiäispainotteinen, kun taas me luterilaiset pidämme alinomaa esillä elämän arjen kenkkumaisuutta ja kärsimystä tähän tapaan: Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Mutta me voisimme saada luterilaisiin luihin uutta vipinää, jos siirtäisimme painopistealueemme pitkäperjantaista Kristuksen taivaaseenastumiseen eli helatorstaihin.
Kristuksen taivaaseenastumisen (latinaksi ascensio) juhlaa on 300-luvun lopulta lähtien vietetty yhtenä kristikunnan pääjuhlista. Augustinuken ja Ruttopuiston Rovastin mukaan kyse on itse asiassa kaikkein tärkeimmästä kirkollisesta juhlasta, jota ilman joulu ja pääsiäinenkin menettäisivät merkityksensä!
Kristuksen taivaaseenastumista on perinteisesti juhlittu 40. päivänä eli kuudentena torstaina pääsiäisen jälkeen. Vuonna 1973 työmarkkinajärjestöjen onnistui kaapata tämä tärkeä päivä ja siirtää se kahdeksi vuosikymmeneksi lauantaille. Tämän kirjoittaja ei anna tätä katalaa kepposta ikinä anteeksi ko. järjestöille. Jumala armahtakoon, mutta minä en!
Miksi me pitkäperjantailaiset käytämme niin paljon aikaamme ja energiaamme valittaen kaikkea mahdollista, että koko elämisen idea katoaa? Miksi valitamme asioita, joille emme mahda mitään? Entä miksi me valitamme asioita, joille me voimme tehdä jotakin? Valituskuorot köyhyydestä ja kipeydestä jääkööt unholaan, kun vaihdamme elämässämme ratkaisevalla tavalla näkökulmaa. Eivät erilaiset asiat sinänsä tee meistä onnettomia kurjuuden kuninkaita, vaan sen tekee tapa, jolla me noihin asioihin suhtaudumme. Pois se meistä!
Taivaaseenastuminen on Kristuksen koko maanpäällisen lunastustyön päätös, huipennus, triumfi. Jeesus otti tuolloin vastaan hänelle annetun vallan taivaassa ja maan päällä. Tähän päivään liittyy lähetyskäskyn antaminen sekä muistutus siitä, että Jeesus ”on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän”.
Kuten huomaamme, helatorstai on täynnä toivoa ja odotusta. Taivaaseen astunut Kristus astui uudella tavalla suhteeseen koko maailmaan, jossa hän on nyt läsnä Pyhässä Hengessä ja sakramenteissa. Nyt me voimme julistaa koko evankeliumia, kun tiedämme elämämme todellisen päämäärän: Se on ulottuvillamme, koska sen on ilmoittanut ja saavuttanut Jeesus, joka on kulkenut ihmisen kohtalon koko tien. Taivas on matkamme määrä. Kyse on Kristuksen korotukseen perustuvasta iankaikkisesta elämästä, joka jo on olemassa, vaikkakin kätkettynä. On olemassa taivaan maailma, jossa totuus, rauha, rakkaus ja ilo antavat suuta toisilleen.
Uusi Helatorstai-yhteisö korostaa, että historian Jeesus siirtyi ruumiillisesta läsnäolosta sydämen läheisyyteen. Nyt Jeesus ei enää puhu meille ulkoapäin, nyt hän puhelee kanssamme sisällämme, meissä. Ja meidän tehtävämme on puhua hänestä lähellä ja kaukana oleville ihmisille. Läheisyys ja lähetys ovat meille ydinkysymyksiä.
Kun Jeesus kuolemassa vapautui ihmisen nahoista, joihin hän inkarnoitumisen (lihaksitulon) yhteydessä oli ahtautunut, hän samalla astui ulos ajan ja paikan ahtaista rajoista ja tuli Pyhän Hengen voimalla työtä tekeväksi taivaalliseksi todellisuudeksi. Hänen läsnäolonsa, rakkautensa, apunsa ja parantava voimansa voidaan kokea kaikkialla ja kaiken aikaa. Hän lähti luotamme siten, että hän nyt voi tulla meitä paljon lähemmäksi.
No, lukijat, saako helatorstailaisuus kannatusta? Laitetaanko jo nettiin liityhelatorstailaisiin.fi-lomakkeita?
Tauno Wikström: ”Näinhän se on kuin Jorma Ojala sanoo. Kristityn osa on mahtava: saa elää armon yltäkylläisyydessä synnit sovitettuna ja verihaavoihin joka päivä turvautuvana..”
Paavali taas sanoi eräässä kirjeessään, että ”hän joutui taistelemaan, ponnistelemaan ja harjoittamaan itsehillintää, jottei hän toisille saarnaavana joutuisi itse hylätyksi.”
Jeesus taas sanoi, ”että joka loppuun asti kestää, se pelastuu.”
jorma ojala: ”Me saamme jättää pahat muistot ja elää onnellisena Herramme paluuta odottaen..”
Joka voidaan ymmärtää tapahtuvan näkymättömänä, taivaallisen hallitsijan ja ihmiskunnan tuomitsijan ominaisuudessa, jossa asemassa hän vaikuttaa ihmisyhteisön asioihin.
Alla olevissa linkeissä enemmän asiasta:
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2008125?q=Jeesuksen+l%C3%A4sn%C3%A4olo&p=par
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mik%C3%A4-on-Jumalan-valtakunta/
http://www.jw.org/fi/julkaisut/kirjat/raamattu-opettaa/Mik%C3%A4-on-tuomiop%C3%A4iv%C3%A4/
Hannu Kiuru: ”Taivas on matkamme määrä.”
Raamatun Psalminkirjoittaja Psalmissa 115 taas sanoo: “16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.”
Onko Jumala siis luopunut alkuperäisestä tarkoituksestaan, antanut “luovutusvoiton” kaikelle pahuudelle ja sekasorrolle maan päällä ja jättänyt sen täysin Raamatussa “tämän maailman hallitsijaksi ja jumalaksi” määritellyn vastustajansa Saatana Panettelijan haltuun?
Hannu Kiuru: ”Taivaaseenastuminen on Kristuksen koko maanpäällisen lunastustyön päätös, huipennus, triumfi. Jeesus otti tuolloin vastaan hänelle annetun vallan taivaassa ja maan päällä.”
Ja sanoi ns. Isä meidän rukouksessaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa.” Jumalan valtakunta tulisi siis myös vaikuttamaan maan asioihin, niin että Jumalan tahdon voitaisiin sanovan toteutuvan täysissä määrin täälläkin.
Ihan periaatesyistä haluan sanoa omassa blogissani viimeisen sanan. Joten, olkaapa hyvät:
VIIMEINEN SANA!