Petojen raatelema arkkipiispa

Pyyhkeitä tuli yllättävältä taholta, omilta kollegoilta, kun Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli antoi päätöksen arkkipiispa Kari Mäkistä koskeneista kolmesta kantelusta. Ne liittyvät arkkipiispan Facebook päivityksiin sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevan eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Odotetusti tuomiokapituli toteaa, ettei arkkipiispa ole poikennut kirkon opista tai kirkon avioliittoa koskevasta opetuksesta. Katso Kotimaan uutinen ja Seurakuntalainen.fi uutinen .

Yhtä odotettavaa on, että tuomiokapitulin päätös ei tule tyydyttämään kantelijoita ja heidän edustamiaan kirkon jäseniä. Kristitty perheenisä Heikki Aho Ylöjärveltä, perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana ollut varatuomari Kari Maukonen Ilmajoelta ja tuusulalainen keskustan varavaltuutettu ja papin vaimo Mirka Kovalainen kokevat kanteluidensa mukaan puhuvansa niin monen korkeita virkamiehiä pelkäävän aran kristityn puolesta, ettei asia tähän jää.

Maallikkoveljien ja -sisarten vilpitön taistelu omaksi kokemansa Jumalan tahdon ja oikean opin puolesta tulee siis jatkumaan, vähän samanlaisena kuin muutkin kapinaliikkeet kirkon historiassa.  Millään tunne- tai järkiperusteilla asetelmat eivät miksikään muutu. Joten ei siitä sen enempää, sen kanssa on vain elettävä, moniäänisessä kirkossa.

Moitteita kollegoilta

Sitä vastoin on hämmentävää huomata, miten Turun tuomiokapituli päätöksessään neuvoo arkkipiispaa toimimaan somemaailmassa ja viestinnän haasteissa.

Tuomiokapituli toteaa, ettei arkkipiispa ole ”mitä ilmeisemmin” Facebook päivityksissään tuonut riittävän selkeästi esiin ymmärrystä kirkon perinteisen avioliittokäsityksen kannalla olevia kohtaan.

Tuomiokapituli myös muistuttaa, että jos arkkipiispa olisi Facebook päivityksissään tuonut selkeämmin esiin kirkon voimassaolevan avioliittokäsityksen, olisi voitu välttää kanteluissa esiin nostetut yksipuoliset painotukset.

Eli tuomiokapitulin mielestä näin olisi voitu välttää väitteet siitä, että arkkipiispa on harhaoppinen, menetellyt pappislupauksensa vastaisesti, toiminut kirkon vahingoksi, nostanut itsensä Jumalankin yläpuolelle ja että hänen pitäisi erota – kuten kantelijat kärjekkäästi esittivät.

Arkkipiispan mahdollisia tulevia Facebookpostauksia varten tulee myös ohjeita: ”Tuomiokapituli kiinnittää vastaisen varalle arkkipiispan huomion tämän kaltaisen asian asettamiin poikkeuksellisen suuriin viestinnällisiin haasteisiin.”

Tuomiokapitulin hienovaraiset muotoilut avaavat rivien välistä melkoisia näköaloja, joita myös Kotimaa24 uutisessaan 4.5. jo sivusi.

Kerrataan siis ensin, ketkä arkkipiispaa neuvovat viestinnällisissä haasteissa. Päätöksen ovat tehneet tuomiokapitulikollegion jäsenet tuomiorovasti Heimo Rinne, lakimiesasessori Matti Mäkinen, pappisasessori Pertti Ruotsalo, hiippakuntadekaani Timo Tavast ja maallikkojäsen Pekka Heikkilä.

Toisekseen on hyvä huomata, ketä tuomiokapituli neuvoo viestinnän haasteissa: arkkipiispa on kirkon tiedotuskeskuksen (KT) toimikunnan puheenjohtaja ja hänen tehtäviinsä on määritelty myös kirkon yhteydet tiedotusvälineisiin. Siis periaatteessa ja organisaation tasolla juuri arkkipiispa on kirkon spokesman eli puhemies median suuntaan.

Siis kääntäen voidaan todeta, että tuomiokapitulin kollegio antaa viestintäkoulutusta kirkon viestinnästä viime kädessä vastaavalle virkamiehelle. Ja voidaan tietysti kysyä, onko sillä jotain erityistä asiantuntemusta tällaisen koulutuksen antamiseen. Kollegion jäsenten ammattinimikkeiden perusteella ei tunnut kovin uskottavalta – ehkä toimittaja-ohjaaja Heikkilää lukuun ottamatta.

Somessa toimii viidakon lait

Olennaista tässä ei kuitenkaan ole se, kuka on astunut kenenkin varpaille. Olennaista on se, että tämä episodi paljastaa sen, että kirkossa ei ainakaan Turun suunnalla oikein ymmärretä somemaailman lainalaisuuksia. On hurskastelua kuvitella, että Facebookissa toimisivat tasapuolisuus, erilaiset näkökulmat ja painotukset. Ja että niitä argumentteja käyttämällä voitaisiin välttää yksipuolisuudet, yleistykset, aggressiot ja vihapuheet.

Kyllä Facobookissa – ja somessa ylipäätään – toimivat viidakon lait. Mitä räväkämpi olet, miten hyvin osaat kärjistää, mitä yksipuolisempi olet, mitä järkähtämättömimmin uskot omaan totuuteesi, mitä paremmin ruokit ihmisen alhaisimpia vaistoja, mitä vähemmän tiedät - sitä paremmin saat viestisi perille. Tai sitä enemmän ainakin saat tykkäyksiä.

Kyllä somemaailmassa armollisuutta anovan, tasapuolisuutta tolkuttavan ja lähimmäisen rakkautta  julistavan kristityn osa on kuin alkuseurakunnan marttyyrien: peukut alas ja sinne vaan areenalle petojen raadeltavaksi. Ja kantelulla perään.

Vaikea on kuvitella, miten tässä nettiraivon mediailmastossa voidaan puhua samojen seinien sisälle mahtuvasta moniäänisestä kirkosta. Arkkipiispan herättämän Facebook keskustelun ja kanteluiden perusteella ei voi myöskään puhua muodikkaasti mistään kuplassa elämisestä. Kyllä tässä todellisuudessa on kaivauduttu puolin ja toisin paljon syvemmälle, betonibunkkereihin. Ampuma-aukoista voidaan huudella, mutta ei huutelu toisten korviin ulotu, saati vaikuta – ei puolin eikä toisin.

Pitääkö arkkipiispan kerjätä verta nenästä?

Hyvin lähellä on tietysti kysymys, pitääkö arkkipiispan ylipäätään olla Facebookissa kerjäämässä verta nenästään. Varsinkin kun Kari Mäkinen ei ole luonteeltaan tai ulkoiselta habitukseltaan mikään kansanvillitsijä. En tiedä, mutta ainakin ulospäin näyttää siltä, että parhaiten hän viihtyy omassa työhuoneessaan omien ajatustensa ja kirjojensa parissa. Julkisuus näyttää olevan hänelle pikemminkin virkaan kuuluva kiusallinen paha kuin keino käyttää valtaa.

Sanoin että en tiedä onko näin. Mutta siltä ainakin näyttää. Ja sehän on olennaista, asiathan ovat juuri niin miltä ne näyttävät.  Ja tämä mielikuva taas perustuu siihen, että useammankin kerran arkkipiispa on ilmaissut yllättyneensä siitä, minkälaisia reaktioita hänen sanomisensa ovat julkisuudessa aiheuttaneet.

Joudunkin kysymään, onko arkkipiispa jäänyt kovin yksin hoitamaan mediahallintaansa. Julkisuutta ei sinänsä voi koskaan hallita, sehän on juuri nähty vaikka olisi minkälainen stubbilainen somevirtuoosi. Mutta julkisuutta voi yrittää ennakoida ja sparrata miltä tietyt sanavalinnat tuntuvat, milloin pitää hillitä, milloin lyödä nyrkkiä pöytään.

Tässä jos missä pitäisi arkkipiispan johtamalla Kirkon tiedotuskeskuksella olla johtava rooli. Pahaa kuitenkin pelkään että näin ei ole. Ainakin ulospäin KT vaikuttaa kovin vaisulta virastolta neuvomaan somekäyttäytymistä. Jotain tiedotuksen avoimuudesta kertoo sekin, ettei esimerkiksi tästä kantelupäätöksestä ole mitään mainintaa KT:n tiedotteissa. Ihan siis kiitettävää aktiivisuutta Kotimaaa24 ja Seurakuntalainen.fi sivustolta kaivaa jo 18.3. tehty päätös nyt julkisuuteen Turun tuomiokapitulin kätköistä.

Facebookissa on iso seurakunta

Somesta vielä sen verran, että Facebook on tietysti kovin kaksijakoinen. Toisaalta se tarjoaa suljetuissa ryhmissä loistavan foorumin pönkittää saman mielisten kuplassa elävien kaverien keskinäisen kehumisen hypetystä. Sinne ei paha maailma ulotu.

Toisaalla arkkipiispan tapaiset julkisuuden henkilöt saavat varautua avoimilla sivustoillaan täysin kontrolloimattomaan revitykseen ja kannanottojen rajoittamattomaan jakamiseen. Mikä tietysti voi olla ainakin kirkonmiehille ihan hyväksikin: näkeehän siinä hyvin nopeasti, mitä somekansa todella ajattelee, niin hyvässä kuin erityisesti pahassa.

Arkkipiispan osalta ei kysymys myöskään ole määrältään ihan vähäpätöisestä seurakunnasta. Viimeisimmän tilaston mukaan hänellä on Facebookissa 10 349 seuraajaa. Sukupuolineutraalia avioliittolakia koskeneen keskustelun kiivaimmassa vaiheessa arkkipiispan postaukset keräsivät parhaimmillaan 11 417 tykkääjää ja 1509 kommenttia. Ja kaikki moninkertaisina kertautuvat jakamiset tietysti päälle.

Surkeaa tietysti on se, että samalla some kertoo tylysti sen, mikä kansaa kiinnostaa. Kun arkkipiispa muutamaa kuukautta myöhemmin kirjoitti johtamansa köyhyystyöryhmän esityksistä, tykkäyksiä oli vain 170 ja kommentteja 12.

Jos vastaan kun itse kysyn, niin mielestäni arkkipiispan pitää olla edelleen Facebookissa. Mutta ei siellä olemisessa kannata kovin tarkkaan kuunnella tuomiokapitulin virkamieskollegion ohjeita. Somessa pitää olla niin, että välillä tulee lunta tupaan. Ihan reippaasti, sillä some ei ole heti seinille hyppivien lällyjen laji.

Esimerkiksi näin: ”Viisaat pitävät maailman pystyssä, hullut vievät sitä eteenpäin”,  millä teemalla John Vikström aikoinaan puhui itsensä arkkipiispaksi

Enkä tällä tarkoita mitään mielenterveysseuraa. Enemmänkin sellaista hullua, joka suostuu ihan vapaaehtoisesti lyömään tahtia kirkollisen sekakuoron kakofoniaan.

Ja vastoin kaikkien viestintäkonsulttien ohjeita suostuu olemaan myös somessa oma itsensä – sivistynyt ja kirjallinen kristitty pohdiskelija, joka ei ole mikään kirkon räiskyvä mediapersoona, mutta uskaltaa tarvittaessa katsoa eteenpäin ja näyttää suuntaa.

Siitäkin huolimatta, että joutuu petojen raadeltavaksi.

29 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Mielenkiintoinen uutinen http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015050619639051_uu.shtml

    Siinä Ville Niinistön kerrotaan kritisoivan Päivi Räsästä siitä, että tämä otti kirkolliskokouspuheessaan esille toivomuksen, että kirkko säilyttäisi avioliiton miehen ja naisen välisenä, kuten se edelleen on kirkon virallisen kannan mukaan.

    Toisaalla kritisoidaan arkkipiispaa siitä, että hän iloitsee spnavioliittolakiesityksen läpimenosta, eikä tuo esille kirkon virallaista kantaa.

    Sukset vaikuttavat olevan ristissä kaikilla rintamilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ritva Tornberg sanoo:

    Arkkipiispahan juuri hiljattain sanoi, ette hänen mielestään kirkko ei ole kriisissä. Aikamoisesta kuplassa elämisestä tässäkin voisi puhua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    On se vaan hyvä, että meillä on lukutaitoa ja omalle kielelle käännetyt Raamatut. Voimme itse lukea ja tutkia Raamattua, se on ehkä jollekin kirous, mutta myös monelle lahja. Emme ole kirkkokansana pelkästään ihmisten tulkintojen varassa, vaan voimme uskoa ja luottaa, että Jumala itse avaa meille kirjoitukset, niin kuin Hän tekeekin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      “Voimme itse lukea ja tutkia Raamattua, se on ehkä jollekin kirous, mutta myös monelle lahja.”

      Lahjasta en tiedä, mutta tuskinpa se nyt kellekään kirouskaan on. Harvinaisen tylsä ja mitäänsanomaton myyttinen tarusto vain.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Harvinaisen tylsä ja mitäänsanomaton myyttinen tarusto vain.” Erehdyitkö avaamaan ensi töiksesi 4. Mooseksen kirjan?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Meistä jokainen voi lukea Raamattua ja Pyhä Henkin avaa Jumalan sanaan. Harhaoppeja ei tarvitse lähteä seuraamaan vaan saamme pysyä Kristuksen opissa. On tärkeää, että meillä on hyvät paimenet, jotka välittävät laumastansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Kuosmanen
    Hannu Kuosmanen

    Olen eläkkeellä oleva sitoutumaton toimittaja ja tiedotuspäällikkö, aikoinaan Kotimaan uutispäällikkö ja Uuden Suomen kirkollisista vastaava toimittaja. Toisenlaista näkökulmaa tarjosi tiedotuspäällikön työ suomalaisen kuljetusvälineteollisuuden palveluksessa. Nykyisin katselen maailman menoa kaikkien kuplien ulkopuolelta Kehä III:n tuntumasta, josta näkee hyvin joka suuntaan. Kirkon menoja seuraan julkisuuden ja median muodostaman mielikuvan kautta.