Pietari Suuri tuli Turkuun

 

Tänään 30.8.2016  on kulunut 300 vuotta siitä kun Pietari Suuri tuli Turkuun. Venäjän armeija oli vallannut Turun 28.8.1716. Kaksi päivää myöhemmin 30.8.1716 tsaari itse tuli kaupunkiin ja alkoi järjestellä asioita.

Kaikkiaan 21 vuotta kestänyt Suuri Pohjan sota päättyi viisi vuotta myöhemmin. Tänään 295 vuotta sitten, 30.8.1721 Uudessa kaupungissa allekirjoitettiin rauhansopimus.

Tuolloin 1721 Turussa asui 1325 asukasta.

24 kommenttia

  • Jari Haukka sanoo:

    Tässä hieman faktaa tuolta ajalta kun tsaari “järjesteli” asioita Suomessa.

    “Suurin yksittäinen veriteko tapahtui Hailuodossa 29. syyskuuta 1714, kun 200 kasakkaa tappoi yhdessä yössä noin 800 henkeä kirveellä.”

    ” Pohjanmaalla venäläisten terrori ja siviilien kidutus olivat systemaattisia. Väkivalta kohdistui kiinni saatuun siviiliväestöön ja pappeihin.”

    “Väestöä vangittiin laajasti orjatyöhön Venäjälle; erityisesti Pietarin rakennustöihin lähetettiin joidenkin lähteiden mukaan 10 000, uudempien lähteiden mukaan jopa yli 20 000 henkeä.”

    jne.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha

    Pietari “Suuri” oli yksi Venäjän julmimpia tsaareja. Esim. “Tsaari Pietari Suuri toteutti jo valtakautensa alussa ortodoksista kirkkoa sortavaa kirkkopolitiikkaa. Hän teloitutti 1691 arkkimandriitta Silvester Medvedevin, Moskovan hengellisen akatemian perustajan ja monipuolisesti sivistyneen kirkonmiehen.”

    ( http://www.ortodoksi.net/index.php/Ven%C3%A4j%C3%A4n_ortodoksinen_kirkko_tsaarin_vallan_vankina_%28opetuspuhe%29 )

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Iso Viha on muutamia nälkävuosia huomioonottamatta suurin Suomea kohdannut katastrofi.Pahinta on että Silloinen Ruotisi(-Suomi) saa syyttä itseään siitä. Vaikka Kaarele 12 valloitus sota alkoikin itsepuolusttuksena, kun Venäjä yritti valloittaa Narvan, niin hänen hallituksensa jatko oli puhdasta valloitussotaa. Narvan jälkeen ei missään vaiheessa yrtetty etsiä rauhanomaisia ratkaisuja konfliktiin . Ruotsin silloinen johto haaveili edelleenkin ennenkaikkea Puolan kruunusta johon he katsoivat olevansa oiketettuja Sigismundin sukulaisina. Heillä ei ollut minkäänlaista ymmärrystä Venäjän pyrkimyksille saada meriyhteys. päinvastoin juuri sitä yritettiin kaikin tavoin estää. Sota kulutti valtion voimavarat ja aiheutti Suomen miehityksen kaikkine seurauksineen. Noita kakoiden raakuuksia vastasi hyvinkin se mitä Ruotsin armeeja oli puhannut Puolassa jo useamman vuosikymmenen . Isoviha ja nälkävuodet ovat tehneet mahdolliseksi suomalaisten hyvin kapean geeni-perinnön niin että suomalaisia ei voi geneettisesti ryhmittää muuhun Eurooppaan tai aasiaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      “Sota kulutti valtion voimavarat ja aiheutti Suomen miehityksen kaikkine seurauksineen. Noita kakoiden raakuuksia vastasi hyvinkin se mitä Ruotsin armeeja oli puhannut Puolassa jo useamman vuosikymmenen . ”

      Suomi oli Ruotsin osa, samassa asemassa kuin Irlanti Englantiin. Siis alistettu ja jatkuvan sorron ja kulttuurin hävittämisen kohteena. Esim. huomattava osa Karjalan ortodokseista pakeni Venäjälle (mm. Tveriin) Ruotsin “luterilaisen” valtion vainon takia. Ruotsi sitten asutti tyhjentynyttä Karjalaa Itä-Suomesta muuttaneilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Kiireessä tuli turhan paljon kirjoitusvirheitä,sorry.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Markku Hirn ,

    ”Itsepuolustuksiahan” kaikki suurvaltasodat ovat suurvaltojen vallankäyttäjien mielestä olleet ja ovat yhäkin. Karjalaisen perimäni vuoksi kirjoittelin joskus huvikseni ylös ”maantieteellis-taloudellisesta ja historiallisesta kirjasta Suomenmaa – viides osa” (v.1923) löytyneitä tietoja vuosista, jolloin suurvaltojen sotasaappaat ovat puolin ja toisin talloneet jalkoihinsa karjalaisten kotiseudut:

    1337-39, 1348-51, 1395-97, 1411, 1444, 1464, 1473-97,1555-57, 587-97,1610-17,1656-57, 1710-21,1741-43…

    Uudenkaupungin rauhassa 1721 luotiin lahjoitusmaajärjestelmä, jossa keisarille/tsaarille palveluksia tehneelle yläluokalle lahjoitettiin talonpoikien maaomaisuutta, jolloin he menettivät omistusoikeutensa. Katariina II:n ajoista asti lahjoituskirjoihin lisättiin maininta myös talonpoikien ”sielujen” lahjoittamisesta, jolloin he vajosivat lähinnä venäläisen maaorjan asemaan. Näiden Viipurin läänin talonpoikien tilanne ratkesi vasta vuoden 1867 valtiopäivillä, kun valtio teki päätöksen lahjoitusmaiden lunastamisesta valtion varoilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Tuula Hölttä. Hyvin olet jaksanut arkistoja kaivella.Karjala rajaseutuna on todellaikin kärsinyt kautta aikojen eri hallitsijoiden vallanhalusta.Viimeisimpänä esimerkkinä se kuinka Saksa myi Suomen Neuvostoliiton etupiiriksi. Suomella on kaikesta huolimatta ollut tarpeeksi viisautta sodan jälkeen ulokopolitiikassaan aina näihin päiviin asti jotta pahimmilta seurauksilta on sästytty.

    Karjala kuuluu Venäjälle sodan voittajan trofeena. Se on realiteetti ,oli se sitten miten epäoikeudenmukaista ja katkeraa tahansa ja Karjalan kanssa on sulautunut muuhun Suomeen . Toivottavasti uudet omistajat osaavat arvostaa sitä mitä ovat haltuun ottaneet.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Markku Hirn :”Karjala kuuluu Venäjälle sodan voittajan trofeena. Se on realiteetti ,oli se sitten miten epäoikeudenmukaista ja katkeraa tahansa ja Karjalan kanssa on sulautunut muuhun Suomeen .”

      Kyllä, mutta valtioiden selvuttämisvelvollisuuksiin kuuluva suomalaisten yksityishenkilöiden omistusoikeus alueelle jääneeseen omaisuuteen on yhäkin selvittämättä. Kun Suomen ja Venäjän federaation kumppanuussopimuksessa on sovittu, että valtiot noudattavat keskinäisisä suhteissaan tasa-arvoa ja kansainvälistä oikeutta, niin mielestäni on tosi kornia, että tätä asiaa ei ole selvitetty ja federaation kansalaisilla on oikeus olla tasa-arvoisia kiinteistön omistajia Suomen maaperällä, mutta Suomen kansalaisilla ei ole vastavaa oikeutta federaation maaperällä.

      Tiedoksi vielä sekin, että varojenkeruuoikeuden kieltämisen vuoksi pieneksi jäänyt yhdistyksemme teetti asiasta selvityksen Tarton yliopistolla, ja selvityksen mukaan itänaapuri ei ole koskaan kansallistanut omaisuuksia kuten kansnainvälinen oikeus edellyttää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Lisäys edelliseen kommenttiin: tiedoksi vielä sekin, että perustimme yhdistyksen vasta vuosia sen jälkeen, kun Venäjän federaation Suomen konsulaatti oli antanut omistusoikeutensa tunnustamista haluaville ohjeen lähettää anomukset suoraan Kremliin. He olivat vuosikaudet lähettäneet saantitodistuksin anomuksia, jotka oli kuitattu vastaanotetuiksi, mutta niihin ei oltu vastattu mitään. Kun he olivat tehneet oikeusasiamiehelle valituksen asioiden hitaasta etenemisestä, heille oli vastattu, että oikeusasiamies ei voi puuttua asiaan, koska se on Suomessa poliittinen eikä juridinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Muinaisaheprean ja vanhan suomen samuudet ovat toki paljonenemän kuin ‘jonkinlaisia aasinsiltoja.’ On satoja lähes samoja sanoja ja myös kieliopillisia analogioita. Mm. yhteinen monikon pääte -t (hepr. fem.),joka on eritäin harvinanen, mahtaako mailmassa olla kuin yksi muu kieli.

      SUOMEN KREIKANJA HEPREAN SAMUUKSIA SANOISSA JA RAKENTEISSA ESITTIVÄT AKATEMISELLA TASOLLA mm

      Enevaldus Svenonius Erik Wallenius Eric Cajanus Gl Pesonius Nils Idman

      Instead of a list of words Eric Cajanus penetrated the question on a more comprehensive level: he examined all the parts of speech which, according to the grammarian tradition of his period, were considered to characterize the very essence of a language.22 In addition to a condensed list of lexical similarities Cajanus was able to point out similarities in the morphology, prosody, syntax, and phonology, i.e. all the linguistic fields of both languages. This implied that the affinity between Hebrew and Finnish was demonstrated in an all-round shape which followed the current traditions and principles of the scholarly research of his time.

      Ps: Sanastojen lisäksi heprea ja suomi voivat lisätä suffikseja verbeihin

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “Isonvihan aikana (1710–1721) venäläiset miehittivät Suomen kokonaiseksi vuosikymmeneksi, pikkuvihan aikana muutamaksi vuodeksi. Virkamiehet ja suuri osa papistoa pakenivat Ruotsiin. “

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Vindiciae Fennorum (“Suomalaisten puolustus”, 1703). Suomennos Juhani Sarsila

      (“De convenientia lingvae Fennicae cum Hebraea et Graeca).

      Ykis paenneisdta oli Turun Yliopiston reksi Juslenius. Hänen kieliharrastuksestaan syntyi myös ensimmäinen laajempi suomen kielen sanakirja, Suomalaisen Sana-Lugun Coetus (1745)

      Vuonna 1713 Juslenius pakeni siis venäläisiä Ruotsiin. Siellä hän piti 1715 ison vihan ajan suomalaisten kärsimyksistä puheen De miseriis Fennorum (Suomen onnettomuus). Dramaattista tekstiä ei ole aiemmin tulkittu millekään kielelle. Nykyään se on toki ilmestynyt samassa niteessä latinaksi ja suomeksi:

      http://www.acatiimi.fi/2003/9_03/9_03h.htm

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Vindicia Fennorum, Suomalaisten puolustus, oli Daniel Jusleniuksen toinen väitöskirja. Hän kirjoitti niitä kaksi. Vuonna 1700 j.K. valmistui Aboa vetus et nova, Vanha ja uusi Turku. Hänestä tuli teologian tohtori Ison vihan aikana 1705.

      Vuonna 1707 Juslenius meni naimisiin Hedvig Lundbergin kanssa. Heille syntyi 10 lasta, joista kolme jäi henkiin hänen jälkeensä.

      Juslenius oli 57 vuotias kun hänet kutsuttiin Porvoon hiippakunnan virkaan. Ison vihan jälkeenhän aikaisempi Viipurin piispan virka oli siirretty Porvooseen. Nykyinen Tampereen hiippakunta on Jusleniuksen aikaisen Porvoon hiippakunnan perillinen. Siirtyi Tampereelle ruotsinkielisen Borgå striftin perustamisen yhteydessä.

      Pikkuvihan aikana Juslenius muutti toisen kerran Ruotsiin, minne hän sai kutsun Skaran hiippakunnan piispan virkaan.

      Opillisesti Juslenius edusti jyrkkää linjaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juslenius edusti myös kantaa, että suomi ja muinaisheprea ovat sukua. Pieni näytepala hänen havainnoistaan: Exclamatory אבוי awoi, avoi (‘alas!’) = woi. Exclamatory אהה ahah, ahah = Finnish ahah. זה (ze, ‘it, this’; the transcription is lacking in Juslenius) = se. נערה naara, na’ara; puella (‘a girl’) = naara. אח ach, ach; focus (‘a fireplace’) = ahjo. איש isch, ish; vir (‘a man’) = isæ (‘a father’). אם em, em; mater (‘a mother’) = emæ, æmmæ vetula (‘a mother’, ‘an old woman’). אלה & תאלה alah, ala; taalah, ta’ala; juramentum (‘an oath’) = wala.

      חזה chasa, chaza (‘he had a look’) vel infinitivum חזה kheso, chezo; videre (‘to see’) = katzo. Chaldæorum inde ortum חזוא chaso, chezwa; aspectus (‘appearance, apparition’) transit in nostrum kaswo facies (‘a face’). טבח tabach, tabach; occidere (‘to kill’) = tappa. ילך jalach, yalach; ivit (‘he walked’) = jalca pes (‘a foot, leg’). יעה jaah, ya’a = ajaa ejicere (‘to drive’). כלא chylla, kulla;28 omne, totum (‘wholly’, ‘totally’) = kyllæ (= kyllä/in), satis (‘sufficiently’). מדה middah, midda; mensura (‘a measure’) = mitta. מדד maddad, madad = mitata (‘to measure’). קריה (sic pro קריאה ) kirjah, kirya; lectio (‘reading’) = kirja liber (‘a book’). רבץ rawaz, ravats; accubuit (‘it lay down’, sc. to eat) = ravitze saturavit (‘he fed’). רגזת ,רגז ragas ragsath (?), ragaz ragzat (?); commoveri affectu (‘to be moved by affection’) = racas, racasta dilectus, diligere (‘beloved’, ‘to love’).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Jusleniuksen tapa tehdä noita vertailuja ei ole nykyajan luokituksen mukainen. Se on kuitenkin heprean ja kreikan professorin oiva keino tehdä muistisääntöjä. Uusia sanoja on helpompi painaa mieleen kun niihin sai jonkinlaisia “aasinsiltoja” ennestään tuttuihin juttuihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Muinaisaheprean ja vanhan suomen samuudet ovat toki paljonenemän kuin ‘jonkinlaisia aasinsiltoja.’ On satoja lähes samoja sanoja ja myös kieliopillisia analogioita. Mm. yhteinen monikon pääte -t (hepr. fem.),joka on eritäin harvinanen, mahtaako mailmassa olla kuin yksi muu kieli.

      SUOMEN KREIKANJA HEPREAN SAMUUKSIA SANOISSA JA RAKENTEISSA ESITTIVÄT AKATEMISELLA TASOLLA mm

      Enevaldus Svenonius Erik Wallenius Eric Cajanus Gl Pesonius Nils Idman

      Instead of a list of words Eric Cajanus penetrated the question on a more comprehensive level: he examined all the parts of speech which, according to the grammarian tradition of his period, were considered to characterize the very essence of a language.22 In addition to a condensed list of lexical similarities Cajanus was able to point out similarities in the morphology, prosody, syntax, and phonology, i.e. all the linguistic fields of both languages. This implied that the affinity between Hebrew and Finnish was demonstrated in an all-round shape which followed the current traditions and principles of the scholarly research of his time.

      Ps: Sanastojen lisäksi heprea ja suomi voivat lisätä suffikseja verbeihin

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Ei yksi pääsky kesää tee eikä vain muutama samankaltaisuus kielisukulaisuutta.

      Siksi on merkittävää huomata mitkä kysymykset hallitsevat toisaalla afro-aasialaisessa kieliryhmässä ja toisaalta uralilaisessa kieliryhmässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Näitä Matiaksen ‘yksiä pääskyjä’ on noin 600-800 kieliopillisia hyvin spesiifejä samuuksia paljon niitäkin. Asian voi arvottaa kun vertaa määrää englantilaisen kaivostyömiehen aikanaa käyttämään noin average 900 englanin kielen sanaan.

      http://www.seemi.julkaisee.fi/13

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kiitos mielenkiinnosta tämän ketjun keskusteluun.

      Kerran muuan ystäväni aloitti venäjän opiskelua ja mietti jo kirjainten kohdalla että jaksaako hän mennä eteenpäin. Päätin rohkaista häntä ottamalla käteeni venäjä-suomi -sanakirjan. Sanoin että otan kokeeksi sadalta sivulta yhden sanan ja katsotaan sitten miten monesta hän selviytyy.

      Valitsin noilta sivuilta yleisiä eurooppalaisia sanoja niin että tulokseksi tuli, että hän osasi vastata kaikkiin sanoihin. Hänen suomen, ruotsin ja englannin taitonsa riittivät noiden sanojen tunnistamiseen.

      Yksittäisten sanojen siirtyminen paikasta toiseen on yhtä luonnollista kuin kauppatavaroiden ja yli kulttuurirajojen kulkevien kiertävien juttujen kulkeutuminen kansakunnasta toiseen.

      Toisinaan näihin sisältyy kielisukulaisuutta kuten venäjän ja muiden indoeurooppalaisten kielten välillä, toisinaan ne asettuvat täysin erilaisten kielten sisälle milloin suorina lainasanoina, milloin kielenmukaistumalla.

      Yksittäisten sanojen kulkeutumista voi seurata myös erilaisten kielilakien mukaisesti. Esimerkiksi “Vesimaasta” on suomen kieleen jäänyt paljon lähempänä alkuperäistä oleva nimi “Ahvenanmaa”, kun taas vakituisten asukkaiden käyttämä “Åland” on paikalla asuvien ihmisten käytössä kulunut nykyiseen muotoonsa.

      On myös huomattava että todelliset sanojen kulkeutumat eivät aina tule sivullisten mieleen jollei tunne äännelakeja. Esimerkiksi kreikan kielinen nimi “Stefanos” on suomessa muuttunut muotoon “Tapani”, mutta ranskan kielessä muotoon “Etienne”. Vaikka suomalaisten mielestä tuo ranskan kielinen sana on täysin toinen kuin alkuperäinen, niin kehityksen jokainen askel on mennyt täysin kielihistoriassa esiintyneitten kielilakien mukaisesti.

      Kerron tämän vain osoittaakseni ettei pelkkien yksittäisten ilmiöiden luetteleminen riitä vaan on myös katsottava kielen historian muun todistusaineiston antamaa informaatiota ennen kuin tekee johtopäätöksiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Taktiikaksi keskustelussa on Matias kolmansia osapuolia varten on tehdä minun viesteistäni hienon hienoja ja huomaamattomia karikatyyrejä, nytkin puhut vain ‘yksittäistä sanoista’ ja ohitat sen tosiasian että noita’yksitäisiä’ sanoja on noin 800 ja epärehellisenä keskustelussa pidän myös sitä , että ohitat harvinaiset kieliopilliset samuudet kokonaan: Toistan siis kolmannen kerran: In addition to a condensed list of lexical similarities Cajanus was able to point out similarities in the morphology, prosody, syntax, and phonology, i.e. all the linguistic fields of both languages. This implied that the affinity between Hebrew and Finnish was demonstrated in an all-round shape which followed the current traditions and principles of the scholarly research of his time.

      Ps: Sanastojen lisäksi heprea ja suomi voivat lisätä paljon suffikseja verbeihin

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kaikki nuo luettelemasi seikat eivät riitä kielisukulaisuuden todisteeksi.

      Yksi ratkaiseva merkki, joka osoittaa kielten kuuluvan täysin eri ryhmiin, on seemiläisten sanojen rakenteeseen kuuluva erityisluonne. Sanojen perusrakenteeseen kuuluu yleensä kolmen konsonantin perusta, josta erilaisin päättein, prefiksein tai vartalon sisäisten muutosten avulla sitten voidaan luoda erilaisia merkityksen muunnoksia.

      Totean vain että kuvitelmat suomen ja heprean sukulaisuudesta muutaman samalta kuulostavan seikan takia on yhtä outoa kuin väittää että Tampereelta pois siirretyt delfiinit olisivat saman sukuisia kaloja kuin hait.

      Koska keskustelu jo tähän mennessä on alkanut muodostua pelkäksi hedelmättömäksi inttämiseksi, niin tähän puheenvuoroon lopetan tässä ketjussa sukulaisuus -hypoteesin käsittelyn.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Tuula

    Ei ole mitään syytä siihen että lopettaisi tastelun sen puolesta mikä on oikein. Maailman valtiaat lähtevät valitettavasti toisista lähtökohdista siis siitä että mikä on heidän etujensa mukaista. Pieni oikeudenmukaisuuteen vetoaminen on hyödyllinen neulanpisto parkkiutuneeseen omaantuntoon. Miksi he saisivat nuokkua yönsä rauhassa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Markku Hirn :”Ei ole mitään syytä siihen että lopettaisi tastelun…”

      On, ja syy on se, että en jaksa enää. Tämän n. 10 vuotta julkisilla keskustelupalstoilla jatkuneen sotaveteraaneja, maanpuolustusjärjestöjä ja evakkojen omistusoikeutta ja nyt myös vapaamuurareita kollektiiviselta mustamaalaukselta puolustaneiden kannanottojeni vuoksi mm. natsiksi, fasistiksi ja tsuhna-äpäräksi leimatuksi tulleena, voin sanoa, että en jaksa enää. Tehkää ihan mitä haluatte ja mitä teidän “pyhä henkenne käskee” todellisuudesta välittämättä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Kun olin pari päivää Someron kaupunginvaltuuston retkellä, missä tutustuimme toisten vastaavassa asemassa olevien ratkaisuja ja pidimme seminaaria omista kysymyksistämme, niin kotiin tultuani näin tässä ketjussa useampia kommentteja.

    Kiitos teille jokaiselle mielenkiinnostanne ja puheenvuoroistanne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Kun maan korkeimmat virkamiehet pakenivat Isonvihan aikana Ruotsiin, niin Someron kirkkoherra Jacob Ritz (1656 – 1739) määrättiin Turun väliaikaisen konsistorin esimieheksi eli tuon ajan korkeimmaksi kirkolliseksi esimieheksi.

    Hän oli sukujuuriaan saksalaisesta perheestä. Hän tuli ylioppilaaksi 1677 ja vihittiin papiksi pari vuotta sen jälkeen. Vuoteen 1585 hän toimi Nevanlinnan ruotsinkielisenä kappalaisena. Vuodesta 1686 hän toimi Venjoen, Slavjankan, kirkkoherrana Inkerissä, mistä joutui pakenemaan Viipuriin vuonna 1701..

    Someron kirkkoherra hänestä tuli vuonna 1706.

    Kenraalikuvernööri kreivi Gustav Otto Douglas määräsi Ritzin 1717 väliaikaisen konsistorin esimieheksi.

    Virkakautenaan Ritz vihki 59 pappia. Tavanomaisten toun ajan piispan töiden lisäksi hän piti kaksi synodaalikokousta. Ne pidettiin vuosina 1720 ja 1721. Ritzin vastuu kasvoi, kun Ruotsiin paennut Turun vakinainen piispa Juhana Gezelius nuorempi kuoli 10.4.1718. Seuraaja Herman Witte nimitettiin virkaansa vasta syyskuussa 1721. Koska tämä pysyi Ruotsissa vielä seuraavaan vuoteen, niin Ritz jatkoi tehtävien hoitoa vielä vuoden verran tuon nimityksen jälkeenkin.

    Ritzin mukaan on nimetty Somerolle perustettu Jacob Ritz -seura, joka on epävirallisesti toimiva paikkakunnan kulttuuria vaaliva yhteisö.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen sekä Tampereen hiippakuntavaltuuston jäsen ja Kirkolliskokouksen 3. varajäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira.