Piispaehdokkaat vastasivat kriittisiin kysymyksiimme

Johanna Korhonen, Pirkko Kotila ja Sari Roman-Lagerspetz esittivät kolmelle piispaehdokkaalle kolme yhteistä kysymystä ja jokaiselle yhden oman. Kiitämme vastauksista ja julkaisemme kysymykset ja vastaukset sellaisinaan.

1) Piispa ei päätä seurakuntien lähetysmäärärahoista, mutta piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen jäsenenä hänellä on vaikutusvaltaa siihen, mitkä järjestöt ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä. Voivatko mielestäsi virallisia järjestöjä olla sellaiset järjestöt, joilla on eri virkakäsitys kuin kirkollamme (eli jotka eivät tosiasiallisesti rekrytoi tehtäviinsä naispuolisia pappeja) ja/tai suhtautuvat torjuvasti samasukupuolisiin parisuhteisiin? Vastaa kyllä tai ei ja perustele lyhyesti.

Jaana Hallamaa: Lähetystyötä toteutetaan järjestöjen kautta, jotka ovat allekirjoittaneet kirkon lähetystyön järjestämistä koskevan perussopimuksen. Sopimuksen 4. kohdan 2. momentissa sanotaan:
”Sopijajärjestön velvollisuutena on noudattaa omassa toiminnassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttaa kirkon hyväksymää lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita.” Pastoreita sukupuolen perusteella vieroksuvat järjestöt rikkovat tätä sopimuksen kohtaa. Ne toimivat myös vastoin kirkon päätöstä olla erottelematta ja syrjimättä ihmisiä eduskunnan säätämän avioliittolain perusteella. Järjestöille, jotka rikkovat perussopimusta, ei pitäisi myöntää rahoitusta, muutenhan sopimus on merkityksetön.

Kaisamari Hintikka: Sellaisten lähetysjärjestöjen, joiden virkakäsitys poikkeaa kirkkomme virkakäsityksestä, ei enää pitäisi voida nauttia kirkon virallisen lähetysjärjestön asemasta. Yllä mainittujen rekrytointikäytäntöjen ja kirkkomme virkakäsitystä kyseenalaistavein messujen järjestäminen ovat yksi osasyy. Vieläkin näitä enemmän kantaani vaikuttaa kuitenkin se, että kyseiset järjestöt aiheuttavat toiminnallaan jännitteitä kumppanikirkoissaan esimerkiksi globaalissa etelässä. Tarkoitan tällä esimerkiksi puuttumista kumppanikirkkojen virkakäsitystä koskeviin keskusteluihin (esimerkiksi kirkoissa, jotka eivät ole vielä avanneet pappisvirkaa naisille) taikka rakentamalla kirkko-opillisesti kestämättömiä kaitsentasuhteita näihin kirkkoihin. Molemmissa tapauksissa oman kirkkomme sisäiset jännitteet tuodaan kirkon virallisen lähetysjärjestön nimissä hämmentämään toisen luterilaisen kirkon elämää tavalla, joka on vastuuton.

Teemu Laajasalo: Lähetysmäärärahoista päättävät pääosin seurakuntien ja seurakuntayhtymien luottamushenkilöt. Helsingin seurakuntayhtymässä ja Kallion seurakunnassa on rahoitettu  SLS:n, Pipliaseuran ja KUA:n kautta tehtävää työtä. On mielestäni perusteltua, että päätökset ovat paikallisia ja heijastavat myös paikallista yhteistyötä.

Käsitykseni mukaan kirkolla ja lähetysjärjestöillä on erikseen tehty keskinäinen sopimus, jossa järjestöt sitoutuvat noudattamaan “kirkon tunnustusta ja päätöksiä”. Siitä on syytä pitää kiinni.

Hyvä on pohtia sitä, kuka on rahanjaossa edunsaaja. Mielestäni edunsaajana lähetysmäärärahoissa ei ole viime kädessä lähetysjärjestö vaan henkilöt ja yhteisöt, joiden parissa työtä tehdään.
2) Pitäisikö seurakuntien osallistua sellaisen messutoiminnan järjestämiseen tai mahdollistamiseen osana seurakunnan toimintaa, jossa naispuoliset papit eivät (käytännössä) palvele papillisissa tehtävissä? Vastaa yhdellä sanalla: kyllä tai ei.
 
Hallamaa: Ei pitäisi.
Hintikka: Ei.
Laajasalo: Kaikilla pitää olla samat säännöt ja naispuolisten pappien syrjimiseen pitää olla nollatoleranssi, seurakunnassa ei voi olla työvuorojärjestelyjä sukupuoliperusteisesti. Piispat ja herätysliikejärjestöt ovat vuonna 2009 julkaisseet yhteisen tahdonilmaisun, mikä mielestäni on hyvä pohja. Siinä ajatellaan, että seurakunnassa herätysliikkeet toimivat seurakunnan ehdoilla ja vastaavasti siinä todetaan, että seurakunnat voivat halutessaan antaa tiloja esim. herätysliikkeiden kirkkopyhille ja muille tilaisuuksille.
3) Kampanjasi rahoitus:

A)     mikä on kampanjabudjettisi loppusumma?
Hallamaa: Alle 3000 €
Hintikka: Kamppanjabudjetin loppusumma riippuu vaalin ensimmäisen kierroksen lopputuloksesta, mutta tämänhetkinen loppusumma on kutakuinkin 4500 euroa.
Laajasalo: Tällä hetkellä noin 3500 EUR.

B)      mistä rahat tulevat?

Hallamaa: Kannattajayhdistyksen jäsenet jakoivat esitteiden ja niiden postituksen kustannukset keskenään. Säästimme satoja euroja kannattajien lahjoittaessa mm. jemmoihin jääneitä ikimerkkejä postitustalkoisiin. Kannattajayhdistyksen tavoite omavaraisesta ja kustannustehokkaasta kampanjasta on toteutunut.

Hintikka: 2/3 yksityisiltä tukiryhmän jäseniltä, 1/3 omasta kukkarostani.

Laajasalo: Muutaman yleisen tukikokouksen yhteydessä tukiryhmän jäsenille on annettu mahdollisuus osallistua oman harkintansa mukaan postituskuluihin poliisin rahankeräysohjeiden mukaisesti. Tukijat ovat antaneet rahaa yhteensä 1 825 EUR.

Tukiryhmän jäsenet ovat lisäksi tuoneet nyyttikestiperiaatteella leivonnaisia ja tarjottavia tilaisuuksiin.

Tällä hetkellä kulut ovat siis jakautuneet seuraavasti: koko kulut 3500 EUR, tukiryhmän osuus 1825 EUR, ehdokkaan osuus 1675 EUR
C)      minne rahat menevät?
Hallamaa: Esitteet 1800 kpl, paino maksoi 780 €. Esitteiden suunnittelukustannuksia ei tullut, kuvat, teemat ja sommittelu tehtiin talkootyönä. Suurin kustannus oli postimerkkien hankinta 1501,50 €. Facebook-mainontaan käytettiin 50 €.

Hintikka: n. 2/3 kuluista koostuu kampanjan tiedotus- ja mainoskuluista, mm. nettisivusta ja esitteistä. Suurin yksittäinen kuluerä n. 1800 euroa on  heinäkuun lopulla lähetetyn esitteen postitus- ja painatuskulut. 1/3 kuluista, n. 1200 euroa, muodostuu omista matkakuluistani, siis lennoista välillä Geneve-Helsinki.

Laajasalo:  Esite- ja postituskulut ovat tällä hetkellä 3056,67 EUR. Tämän lisäksi on tullut eri tilaisuuksien tarjoilukuluja n. 450 EUR.

Kokonaisuudessan kampanjan suorat kulut ovat olleet noin 3500 EUR.

D)     millaista tukea olet saanut seurakunnilta esim. kopioinnin, postituksen, tilojen tms. muodossa?

Hallamaa: Seurakuntayhtymän palveluksessa olevat henkilöt ja muut seurakuntalaiset ovat antaneet kampanjalle henkistä luovuuttaan. Kannattajayhdistyksen jäsenet ovat kokoontuneet kodeissa hyvässä nyyttärihengessä. Jaanan kotiseurakunta tarjosi mahdollisuuden käyttää Malmin kirkon seurakuntasalia keskustelutilaisuuden järjestämiseen. Muuten kampanjaan ei ole käytetty seurakuntien tiloja eikä varoja.

Hintikka: Malmin, Oulunkylän ja Mikaelin seurakunta ovat kukin tarjonneet tilat yhtä vaalitilaisuutta varten. Malmin seurakunnan pakettiin kuului myös kahvitarjoilu.

Laajasalo: Olemme voineet pitää tilaisuudet (tukikokoukset sekä yleisötilaisuudet) ilman tilavuokraa.

E)      onko kampanjassasi kirkon palveluksessa olevia henkilöitä, jotka ovat voineet käyttää työhön työaikaansa? Mikä on arviosi heidän työtuntiensa määrästä?

Hallamaa: Hengellisillä työntekijöillä ei ole työaikaa. Seurakuntien palveluksissa olevat työntekijät ovat käyttäneet kokoustamisiin ja talkoisiin vapaa- ja loma-aikaansa. Kampanjointiin ei ole kuulunut työtehtäväksi luokiteltavaa toimintaa.
Hintikka: Kampanjassamme on mukana useita kirkon työntekijöitä, mutta kukaan heistä ei ole käyttänyt työaikaansa varsinaiseen kampanjatyöhön. Sitä, miten yksittäiset ihmiset osallistuvat esim. some-keskusteluihin työaikanaan, en tosin pysty arvioimaan. Itse olen tehnyt kaikki kampanajaan liittyvät Suomen-matkani omalla ajallani, siis käyttänyt niihin lomapäiviäni.
Laajasalo: Valitsijayhdistyksen asiamies on kirkkoherra Pirkko Yrjölä ja vara-asiamies virkavapaalla oleva seurakuntapastori Satu Huttunen. Lisäksi kampanjan vastuutehtävissä kampanjapäällikköinä on seurakuntayhtymässä aiemmin työskennellyt Katri Korolainen ja eläkkeellä oleva Timo Sahi. Käsitykseni mukaan kaikki ovat toimineet valitsijayhdistyksessä omalla ajallaan.

4) Jaana Hallamaalle:Tutkijana olet teoreettisesti orientoitunut ja viittaat keskustelussa mielelläsi tutkimuskohteisiisi. Miten uskot suoriutuvasi teorian soveltamisesta käytäntöön? Millaisia heikkouksia ja riskejä tunnistat osaamisessasi tällä alueella?
 
Hallamaa: Keskeinen tutkimuskohteeni – hyvä inhimillinen yhteistoiminta – on mitä käytännöllisin. Asioiden syvä teoreettinen ymmärtäminen on perusteiltaan kestävän käytännön toiminnan edellytys. Perusteluiden vaatiminen ja esittäminen tulkitaan joskus teoreettisuudeksi, kun tahdotaan heti muotoilla ratkaisuja. Haasteenani on muotoilla kaikki asiat niin, että niiden yhteys käytäntöön on kirkas.

Opettajana ja erilaisissa vaativissa luottamustehtävissä olen mitä suurimmassa määrin myös käytännön toimija. Yhteistoiminnan teoreettinen ymmärtäminen ei ole ainakaan haitannut työtäni.

Kaisamari Hintikalle:  Olet ollut mukana prosessissa, jossa tuotettiin LML:n asiakirja sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta. Mitä olet tähän mennessä tehnyt sen hyväksi, että asiakirjan linjaukset pantaisiin toimeen myös Suomen ev.lut. kirkossa?
Hintikka: Olen puhunut sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta ja LML:n dokumentin linjauksista useissa eri tilaisuuksissa, esim. ko. asiakirjan suomenkielisen version julkaisuseminaarissa ja muissa julkisissa puhetilaisuuksissa, pitänyt Suomen Lähetysseuran työntekijöille asiakirjaa ja sen linjausten käytännön sovelluksia koskevan koulutuksen, esitellyt sen linjauksia usealle suomalaiselle vierailijaryhmälle Genevessä (esim. kansainvälisen työn hiippakuntasihteerit, kirkkohallituksen johtoryhmä, piispainkokous) ja pitänyt asiakirjaa muutenkin esillä esim. sosiaalisessa mediassa.
Olen pitänyt esillä asiakirjaa ja sen merkitystä kirkollemme keskusteluissa joidenkin kirkolliskokouksen jäsenten ja kirkkohallituksen virkahenkilöiden kanssa. Olen useaan otteeseen puhunut kirkkoneuvos Kimmo Kääriäisen (Kuten Johanna ja Sari varmaan muistatte, häntä pyydettiin – paremman puutteessa – asiakirjan julkaisuseminaarin päätteksi huolehtimaan sen esilläpitämisestä kirkkohallituksessa), kansliapällikön ja joidenkin kirkkomme piispojen kanssa siitä, että asiakirjan suositusten mukaisesti sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden toteutumista kirkossamme pitää viedä eteenpäin sekä monipuolisemman keskustelukulttuurin että resurssien paremman kohdentamisen kautta. Jälkimmäisestä esimerkkinä esim. gender-kysymysten nostaminen kirkkohallituksen agendalle ja vähintäänkin kokonaiskirkon tasolla selkeästi virkamiesvastuulle. Katson kuitenkin, että asiakirjan luonteen mukaisesti sitä ei toteuteta ainoastaan Etelärannasta käsin, vaan esim. käymällä keskustelua siitä miten sukupuolten välisellä oikeudenmukaisuudella edistetään monipuolisempaa osallisuutta kirkossamme.
Lisäksi olemme yhteistyössä dos. Minna Hietamäen kanssa (kirkkomme edustaja LML:n neuvostossa), pyrkineet vahvistamaan LML:n naisverkostojen kautta tapahtuvaa sukupuolten väliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvää keskustelua, joka linkittyy nykyistä laajemmin globaaleihin oikeuudenmukaisuuskysymyksiin. Uskon, että tähän on nyt erinomainen mahdollisuus, kun uudeksi LML:n naisverkostojen yhteyshenkilöksi on nimitetty hiippakuntasihteeri Hanne von Weissenberg Tampereelta.

Teemu Laajasalolle: Olet kirjoittanut seuraavasti: "Konservatiivien pitää voida olla vihkimättä homoja ja myös toimia vanhan virkakannan mukaan, saada erillisvihkimys papiksi ja saada piispallinen kaitsenta asuinpaikasta riippumatta siltä piispalta, joka teologisesti heidän linjaansa lähinnä on." (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/kirkon-tulevaisuus-ei-yksimielisyys-vaan-sovitettu-erilaisuus/). Voisitko kertoa, miltä osin olet mahdollisesti edelleen samaa tai eri mieltä sitaatissa esittämiesi näkemysten kanssa?

Laajasalo: Kyseessä on vuonna 2010 kirjoitettu mielipidekirjoitus, joka oli vastine viikon aikana revenneeseen A-Studion jälkeiseen massaeroamisiin kirkosta ja erityisesti siitä seuranneeseen viestinnälliseen epäonnistumiseen. Tavoite on yhä edelleen sama, se, että samassa kirkossa voisi olla erimielisiä. Sen sijaan keinot pitää olla kaikilla samoihin sääntöihin perustuvat ja erikoisjärjestelyjä ei pidä tehdä.

25 kommenttia

  • Kimmo Jaatila sanoo:

    Tää on taas tätä saman agendan ajamista. Huokaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Joku voisi kysyä onko liberaali luterilaisuus enää kristinuskoa lainkaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Vastaus riippuu käsitteiden liberaali ja konservatiivi sisällöstä. Nähdäkseni lutertilaisuuden sissään mahtuu lekä klassinen, että liberaalimpi tapa tulkita Raamattua.

      Väittäisin postmoderni kristillisyys ei kuitenkaan voi olla luterilaista. Näin siksi että luterilaisuuteen liittyy kirjallisena dogumenttina tunnustuskirjat, jotka poissulkevat postmodernin tavan tulkita Raamattua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Koska näiden naisten työ ei liity lähetystyöhön. Olisi jo aika, että he perustavat oman järjestön naisparien asian edistämiseksi ja naispappien palkkaamiseksi. Kirkko sitten arvioi, voivatko he saada tukea kirkon lähetysrahoista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Kysymyksiä kannattaa lukea sillä ennakkotiedolla, että kyselevän kolmikkon kaikki jäsenet ovat Jaana Hallamaan tukijalistalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Piispaehdokkaiden tukiryhmien Facebook -sivuilta ilmenevien kannattajalistojen perusteella voisi päätellä, että vaalin toiselle keirrokselle, jos sellainen tulee, päätyy Teemu Laajasalo ja Jaana Hallamaa.

    Laajasalon tukijalistalla vaikuttaisi kuitenkin olevan äänioikeutetuja kannattajia enemmän kuin Hallamaan ja Hintikan tukijalistoilla yhteensä. Tällä perusteella vaikuttaisi mahdolliselta, että hiippakunta säästyy toiselta kierrokselta. Säästyneet varat hiippakunta voisi suunnata vaikka diakoniaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Tosiasia on kuitenkin se, että tulipa valituksi kuka kolmesta ehdokkaasta tahansa, valituksi tulee ehdokas, joka suhtautuu myönteisesti spn-avioliittoihin. Ja hyvä niin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kimmo

      Tavoitteen näkökulmasta ehdokkaiden kanta lienee sama, mutta kirkko-opin ja päätöksentekoprosessin kannalta se on erillainen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Yksi Kirkon suurimmista opettajista Johannes Krysostomos värvättiin piispaksi Konstantinopoliin seuraavasti.

    Johannes kutsuttiin käymään eräässä marttyyrikappelissa Antiokian (kotikaupunkinsa) ulkopuolella. Kappelin luona hänet pysäytettiin, sidottiin, nostettiin vaunuihin ja lähdettiin viemään kohti pääkaupunkia.

    Vuonna 398 piispan värväys oli siis hieman eri tyylistä kuin yllä kuvattu vaalikampanja. Aika hyvän piispan Konstantinopoli Johannes Krysostomoksesta sai tälläkin menetelmällä.

    Asiasta tarkemmin https://ort.fi/kirkkokalenteri/20171113

    Ilmoita asiaton kommentti