Piispan puhe

 

Kun kirkko juhli naispappien 30-vuotista historiaa 6.3.2018, vieraili Helsingin piispa Teemu Laajasalo Suomen teologisessa instituutissa puhumassa.  STI:n  pääsihteerinä on toiminut arkkipiispanvaalien ehdokas Ville Auvinen, joka vastustaa naispappeutta eikä suostu naisten kanssa alttaripalvelukseen. Nykyinen pääsihteeri on Jari Rankinen.

Päivämäärä ja paikka on vahva viesti piispa Teemu Laajasalolta suunnasta, jonka hän kokee omakseen. Mutta samalla se on piiloviesti naispapeille. Laajasalo osaa piiloviestinnän opit, mikä kävi ilmi hänen esiintymisestään piispan vaaleissa. Monet liberaalit näkivät hänet uudistajana, kun taasen konservatiivit tunnistavat omansa. Näin hän sai kerättyä konservatiivien kaikki äänet, mutta myös osan liberaalien äänistä.

Mihin suuntaan kirkko on kulkemassa Laajasalon johdolla? Luoma on kertonut olevansa keskitien kulkija ja kuuntelija, joten hän varmasti jättää pelikentän mielellään Laajasalolle ja Auviselle. Kun Laajasalon myötä konservatiivit saavat enemmän tilaa kirkon äänenä, se tarkoittaa enemmistön äänen häivyttämistä. Kirkko on jäämässä entistä selvemmin äänekkään vähemmistön panttivangiksi. Suuri enemmistö, joka kokee konservatiivien sanoman patavanhoilliseksi, joutuu maksamaan kirkollisverona vähemmistön sooloilun enemmistön tahtotilaa vastaan. Se tarkoittaisi enemmistön irtiottoa kirkosta. Miksi rahoittaa maksuautomaattina toimintaa, joka sotii omia arvoja vastaan?

Piispan puhe Suomen teologisessa instituutissa.

https://www.youtube.com/watch?v=kOc6r7rz6_I

Teologia, jonka Laajasalo on omaksunut, olisi myös keskustelun paikka. Se ei edusta Ut:n oppia, mutta dialogi opin edustajien kanssa on toistaiseksi ollut mahdotonta. He varjelevat mustasukkaisesti korttitaloaan, ettei kukaan pääse puhaltamaan sitä nurin. Kaikki tulee näyttämään ehjältä ja hyvältä siihen päivään asti, jolloin tuli koettelee ihmisten teot. Paperi ja puu ja olki palavat ensimmäisenä, sitten muovit ja rihkama, punaiset matot ja maalaukset silmäntekevistä.

26 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Johan sait naurun aikaan. Tulee mieleen tapaus vuosien takaa. kahvitauolla kahvikeittäjä kertoi meille jäävänsä pian eläkkeelle. Poika oli huolestunut siitä, ettei äiti jäisi kotiin, vaan etsisi jotain tekemistä. Tauon jälkeen satuin kuulemaan miten yksi kertoi toiselle tuosta keskustelusta: “sen poikakin sanoi sille että kotiin sitten et jää!” Eli asia oli muuttunut tuon kuulijan korvissa aivan päinvastaiseksi.. Niinpä, Näkökulmahan se on negatiivinenkin. Jos kaikesta haluaa sen etsiä, niin varmaankin löytää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Luin jostain kirjasta: Jokaiselle jotain, mutta ei kellekkään mitään. Kyllä siitä varmasti tulee hieno himmeli, kun kaikki osat saadaan hiottua toimiviksi. Herätysliikeväki on saanut eritasoisia leimoja konsrvatiivisuuteen nähden. Nyt jäisi liberaalimpi puoli jotenkin uodoksi ilmiöksi, mutta jos sillekkin osalle annetaan heärtysliikkeen status, niin kaiki alkaa toimia. Onhan se eräänlainen herätys, kun huomataan, että ihan turjhaan on pingotettu satoja vuosia. Tilat jaetaan solidaarisesti. Jokainen porukka saa mieleisensä papit. Kirkon statukseen jää ne puhtaista puhtaimmat, jotka eivät kallistu minkään liikkeen puoleen ja muodostavat ikäänkuin niitä vihreitä linjoja osien välille ja näin turhat ja turhauttavat kontakstit vältetään. Tässä on puolensa, hyvätkin. Erilaisissa hajaannuksissa eletään toisen osapuolen vioilla ja virheillä jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa pitää löytää oma agenda, joka ei voi olla enää jotain vastaan tai pelkästään jonkin puolesta. Yllätys voi kuitenkin olla oven takana, koska Pyhää Henkeä ei voi rajoittaa. Kukaan ei voi vaatia itselleen tai kieltää menemästä jonnekkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Lauri. Olet tässä aivan oikeassa, että näitä paikalleen jämähtäneitä herätysliikkeitä voidaan näin “paapoa” ja niin tuleekin paimenuuden tähden tehdä. Sitten, oikean hengellisen herätyksen tunnusmerkki on juuri siinä, ettei se mene ihan ihmisten konseptien mukaan.

      Olen näitä aika paljon nähnyt erityisesti Kolumbiassa. “Systeemi” kymmenen miljoonan ihmisen pääkaupungissa Bogotassa on se, että Pyhän Hengen vuodatus on koko kaupungin yllä ja melkein minkälaiset seurakunnat tahansa voivat kasvaa kunhan “astuvat tähän hengen virtaan” . Sitten tämän touhun sosiaalinen ja opillinen puoli voi olla aika heikoissa kantimissa. Ongelma on enemmänkin se, kuinka saada “sato korjatuksi” kuin ihan oikeaoppisen kirkon rakentaminen. Isoimpien megaseurakuntien oppi on työstetty tätä herätyksen hallinnoimista silmälläpitäen. Aika erilaista touhua kuin meidän kirkossamme siis, mutta meillä ei mitään herätyksiä ole ollut pitkään aikaan.

      Toisaalla näissä keskusteluissa todetaan että näin kasvavat kirkot ovat aina teologialtaan konservatiivisia. Ja vastaavasti liberali teologia ei ole yhdistettävissä mihinkään dynamiseen seurakunnan kasvuun. Tämä on tärkeä huomio.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Hämäläinen: “…kasvavat kirkot ovat aina teologialtaan konservatiivisia. Ja vastaavasti liberali teologia ei ole yhdistettävissä mihinkään dynamiseen seurakunnan kasvuun. Tämä on tärkeä huomio.”

      Tämä on luonnollista. Apostolinen usko ei ollut laitostumista, vaan vaeltamista tiellä. “Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa.”

      Apostolien työ mitätöitiin melko nopeasti. Koko Aasia luopui Paavalin opetuksesta. Saman kehityksen voi lukea muidenkin apostolien kirjeistä. Ne kertovat luopumuksesta. Sudet tulivat seurakuntiin, laitostivat tiellä kulkemisen, jolloin kirkkolaitos alkoi muodostua. Kristillisyys tänä päivänä on tämän kehityksen tulos, ei suinkaan apostolien opin jatkumo. Väärä oppi johtaa syntiin, harhaan menoon. Synti, hamartia, harhaan meno, vaikka tahtoo osua maaliin, ei voi muuttaa 2000 vuoden aikana syntyneitä seurauksia. Ei, vaikka vilpittömästi seurakunnissa olisikin tahdottu olla oikealla tiellä ja tahdotaan edelleen.

      Koska ihmiset tuomitaan tekojen mukaan eikä kirkkoihin ymv. kuuluvilla ole etuoikeuksia suhteessa ei-uskoviin, niin se kertoo oikeamielisyydestä kaikkia luotuja kohtaan. Kristillisyyden pahin synti on mielestäni siinä, että se on antanut Jeesuksen Isästä maailmalle vääristyneen kuvan. Kuva Jumalasta on ihmisen kuva siihen, mitä uskoo.

      Onko toivoa paluusta sille tielle, jota apostolit kulkivat? On, koska tilanne ei ole muuttunut apostolien ajoista. Välissä on ollut pimeä lähes 2000 vuoden aika, yö, jolloin on ollut vaikea tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Ne, jotka ovat yrittäneet, kirkko on polttanut roviolla tai muuten ajanut ulos erämaihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Tuomaala.”Koska ihmiset tuomitaan tekojen mukaan eikä kirkkoihin ymv. kuuluvilla ole etuoikeuksia suhteessa ei-uskoviin, niin se kertoo oikeamielisyydestä kaikkia luotuja kohtaan”. Kyllä sentään kirkkoihin kuuluvila on se etu että heillä yleensä on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Kenen hyväksi Kristuksen sovitustyö luetaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit