Pistääkö tulkinta jo vihaksi?

Tietyt muotiasiat muodostuvat toisinaan todella ärsyttäviksi. Kun jokin epätosi ja typerä hokema toistuu tarpeeksi monta kertaa, se alkaa suututtaa aivan vietävästi.

Jokunen vuosi sitten lähes kaikki papit ja piispat puhuivat moniäänisestä tai moniarvoisesta kirkosta. Alkujaan tämän oli varmaan tarkoitus sanoa lempeästi, että ”kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on...”, mutta sitten homma lähti vähän lapasesta. Monien äänien ja arvojen edustajat alkoivat vaatia yhä äänekkäämmin oikeuksiaan ja nyt koko moniarvoisuuden teologia kuulostaa yhä useampien korvissa lähinnä suurelta typeryydeltä. - Ja nyt kuulee jo taas pappien ja joidenkin piispojenkin suusta, että jotakin yhteisiäkin normeja tarvitaan. - Kuka vaan tietäisi, mitä niiden tulisi olla.

”Kaikki on näet tulkintaa!”

Vai onko?

Mitäpä, jos tässä kaiken tulkinnanvaraisuudessa on vain toinen esimerkki usein toistuvasta typerästä hokemasta?

Olen huomannut, että moni kristityistä on jo varsin kyrsiintynyt aina kun kuulee sanan tulkinta. He sanovat, etteivät liikennesäännötkään anna mahdollisuutta tulkita kaikkea oman mielensä mukaan. Yleensä on niin, että joku asia on ihan selvää pässinlihaa ja tulkintapuheet pelkkiä selittely-yrityksiä.

Tässä on mielestäni hyvä lähtökohta tulkinnallisuuden arvioimiselle. Suuri osa liikenteessä tapahtuvista virheistä on melko selviä asioita ilman erityisempää tulkinnanvaraa. - Jos hurautan punaista valoa päin kaverin kylkeen, olen aivan selkeästi syyllinen. Turha siinä on enää jupista mistään lukemattomista tulkintavaihtoehdoista! Sellainen puhe olisi vain noloa yritystä paeta vastuutaan. Vastuun pakoilu taas pistää vihaksi...

Onko siis selvien Raamattu-kysymystenkin vääntäminen monimerkitykselliseksi tulkinnaksi lopulta eräänlaista vastuun pakenemista?

Luulenpa, että juuri tästä on kysymys. Erityisen hanakoita olemme selittelemään tulkinnoista ja tekstin epäselvyyksistä, jos Raamatun sana osoittaa meidät syntisiksi. - Vai kuinka monen raittiin ihmisen olet kuullut kärsivän luetun ymmärtämiseen liittyvistä ongelmista, kun Raamattu varoittaa juopumasta viinistä! - Ja vähissä ovat myös ne rehellisesti leipänsä tienaavat, joiden on vaikeaa ymmärtää käskyä, joka kieltää varastamisen.

Mutta yritetäänpä varoa liikaa yksinkertaistamista...

Liikenteestä me tunnemme toki myös tasa-arvoiset risteykset, jotka tuottavat joskus sääntöihin liittyviä tulkintavaikeuksia. Tällöin pelti saattaa joskus kolista, ja selvitteleminen on vähän vaikeampaa. - Tasa-arvoisia risteyksiä on kuitenkin melko vähän, eikä niissäkään aivan ilman sääntöjä ajella. Sellaiseen risteykseen ajettaessa on vain pudotettava nopeutta ja edettävä varoen. - Mitä ovat hengellisen elämän "tasa-arvoiset risteykset"?

Hengellisessä elämässä tasa-arvoisia risteyksiä voisivat olla niin sanotut adiafora kysymykset. Luterilaiset tunnustuskirjat selittävät niitä näin:

Kirkolliset tavat, joista käytetään nimitystä adiafora, ovat niin sanottuja ehdonvallan kysymyksiä eli yhdentekeviä asioita.

Nämä ovat asioista, joista Jumalan sanassa ei ole käskyä eikä kieltoa vaan jotka on hyvää tarkoittaen otettu kirkossa käyttöön edistämään hyvää järjestystä, hurskautta ja kristillistä elämäntapaa. Joskus Raamattu antaa mahdollisuuden tulkintoihin, esim. silloin kun kyseessä ovat ruuat ja ajat eli päivät (Kts. Room.14). Ehdonvallan asioista seurakunta saa siis tehdä eri tilanteissa tasa-arvoisen risteyksen tavoin omat väistämissääntönsä ja tulkintansa, muttei kuitenkaan koskaan niin, että ihmisten omatunto orjuutetaan kuin kahleeseen. Ohjeeksi otetaan esimerkiksi apostoli Paavalin sana: "Älköön kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan johdosta. (Kol.2:16)"

Katso esim. http://tunnustuskirjat.fi/yo/10.html

Mutta palataanpa alkuun...

Onko kaikki tulkintaa?

Teen pienen myönnytyksen. - Ehkä kaikissa tilanteissa voi harjoittaa tulkintaa, mutta yleensä järkeviä tulkintavaihtoehtoja on vain rajallinen määrä. - Usein vain yksi ainoa tulkinta on mielekäs!

Selvien Raamattu-kysymysten vääntäminen monimerkitykselliseksi tulkinnaksi on lopulta vastuun pakenemista.

Ja nyt käsi sydämelle. - Kuinka usein olemme itse syyllistyneet tällaiseen? Kuinka usein ongelma on Raamatun ”epäselvyydessä” ja ”tulkinnallisuudessa” ja kuinka usein omassa epäselvyydessäni?

”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Ps.12:7)

34 kommenttia

  • Manu Ryösö sanoo:

    Olen joutunut poistamaan kommentteja, joissa unohtuu se, etteivät henkilökohtaiset töykeydet ole luvallisia tässä blogissa. – Pyydän välttämään sellaista, jotta ilmapiiri pysyy kunnioittavana.

    Niiden osalta, joita on jo aiemmin pyydetty tästä syystä poistumaan blogeistani, – sama käytäntö on yhä voimassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Weckroth sanoo:

    Mitä raamatunkäännöksiin tulee, niin tietenkin kääntäminenkin tapahtuu tulkinnan kautta. Ja siksi on hyvä pitää rinnalla myös vanhempi käännös.

    92-raamatunkäännöksessä olen huomannut joitakin kohtia, jotka harmillisesti tuntuvat vesittävän vanhemman käännöksen sanoman. Joidenkin kohdalla mietityttää mitä on alun perin tarkoitettu.

    Eräs tällainen on Jes.58:6-7

    “Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”

    Vuoden 38 käännöksessä loppu on näin: “Eikö tämä, että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet, etkä kätkeydy siltä joka on omaa lihaasi.”

    Viimeisissä sanoissa on jotain veret seisauttavaa, muutakin kuin apua tarvitsevan auttamista. Siinä on viittaus verisiteisiin, yhteyden katoamiseen perheenjäsenten välillä, tilanteisiin, joissa esim. eronnut vanhempi ei pidä yllä yhteyttä lapseensa. Sillä olisi käyttöä nykypäivänä, mutta uudessa käännöksessä se menee yleisen hyväntekeväisyyden piikkiin…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos Sari hyvästä esimerkistä, joka johtaa käännöstyön äärelle. Käytän työssäni välillä tulkkeja. Tulkin työ on kovaa työtä. Erityistä ahkeruutta vaatii Raamatun korrekti kääntäminen.

      Pyhän Hengen johdatusta tarvitaan, ja samalla ahkeruutta vertailla käännösvastineita ja konkordansseja. Parhaimmillaan työn siunaus on sanoman syvempi ymmärtäminen sekä tulkkaajan itsensä kohdalla että kuulijoilla.

      Aika harva sellainen ihminen, joka väittää ymmärtävänsä kaikki Raamatun kohdat suoraan “hengessä” oikein ilman tulkintaa on harvoin itse paininut käännösten ja tulkkaamisen kanssa. – Yksi tämän työskentelyn siunaus on siten myös terve nöyryys.

      Minusta muuten (Sarin) tulkinta, jossa heprean sanan ‘liha’ katsotaan viittaavan omaan puolisoon/perhekuntaan ym. on perusteltavissa ihan mielekkäästi. – 92-käännös on toki mahdollinen, mutta merkityssisällöltään tältä osin yleisempi…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Niin, alkutekstistä minulla ei ole tietoa. Heprean kielen sanojen merkityksestä ja niiden tulkinnasta asiayhteydessä. Panin vain merkille käännösten eroavaisuuden tässä. Myöhempi käännös näyttäisi olettavan, että aiempi on ollut jotenkin virheellinen…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      En tiedä 92 käännösporukan logiikkaa tällä kohdin, mutta arvaan heidän varoneen sana ‘liha’ käyttöä, koska sen laajaa teologista merkitysaluetta ei nykyään tunneta kovin hyvin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Blogisti tuo esiin tärkeän huomion tulkinnoista.

    Itseäni on monesti harmittanut, kun Raamatun kokonaisilmoitusta ja Lakia vesitetään tokaisulla; ”Miten tuo liittyy Jumalan Rakkauteen” ikäänkuin millään ei olisi mitään väliä, kunhan vain rakastetaan, mutta jätetään kokonaan käsittelemättä, mitä rakkaudella tarkoitetaan.

    Moni tulkitsee Jumalan Rakkauden kaiken sallivaksi ja ihmisen mielenmukaisten oikkujen sietäjäksi, niin, että ihmisen luontainen vääryyskin saa kultaiset kehykset, kunhan ei vain tuomita ketään, mistään ikinä… Maallinen käsitys oikeudesta ja ymmärrys Jumalan Rakkaudesta on sekoittunut oudoksi suvaitsevaisuudeksi, jonka takana lopulta näkyy juurikin omakohtaisen vääryyden puolustaminen, jota ei haluta tunnustaa synniksi, kuten blogissa tuli hyvin esiin.

    Synnin tunnustaminen on Jumalan mielenmukaisuutta, joka taas on yksi Vanhurskaus sanan merkityksistä. Kääntyminen taas on väärän suunnan havaitsemista. Ihmisen täytyy tietää Oikea, jotta voi havaita vääryyden ja Jeesus tuli etsimään eksyneitä.

    Enkeli sanoi Johanneksen isälle Johanneksesta: ”Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. Ja hän käy hänen (Krituksen) edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk.1:15-17

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Onko tässä vähän sama havainto kuin Sunin Mikolla…? – Jos Raamatulle jää enempi virikekirjan rooli, silloin näitä virikkeitä kootaan oman ajattelun ehdoilla, eikä edes yritetä ymmärtää tekstiä Raamatun kokonaisuudesta käsin…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jep, samoilla linjoilla… Harmittaa myös, että lukuisista papeista on tulut heikkoja teologeja. Virikekirjat eivät auta syntistä ihmistä oikealle tielle, vaan peittelemätön ja teeskentelemätön Raamatun opetus. Onneksi myös sitä löytyy, nälkäiselle sieululle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Nyt hetkeksi uusi näkökulma:

    Mitä muuten ajattelette tulkinnasta ihmisen tehtävänä?

    Löysin tämän ajatuksen Pietarin sanoista neuvoston edessä: ”Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: “Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa;” (Apt.4:19)

    Pietari antaa tässä neuvoston tehtäväksi tulkita tykönään, milloin on syytä totella Jumalaa enemmän kuin hänen asettamaansa esivaltaa (neuvostoa).

    Itse oletan, että yleinen linja oli kaikille kuulijoille selvä jo kysyttäessä. Yleisperiaate oli kaikille selvää: Tottakai Jumalan sana ohitti jopa virallisessa mielessä oikein asetetun neuvoston sanan!

    Nyt Pietari haastoi kuitenkin neuvostoa tekemään kukin yksittäisenä päättäjänä oman tulkintansa siitä oliko kyseessä tällainen tunnustustilanne (Jumalan totuus vs. virallinen valtakoneisto).

    Joskus tämä työ on teoriassa helppoa. Jos maallinen hallinto ajaa vaikkapa epäjumalille uhraamisen asiaa, silloin Raamattu ja varhaisen kirkon esimerkki ohjaa toimimaan vastoin esivallan linjaa. – Tulkinta on helppoa siis teoriassa, mutta hirmuisen vaikeaa käytännössä, jos oma ja läheisten pää on pölkyllä!

    Joskus tulkintakysymykset ovat myös teoriassa haastavampia. Olemme varmaan kaikki sitä mieltä, että Hitlerin Saksasta paenneet juutalaiset olisi tullut kätkeä, vaikka monien maiden esivalta kehotti heidät luovuttamaan. – Jälkeenpäin tämä esivallan vastustaminen on selvää, mutta juuri nyt omaan maahamme tulevien pakolaisten kohdalla on vaikeaa tulkita, kenet palautetuiksi määrätyistä tulisi ehkä jopa kätkeä ja kenet palauttaa. Näin siitäkin huolimatta, vaikka on periaatteessa selvää, että ristiriitatilanteissa Jumalaa tulee totella enemmän kuin esivallan ihmisviisautta.

    Samaa problematiikkaa voidaan tietysti pohtia myös niissä kysymyksissä, jos virallinen “kirkkoesivalta” edellyttää tekemään jotakin sellaista, mitä ei ole Raamatun mukaista.

    Olen kiinnostunut kokemuksistanne. Oletteko törmänneet tämäntyyppisissä kysymyksissä vahingollisen yksipuolisiin käytännöntulkintoihin, joissa edellytetään noudattamaan jonkun esivallan sanaa, vaikka se olisi melko vaikeasti perusteltavissa Raamatun sanalla?

    Ilmoita asiaton kommentti