Pitääkö jokaisen konservatiivin olla asiantuntija?

 

Mikä yhdistää esimerkiksi Timo Eskolaa, Santeri Marjokorpea, Tapio Puolimatkaa, Leif Nummelaa, Päivi Räsästä, Juhana Pohjolaa, Erkki Koskenniemeä, Pirjo Alajokea, Lauri Thurénia, Samuli Siikavirtaa, Antti Laatoa, Matti Leisolaa, Pekka Huhtista, Pekka Reinikaista, Mailis Janatuista ja Timo Junkkaalaa?

Nämä kaikki henkilöt ovat paitsi konservatiivisia kristittyjä myös omalla työalallaan arvostettuja asiantuntijoita. Samanlaista konservatiivilistaa olisi voinut lisäksi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta kirjoittelinpa vain nopeimmin omaan mieleeni tulleita nimiä, ilman sen kummallisempaa suosikkijärjestystä…

Mutta miksi tällaiset nimet nousivat mieleeni?

 

Siksi, että tulin eräänä päivänä polttopuita sahatessani ajatelleeksi, miten hirmuinen määrä tunnetuista suomalaisista konservatiivikristityistä on myös aikamoisia asiantuntijoita! Tämä tilanne havahdutti minut jopa pohtimaan, että pitääkö jokaisen konservatiivin olla asiantuntija?

Kuten sanottu tämä ajatus tuli mieleeni puita sahatessa. Menneenä vuonna olen ajanut enemmän bussia, tai sahannut puita kuin studeerannut kirjojen äärellä. Oma kokemukseni itsestäni ei siis liity erityisemmin asiantuntijuuteen, vaan erilaisista fyysisistä käytännön syistä väsyneeseen kroppaan (ja sen kolotuksiin).

Mutta mistä mahtaa johtua se, että niin monet konservatiiviset kristityt ovat nykyään älykköjä? Tämä näyttää olevan nimittäin (ainakin minun kokemukseni mukaan) myös hyvin monen nuoren konservatiivikristityn todellisuutta. (Siis se älyköksi varttuminen)

Esitän nyt oman näkökulmani.

 

Suomalainen yhteiskunta on kehittynyt viime aikoina sellaiseen suuntaan, että perinteisellä Raamattu-näkemyksellä varustettu kristitty joutuu tänä päivänä yhä useammin perustelemaan maailmankatsomustaan eri tavoilla. Tämä taas haastaa nuoret konservatiivit älylliseen työskentelyyn ja kehittää siten yhä enemmän asiantuntijuutta. Asiantuntijuus ja kyky argumentoida perustellusti auttaa taas nykypäivän kristittyä puolustamaan elintilaansa yhä syvemmin maallistuvassa ja yhä pahemmin kristillisiä arvoja/uskoa kyseenalaistavassa yhteiskunnassamme.

 

Jokaisen perinteisen konservatiivisen kristityn ei toki tarvitse olla asiantuntija, mutta perusteltu usko eli kyky apologiaan auttaa selviytymään. Siksi tulemme todennäköisesti näkemään tulevaisuudessa yhä laajemmassa mittakaavassa kristillisen älymystön esiinmarssin… sikäli mikäli kristinusko yhä säilyy osana suomalaista yhteiskuntaa.

 

Minä jatkan taas huomenna polttopuiden sahaamista (sillä olen vielä tilapäisesti lomautettu). Olen kuitenkin iloinen siitä, että meissä kristityissä on niin paljon Jumalan sanaa kunnioittavia älykköjä/asiantuntijoita. Tämä joukko saa nyt puhua viisaita viisaiden joukossa. Teistä Raamattu sanoo:

”Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,”(1.Kor.2:6). - Tällainen em. ikuinen viisaus on meidän kaikkien parhaaksi, sillä tämä viisaus on Jumalan lahja (Jaak.1:5).

 

Mutta nyt paluu otsikon kysymykseen: Pitääkö jokaisen konservatiivikristityn olla asiantuntija? - Ei tarvitse! Pelastuksemme asiassa yksinkertainen usko Jeesukseen Kristukseen riittää, vaikka onkin toki hyvä, että on niin paljon teitä, jotka osaatte tätä yhteistä uskoamme älykkäästi puolustaa.

Samaan aikaan iloitsen siitä, että Herramme ja Vapahtajamme on yhtä lailla myös meidän kanssamme, jotka emme juuri nyt ehdi, tai osaa studeerata yhtä lailla:

26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,

27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,

28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,

29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,

31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".

(1.Kor. 1:26-31)

Kirjoittaja

Manu Ryösö
Manu Ryösö

Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso