Pitääkö synnistä puhua vai vaieta?

Viime aikoina olen usealtakin taholta kuullut mielipiteen, että kirkossa puhutaan liikaa synnistä, oikein alleviivataan sitä. Siksi ihmiset eivät tule kirkkoon. He eivät halua, että heitä ”koko ajan” syyllistetään ja annetaan ymmärtää, että heissä on jotain vikaa. Siis pois järkyttävät synnintunnustukset!

En ole itsekään lähtenyt uskon tielle synnintunnon kautta. Se tuli vasta paljon myöhemmin, ja on aika pinnallista vieläkin. Kyllä minunkin tarpeeni olivat ja ovat edelleenkin paljon maallisempaa laatua. Siksi ymmärrän niitä, jotka kaipaavat julistukselta muuta kuin synnistä puhumista. Mutta vaikka se ei ollut minuun kolahtavaa puhetta, en kääntänyt selkääni. Ymmärsin pian, että se on jotain perustavanlaatuista ihmisenä olemisessa, ja siitä sikiää kaikki muukin paha olo. Siksi en närkästynyt synnistä puhumisesta enkä siitä ahdistunut, vaikka en sitä kovin omakohtaisesti ymmärtänytkään. Ainakin yliopistolla toimivissa kristillisissä yhteisöissä kristillistä elämänkatsomusta opetettiin laaja-alaisesti, synnintuntoa lietsomatta.

Mitä nykyaikaan tulee, kirkon syntipuheita paljon enemmän media pelottelee ja syyllistää ihmisiä ilmastonmuutoksella – joka ikinen päivä ja kaikissa mahdollisissa medioissa: omalla autolla ei pidä liikkua, hiilijalanjälkeään pitää testata, pitää olla tarkka ruokavalio... Aivan äskettäin joku ”asiantuntija” sätti, että me suomalaiset olemme varsinaisia pääsyyllisiä ilmastonmuutokseen, koska olemme hyötyneet siitä taloudellisesti eniten.

En tarkoita, etteikö ilmastonmuutos olisi paha asia ja vaatisi toimenpiteitä. Mutta se ei ole peruspaha. Se on vain yksi ilmenemismuoto ihmisen syvästä turmeluksesta, siitä, jota synniksi kutsutaan. Sen ydin on siinä, että ihminen haluaa olla Jumalasta riippumaton. Hän pitää itseään riittävän viisaana elääkseen oman järkensä varassa.

Onhan synti ikävä sana, yhtä ikävä kuin kadotus ja helvetti. Sen lausuminen herättää voimakkaita tunteita ja vastareaktioita ja voi välittömästi sulkea yhteyskanavan. Mutta miksi se kuulostaa niin vastenmieliseltä? Pitävätkö ne, jotka eivät siedä sen kuulemista, ihmisiä niin hyvinä ja moitteettomina, että puhe synnistä ei vastaa heidän kokemustaan todellisuudesta? Vai torjutaanko synnistä puhuminen siksi, että se voisi horjuttaa itsetuntoa?

Ajan henki on Idols–henkeä. Pitäisi pärjätä, olla yhtä kaunis, menestyvä ja ihailtu kuin muutkin, ja mieluummin vähän enemmän. Itsetuntoa on pönkitettävä kaikin mahdollisin keinoin. Siksi itsestään on ajateltava ja puhuttava vain hyvää. Tähän henkeen ei synnistä puhuminen tietenkään sovi. Mutta kestääkö sellainen ajattelu kaiken, mitä elämä eteen tuo?

Totta kai on ihmisiä, joiden itsetunto on niin pahoin kolhiintunut joko lapsuudessa, parisuhteessa tai työelämässä, että he eivät koe itsessään mitään hyvää. Heitä on luonnollisesti yritettävä auttaa näkemään itsessään hyviä asioita. Mutta ei kirkko voi heidän kokemustensa perusteella laatia yleistä normia. Onhan totuus kuitenkin se, että olemme kaikki monin tavoin viallisia ja moneen väärään syyllisiä. Sen tunnustaminen voisi olla helpottavaa sen sijaan, että kynsin hampain yritetään esittää virheetöntä - itselle ja muille.

On myös niin, ettei ihminen yleensä ensimmäiseksi huomaa, että hän on syntinen ja hänen vaikeutensa johtuvat siitä. Hän kokee pahaa oloa, hänen elämänsä on ehkä aivan sekaisin, ihmissuhteet rikki jne. Synnin juuresta versoo monenlaista pahaa, jonka ihminen ensin havaitsee. Jeesuksen aikanakin monet ihmiset tulivat hänen luokseen saadakseen apua sairauksiin. Eivät he syntiänsä välttämättä ymmärtäneet. Mutta parantaessaan ruumiin sairauden, Jeesus samalla – jopa ensin – julisti ihmiselle synnit anteeksi. Hän näki ihmisen syvimmän hätätilan ja vaikeuksien juuret. Hän ei karttanut synnistä puhumista. Vasta kristillisen opetuksen kautta ihminen voi alkaa ymmärtää pahaa oloaan sen juuriin asti.

Mutta onko kirkko niin kaavojensa kahleissa, että jumalanpalvelusten on aina noudatettava samaa kaavaa? Paavali sanoo: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Älkää siis antako sitoa itseänne uudelleen orjuuden ikeeseen.” Lain orjuuttahan hän varsinaisesti tarkoitti, mutta eikö vielä turhempaa ole antaa ulkoisten muotojen kahlita? Eikö jokaisessa seurakunnassa voitaisi järjestää useammanlaisia messuja, sellaisillekin etsijöille, jotka eivät koe voivansa yhtyä synnin- tai uskontunnustukseen?

Erään maalaiskunnan pienessä kyläkirkossa paikallinen, kirkkoihin sitoutumaton kristillinen yhdistys järjestää muutaman kerran vuodessa maallikkovoimin ns. minikirkkoja. Ne noudattavat tavallisen jumalanpalveluksen kaavaa siten, että luetaan päivän tekstit, rukoukset, ja lauletaan yhdessä. Saarna on keskustelusaarna juontajan johdolla. Näin koko yleisö saa suunvuoron, eikä tarvitse vain yhtä ihmistä kuunnella. Niissä ei ole yleensä käytetty synnin- tai uskontunnustusta, paitsi mahdollisesti jokin uskontunnustusvirsi tai –laulu. Tämäntyyppisiin luulisi synnintunnustusta kaihtavienkin uskaltautuvan.

Syntiä ei kuitenkaan voi poistaa kristillisestä sanastosta. Tehokas tiedonvälitys on ennen kokemattomassa laajuudessa tuonut esiin ihmisen monenlaisen julmuuden ja ymmärtämättömyyden. Synti eli ihmisen turmeltuneisuus on kaikkialla läsnä oleva fakta. Siksi siitä puhutaan myös Raamatussa. Jeesus puhui synnistä, samoin apostolit ja kaikki kristilliset kirkot. Ilman sitä ei voi julistaa täyttä kristillistä uskoa. Jos ei saa puhua synnistä, on mahdotonta selittää, miksi maailma on tällainen kuin se on. Eikä ilman sitä ole todellista kaikupohjaa evankeliumillekaan: ei voi puhua anteeksiantamuksesta eikä sovituksesta, ei kuolemasta, ylösnousemuksesta eikä iankaikkisesta elämästä.

Mielestäni kirkko on varsin turvallinen paikka puhua synnistä. Kyllä ihmisten pitäisi sen verran olla perillä, että ei kirkossa enää istuteta jalkapuuhun eikä ole vuosikymmeniin ihmisiä henkilökohtaisesti synneistä moitiskeltu. Oma kokemukseni on, että synnistä puhutaan kirkossa kiihkottomasti ja asiallisesti. Sellaisina koen myös synnintunnustukset, enkä kaipaa niihin lievennyksiä. Kirkossa synnistä puhutaan varsin yleisellä tasolla, ja kuulemansa voi torjua tai soveltaa itseensä, kuinka haluaa. Itse asiassa en muista, milloin viimeksi olisin kuullut saarnan, jossa syntiä alleviivattaisiin. Ja onhan mahdollista korvata aggressioita herättävä sana muilla, neutraalimmilla ilmaisuilla. Näin varmaan usein menetelläänkin.

On myös esitetty väite, että armon julistamiseen ei paljon paukkuja laiteta. Rohkenen olla eri mieltä. Viime vuosina kirkoissa on julistettu ennen kaikkea armoa, jopa sellaista armoa, joka on kuin laastari puhdistamattoman haavan päälle. Raamatussa armo luvataan niille, jotka tunnistavat ja tunnustavat olevansa kyvyttömiä täyttämään Jumalan pyhyyden vaatimuksia. Ne, joissa ei omasta mielestään ole mitään vikaa, eivät armoa edes kaipaa. Armo on äärimmäisen lohdullinen sana, mutta valitettavasti sen sisältö jää yleensä aivan liian epämääräiseksi, eikä monikaan siksi tiedä, miten sitä osaisi soveltaa elämäänsä.

Kyllähän ihminen pelkää mennä hammaslääkäriin, kun paikkaaminen tekee kipeää. Mutta jos haluaa terveeksi, se pitää kestää. Ja kai lääkärille mennään, jotta saataisiin oikea diagnoosi ja oikeat hoidot. Tyhmä on sellainen potilas, joka kieltäytyy kuulemasta, mikä häntä vaivaa, ja lähtee suuttuneena pois tai haluaa laastaria vaikka olisi tarve sydämensiirtoon. Samasta on kyse, jos vaaditaan, ettei kirkko saa synnistä puhua.

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä.” Kirkon tehtävä on antaa vastaus siihen, mikä on perimmäinen todellisuus. Kevyt ja pintapuolinen lohduttelu voi antaa ensiavun mutta ei pitkän päälle vaikuta. Jumalan Sana on ja sen tulee saada olla kaksiteräinen miekka: laki ja evankeliumi. ”Se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään.” Jeesus sanoi, että vain totuus tekee vapaaksi. Kun totuus omasta tilasta Jumalan edessä selviää, ja ihminen suostuu sen tunnustamaan, löytyy ajan myötä oikea apukin.

Jo muinaiset israelilaiset napisivat Jumalan lähettämille profeetoille. He eivät tahtoneet kuulla Herran lakia, vaan vaativat: ”Puhukaa sellaista, mikä on meille mieleen, nähkää meille kauniita unia” (Jes. 30:10). Vanhan käännöksen mukaan he halusivat silmänlumeita. Ihan oikeasti: nekö meitä viime kädessä auttaisivat?

66 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Paljon kiitoksia ajatuksia herättävästä blogistasi, Anita. Varsin runsaasta sisällöstä haluaisin puuttua ihan tuohon otsikkoon, että ”pitääkö synnistä puhua vai vaieta”. Raamattu suosittelee yleisohjeena määräaikaisuutta molemmille: ”Aika olla vaiti ja aika puhua.”(Saar3:7)

    Synnin määritelmä Raamattuun nojautuvien keskuudessa sinänsä on varsin selkeä, sehän on harhaan osumista. Mutta kuten Seppo tuossa nasevasti totesi, usein keskustelu pyörii noissa kolmessa teemassa. Tai oikeastaan on vielä neljäskin suosikki, helsinkiläispiispan harhaan osumiset ja niiden vanhurskas ja oikeudenmukainen tuominta. Tässäkään keskustelussa ei liene viisasta antautua keskustelemaan yksityiskohtaisesti siitä, mikä on syntiä ja mikä ei.

    Olen saanut Jeesuksen opetuksesta sellaisen kuvan, ettei hän lähestynyt aikansa ihmisiä synti edellä. Toki uskonnollinen johto sai kuulla kunniansa, mutta esimerkiksi Vuorisaarnan opetuksen sisältönä oli vetoaminen Jumalan perusominaisuuteen, joka on rakkaus.

    Kehotus ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta” ja toteamus, että ”katsokaa taivaan lintuja… teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut” rohkaisi ennen muuta lähestymään Jeesuksen Iśää, Kaikkivaltiasta Jumalaa. Matka ikuiseen elämään toki tarvitsi uhrauksia. Jeesus opetti, että jopa sellaisen kapistuksen kun silmän uhraaminen olisi ihan kannattava toimenpide.

    Syntiluettelon asemasta Jeesus tiivisti ohjeensa: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin”. Mestarin opetuksssa oli poljento, joka teki kuulijoihin vaikutuksensa: ”Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.”(Kaikki poiminnat Mat 5-7)

    En halua ottaa kantaa kirkolliseen opetukseen, se lienee melkoisen monenkirjavaa. Raamattuun puutun ja se puhuttelee meitä vähän samalla strategialla kuin muinoin etuvetoisen auton mainos: parempi on vetää kuin työntää. Kun Raamattuun perehtyy, havaitsee mitä Jumala meille tarjoaa. Tämä synnyttää meissä ihmisissä vastarakkautta, minkä seurauksena tulee se halu miellyttää Luojaa. Ja tämän ohjeen mukaan : ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.”

    Ilman rakkautta Jumalaan syntikäsite on perustaltaan vain pakote vailla syvempää sisältöä. Vallankäyttövälineenä historiassa liiankin tuttu työkalu.

    Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, että synti painaa Jumalan palvelijoita jossakin määrin läpi tämän elämän(Esim Daavid ja Paavali). Kun he kokivat, että oli aika puhua syntitaakasta, he pääsääntöisesti keskittyivät omiinsa ja vähemmän säilyttivät niitä toisten kannettavaksi. ”Jokaisen on kannettava oma kuormansa” on tässä Rauman opetus Paavalin kynän kirjoittamana(Gal6:5)

    Toki puuttuminen toisten synteihin ja kuormiin lienee meille kyllä helpompaa ja houkuttelevampaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Synti on ero Jumalasta. Se on tila ei teko. Tässä tilassa on ihminen joka ei vastaa Isän vetoon myöntävästi, eli kutsuun pelastua, uudestisyntyä Ylhäältä Pyhästä Hengestä.

      Syntiin lankeaminen ‘onnistuu’ vain uskovalla. Synnissä eläminen onnistuu kutsun hylkäävällä, jota ei tekosynnit pahenna iankaikkisuuskannalta katsoen. Luopio, joka ei parannuksen kautta palaa Jeesuksen yhteyteen, on ulkopuolella pelastuksen. Se ei kuitenkaan ole hairahdus-lankeaminen, vaan sydämen ylpeys, joka prosessina johtaa paatumukseen, Liiton Veren jalkoihin tallaamiseen, josta ei paluuta ole, eikä asianomainen enää sitä haluakaan.

      Kaikki väärä ja vääryys on syntiä, eikä uudestisyntynyt yhdy väärään, puutteellisenakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      On totta, että jotkut synnit nostetaan tikun nenään ja joidenkin hairahduksia repostellaan oikein olan takaa. Erityisesti, jos sattuu olemaan “kirkonmies”. Tämä on juuri sitä roskan kaivelemista toisen silmästä, josta Jeesus puhui vuorisaarnassa. Ei huomata ollenkaan, minkälainen parjaamisen malka törröttää omassa silmässä. Panettelijan puheethan ovat Snl:n mukaan erityisen makeaa maisteltavaa, ja Jaakobin kirjeen mukaan tällainen kielenkäyttö on “helvetistä syttynyttä”. Ja Jeesus totesi, että missä raato on, sinne kokoontuvat korppikotkat nokkimaan. Tulkitsen sitä niin, että missä joku saadaan jostain lankeemuksesta kiinni, siinäpä vasta makupala meille pahan puhumisen synnistä nauttiville.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kaikki väärä ja vääryys on syntiä, eikä uudestisyntynyt yhdy väärään, puutteellisenakaan.” Tässä syntisessä maailmassa ei voi aina valita, onko osallisena vääryydessä vai ei. Jo ruokaostoksilla käyminen suomalaisessa kaupassa on monella mittapuulla mukanaoloa vääryydessä. Pyrkimys vastuulliseen kulutukseen taitaa jäädä aina puutteelliseksi vaikka kuinka yrittäisi. Yritettävä on.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Rauli. Palaan vielä kommenttisi alun mainintaan, että synti on harhaan osumista/menemistä. Tiedän, että sitä merkitsevää sanaa alkukieli käyttää. Itse en koe tätä suomennosta lainkaan selkeänä. Se synnyttää liian konkreettisia ja laimeita mielikuvia.

      Onhan se sikäli hyvä ilmaisu, että harhaan mennyt voi palata takaisin. Mutta asian vakavuus ei tästä suomennoksesta käy ilmi. Sen käyttöön ei monikaan loukkaantuisi. Mutta “synti” osataan mieltää puhtaasti hengelliseksi termiksi ja sisältää syyllisyyden Jumalan edessä. Siksi se meitä syntisiä niin ärsyttää. Lienee Agricolan kehittämä termi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Puuttuisin myös tuohon Reijon lausumaan ”Kaikki väärä ja vääryys on syntiä, eikä uudestisyntynyt yhdy väärään, puutteellisenakaan.” Ehkä voit Reijo tarkentaa tarkoittamaasi?

      Martti viittasi ympärillämme olevaan vääryyteen, johon on melkoisen mahdotonta yksilön olla kajoamatta. Ja Raamattu kyllä yhdistää vääryyden syntiin: ”Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan.”(1. Joh5:17) Ja toisaalta: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.”(1.Joh1:8)

      Anitan lauseella harhaan osumisesta “’synti’ osataan mieltää puhtaasti hengelliseksi termiksi ja sisältää syyllisyyden Jumalan edessä” on Raamatun lukijoiden joukossa monia meitä allekirjoittajia. (Mutta et kai Anita arvioi Raamatun syntikäsitettä fiilispohjalta?) Yhtä selkeä lienee myös Raamatun vastaus: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”(1. Joh1:9)

      No miten on ymmärrettävä sitten KR-käännöksen kertoma, että ”Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.”(1. Joh3:9) Olisiko Reijo viitannut johonkin tällaiseen Raamatussa?

      Tarkemmat käännökset ottavat huomioon alkukielen verbin kestomuodon, englantilaisissa käännöksissä hyvinkin yleisesti. Esimerkiksi ”Whoever has been begotten of God does not practise sin.”(Derby Bible), ”No one who has been born from God practices sin”(International standard) ja vielä kolmantena esimerkkinä ”Those who have been born into God’s family do not make a practice of sinning, because God’s life is in them. So they can’t keep on sinning, because they are children of God.”(NLT)

      Toisin sanoen: kaikki me teemme syntiä, mutta Raamattu varoittaa ihan erikseen sen tietoisesta harjoittamisesta. Ja antaa myös meille kaikille suunnan, jos ja kun haluamme kohti ikuista elämää kulkea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kiitos, Rauli, selvennyksestä koskien tuota vaikeaa Johanneksen kirjeen kohtaa. “Practice sin” on hyvä ilmaisu, koska sisältää ajatuksen jatkuvasta synnin harjoittamisesta. Miksi ei suomalaiseenkin käännökseen olisi voitu sisällyttää tuo ajatusta esim. “elä synnissä” tai “harjoita syntiä”? Ollisi ilman muuta ollut selvempi. Mutta en ole alkukielten asiantuntija.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Suomalaiset käännökset ovat asiantuntijavoimin tehtyjä. Mutta kaikki Raamatun käännökset ovat aina likiarvoja, tämänkin ne samaiset asiantuntijat tunnustavat. Toki Suomessakin kohtaamme niitä, joiden mielestä se oma painos siellä omassa kirjahyllyssä on se ainoa oikea.

      Nettiaikakausi on tuonut meille maallikoille erinomaisen mahdollisuuden vertailla eri käännöksiä. Itse käytän osoitetta https://www.blueletterbible.org. En tiedä kenen ylläpitämä, mutta erinomainen esitellessään erilaisia käännöksiä ja alkutekstiä sanakirjaselityksineen. Toki myös lahjoituspyyntöjä ponnahtelee ikkunaan, mutta ei pakkoa vastata.

      Olet (muistaakseni) ensimmäinen, joka kiittelee ulkomaankielisistä käännösvertailuistani. Kiitos siitä sinulle. Useimmiten listauksiani on pidetty turhina selitysyrityksinä tai sitten yrityksinä selittää Raamatun väitettyjä ristiriitaisuuksia oikeassa valossa.

      Minusta Raamatun erinomaisen sisäisen logiikan puolustamisessa ei ole mitään syntiin viittaavaa. Silloin kun ei varmasti osu harhaan, vaikka ei sellainen toki ohita Jeesuksen uhria pelastushintana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Rauli,

      Kasaat erilaisia kohtia Raamatusta ja niiden eri käännöksistä. Lisäksi pyydät, että tarkentaisin ‘tarkoittamaani’.

      Etenkin Johanneksen ensimmäinen kirje selvittää, kuinka Jumalasta syntynyt ei voi syntiä tehdä, koska se uudestisyntynyt henki ‘pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha’. Paha ryhtyy ja yhtyy ihmiseen, inhimilliseen eli lihaan. Uudestisyntynyt pitää vaarin itsestään ja alistaa ja kuolettaa ja valvoo, ettei liha hallitse. Siksi Paavali tuskaili, että miksi se, mikä hänessä on ikuista ei aina hallitse tekemistä ja katoava, liha tekee sitä mitä Paavalin uudestisyntynyt henki vastustaa. Meillä on taistelu Saatanaa vastaan, joka koko ajan houkuttaa lihaa lankeamukseen. Se, että jokainenn on syntiä tehnyt ja tekee syntiä tarkoittaa tulelle talletettua lihaamme, eli ihmistä, joka ei iankaikkisuutta voi periä.

      Mainitset minuun liittyen KR-käännöksestä. Se on paranneltu 33/38 versio, ei sen enempää. Nämä kummatkin edustavat Biblia 1777 lisäksi parasta suomeksi, mitä Raamattuun tulee.

      Yhden asian haluaisin ottaa suurennuslasin alle, nimittäin jehovalaisten UM-käännöksen. Vaikka tiedän miksi, niin silti ihmettelen miksi laitos, jossa koko sinun/Vartiotornin sanoma on suhteellisen selkeästi, jos ei esillä, niin luettavissa kuten “alaviitteinä”. Hämmennät erilaisia englantilaisia käännöksiä, jotka mielestäni edustavat vain hämäystä, koska ne antavat uskottavuutta pyrkimyksillesi. Kuitenkaan et kelpuuta KJV-laitosta, jonka tarkkuus ja uskollisuus alkuperäiseen tekstiin on käytännöllisesti katsoen täydellinen. Olen käyttänyt aikaisemmin alatyylistä määritelmää “hömpötys”, joka tässä yhteydessä tarkoittaa itse tarkoitusperän hämärtämistä tarkoituksella.

      Et hämärtäisi tarkoitusperiäsi, jos avaisit UM-Vartiotorni Raamatun ja käyttäisit sitä. Tästä todistuksena otan tämän kiinnostuksesi ja ehdotuksesi että olisin viitannut KR:n kautta 1.Joh.3:9. Tuo kohta on UM:ssä: 9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee jatkuvasti syntiä,+ koska Jumalan siemen* pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä jatkuvasti syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta.+

      Olisi ollut erittäin edullista edustamallesi opin muodolle lainata UM:n raamattua, missä tämän kohdan liitteenä, ramatunkohtalisäyksenä, mainitaan:

      1. Johanneksen kirje 5:18 18 Me tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt tee jatkuvasti syntiä. Hän,* joka on syntynyt Jumalasta, (Alaviite:Ts. Jeesus Kristus, Jumalan Poika.) suojelee häntä, eikä Paholainen* saa hänestä otetta.a Tuo “joka on syntynyt Jumalasta” tarkoittaa Mikael -jeesusta. Eli ei Jeesusta, joka on aina ollut.

      Lisäksi mainitset suunnasta jonka Raamattu antaa, kun haluamme kohti ikuista elämää kulkea. Tämäkään ei korreloi Vartiotornin opetuksen kanssa, koska ikuinen elämä tulee olemaan vain harvojen oikeus. Tämä yleensä on jehovalaisuudesta tiedossa, että tuhatvuotinen valtakunta on riittävä juttu. Mutta ikuisuudesta olemattomuudessa, tyhjyyteen haihtumisesta ei enää juuri mainita, vaikka se mielestäni olisi paras vetonaula kenelle tahansa. Sen saavuttaminen jehovalaisuudessa on helppoa, eli pysyä vain erossa jehovalaisuudesta. Hindut ja budhalaiset sensijaan pitävät tyhjään haihtumista suuren työn takana ja lähes saavuttamattomissa.

      Tämä kielteinen viestini tässäkin yhteydessä johtuu siitä, että emme puhu siitä kristinuskosta, joka on Jeesuksen seuraamista, joka on kaiken keskus ja syy olla olemassa.

      P.S. Uuden Maailman laitos löytyy: https://www.jw.org/fi/julkaisut/raamattu/bi12/kirjat/1-johanneksen-kirje/5/

      Jos tähän tulee kommentteja en voi niihin reagoida, koska lähden muutamaksi päiväksi maalle, ilman yhteyksiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Mänttäri: “1. Johanneksen kirje 5:18 18 Me tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt tee jatkuvasti syntiä. Hän,* joka on syntynyt Jumalasta, (Alaviite:Ts. Jeesus Kristus, Jumalan Poika.) suojelee häntä, eikä Paholainen* saa hänestä otetta.a Tuo “joka on syntynyt Jumalasta” tarkoittaa Mikael -jeesusta. Eli ei Jeesusta, joka on aina ollut.”

      Tärkeä huomio. Joskus puhutaan ikään kuin samasta asiasta, vaikka näkemys kokonaisuudesta on päinvastainen.

      Sanatarkka käänös jakeesta:

      1.Joh.5:18 “Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt mene harhaan, vaan Jumalasta syntynyt vartioi itseään ja paha ei koske häneen.”

      Ei tietenkään kukaan Jumalasta syntynyt voi mitenkään mennä harhaan, syntiin, kun hän on Kristuksessa oikella tiellä. Johannes kirjoitti itsestään selvyyden toteamalla “me tiedämme”. Kristityt eivät tänään ymmärrä itsestään selvyyksiä, koska kirkko on muokannut Raamatun aikaiset sanamerkitykset tunnistamattomiksi.

      Nyt jakeesta on kolme tulkintaa. Minun, Jehovan todistajien ja klassisen kristinuskon. Miten on kokonaisuuden kannalta? Kuka edustaa mitäkin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tuomaala. “Ei tietenkään kukaan Jumalasta syntynyt voi mitenkään mennä harhaan, syntiin, kun hän on Kristuksessa oikella tiellä.” Niin, hän ei mene harhaan niin kauan kuin hän vartioi itseään. Jos hän ei vartioi itseään, hän menee vamasti lopulta harhaan. Näin käy kaikille meistä. Jos emme varo, heikkoutemme pettävät meidät ja saatana laangettaa meidät tavalla tai toisella. Turha luulla muuta. Mitään vihreää oksaa ei ole, mistä emme voisi pudota, eiä mitään tietä ole, missä ei olisi ojat molemmin puolin, jonne voimme pudota. Kun pitää tämän mielessä, ei lankea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Tapion lausuntoa minäkin haluaisin hieman kritisoida Antin tavoin. Ja taitaa tuo Reijonen olla samoilla linjoilla. Kohteeni on myös lause ”Ei tietenkään kukaan Jumalasta syntynyt voi mitenkään mennä harhaan, syntiin, kun hän on Kristuksessa oikella tiellä”.

      Paavali tunnetaan uudestisyntyneenä kristittynä. Mutta jo ennen kokemaansa Jeesuksen ilmestymistä ja kääntymystään hän kertoi ”kiivaasti taistelleensa Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette”.(Apt22:3). Tuohon aikaan Saulus Tarsolainen osui kuitenkin palvonnassaan pahasti harhaan, teki syntiä. Oma luulo ei ole siis hyvä navigaattori elämän tiellä.

      Paavali ei uudestisyntyneenäkään ollut varma siitä, etteikö harhaan voisi vielä osua. Vai mitä voidaan päätellä esimerkiksi lauseestaan ”Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.”(1.Ko9:27) Tai Paavalin nöyrästä itsetutkistelusta ” Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra”(1.Ko4:4).

      Olisiko tässä syntikeskustelussamme rehellistä todeta Paavalin sanoin jopa omasta itsestä, että ”Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.”(1.Ko4:5) Ja tuohon toteamukseen kuuluu osana oman syntisyytemme tunnustaminen joka päivä. Ja sen myötä turvautuminen Kristuksen antamiin lunnaisiin, jotka kyllä asiat saattavat onnelliseen ja ikuiseen päiväjärjestykseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    En tarkoittanut Anita sinua ja syvällistä tekstiäsi. Pohdin vain sitä, että syntikäsitys usein sotketaan itsetuntoon. Laulun sanat: “minä vaivainen vain mato matkamies maan” käsitetään usein minuuden mitätöinniksi, jota se ei ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Itsetuntemus ja itsetunto. Kaksi mielenkiintoista ja tärkeää sanaa.

      Itse ajattelen, että todellinen itsetuntemus on löydettävissä Jumalan yhteydessä. Hänen sanansa on peili, josta paljastuu todellinen tilani ja se kuka saan olla. Sana nostaa, kantaa, rohkaisee, mutta myös varoittaa ja tarvittaessa nuhteleekin. Sana kertoo ennenkaikkea, että Isä Jumala on luonut minut, Poika on minut lunastanut ja Pyhä Henki pyhittää minut. Ennen kaikkea sana kertoo, että Isän koti on aina avoinna Kristuksen tähden.

      Virren sana “mato matkamies maan” viittaa ennemminkin ihmisen asemaan Kaikkivaltiaan edessä, kuin siihen, että uskossa olisi kysymys minuuden mitätöinnistä. Tämä asenne opettaa ennemminkin oikeaa nöyryyttä kuin nöyristelyä. Kristuksen rakkaus velvoittaa. Velvoittaa ennen kaikkea nauttimaan Jumlan armosta ja anteeksiantamuksesta, mutta yhtä lailla rakastamaan samalla rakkaudella kanssaihmisiämme.

      Mielestäni hyvän ja terveen itsetunnon perusta on ensinnäkin oikeassa edellä viittaamassani itsetuntemuksessa, mutta ennen kaikkea rakkaudessa, jota Jumala on Pojassaan osoittanut kaikkia ihmisiä kohtaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Anitan erinomaisen blogin otsikon kysymykseen liittyen ehkä oleellisinta kirkon ollessa kysymyksessä on se, onko sen opetuksessa ja julistuksessa keskiössä Jumalan armo Kristuksessa.

    Siis se, että Hän kantoi lain ja Jumalan tuomion kaikille ihmisille kuuluneesta osasta. Jos kirkko julistaa sellaista Kristusta, joka ei täyttänyt lakia täydelleen, se ei voi julistaa myöskään evankeliumia syntisiä rakastavasta Jumalasta. Tällöin se ei myöskään voi antaa todellisia syntejä anteeksi. Eikä ihmisillä ole haluakaan tulla todellisesti Kristuksen tykö.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Synnin olennainen merkitys on siinä, että olen rikkonut Jumalan tahdon tieten tahtoen. Adam tiesi, miten ei pidä toimia, mutta Eevan tähden rikkoi ja lähti pois Jumalan edestä ja kulki harhaan. Synnin merkityksen voi käsittää ehkä myös siten, että ihminen on eksynyt, mutta ei edes pyri takaisin oikealle tielle, vaan rakastaa omalla tiellä kulkemista. Luonnollinen ihminen rakastaa syntiä ja elää siinä mieluusti, kunnes laki alkaa ahdistamaan ja synnintunto herää.

    Kun isä kertoo pienelle lapselle, mitä ei pidä tehdä, niin vanhempi tietää yleensä jo kieltäessään, että lapsi tulee kokeilemaan kiellon rikkomista. Kun tuo käskyn rikkominen sitten tulee ajankohtaiseksi, niin lapsi lymyää ja menee piiloon, kun vanhempi tulee paikalle. Sanomatta sanaakaan isä tietää lapsen tilanteen.

    Jos tuota rikettä ei heti käsitellä, niin ongelmia on tiedossa ja synti jää sovittamatta.

    Armo taas tulee esille siinä, että Isä astui itse ihmisten keskelle Kristuksessa, alistui kuolemaan lastensa kädestä ja sovitti Itse näin maailman synnin. Sinun ja minun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Mikko,

    vt. kommenttiisi 15.05.2019 08:56

    Uudestisyntyneitten raja kulkee evlut kirkon jäsenien keskuudessakin. Ei kuitenkaan pitäisi olla yllätys eikä loukkaus, että vain pieni osa, muutama prosentti on Jumalan Seurakunnan, Kristuksen Ruumiin jäseniä, uskovia. Nuo uskovat ovat uudestisyntyneet lapsikasteesta huolimatta. Sinun mielestäsi juuri siksi. Olen Hengen yhteydessä tälläkin sivustolla kirjoittelevien, saman Ruumiin jäsenien, luterilaisten kanssa. Myös siellä Kotkassa on jo lapsuudestani asti ollut ystäviä, luterilaisen kirkon jäseniä, jotka ovat kanssani samassa Jeesuksen hankkimassa uskossa. Emme me helluntalaiset ajattele luterilaisista uskovista eikä uskomattomista pahaa, ei ainakaan niinkuin sinä asian muotoilet. Heistä kukaan, niinkuin ei muuallakaan tuntemani uudestisyntyneet luterilaiset ajattele kasteen pelastavan ja harva uskoo ehtoollisen merkityksen vaihtuneen Golgatan työn painottamis-muistamisesta, synnistä pesuksi.

    Uskovainen lankeaa syntiin. Uskomaton elää synnissä, erossa Jumalasta ja voi sanoa olevansa tilaansa tyytyväinen, koska ei ole synnintuntoa. Olen jo muutaman kerran toistanut, sanomalla, että synnintunto hoituu väärällä rauhalla, joka aina edellyttää paatumusta.

    Jumalan Sana, Evankeliumi on kaksiteräinen miekka. Se aiheuttaa kipua ja parantaa sen. Synnintunto johtuu synnistä, joka usein on tekojakin, jotka tuottavat tuskaa, vaikka psykologia niitä ‘ymmärtää’ enemmän kuin Jeesus, joka käski laittaa synnin pois, tehdä parannuksen. Jeesus haluaa parantaa synnin sairauden, johon usein sisältyy tekoja. – Kaksi sakramenttia, vesikaste ja ehtoollinen, kuuluvat synnin sairaudesta parantuneille, eli Pyhästä Hengestä uudestisyntyneille. – Olen nämä monituista kertaa käynyt läpi Raamatun perustein, tällä palstalla. En tee sitä nyt, koska tunnut olevan hyvinkin selvillä perusteistani.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Mänttäri. “Olen jo muutaman kerran toistanut, sanomalla, että synnintunto hoituu väärällä rauhalla, joka aina edellyttää paatumusta.”

      Tämä on viisaasti sanottu. Paatumus ei merkitse, että jostain välttämättä tulisi mikään pahis, vaan aivan kunnon ihminen voi olla paatunut syntiensä tähden. Olo voi olla ihan mukava, ja halut tyydytetty, niin ettei edes ymmärrä omaa tilaansa vaan voi jopa uskoa olevansa onnellinen. Väärä rauha on oikea kuvaus tästä tilasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Reijo,

      kiitos Jori Mäntysalon blogin minulle selvisi, että sinä itse asiassa syyllistyit tässä keskusteluketjussa Suomen lain Jumalanpilkkain 1. pykälän rikkomiseen paitsi, että hyökkäsit minulle tärkeitä ja pyhiä asioita kohtaan ja teit sen kristillistä termistöä käyttääkseni syntiin syyllistymällä. Eli kyllä se “uudestisyntynytkin” rikkoo törkeällä tavalla Jumalaa ja lähimmäistään vastaan.

      Sinulle tiedoksi etten minä aio nostaa sinua kohtaan syytettä, mutta myös sinun käyttäytymisesi takia Jumalan pilkka laki tulee säilyttää tulevaisuudessakin Suomen laissa, jos syyllistyt hengelliseen väkivaltaan jatkossa. Sitä en voi luvata, ettei joku muu saata nostaa rikossyytteen puheittesi takia. Ihan kristittynä toivon sydämeni pohjasta sinulle aitoa nöyryyttä. Ei pelkästään ihmisten vaan myös Pyhän Jumalan edessä. Suosittelen sinulle edelleenkin synnin tunnustusta ja Kristuksen tosi ruumiin ja tosi veren nauttimista syntiesi anteeksiantamiseksi. Sillä todellisiin synteihin ei auta kuin todellinen ja elävä Vapahtaja, joka kohdataan myös ehtoollisen sakramentissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Reijo,

    ihan lyhyenä vastauksena kommenttiisi.

    Kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen kuuluvat syntisille. Sillä kaikki ihmiset ovat syntisiä ja vain syntiset tarvitsevat pelastusta.

    Ja nämä kaksi sakramenttia lahjoittavat pelastuksen, anteeksiannon ja armon Kristuksessa.

    Jos jotakuta kiinnostaa raamatulliseen ja luterilaiseen sakramenttioppiin liittyvät kysymykset, niin liitän tähän joitakin Suomen evankelis-luterilaisen lähetyshiippakunnan, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen linkkejä, joilla varmasti pääsee tutkistelun alkuun.

    https://mediakirjasto.sley.fi/mediakirjasto/2574/alttarin-sakramentti http://www.luterilainen.net/chemnitzin-opetus-kasteesta/ http://www.luterilainen.net/ehtoollinen/ http://www.luterilainen.net/sakramentit/ https://evl.fi/tutki-uskoa/kaste-ja-ehtoollinen/kaste https://evl.fi/tutki-uskoa/kaste-ja-ehtoollinen https://mediakirjasto.sley.fi/2019/01/kasteen-lahja-5

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Anita. “Viime aikoina olen usealtakin taholta kuullut mielipiteen, että kirkossa puhutaan liikaa synnistä, oikein alleviivataan sitä. Siksi ihmiset eivät tule kirkkoon”.

    Minusta tämä on kyllä aika kummallinen väite. Tänäänhän koko synti-käsite tahdotaan enenevässä määrin hämärtää ja unohtaa. Minusta synnistä ei enää tahdota puhua melkein ollenkaan. Kuitenkin, tosiasia on, että kaikki synti, mitä se sitten onkin, erottaa meitä Jumalasta.

    Siis ainakin, jos tahdomme olla Jumalan kanssa hyvissä väleissä, emme voi mtenkään olla määrittelemättä, mitä synti on.

    Jollekin humanistillehan tämä ei ole mikään relevantti kysymys, mutta onneksi kristinusko ei ole humanismia

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tähän voisi vielä sanoa, että ainahan ei synnistä tarvitse edes puhua tai saarnata, jos on hyvä Pyhän Hengen ilmapiiri kirkossa tai kokouksessa. Tähä Totuuden Hengen läsnäoli itsessään herättää terveen synnin tunnon ja halun tunnustaa synti ja tehdä parannusta ja luopua synnistä. Näinhän aina terveissä hengellisiisä herätyksissä. Myös Jumalan pyhyyden kanssa tekemisissä olleen ihmisen lähellä sattaa olla ilmapiiri, joka sanomattakin herättää tähän tapaan synnin tunnon. Synnin todellisuuttahen me kunnon uskovat emme yleensä juuri edes huomaa, mutta jos sitten lankeamme jollain tavalla, niin äkkiä muistuu synti ja laki mieleen kun olemme rauhattomia. Kyllä synnin todellisuus on tosiasia, mutta se ei ole mikään teoreettinen tai filosofinen asia, vaan käytännöllinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Hämäläinen: “mutta onneksi kristinusko ei ole humanismia,”

      Juu, on huomattu eritoten kirkon verihuuruisesta antihumanistisesta historiasta. Humanistit sitten pesivät kirkon kasvot; usein omalla verelleään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Heinola. “Humanistit sitten pesivät kirkon kasvot; usein omalla verelleään”.

      Nyt mitkään kirkon virheet tai kristinuskon väärin tulkinnat eivät muuta sita, että aina on ollut myös tervettä ja tasapainoista kristillisyyttä joka välittää meille iankaikkisuuden. Tätähän humanismi ei tee. Niinpä puhumme ihan eri tason asioista kun vertaamme kristinuskoa humanismiin. Luulenpa että alun alkaen olsi ollut parempi, että että kristillisyyttä ei oltaisi elattu sovittamaan filosofisiin kuoseihin, vaan ne olisi pidetty selkeaäti toisistaan erillään. Eihän Herra Sebaot ole mikään filosofi, vaikka Hän varmasti ymmärtää filosofeja paremmin kuin nämä itse.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    On hyvä myös muistaa synnistä puhuttaessa, että Lähettäessään Pyhän Hengen maailmaan (Puolustajan), niin Jeesus selkeästi sanoi Hengen paljastavan synnin, vanhurskauden ja tuomion. Ja juuri synnin olemuksen: ”Koska he eivät usko minuun” synnin syvin olemus ja ns. Kuoleman synti on juuri epäusko.

    Tekosyntejä kaikki tekevät, mutta uskova ei voi tehdä syntiä, joka on kuolemaksi.

    Siksi kirjoittaa myös Johannes: ”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.” 1.Joh.3:9

    On siis osattava tarkoin erottaa synti, joka on kuolemaksi (epäusko, joka ei ota vastaan Jumalan Totuutta, vaan rakastaa pimeyttä ja valhetta ja elää siinä)

    Syntiä taas tekee jokainen uskovainen, vihastuu ja kaikki mikä on rakkautta vastaan, itsekkyys ja kaikkinainen välinpitämättömyys. Ynm. Joka kietoo ja vaivaa ihmistä lihallisen heikkouden tähden, on sellaista, joka ei ole kuolemaksi, kunhan vain pysymme Totuudessa ja tunnustamme heikkoutemme Jumalan ja seurakunnan kanssa yhdessä ja uskottujen kesken.

    ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1.joh.1:8-10

    Toisaalla kirjoittaa: ”Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.”

    Onkin ymmärrettävä ”synti” myös vääryydeksi ja juuri siitä Johannes puhuu, kaikki ihmiset toimivat väärin ja jopa antavat sille suostumuksensa, tietäen tai tietämättään, muutenhan meidän ei tulisi pyytää edes anteeksi lähimmäisiltämme, joita vastaan olemme rikkoneet?

    Elämän inhimilliset erehdykset ja laiminlyömiset ovat kaikki syntiä (vääryyttä), mutta niiden tähden ei tule kuolema.

    Epäuskoa on myös se, että Kristitty alkaa turvaamaan lain noudattamiseen Kristuksen sijaan ja sen tähden myös Paavali oli tosi huolissaan Galatalaisista, Ihmisellä kun on niin suuri taipumus tehdä Kristuksesta Mooses ja aloittaa taas laikiuskovaisen tiellä kulkeminen, jolloin Vapaus ja Rauha poistuu ihmisen elämästä, tilalle tulee viha, kiivaus ja ankara tuomion henki.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Päätän keskustelun tässä blogissa tähän.

    Ensinnäkin todella iso kiitos Anitalle tästä.

    Toisekseen minun on pakko nyt lopettaa sillä “puhisen” kiukkua. Eniten minua raivostuttaa joidenkin nk. “uskovien” käyttäytyminen. Tunnutaan olevan niin varmoja siitä, että itse ollaan niin pyhiä, ettei anteeksiantoa ja armoa tarvita enää mihinkään ja siinä sivussa toisia ihmisiä kohdellaan huonosti. Sehän riittää, kun ollaan tultu “uskoon”.

    Tässä kohtaa olisi tietysti hyvä kysyä, että minkälaiseen “uskoon” ollaan tultu, sillä uskoakseni kysymys ei niinkään ole uskojasta kuin uskon kohteesta. Ainoastaan syntinen tarvitsee anteeksiantoa ja armoa Jeesuksessa Kristuksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit