Pitäisiköhän lopettaa kirjoittaminen ?

Mielipiteen ilmaisemisesta voi pian joutua kärsimään.
Suosittua Kolmistaan-blogia pitävä Karoliina Sallinen-Pentikäinen testasi sananvapautta ja testi onnistui yli odotusten. Hän käsitteli blogissaan yliampuvaa pride hypetystä ihan pokkana. Karoliina sai karvaasti havaita, ettei sanan ja mielipiteen vapautta enää ole.
Hypetyksen toinen puoli näyttäytyy pelottavan uhkaavana. Sateenkaaren näkeminen tietää toisille kylmää vettä niskaan.

No en aio lopettaa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Niinpä, monesti kuulee, kuinka joku ihmettelee, missä se Jumala on ja miksei Jumala puhu ja ilmoita itseään, niin, että voi jokainen ymmärtää.

    Noin puhuessaan ihminen yleensä sulkee itsensä ja korvansa Jumalan puheelta, koska hänelle kelpaa vain sellainen Jumala joka häntä miellyttää, sellainen, joka ei puutu ihmisen asioihin millään tavoin. Eli antaa ihmisen elää synnin ja kuoleman alla rauhassa.

    Raamatussahan Jumala juuri puhui ja puhuu ihmiselle, mutta sitä ei vain kuulla.

    ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,
    tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Hebr.1:1-4

    • Ismo malinen :”Raamatussahan Jumala puhui ja puhuu ihmiselle, mutta sitä ei vain kuulla.”

      Johtuu ilmeisesti siitä, että sitä ei haluta kuulla, kun kaikki vallankäyttäjät ja heidän” perässähiihtäjänsä” haluavat maanpäällisillä poluillaan olla ”juuri se ainoa oikea” vaikka aseiden ja rahan ja muidenkin mahdollisten elämälle tuhoisien keinojen avulla.

    • Vielä siitä, että miten tämä kansa on opetettu.

      Kun lapsemme olivat lukiossa, lukion historian MUuttuva maailma oppikirja opetti heille, kuinka sisällissodan vankileirikurjuus ”jätti suomalaisen yhteiskuntaan vaikeasti parannettavia haavoja ”’, mutta sodan jälkeen ”Luovutetuilta alueilta asukkaat muuttivat Suomeen ”

      KUn he keskustelivat asiasta isäni kanssa , hän sanoi olevansa hämmästynyt, ”kun oli aina uskonut, että myös he olivat suomalaisia.”.

  2. Pekan kommentti minusta on mielenkiintoinen eli tuon esille ymmärrystä en uskoa.

    Siis voiko uskoa ilman ymmärrystä ja kuinka teot seuraavat uskoa ilman ymmärrystä?

    Otetaampa esimerkiksi Pietari, hänelle Pyhä Henki oli ilmoittanut Jeesuksen olevan Kristus, tämän hän uskoi ja ymmärsi ja näin halusi seurata Jeesusta.

    Kuinka kävi Pietarin, kykenikö hän seuraamaan Jeesusta, ymmärsikö hän Jeesuksen Sanat?

    Pietari kielsi Jeesuksen ja pakeni Jeesuksen luolta. Siis tämän hän teki vaikka Jeesus oli selkeästi Sanonut että Pietari tulee kieltämään Hänet, Pietari ei ymmärtänyt mitä Jeesus Sanoi ja toimi oman ymmärryksensä varassa.

  3. Oudoksun ajatusta, että Jumalan puhe olisi vain Evankeliumin kirjoissa mainitut Jeesuksen sanat.
    Silloin en voisi saada mitään jokapäiväistä ohjausta elämääni, jos vain näin olisi. Yksi Jumalan suurista lupauksista on jokapäiväinen johdatus. Jopa se, että rakkautemme Jumalaan saa aikaan sen, että kaikki asiat vaikuttavat meidän parhaaksemme. Saamme elää, ei vain päivittäin, vaan myös hetkittäin, jopa sekunnilleen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Jumalalla on meitä varten tarkat ja hyvät suunnitelmat.
    Sen suunnitelman huomioimista kutsun tässä myös Jumalan puheeksi, jota se varmasti on.

  4. Erimielisyytemme pohjimmainen syyt Ari, taitaa olla juuri tässä: usko ei nojaa ymmärrykseen. Usko ja ymmärrys ovat eri asioista. Ymmärryksen kautta ei tule usko. Vain uskon kautta voin ymmärtää, että Jumala puhuu jokapäiväisessä huolenpidossaan. Ymmärrys on tärkeä seikka, mutta se ei tule ensin. Uskon on oltava veturina ja ymmärryksen vaununa perässä. Ne kuuluvat yhteen mutta ovat eri asioita, eikä niiden järjestystä saa sotkea.

  5. Pekka osittain olet oikeassa, tottakai usko on tärkeä, ellei usko mitä Jeesus Sanoo niin ei tekkään niin.

    Ymmärrys on tärkeä, siis kuulla Jeesuksen ääni että voi seurata Häntä, eihän voi tehdä mitä Jeesus Sanoo jos ei ymmärrä.

    Sinulla on juuri usko, mutta mihin ja kehen?

    Otetaampa yksinkertainen esimerkki, ilman oikeaa uskoa evankeliumiin ihminen hukkuu eli joutuu kadotukseen.

    Nyt Jeeus siis kutsuu ihmisiä evankeliumin kautta parannukseen ja sisälle Jumalan valtakuntaan.

    Nyt kun Jumala kutsuu evankeliumin kautta ihmisiä niin kun kuulee tämän kutsun tulee tehdä parannus ja uskoa evankeliumi ja ottaa kaste. Tämän selkeästi sanoo Pietari ensimmäisenä helluntaina. /Ap.t.2)

    Mitä sinä uskot, sitä mitä olet vanhemmiltasi oppinut eli olet jo kasteessa otettu Jumalan lapseksi eikä sinun enää tarvitse tehdä parannusta eli kääntyä pois pahoilta teiltäsi, pois pimeydestä valoon, pois pakanuudesta Jumalan valtakuntaan, synnin orjuudesta vapauteen.

    Miksi uskot noin, koska et kuule ja näin ymmärrä Jeesuksen Sanoja.

  6. Vihdoinkin pääsen ymmärtämään sinua Ari. Kiitos kun olet vielä jaksanut vastata. Miten kauan siitä on jo, kun ensi kerran luin tekstejäsi, enkä ymmärtänyt lainkaan, miksi kirjoitat, niin kuin kirjoitat. Usein olet toistanut sanaa ”ymmärtää Jeesuksen sanat”, tai ”ymmärtää evankeliumi”. Sitten toistat jatkuvasti sanoja ”parannus ja kaste”. Aina, kun olen yrittänyt keskustella kanssasi, niin se on lopulta johtanut umpikujaan. Silti tuo salaisuutesi on vetänyt jatkuvasti puoleensa. Eli miksi näitä asioita toistat yhä uudelleen. Sen sijaan että, toisit esiin pelastusta yksin armosta, asetat pelastukselle ehtoja: parannusta, kastetta ja tottelemista. Samalla luotat täysin siihen ymmärrykseen, joka sinulla on. Näin torjut kaikki yritykset ohjata sinua, koska itse ymmärrät mielestäsi paremmin ja kakki muut ovat väärässä.

    Matteus ja muut evankelistat ova kirjoittaneet kertomuksensa sitä varten että uskoisimme. Kukin niistä on kirjoitettu mahdollisimman helppolukuisiksi, jotta kaikki ihmiset voisivat ne helposti ymmärtää ja omaksua. Nämä ja muut UT:n tekstit ovat täynnä paljon hyviä elämänohjeita. Ne kaikki voimme helposti ymmärryksellä omistaa ja ryhtyä toteuttamaan. Ymmärryksellämme voimme uskoa, sen, kuka käskyt ja kehotukset on antanut ja alistua siksi niiden toteuttamiseen. Näin ulkoinen elämämme kaunistuu ja muiden mielestä uskovat ovat hyviä ihmisiä. Hyviä he ovat vain silloin, jos vertailukohtana on muut ihmiset, tai entinen elämä. Kuva muuttuu heti, jos vertailukohta on Jeesus Kristus ja se elämä joka näkyy muille. Aivan eri asia on sitten se mitä sydämessä tapahtuu. Kuinka halukkaasti se rakastaa Jumalaa ja Hänen tahtoaan kaikessa. Sitä pysyvää ja jatkuvaa rakkautta Häneen kysytään, mutta sitä ei löydy yhdestäkään meistä. Siksi välttämättä tarvitaan jotain, johon ymmärryksemme ei auta. Tarvitaan usko Jumalan lupaukseen pelastuksesta. Sitä ei voi ymmärryksellä omistaa.

  7. Pekka toteat:””Sen sijaan että, toisit esiin pelastusta yksin armosta, asetat pelastukselle ehtoja: parannusta, kastetta ja tottelemista””

    Nyt sitten sanoitat jotain sellaista mitä en ymmärrä eli kun Jumala kutsuu niin kuinka voi vastata tähän kutsuun tekemättä mitäänkö, kuinkas sitten tapahtuu kutsun vastaanottaminen, sitäkö vain putkahtaa uskoon ja uudetisyntyy?

    Ajatteleppa nyt sitten murhamiestä joka saa kuolemantuomion, hän ei nöyrry ja tunnusta tekoaan ja saa rangaistuksen, ok, entä kun tämä murhamies nöyrtyy ja katuu niin hän saa armon eli ei teloiteta. Saiko tämä murhamies pitää henkensä armosta vai omien tekojensa tähden?

    Armo ei onnistu jos tuot jotain omaa eli vaikkapa kastetta ja vetoat siihen, olen jo kastettu enkä tarvitse parannusta jne…, tätä sanotaan ylpeydeksi ja omaan viisauteen/uskoon luottamiseksi.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.