Poliisi: Laajasalon on virassaan siedettävä ankaraakin kritiikkiä

HUOM. 23.10.klo 14.55: olen Kotimaan päätoimittajavastuun rajaamiseksi päätoimittajan pyynnöstä poistanut linkin Laajasalon tekemään rikosilmoitukseen liitteineen. Aineistoon pääsee Facebook-sivuni kautta tai pyytämällä linkin minulta: johanna.korhonen@verkkotie.fi
Helsingin piispa Teemu Laajasalo on esikuntineen nähnyt paljon vaivaa ja käyttänyt runsaasti aikaa saadakseen minut syytteeseen kunnianloukkauksesta ja vainoamisesta. Poliisi on 21.9.2020 päättänyt, ettei asiasta ole syytä aloittaa edes esitutkintaa. Poliisi perustelee päätöstään sillä, että toimintani ei ole miltään osin ollut rikollista.

Posti toi minulle syyskuun lopulla pullean kirjekuoren poliisilta. Kuoressa oli noin kymmensivuinen päätös vastauksena Teemu Laajasalon minusta tekemään rikosilmoitukseen. Loppulausuma oli yksiselitteinen: ”Asiassa ei ole syytä epäillä kunnianloukkausrikosta eikä mitään muutakaan rikosta.” Tutkinnan oli tehnyt rikoskomisario Markku Silen.

Silenin pitkä selonteko perusteista olla käynnistämättä asiassa edes esitutkintaa on yksityiskohtaista ja huolellista työtä. Esittelen sen pääkohdat tässä, jotta niitä voitaisiin käyttää apuna avoimen ja rehellisen toimintakulttuurin edistämiseen kirkossa.

Laajasalo on tehnyt minusta rikosilmoituksen 3.7.2019. Tämän lisäksi hän on toimittanut poliisille monenlaisia liitteitä kaikkiaan yli 300 sivua. (Asiakirjan ensimmäiset kymmenen sivua ovat poliisin päätös, loput ovat Laajasalon rikosilmoitusta liitteineen ja lisäyksineen.) Viimeiset aineistot poliisi on vastaanottanut 25.6.2020. Poliisin kuvauksen mukaan aineistoa on tavattoman paljon: ”Kaiken kaikkiaan tässä asiassa on saatu laskutavasta riippuen satoja sivuja asiakirjaselvitystä.” Liitteissä on poliisin mukaan muun muassa ”jäljennöksiä Korhosen blogikirjoituksista ja muiden henkilöiden blogikirjoituksia, kirjoituksia julkisista lehdistä, sekä otteita ja kuvakaappauksia blogien kommenttipalstoilta ja sosiaalisesta mediasta, sekä erilaisia linkkejä ja taulukkoaineistoja”. Aineiston runsauden takia selonteon tehnyt poliisi toteaa: ”Näkemykseni mukaan tämä asia on tullut riittävästi selvitetyksi, eikä asiassa ole tarpeen hankkia enää uutta selvitystä esitutkintaviranomaisen käytössä olevin menetelmin, eikä asiassa ole niin ikään tarpeen pyytää selvitystä Johanna Korhoselta.”

Mittavan aineiston Laajasalo on toimittanut poliisille osoittaakseen, että olen loukannut hänen kunniaansa (Rikoslaki 24. luku 9. pykälä). Perusteeksi rikoksesta hän on kirjannut, että kunnianloukkaus on tapahtunut, koska olen  tiedustellut, 1) miksi Brysselin-matkan taksikuittina on paikallisen parturiliikkeen kuittikoneella tehty kuitti ja 2) miksi Laajasalon vaimo on ohjeiden vastaisesti matkustanut kirkon kustannuksella apulaispiispan vihkimykseen Islannin Skálholtiin sekä pyytänyt 3) viranomaisia selvittämään, syyllistyykö Laajasalo veronvälttelyyn, kun hän perheineen asuttaa isoa asuntoa mutta maksaa vuokraa vain sen osasta. (Tähän viimeksi mainittuun Laajasalo kertoo rikosilmoituksessaan saaneensa verohallinnolta luvan. Minulla ei ole asiasta muuta tietoa. Laajasalon poliisille toimittamissa liitteissä kyseistä asiakirjaa ei ole.)

Poliisin mukaan toimintani ei täytä miltään osin rikoksen tunnusmerkkejä. Poliisi käsittelee selvityksessään monipuolisesti rikoslain 24. luvun kunnianloukkauspykäliä sekä kunnianloukkauksen tunnusmerkistöjä ja niiden arviointia. Lain mukaan ”kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä”.

Poliisi toteaa, että ”julkisia tehtäviä hoitavilla virkamiehillä, myös kirkollisessa virassa, on valtaa, jonka vastapainona myös heidän virkatoimiaan täytyy demokraattisen kontrollin toteutumiseksi voida tarkastella kriittisesti ja heidän menettelyään saa arvostella julkisesti”.

Poliisi katsoo minun arvostelleen Laajasalon menettelyjä nimenomaan siitä näkökulmasta, että Laajasalo on merkittävän kirkollisen viran haltija. ”Merkittävää asian arvioinnissa on, että Korhonen ei ole esimerkiksi solvannut, panetellut tai nimitellyt Laajasaloa mitenkään, vaan Korhonen on tuonut esille asiallista kieltä käyttäen omia tulkintojaan ja epäilyksiään Laajasalon menettelystä. Tämä on lähtökohtaisesti sallittua sananvapauden käyttöä. Ottaen huomioon Laajasalon kirkollisen viran merkitys yhteiskunnassa, Laajasalon on lähtökohtaisesti siedettävä ankaraakin menettelyynsä kohdistuvaa kritiikkiä ilman, että kritiikissä kyse olisi halventamisena rangaistavasta kunnianloukkauksesta. Korhosen arvoarvostelmat eivät myöskään ole Laajasalon kannalta tarpeettoman loukkaavia.”

Poliisin päätöksen mukaan esitutkinnan aloittamiselle ei ole perusteita.

Laajasalo on rikosilmoitustaan täydentävässä lisäselvityspyynnössä pyytänyt poliisia edelleen tutkimaan, olenko kunnianloukkauksen lisäksi syyllistynyt hänen vainoamiseensa (RL 25. luku 7. pykälä). Laajasalon mukaan olen esittänyt häntä koskevia väitteitä 2017—2020 lähes 200 kertaa. Poliisin asiakirjasta ei käy ilmi, mitä nämä liki 200 vainoamistapausta ovat, mutta niistä ensimmäisen päivämäärän hän on yksilöinyt tapahtuneeksi 20.8.2017. Tuona päivänä lähetin Helsingin kapituliin sähköpostin, jossa kysyin, onko Laajasalolla sivutoimilupaa yritykselleen TL Opetus Oy:lle, jonka olemassaolon olin tuona päivänä havainnut kaupparekisteristä. (Kapitulista saamieni tietojen mukaan Laajasalo ei ollut hakenut sivutoimilupaa yritystoiminnalleen.)

Lain mukaan vainoamiseen ”syyllistyy se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta”.

Poliisi käsittelee minua vastaan tehtyä rikosilmoitusta koskevassa asiakirjassa monipuolisesti vainoamisrikoksen tunnusmerkistöjä mutta päätyy siihen, että ”asialliseen sävyyn kirjoitettujen väitteiden esittäminen julkisuudessa” ei täytä vainoamisrikoksen tunnusmerkkejä. Vaikka poliisi pitää ymmärrettävänä, että toimintani on voinut aiheuttaa Laajasalossa ”uhattuna olemisen kokemusta ja niin sanottua varuillaan oloa viranhoidossa”, kyse ei silti ole vainoamisesta.

”Tässä asiassa ei ole saatu selvitystä siitä, että Korhonen olisi seuraillut Laajasaloa esimerkiksi Laajasalon työmatkoilla tai vapaa-ajan harrastuksissa tai tarkkaillut Laajasaloa kotirauhan suojaamalla alueella tai ottanut Laajasaloon häiritsevällä tavalla oikeudettomasti yhteyttä”, poliisi kirjoittaa.

Johtopäätöksenä poliisi esittää, että minua ei ole syytä epäillä myöskään vainoamisrikoksesta.

Kolmanneksi poliisi on Laajasalon lähettämän aineiston valossa tarkastellut, olenko tehnyt Laajasalosta vääriä ilmiantoja (RL 15. luku, 6. pykälä). Laajasalon tutkintapyynnöstä ”välittyy käsitys”, jonka mukaan Laajasalo pitää selvitys- ja tutkintapyyntöjäni ja ilmiantojani ”aiheettomina”. Poliisin tekemä analyysi ei tue tätäkään väitettä, joten poliisi ilmoittaa, ettei minua ole syytä epäillä tällaisestakaan rikoksesta.

Yhteenveto poliisin laatimasta tarkastelusta on: Kirkon viranhaltijoiden toiminnasta (kuten verovarojen käytöstä ja viranhaltijan yritystoiminnan lainmukaisuudesta) saa esittää kriittisiä huomioita ja kysymyksiä samalla tavoin kuin muidenkin avoimessa yhteiskunnassa toimivien viranhaltijoiden toiminnasta. Tällainen toiminta ei ole rikoslain tarkoittamaa toisen kunnian loukkaamista, vaikka viranhaltija kokisikin oman toimintansa julkisesta tarkastelusta loukkaantuneisuutta. Huomion kiinnittäminen viranhaltijan toiminnan epäkohtiin ei täytä myöskään vainoamisen tunnusmerkistöä. Erilaisia viranomaisilmoituksia ja selvityspyyntöjä ei voida tulkita vääriksi ilmiannoiksi tilanteessa, jossa niiden esittämiseen on asialliset ja julkisten asiakirjojen tukemat perusteet.

Edellä olen käynyt läpi poliisin päätöksestä ilmenneet tosiasiat eli faktat. Lopuksi esitän yhden mielipiteen: Mielestäni on erinomaista, että rikospoliisi on laatinut seikkaperäisen dokumentin sananvapaudesta ja rikoslain vainoamis- ja ilmiantosäädöksistä. Julkaisemalla tämän yhteenvedon poliisin tekemästä arvokkaasta työstä tuon sen tulokset kaikkien käyttöön.

Vantaalla 23.10.2020

Johanna Korhonen

kirkon jäsen, luottamushenkilö 2010—2020.

 

 

  1. Tuntuuko piispasta siltä, että joku ulkopuolinen on vienyt hänen kunniansa, kun vaatii ylityöllistettyä poliisia palauttamaan sen takaisin hänelle ? Piispan virka on julkinen ja läpinäkyvä. Se täytyy hoitaa niin, että myös pysyy läpinäkyvänä. Jos ei itse osaa, niin muut osaavat.

    Olet kirjoittanut näistä asioista asiallisesti. Mutta joudunko minä nyt tulostetuksi seuraavaan ceissiin ?

    • Charlotta, Laajasalon rikosilmoituksen liitteissä on runsaasti blogien kommentoijien tekstejä. Ei tiedä, mitä hän on yrittänyt niillä osoittaa. Voit katsoa, onko siellä sinunkin tekstejäsi. Linkki aineistoon on Facebook-sivullani. Aineistoa oli niin kauheasti, että olen vain nopeasti selannut sen läpi.

  2. Vahinko ,että Laajasalo teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Hänen olisi sen sijan pitänyt tehdä ilmoitus siitä että hänen ylpeyttään ja itsetuntoaan on loukattu. Mutta lainsäädäntö ei taida tunte sellaisia rikoksia joten turhaa olisi nekin ilmoitukset olleet.

    Kolmesataa sivua ilmoituksen perustelutekstiä eikä esitutkintaa kuitenkaan nosteta! Hänen on täytynyt tulla verisesti loukkaantuneeksi. Valitettavasti hän ei tunnu ymmärtävän mistä syystä Johanna Korhonen on tehnyt ilmoituksia hänestä.

    Jospa Laajasalo olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja pyytänyt ilmoitusten sijasta anteeksi asennettaan talousasioiden suhteen. Mutta ei ja sellaista on varmaan turha odottaa jatkossakaan. Toivotaan että piispan virka pitää häntä kurissa ja aisoissa jotta tuollaiset asiat eivät toistuisi vaikka niillä on taipumus toistua muodossa tai toisessa jollei todellista katumusta ja parannuksenteon halua ole.

    • Markku Hirn, ongelma on juuri tämä: Laajasalo ei tunnu ymmärtävän, mikä hänen omassa toiminnassaan on ollut moitittavaa ja miksi olen joutunut siihen puuttumaan. Toinen vaihtoehto on se, että tämmöinen outo rikosilmoitus on ”vastavalkea” niille rikosilmoituksille, jotka hänen omista tekemisistään ovat edelleen tutkinnassa. Jotkut asianajajatkin kuulemma neuvovat semmoisia tekemään.

  3. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun piispa tuntee kunniansa loukatuksi? Parhaiten olisi asia unohtunut, jos olisi pysynyt hiljaa, eikä antanut aihetta lehtien siitä kirjoitella.

    Vaikka olisikin kunniaa loukattu, jos haluaa siinä noudattaa Raamatun ohjeita, niin olisi pitänyt antaa anteeksi, eikä pyytää poliisia asiaa tutkimaan. Piispan käytös pitäisi olla esimerkki seurakunnan jäsenille.

    Nyt, kun poliisi ei nähnyt mitään rangaistavaa, olisi syytä lähettää Korhosella anteeksi pyyntö, se antaisi ihmiselle hyvän esimerkin siitä, miten vaikeitakin asioita pitäisi hoitaa.

    • Martti. Marxilaisilla on pakkomielle heilutella lippujaan kaikkien yhteisissä tiloissa.

      Kristityille niin usein siunautuu omat tilat. Oma tupa ja oma lupa. Omistus oikeus johtaa erilaiseen yhteiskuntaan kuin ” yhteisten tilojen” yhteiskunta.

    • Milainen on Werneri marxilainen lippu kun en olen nähnyt yhtään sellaista yhteisissä tiloissamme ?

Kirjoittaja

Korhonen Johanna
Korhonen Johanna
Journalisti, kirkkolaulaja Vox Silentii -yhtyeessä. Kirkon luottamushenkilö 2010--2020.