Presidenttiä harhautettiin

Tasavallan presidentti on lupautunut suojelijaksi Mahdollisuus muutokseen -kampanjalle. Julkisuudessa on ruodittu jonkin taustatahon mahdollista kytköstä homoseksuaalien ”eheyttämiseen”. Kaiketi turhaan, koska kytkös on erittäin epäsuora.

Mutta mikä on esitetty kampanjan ideaksi? Sauli Niinistön omaa tekstiä lainaten hänen vanha tuttunsa on sanonut ”Olen menossa mukaan auttamaan niitä syrjäytyneitä nuoria – – seurakuntakin on siinä mukana.”

Onko kampanja todella syrjäytymistä vastaan? Epäilemättä joku voi löytää tukevan yhteisön seurakunnasta ja sitä myöten päätyä yhteiskunnan laitapuolelta taas tavallisen elämän syrjään kiinni. Mutta kampanjan www-sivulla on mm. juttu otsikolla ”Professorille avautui näkymätön maailma”. Kokonaisuudessaan kampanja vaikuttaa aivan tavalliselta evankeliointikampanjalta: nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, entinen vanki, ”elämäni oli kunnossa mutta jotain puuttui” -tyyppejä, urheilija… kaikilla sama viesti, elämästä tuli parempaa Jeesuksen myötä.

Käsittääkseni Niinistö on kristitty. Uskonnonvapaus koskee myös presidenttiä, joten hänellä on oikeus tukea tällaista kampanjaa; ei ole ehkä virkaan sopivaa olla vahvasti jonkin tällaisen kannan takana, mutta ei sitä ainakaan lailla voi rajoittaa.

Tämänhetkisen tiedon valossa Niinistöä on harhautettu. Hänen tukensa on saatu esittämällä kampanjalle todellisuudesta poikkeava tavoite.

 

  1. Jännää että ihmiset päättää Saulin puolesta asioita. Mielestäni meidän presidentiltä on oikeus suojella niitä kohteita joita haluaa.
    Olen itse Jeesuksen pelastama 30v vankila, päihde elämästä ja siihen ei kyenneet lääkkeet eikä ihmisten apu. Hienoa että ihmisille annetaan ilmainen mahdollisuus muutokseen omassa elämässään.
    Näin Sauli itse kertoo suojelustaan.
    Kampanjaanne Varsinais-Suomessa on ehditty leimata jo ennen sen aloittamista ”kohukampanjaksi”. Pelkään pahoin, että lupautumiseni sitä suojelemaan on nostattanut tätä julkisuutta ja olen tarkoin pohtinut, olisiko meidän syytä luopua sopimastamme suojelusta, jotta kampanjassa mukana olevat saavat rauhassa tehdä hyvää.

    Jos viidestäkymmenestä mukana olevasta järjestäjästä jollain on ollut jossain muussa asiassa jokin yhteys johonkin moitittavana pidettyyn yhteisöön, niin koko kampanja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja saman tien siinä mukana ihmiset halutaan kyseenalaistaa. Tällainen yleistävä leimaaminen on suvaitsemattomuutta enkä sen edessä taivu.

    Ennakkoluuloja voi parhaiten torjua osoittamalla ne käytännön toimilla vääriksi. Luotankin, että Teidän kampanjanne on suvaitsevainen. Että siinä kunnioitetaan autettavien nuorten ihmisten omia vakaumuksia, valintoja ja asenteita niin uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai yleisen elämänkatsomuksen suhteen.

  2. Tenka Ksenia,
    Kiitokset todistuskirjoitukseni rapsakkaasta kommentoinnista, jonka huomasin vasta nyt. Itse en löydä todistuksestani mitään tietoa siitä, miten vastuullisesti tai vastuuttomasti olen ekologisessa mielessä elänyt – kauppatieteen opiskelijana, tai liike-elämän palveluksessa, tai nyt pastorina. Kerron vain sen, että koin – ja tietysti edelleen koen – olevani Jumalan edessä syyllinen ja tarvitsevani armoa. Sekä ekologisten syntieni että muiden syntieni tähden. Kun paheksut sitä, että kristittynä olen toiminut liike-elämän tehtävissä, tarkoitatko, että kaikki liike-elämässä työtä tekevät ovat kristittyinä väärässä paikassa? Yksi todistukseni pointti on se, että oivalsin olevani joka tapauksessa osa järjestelmää. En pääse täysin sen ulkopuolelle, vaikka kuinka näkisin siinä puutteita. Yhteiskuntamme ja sen osana myös seurakunnat, ovat kaikki taloudellisesti riippuvaisia niistä (vero)tuloista, jotka järjestelmä (kapitalistinen markkinatalous) tuottaa. Kun käyt kaupassa ostamassa maitoa, olet osa järjestelmää. Kun matkustat ydinvoimalla tuotettua sähköä käyttävällä junalla, sama juttu. Se Jeesus, jonka minä tunnen, tuli juuri tähän kummalliseen, räkäiseen maailmaan. Sen mukaan kuin hän armoa ja uskallusta antaa, haluan minäkin häntä tässä maailmassa seurata – vaikka kanssa-syntisten pitopöytiin. Onneksi lopullinen tuomio ja armo on Hänen käsissään, eikä meidän vajavaisten ihmisten käsissä.

Kirjoittaja