Profeetta Joonan merkki

Kuvassa uskollinen Kiinan lähetti Päivö Parviainen Helsingissä tavatessamme

Aiheeni: Profeetta Joonan merkki

Teksti: Matt. 16:1-4

Mosulin kaupunki on paljon kärsinyt viime vuosina. Sodan runtelemaan miljoonakaupunkiin on jäänyt paikalle tuskin puoltakaan. Orientin paras yliopisto on jäänyt sodan jalkoihin. Nestoriaanisen kirkon pääpaikka on kovia kokenut.

Tigris -joen toisella rannalla sijaitsevan vanhan Niniven kaupungin raunioiden kuuluisin muistomerkki on ollut profeetta Joonan hauta. Olen kuullut että sitä on loukattu, mutten tiedä miten suuria vahinkoja hauta on kärsinyt.

Profeetta Joona sai kutsun saarnata Ninivessä, Assyrian pääkaupungissa. Hän yritti paeta päinvastaiseen suuntaan: Idän sijaan länteen päin, joutui merihätään, pelastui ja lopuksi lähti saarnamatkalle. Vaikutus oli suurempi kuin saattoi odottaa.

Kerran Jeesukselta pyydettiin merkkiä, sellaista epätavallista tekoa, joka vakuuttaisi kysyjät, että hän on Jumalan lähettämä opettaja ja julistaja. Jeesus ymmärsi kysyjien pyrkivän kiusan tekoon ja kieltäytyi pelkästä temppujen tekijän roolista. Siinä yhteydessä hän sanoi, etteivät kysyjät saa muuta kuin Joonan merkin.

Joonan merkki sisältää kaksi näkökohtaa: 1) Merieläimen kuljetettavana oleminen sekä 2) Joonan saarna ja sen vaikutus Niniven väkeen.

Viittaamalla merieläimen kuljetettavana olemiseen Jeesus ennustaa oman kuolemansa, haudatuksi tulemisensa ja ylösnousemisensa sekä tämän jälkeiseen lähetystyöhön. Näin hän julistaa koko maailman sovitusta Golgatan ristillä. Hän julistaa toivoa niille jotka pannaan hautaan ja nostaa katseen tulevaisuutta kohti. Kuoleman jälkeen meille aukeaa ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä.

Merieläimen kuljetettavana ollessaan Joona lauloi erään aikansa yleisimmistä virsistä. Vanhassa testamentissa meillä on samasta laulusta kolmekin eri muunnelmaa. Jo vanhastaan tunnettu tosiasiahan on, että elämän suurten murrosten ja taitekohtien keskellä vanha ja turvallinen laulu antaa lohtua, rohkaisua, voimaa ja toivoa. Hätä lieventyy ja tuska hellittää. Näin myös Joonan kriisitilanteessa.

Myös Jeesus ristillä ollessaan resitoi veisuuta, jossa suuren hädän keskellä huudetaan Jumalaa apuun. Psalmin 22 sanoin hän kääntyi Isän, Kaikkivaltiaan, eteen, kun hän tuskissaan huokasi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Psalmi, joka oli paljon puhutellut juutalaisia parin vuosisadan ajan, Jeesuksen aikaa edeltäneiden ahdistusten ja hädän keskellä, kaikui myös Vapahtajamme suusta. Kansan todeksi elämä psalmi sai koko maailman laajuisen ulottuvuuden, kun Vapahtajamme lauloi sitä pelastustyönsä ratkaisun hetkellä.

Joonan saarna vaikutti valtavasti suuren kaupungin väestöön. Kunnan saarnaan sisältyy sekä lakia että evankeliumia. Meille Joonan kirjan kertomuksessa mainitaan vain julistus laista. Kaikkea ei tarvitse kertoa, tunnistamisen kannalta oleellinen luonnehdinta riittää. Saarnaan sisältynyt evankeliumi tulee ilmi vaikutustensa kautta. Kansa otti sanan vastaan. Kansa teki parannusta.

Kun Jeesus viittasi tähän osaan Joonan merkkiä, niin silloin hän vastasi kiusoittelijoilleen, että näidenkin on otettava profeetallinen sana tosissaan, uskoa se saarna, jonka Jeesus julistaa: Jumalan valtakunta on tullut lähelle; nyt on aika ottaa Jumalan sana vastaan, tehdä parannus ja uskoa evankeliumi.

Joonan merkin molemmat puolet yhdistyvät Jeesuksen sovitustyössä. Golgatan lunastuksen työ on Jeesuksen antaman pelastuksen ratkaiseva perusta. Tämän sovintotyön osallisuuteen ihmisiä kutsutaan Jumalan sanan julistuksella, jonka on mentävä kaikille kansoille. Tämän sanoman on mentävä ylitse kaikkien rajojen. Niin kuin juutalainen Joona sai kutsun ei-juutalaiseen Niniven kaupunkiin, niin meidänkin aikanamme Jumalan sanan on mentävä eteenpäin uusien kansojen luo. Uusia maita ja kaupunkeja on voitettava evankeliumin yhteyteen.

10 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Sunnuntain 05.11.2017 aiheena on Uskonpuhdistuksen muistopäivä.

    Päivän aiheesta kerrotaan ja tekstit esitellään osoitteessa

    http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20171105

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Joona oli läpi tarinan vastahankaan Jumalan kanssa. Pidän tältä pohjalta myös loppuluvun kohtausta tärkeänä kirjan ymmärtämiselle kokonaan: “Hän rukoili Herraa ja sanoi: ‘Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut. Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää.’ Mutta Herra sanoi: ‘Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?'”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Martti

      Kiitos erinomaisesta täydennyksestä. Joonan kirjan sanomassa tämä on todella merkittävä näkökohta. Tässähän liikutaan aivan perusteeman ratkaisevissa pisteissä.

      Kirja tähtää avoimuuteen ja ennakkoluulottomuuteen. Näin se taistelee ahdasmielistä toisten tuomitsemista vastaan. Siinä opetetaan että Jumalan armo kuuluu ylitse kaikkien rajojen.

      Kiitos Martti että nostit esille tämän puolen, joka omassa tekstissäni jäi taustalle toimien vain pohjustuksena sovitustyön avaruuden ja maailmanlähetyksen korostamiselleni.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Juutalaiset lukevat Joonan kirjan Suurena sovintopäivän eli Jom Kippurin juhlassa.

    Jom Kippuria, ‏יום כיפור‎, sovituspäivää, vietetään tišri-kuun kymmenentenä päivänä, ensimmäisenä vietetään juutalaisen kalenterin uuden vuoden juhlaa, roš hašana, josta alkaa kymmenen katumuspäivää, näistä viimeisin on Jom Kippur, joka on juutalaisen kalenterin pyhin juhla. Silloin täysi-ikäiset ja terveet juutalaiset pitävät täydellisen paaston.

    Jom kippurin vietto on säädetty kolmannessa Mooseksen kirjassa, 3. Moos 23:27-31.

    Tänä vuonna juhlan vietto alkoi perjantain 29. syyskuuta auringon laskusta ja sitä vietettiin lauantai-iltaan 30. syyskuuta 2017. Koska Jom Kippur osui sapatin viettoon niin sapatin vietto ja siihen kuuluva ruokailu väistyivät ja Jom Kippuria ja siihen kuuluvaa paastoa vietettiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Päivö Parviainen oli lähes täydellinen vastakohta kiukuttelevalle Joonalle, peloton, nöyrä ja sinnikäs Herran palvelija. Sanottakoon se niille, jotka eivät häntä koskaan kohdanneet (onko sellasia?).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Martti

      Kiitos täydennyksestä.

      Kuten sanot, niin minunkin mielestäni: Hän on esikuva nöyrästä Herran palvelijasta. Tapasin Päivön jo 1960 -luvulla ja kunnioitukseni hänen työtään kohtaan on peräisin jo tuolta ajalta.

      Jos olen oikein informoitu, niin hän oli viimeinen länsimainen lähetyssaarnaaja Kiinassa kommunistivallankumouksen jälkeen. Vaikka hän koki että kaikki mahdollisuudet työn tekoon oli lähes suljettu, niin kuitenkin edelleen useamman vuoden hän sinnitteli voidakseen vaikuttaa, kunnes hänen viimein oli palattava Suomeen.

      Viimeksi tavatessamme hän kertoi, miten niillä alueilla missä hän oli tehnyt työtä, on viimeisten vuosikymmenten kuluessa syntynyt isoja kristittyjen ryhmiä. Evankeliumi on mennyt eteenpäin. Se mikä silloin aikoinaan tuntui kivikovalta, on herännyt henkiin ja uskonelämä on kasvanut esiin.

      Kiitos Martti kommentistasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Suluissa oleva kysymykseni viittaa siihen, että Päivö Parviainen kiersi viimeisiin ikävuosiinsa – joita kertyi huikea määrä – asti ahkerasti kouluissa kertomassa Kristuksesta ja lähetystyöstä. Hän taisi kohdata suuren osan kansastamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Martti

      Kiitos kommentistasi. Tässäkin Päivö oli uskollinen uurastaja Herramme työssä.

      Myös Tuure Vapaavuori kiersi aikoinaan kouluja vielä eläkevuosinaan ja koululaiset kuuntelivat hänen esityksiään suurella mielenkiinnolla.

      Kouluja on kuitenkin maassamme niin paljon, että ahkerinkaan koulujen kiertäjä tuskin ehtii käymään kuin osassa maamme kouluja. Kun esimerkiksi tulin Kamerunista, niin käytössä oleva viikko seurakuntaa kohti riitti vain pienimpien nimikkoseurakuntien koulujen läpikäymiseen. Isoimmissa seurakunnissa ehti ainoastaan vain vähän raapaista pintaa, kun viikko jo oli kulunut loppuun ja piti siirtyä seuraavalle paikkakunnalle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Olen ymmärtänyt Joonan merkin tarkoittavan sitä, miten Matias Roto sen tuo esille.

    Katselin viime sunnuntain Tv-jumalanpalveluksen Turusta, jossa arkkipiispa Mäkinen käsitteli saarnassaan samaa aihetta. Hän opetti, että Joonan merkki (teille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki) ei viittaa Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, koska hänen mukaansa fariseukset eivät olisi voineet sitä käsittää, koska Jeesus ei ollut vielä kuollut ja ylösnoussut. Olin kyllä yllättynyt Mäkisen tulkinnasta.

    Arkkipiispa kertoi, että Joonan kirjassa opetus on se, että Jumala armahtaa. Hän kyllä unohti kertoa, että Jumala armahti Niiniven sen jälkeen kun sen väki oli pukeutunut säkkiin, ripotellut tuhkaa päälleen ja katunut syntejään. Jumala armahtaa katuvia syntisiä ja antaa synnit anteeksi Jeesuksen tähden.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Salme

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Olet huomannut Joonan kirjasta merkittäviä näköaloja

      1) Puhe sovintuksesta nousee suoraan Joonan kirjan liturgisesta ympäristöstä. Sitähän luettiin Sovituspäivänä, Jom Kippur, jonka suurena sanomana on sovinnon teko Jumalan kanssa. Juhla kertoo meidän syntiemme sovituksesta Herran, meidän Jumalamme edessä.

      3. Moos. 23:26-31

      Suuri sovituspäivä

      26 Herra sanoi Moosekselle: 27 “Saman seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä. Kokoontukaa silloin pyhään juhlakokoukseen, paastotkaa ja uhratkaa Herralle tuliuhri. 28 Sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne sovitus Herran, teidän Jumalanne edessä. 29 Jos joku ei sinä päivänä paastoa, hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Minä hävitän kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin työtä. 31 Älkää siis tehkö silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. 32 Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin paastottava. Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee viettää täydellistä sapatinlepoa.”

      2) Suuren sovintopäivän edellä juutalaisilla oli käytäntö pyytää anteeksi lähimmäisiltään, omaisiltaan ja naapureiltaan. Tätä keskinäistä anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa toteutettiin Uuden vuoden juhlan ja Suuren sovintopäivän välisenä aikana.

      Tätä syntien anteeksipyyntöä siis harjoitettiin koko tišri-kuun alkukolmanneksen aikana.

      Mielestäni olet siis huomannut kaksi erittäin keskeistä näkökohtaa Joonan kirjan sanomasta. Kiitos kommentistasi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25