Professori Janne Saarikiven hieno saarna...

Kotimaa24 uutisoi, että professori Janne Saarikivi saarnasi Kynttilänpäivänä Tuomasmessussa:

https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/professori-janne-saarikivi-tuomasmessussa-luostarit-ovat-ihmiskunnan-tulevaisuus/

Hänen saarnansa on luettavissa kokonaisuutena digipostillasta:

https://www.kotimaapro.fi/digipostilla/postillat/kynttilanpaiva-matt-1927-30-janne-saarikivi/?text=saarikivi&churchHoliday=&volume=&date=&congregation=&sivu=1

tai kuunneltavissa vapaammassa originaalissaan:

https://www.youtube.com/watch?v=XOEoOxSZE4E

 

Saarikivi on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori. Ja hän todella saarnasi!

  1. Hän saarnasi oman erinomaisuuden korostamista vastaan.

2. Hän saarnasi köyhyyden ja vaatimattomuuden puolesta.

3. Hän saarnasi luonnon resursseista piittaamatonta talousajattelua vastaan.

4. Hän saarnasi luostarielämän puolesta.

5. Hän saarnasi itsekeskeisyyttä vastaan.

6. Hän saarnasi toisten palvelemisen puolesta.

7. Hän saarnasi armotonta kilpailua vastaan.

8. Hän saarnasi toisten rakastamisen puolesta.

9. Hän saarnasi elämänhallinnan itsepetosta vastaan.

10. Hän saarnasi epäitsekkyyteen heittäytymisen ja kääntymisen puolesta.

 

Professori Janne Saarikivi siis todella saarnasi! Em. tehtävä- ja haastelistaan olisi voinut laittaa vielä paljon enemmän nostoja kuin minä poimin. Saarikivi luetteli monia tärkeitä asioita ja teki varsin selväksi, mitä hänen mielestään pitäisi tehdä, jotta maailma pelastuisi. - Yksi asia jäi minulle silti tämän saarnan äärellä hieman epäselväksi. - Mitäköhän varten meillä on hänen mielestään Jeesus, jota Luukkaan saarnatekstin Simeon niin kovasti odotti (Luuk.2:22-33)?

 

19 kommenttia

  • Pekka Kiviranta sanoo:

    Eiköhän se aika selvästi saarnan lopussa sanottu, vaikkakaan ei ehkä niillä sanoilla, joita olisit odottanut. “Valon ihme …..on läsnä ihmisen sisäelinten oudossa liikahduksessa, kun kuulemme evankeliumin ja aavistamme vavisuttavan rakkauden ihmeen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Olipas käytännöllinen tulkinta. Siis mikä onkaan se evankeliumi, joka saa aikaan moisen liikahduksen?

      Siitäkös sairaat, köyhät, pakolaisleirien asukkaat, hyväksikäytetyt lapset, petetyt puolisot jne jne ilahtuvat, kun kerromme heille, että he eivät tarvitse enää mitään, kun heillä jo on ihmeellinen armo ja rakkaus ympärillään. Kas kun eivät huomaa.

      Tyypillinen tuomasmessun saarna: korkealentoinen, abstraktinen, epätavallinen, yllättävä, nokkela. Kuinkahan monen kuulijan elämä muuttui radikaalisti?

      Entä Simeon? Saarna tulkitsi häntä täysin mielivaltaisesti. Eihän hänestä kerrota, että hän olisi kaiken aikaa vain kyhjöttänyt temppelin ovenpielessä Messiasta odottamassa. Sanotaan, että “Hengen vaikutuksesta hän tuli temppeliin juuri kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne.” Mistä me tiedämme, että hänen elämänsä oli tylsää? Hän sattoi olla hyvinkin toimelias vanhus.

      Ja samaa kysyn kuin blogisti: mitä syytä oli niin ihastua Jeesus-vauvan näkemisestä? Eihän hänen merkityksensä tullut esiin mitenkään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Kiviranta sanoo:

      Eihän mitään saarnaa pidetä ikäänkuin umpiossa, ei Tuomas -messunkaan saarnaa. Messu on kokonaisuus. Siihen sisältyy rippi, myös sanomaltaan monipuolinen musiikki, uskontunnustus ja erityisesti ehtoollinen. Näissä tulee varmasti esiin se, mikä on kirkon syvin sanoma, evankeliumi. “Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu.” Minä uskon Jeesukseen … ristiinnaulittiin … nousi kuolleista … astui taivaaseen …. on tuleva takaisin”. Mutta toki me mielellämme tutkailemme, tuoko saarnaaja mielestämme riittävän selvästi esille evankeliumin sellaisin sanakääntein, johon itse olemme, ehkä oman taustamme vuoksi tottuneet. Ja jos ei tuo, niin sitten meidän tulkintamme mukaan evankeliumi puuttuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Ehkäpä saarnoihin voitaisiin liitää ripaus Paavalin ristinteologiaa Lutherilla maustettuna, vaikka ripissä, uskontunnustuksessa ja ehtoollisessa tuleekin esiin kirkon sanoma. Uusmoralistisia ilmastosaarnoja sensijaan on media ja uutiset täynnä. Vähiten niitä saarnoihin kaipaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Olen Manu Ryösön kanssa samaa mieltä, Janne Saarikivi on pitänyt hienon saarnan. Siinä ei tietenkään ollut kaikki, mutta siinä oli paljon, joka antoi aivoille työtä. Siinä oli julistusta, joka pani miettimään.

    Jos tuomasmessun saarnat ova tuollaisia, korkealentoisia, abstrakteja, epätavallisia, yllättäviä, nokkelia, niin en yhtään ihmettele, että siellä viihdytään.

    Tietenkin täytyy hyväksyä se, että ei hyväkään saarna kaikkia puhuttele. Ei Jeesuksen Vuorisaarnaakaan kaikille kolahda. Janne Saarikiven saarnassa oli muuten paljon Vuorisaarnan aineksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kiviranta. Nyt oli puhe vain saarnasta.

      Ei sitten muuta kuin kaikkea tuota noudattamaan, mitä hän kehoitti. Pitkä lista tehtävää. Luostariin hakeutumisesta voisi aloittaa. Ja kertomaan kaikille, miten ihmeellinen armo ja rakkaus heitä ympäröi.

      Tihinen. Viihtyminen ei ole messuissa pääasia. Korkealebtoiset puheet voivat viihdyttää heteken:

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kommenttni livahti liian sukkelaan, kun yritin korjata kirjoitusvirhettä. Siis: viihdyttää hetken, mutta jos yhteys konkretiaan puuttuu, se menee kuin vesi hanhen selästä..

      Olisipa kiva kuulla, miten teillä saarnaa ylistävillä tämä toimii jatkossa konkretiassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Jatkanpa vieläkin. Vuorisaarnasta: käsi sydämelle, oletteko todella samaa mieltä Jeesuksen kanssa siitä, että “joka sanoo toiselle ‘sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Ja että jos katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt sydämessään huorin – ja ansaitsee siis myös kadotuksen. Entä tämä: “Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. .. kapea on se tie, joka vie elämään ja vain harvat lötävät sen.”

      Usein näyttää siltä, että kaikkea sellaista julistusta, joka poikkeaa perinteisestä klassisesta tulkinnasta, ylistellään hienoksi. Saa sisältää mitä tahansa puppua, kunhan ei Jeesuken tai apostolien opetusta pelastuksesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Pidin itsekin kerran paimenvirkani alkutaipaleella saarnan, jossa oli mielestäni oikein osuva eksegeesi hieman samanlaisessa moraalis-eettisessä genressä kuin Saarikivellä. Eräs vanha kristitty tuli saarnan jälkeen kiittämään hienosta saarnasta, mutta kysyi saman, mitä itse nyt kysyn tässä blogissani: – Entäs se Jeesuksen evankeliumi? Missä kohdassa se on kuultavissa janoisen, särkyneen ja murheellisen lohduksi, tai pimeässä huokaavan valoksi?

    Minulla on mennyt aika paljon aikaa, että olen oivaltanut, ettei esim. kehotus armollisuuteen ole armon, vaan lain (eli moraalin) saarnaa… En silti väitä, ettei moraalisaarnoillakin olisi paikkansa. Saarna se on nimittäin moraalisaarnakin! Ja jos moraaliset kehotukset ovat vain totuudenmukaisia, niillä on aina paikkansa, vaikka ne eivät evankelisen uskonkäsityksen mukaan voikaan koskaan saada aikaan sellaista sydämen uudistusta, joka synnyttää pelastavan uskon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Olen samaa mieltä, Manu. Pitäähän lakiakin saarnata. Mutta siitä on luotava yhteys evankeliumiin. Ei mikä tahansa kaunis ja ylevä kaikenkattavan armon maalailu ole Raamatun evankeliumia. Eikä pidä kuvitella, että ehtoollisen asetussanat tai uskontunnustus paikkaisivat sen, mitä saarnassa ei sanottu. Kuulija jää varmasti hämmästelemään, miten nämä yhdistetään. Tai sitten ei jaksa sellaista aivovoimistelua edes aloittaa. Kyllä tämä yhteys on osoitettava saarnassa.

      Paavali kirjoittaa:”En julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.”

      Kyllä Saarikiven saarnasta puhetaitoa ja maallista viisautta löytyy, mutta missä on taivaallinen viisaus: puhe ritiinnaulitusta Kristuksesta?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Kiviranta sanoo:

    Ihmettelen sitä halua tulkita puhetta negatiivisessa sävyssä, vaikka esim. 8 käsky ohjaisi meitä suhtautumaan toisiin ihan eri tavalla. Kun “kuulemme evankeliumin ja aavistamme vavisuttavan rakkauden ihmeen”, niin mihin suuntaan tämä meitä ohjaa. Saarnaajalla oli selkeä kuva siitä, mihin se ohjaa ja luulen, että ei hän kovin pielessä ajatuksineen ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      8.käsky ei ohjaa meitä hyväksymään kaikkea, mitä evankeliumin nimissä opetetaan. Jos lukee Paavalin Galatalaiskirjeen, siellä on paljon jyrkempää kritiikkiä niitä kohtaan, jotka julistavat toisenlaista evankeliumia kuin apostolit.

      Nykyajalle on myös tyypillistä, että 8.käskyä saa huoletta rikkoa esim. Päivi Räsästä ym. konservatiivikristittyjä kohtaan. Heitä saa kyllä arvostella, mutta annas olla, jos kritisoi jotain nykyajan ihmisten korvasyyhyyn puhuttua.

      Minähän tunnustin, että saarna ilmensi hyvää puhetaitoa ja sisälsi inhimillistä viisautta. Mutta sen “evankeliumi” ei ollut Raamatun mukaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Anita Ojala: “Siis: viihdyttää hetken, mutta jos yhteys konkretiaan puuttuu, se menee kuin vesi hanhen selästä..”

    Olet oikeassa eo. toteamuksessasi. Minulla kyllä tahtoo yleensä hyvänkin saarnan neuvot unohtua, mutta onhan hyvä kuitenkin, että saarna hetken ruokkii “köyhää sielua”. Sitten pitää mennä taas uudelleen sanankuuloon, kun tulee sanannälkä.

    Anita Ojala: “Olisipa kiva kuulla, miten teillä saarnaa ylistävillä tämä toimii jatkossa konkretiassa.”

    No sen tässä päätin, että luostariin en lähde – tuskin ottaisivatkaan sinne näin vanhaa miestä. Kuitenkin noita Manun kirjaamaa kymmentä kohtaa tutkin sydämessäni ja sovellan käytäntöön niin hyvin kuin voimia riittää. Joten että eiköhän se siittä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Mikähän oli saarnan tähtäyspiste? Saarnahan hyppeli asiasta toiseen. Mitään hengellistä näkökulmaa en löytänyt. Mikä siis saarnassa oli se erityinen hienous? Odottan hyvältä saarnalta mahdollisuutta kohdata Vapahtajani ja saavani siitä kohtaamisesta hengellistä ravintoa. Esitelmät maailman tilasta jättävät minut tyhjän päälle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Joku aika sitten edellä kommentoineet Anita ja Pekka pohtivat maallikkojumalanpalvelusten mahdollisuutta. Muistaakseni te molemmat olitte niihin nähden varsin myönteisellä kannalla. – Tällöin saattoi joku “korkeammalla kirkkososiologisella” profiililla asiaa tarkasteleva teologi esittää kriittisiä huomioitaan, ja myös huolensa puhtaan kirkko-opin puolesta…

    Tämän yllä käydyn keskustelun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta uskallan kuitenkin nyt väittää, että Kristuksen kirkko on paljon enemmin läsnä sellaisessa maallikkovetoisessa yhteisössä, jossa julistetun evankeliumin (täytetyn työn) ja Kristuksen yhteys on selkeä, kuin em. komeasti toteutetussa Tuomas-messussa, jossa ristin työstä selkeästi kumpuava Kristuksen sovinnon saarna ei kuulu niin selkeästi, että sen “voi juostessa lukea” (kuten Hab.2:2).

    Tällä kommentillani en pyri vesittämään sitä, että pidin Saarikiven saarnaa aidosti näyttävänä retorisena puheenvuorona. Erityisen evankelinen se ei kuitenkaan ollut, ja myönnettäköön myös, ettei sen eksegeesi Messiasta toimettomana odottelevasta Simeonista liene kovin hyvin perusteltu heitto (kuten Anita opponoi jo aiemmin)…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kiitos tuestasi, Manu. Osaat pukea sanottavasi kohteliaampaan sävyyn kuin minä. Tuppaan olemaan joskus turhan suorasukainen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Loistava saarna! Ja loistavaa, että sinä, Manu, olet myös samaa mieltä!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos Toivo kommentistasi! Olen hyvin monesta asiasta Saarikiven esittämästä moraalisesta näkökulmasta varsin samaa mieltä. Luostarilaitosta en tosin näe kovin relavanttina vaihtoehtona; en ainakaan mitenkään yleisavaimena. Epäitsekkyys, mitä Saarikiven saarna peräänkuulutti, on kuitenkin aidosti tärkeä ihanne.

      Ilmoita asiaton kommentti