Puhdas sydän

Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.” Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. (1. Piet. 1:22-25) 

b2ap3_thumbnail_Sydn.jpg

Miten kovasta ja kivisestä sydämestä voi tulla puhdas sydän? 

Mitä tekomme kertoo sydämestämme?

Miten ruumiimme masentaminen esim. jouhipaidalla tai paastoamisella vaikuttaa sydämeemme?

Miten totuus saa sijaa sydämessämme?

Miten ihminen voi tulla Jumalalle otolliseksi vastaanottamaan
pelastuksen?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Sonja, kerron miten itse tämän koen. Sairastuin 7 vuotta sitten masennukseen. Yöunet vähenivät pikku hiljaa. Lopuksi en nukkunut kuin muutaman tosi lyhyen pätkän. Yöt olivat pitkiä. Tuskanhikikohtauksia tuli useasti yönaikana. Menin lääkäriin ja sain lääkehoidon masennukseen. Unilääkkeellä sain nukuttua.

    Masennuksen kuopassa aloin pohtia hyväksyykö Jumala minut. Galatalaiskirjettä tutkin useita viikkoja. Aluksi lyhyetkin virkkeet olivat liian pitkiä ja jouduin lukemaan samoja kohtia uudelleen, koska mitään ei muistanut, eikä mitään tajunnut. Pikku hiljaa sitä toivuttiin ja suunta oli ylöspäin. Löysin Luther-säätiön seurakunnan, jossa voin olla sellainen kun olen. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta saarnataan puhtaasti joka sunnuntai. Itselleni tämä on tärkeää, koska helposti unohtuu, että Jeesus on kuollut puolestani ja Jumala hyväksyy Jeesuksen tähden minut juuri tällaisena kun olen.

    Tänäpänä tuskanhikikohtauksia tulee minulle tosi harvoin, ja ne kestävät muutamia sekunteja; en tiedä syytä miksi tulevat; nykyisin rukoilen Isä meidän rukouksen, jos tulee tällainen kohtaus ja mahdollisesti nousen hetkeksi sängystä; tämä toimii minulla.

  2. Kiitos, Sonja. Onneksi on erilaisia seurakuntia, joista meistä jokainen voi valita mieleisensä messun, jossa käy. Kuten kerroin, niin minä odotan messusta joka kerta paljon. Jokainen messun osa on tärkeä minulle. Saarnassa odotan, että Jumalan laki tulee selvästi ja oikea evankeliumi puhtaasti ilman vaateita. Lakia ja evankeliumia ei saa koskaan sekoittaa. Evankeliumi vapauttaa ja puhdistaa meidän sydämemme.

  3. Kiva, jos pidit kysymyksestäni. Olen varmaan epäkohtelias, kun sanon, ettet ihan vastannut siihen.
    Mietin kirjasta Kristyn Vapaudesta, ja toisaalta Paavalin kirjeitä, mitä niissä sanotaan elämästämme Jumalan lapsena.
    Poistitko eilen kirjoitukseni? Sanottiinko siinä jotain sinun mieltäsi viiltävää?
    Puhuin siitä, että itsevanhurskauden ongelmaa joutuu jokainen itsestään karsimaan tavalla tai toisella, vaikka emme pylväspyhimykseksi ole pyrkineetkään.

  4. Olen kirjoittanut siitä jo liikaakin.
    Se on kai eräänlainen paradoksi.
    Jumalan lapsi on vapaa. Samala hän on ihmisenä rakkauden kaksoiskäskyn mukaan kaikkien palvelija.
    Paradoksi kai lähtee siitä, että on olemassa vanha luomus ja uusi luomus -ulkoinen ja sisäinen ihminen.
    Sisäinen on Jumalan mieleen vain uskomalla, ei millään teolla. Ulkonaisen ihmisen tarvitsee jopa kuulla lakia, jotta hän muistaisi, mitä Jumala siltä tahtoo. Siksi uskovan on ohjattava ulkonaista elämäänsä ja toimittava rakkauden vaatimusten mukaisesti Jumalan ääntä ja lähimmäisen tarpeita kuunnellen.

Kirjoittaja

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.