Puhtaaksiviljelty ykseysteologia johtaa Jeesuksen murhaan!

Ylipappi Kaifas vastaa keskeisimmästä argumentista, jolla Jeesuksen tappaminen oikeutettiin.

"Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu". (Joh.11:49-50)

Uskovainen kansa hyppää aika usein jollakin tavalla tämän traagisen repliikin ohi; suoraan hyvään lopputulokseen! Logiikka on jotenkin seuraavanlainen: ”Näinhän sen täytyi mennä. Profeetathan olivat ennustaneet, että Jeesuksen pitikin kuolla. Eihän tässä lopulta kovin pahasti käynyt…”

Vain harha hoksaa, että Kaifas on aikansa johtava ”ekumaanikko”. Hän edustaa virallista ”kirkkolaitosta”, joka pyrkii turvaamaan monista keskenään riitelevistä ryhmistä koostuva kansansa ykseyden. Hänellä on myös avainasema suhteessa roomalaisten valvomaan maalliseen hallintoon. Kaifas on valmis maksamaan ”kirkollisesta” ykseydestä varsin kovan hinnan. Totuus ei näissä bisneksissä kovin paljon paina. Kaifas ei ole todellisuudessa mikään profeetta, vaikka saakin kyseenalaisen kunnian toteuttaa Raamatun profetiat kärsivää/kuolevaa Messiasta koskettavin osin (Sak.12:10; Joh.19:37).

Kaifas on toki varmasti juutalaisena miehenä silti aika kova teologi. Juutalaisessa perinteessä pyhät kirjoitukset yleensä tunnettiin paljon paremmin kuin meillä maallistuneilla luterilaisilla. Totuuden sivuuttaminen ykseyden nimissä on joka tapauksessa teologilta aika kova riski. - Tavalliselta papilta sellainen ei helposti onnistu… pian on joku maallikko/fariseus väsäämässä kanteluita ”tuomiokapituliin”.

Kaifaksella on kuitenkin kaulassaan vähintään arkkipiispan kultaisia merkkejä vastaavat vallan symbolit. Hän on ylipapillista sukua (Apt. 4:6).

Jeesuksen ajanhistoriaa tuntematon lukija ei yleensä osaa noteerata tätä Kaifaksen korkeaa statusta. Meidän on vaarana sivuuttaa Luukkaan maininta Kaifaksen sukutaustasta melko merkityksettömänä itsestäänselvyytenä. – Todellisuudessa Kaifaksen sukutausta on eräs Jeesuksen surmaamiseen liittyvien tapahtumisen avainasioita. – On näet mahdollista, ettei kukaan muu kuin ylimmäispapillista sukua oleva Kaifas olisi saanut riittävää arvovaltaa, jossa totuus tallataan ykseyden nimissä maan rakoon.

Juutalaisella kansalla oli syytä luottaa Kaifakseen. Hänen arvovaltaansa voi verrata lähestulkoon Messiaan arvovaltaan… ja kuka tietää, josko häntä onkin jopa pidetty yhtenä aikansa Messias-ehdokkaana! – Perustelen tätä rohkeaa väitettäni…

Jeesuksen aikana elettiin yhtäältä hävettävän uskonnollisen rappion toisaalta tavattoman suurten Messias-odotusten jännitteessä. Rappion aikoja oli eletty oikeastaan siitä asti, kun Syyrian hallitsija Antiokos Epifanes oli saastuttanut Temppelin Zeuksen uhrikultilla. Niistä ajoista asti papinvirat olivat vaihtuneet ja niistä oli käyty kauppaa. Erilaiset repivät riidat olivat rikkoneet kansallisen ja uskonnollisen ykseyden kymmeniä kertoja ja lopulta pappien riidat olivat johtaneet roomalaisten miehitykseen (kun vierasta valtaa oli aivan itse pyydetty apuun). Näihin aikoihin liittyvästä rappiosta kertoo se, että vuosien 37 eKr.-70 jKr. välisenä aikana ylipapin virka annettiin peräti 28 henkilölle, joista vain kolme oli ylipapillisista sukua.

Teologinen jytky on siinä, että juuri Kaifaksen myötä oli syytä odottaaa jotakin parempaa. Hän oli ylipapillista sukua. – Kansalla oli syytä luottaa häneen! Vihdoinkin joku oikea ylipappi! Melkein kuin Messias!?! - Luukas on todennäköisesti tallentanut Kaifaksen ylipapillisen sukutaustan tekstiinsä, koska se on tärkeä avain siihen, miten kansan rakastaman Jeesuksen murha ylipäätään voitiin toteuttaa. – Pahin petos edellyttää aina jonkin verran aidon luottamuksen väärinkäyttöä. Todennäköisesti myös Kaifakseen liittyi paljon odotuksia, vähän kuin lupaavia yhteysmielikuvia lupaavaan, kunnolliseen arkkipiispaan voi myös nykyään liittyä.

Todennäköisesti Luukas on kirjannut Kaifaksen sukutaustan ylös, koska sen olisi teoriassa pitänyt olla tae pirstoutuneen ”kirkollisuuden” paluusta yhteyteen ja oikeille jengoilleen. Kaifaksen korkeasta asemasta kertoo sekin, että hän oli tiettävästi pisimpään ylipapin asemassa vaikuttanut henkilö UT:n aikoihin. – Lopulta kuitenkin Kaifas päätyy edustamaan jotakin aivan päinvastaista kuin luotettavuutta. Hänestä tulee isolla kirjoitetun Totuuden eli Jeesuksen surmaamisen päätekijä. Ja tämän hän tekee kansallis-kirkollisen yhteyden nimissä.

 

Nyt on aika kysyä saavuttiko Kaifaksen politiikka menestyksen?

Tiettävästi Kaifas itse menetti asemansa jo 36 jKr., kun Syyrian käskynhaltija Vitellius erotti hänet. Vitelikkoon mentiin myös Kaifaan kansallisissa pyrkimyksissä.

Kaifaan ykseysteologia ei lopulta tuonut menestystä, vaan Jeesuksen surmaamisen jälkeen kaikki meni myös kansallis-uskonnollisessa mielessä pieleen:

37–40 jKr. puhkeaa kriisi Gaius Caligulan kanssa, josta muodostuu ensimmäinen avoin repeämä juutalaisten ja roomalaisten välillä.

45–46 jKr. Juudeassa koetaan nälänhätä.

66–73 jKr. alkaa ensimmäinen Jeesuksen jälkeen koettu sota juutalaisten ja roomalaisten välillä, jota johtaa Simon Bar Giora, jonka roomalaiset kuristavat 70 jKr..

70 jKr. koetaan Jerusalemin piiritys, jossa roomalainen sotapäällikkö Titus murtaa legiooniensa kanssa pyhän kaupungin vastarinnan ja tuhoaa Herodeksen ajan temppelin.

Noin 90–96 jKr.juutalaiset ja kristityt kokevat ankaria vainoja Rooman keisari Domitianuksen aikana.

115–117 jKr juutalaiset yrittävät kapinoida Roomaa vastaan, mutta se johtaa vain siihen, että Rooman otteet kovenevat yhä murskaavammiksi.

130 jKr Rooman imperaattori Hadrianus päättää rakentaa pyhän kaupungin tilalle roomalaisen kaupungin nimeltä Aelia Capitolina.

132 jKr. Simon bar Kokhba nousee vielä kerran juutalaisten johtajaksi. Tässä toisessa juutalaissodassa eli Bar Kokhban kapinassa roomalaisia vastaan syntyy vielä lyhyeksi ajaksi itsenäinen juutalaisvaltio, jonka roomalaiset kukistavat vuonna 135 jKr. kaksi ja puoli vuotta kestäneen sodan jälkeen. Viimeistään tästä alkaa juutalaisen kansan pitkä hajaannus ja kodittomuus, joka päättyy virallisesti vasta 1948.

Näin voimme havaita, ettei ylipappi Kaifaan ykseysteologia johda oman kohderyhmän kannalta suotuisaan lopputulokseen. – Tämän äärellä voi kysyä, onko totuuden sivuuttaminen ykseyden nimissä koskaan lopulta hyväksi?

Mutkat suoraksi vetävät kristityt voivat ehkä  sivuuttaa Kaifaksen ja hänen seuraajiensa toimista seuranneen tragedian kuittaamalla pahan kääntyneen Jeesuksen ristin kautta hyväksi. – Tämä ei ole kuitenkaan juutalaisen kansan ja sen ykseyden kannalta ollenkaan totta! Heidän kohdallaan Totuuden sivuuttamis- ja surmaamisteologia, johtaa lähes täydelliseen hajaannukseen ja ahdinkoon!

Jokainen voi miettiä tätä Raamattu-teologista Kaifas-taustakuvaa perspektiivinä omille ”ekumaanisille” valinnoilleen… Voiko kristittyjen välistä yhteyttä rakentaa koskaan johdonmukaisen Raamattu-teologian ja hyvän moraalin kustannuksella?

Monelle juutalaiselle vääryydelle rakennetusta yhteydestä alkoi vuosisatainen uskonkriisi. Jumala tuntui nyt hylänneen omaisuuskansansa ja valinneen pakanat. Kristillisen kirkon nopea laajeneminen tuskin lievitti tätä tuskaa!

Jeesuksen ensimmäisten seuraajien kohdalla, niiden, jotka jakoivat totuuden seuraamisesta koituvan ristin, kävi hyvin. Heille Kaifaan murhaava ohje kääntyi lopulta siunaukseksi. - Mutta! - Ei kuitenkaan sellaisella helpolla tavalla kuin nykykristityt tähän problematiikkaan liittyvät asiat helposti kuittaavat. Aluksi Jumalan tie näytti UT:ssakin kätkeytyvän vastakohtaansa. Jeesuksen seuraajat laitettiin valinnan paikalle. - Oletko valmis maksamaan uskostasi?

Ensin kovaan uhriin pakottajina toimivat juutalaiset.

”Alkuseurakunta, siis messiaaniset juutalaiset, kokoontuivat alun perin temppelissä ja synagogissa (Ap. t. 3:1–3), mutta 100-luvun alussa synagogan ja seurakunnan välille tuli repeämä. Se aiheutui siitä, että synagogan päivittäiseen rukoukseen, amida, lisättiin kirous, nk. birkat minim. Minim tarkoittaa Jeesus Nasaretilaiseen uskovia, ja tässä pyydetään, että Jumala hävittäisi heidät. Kun Jeesukseen uskovat eivät voineet yhtyä tähän rukoukseen, he jäivät pois synagogan yhteydestä.” http://www.perustalehti.fi/2015/11/myytteja-ja-faktoja-messiaanisista-juutalaisista/

Ensimmäisiä Jeesukseen uskovia juutalaisia ei siten aina välttämättä heitetty ulos synagogan yhteydestä, mutta he joutuivat itse lähtemään, jos eivät halunneet yhtyä em. valheelliseen rukoukseen. Raamattu kertoo esim. Apostolien teoissa toki myös avoimesta vainosta, jota ensimmäiset Jeesukseen uskovat joutuivat omiensa taholta kokemaan. – Lähtökohtaisesti Jeesuksen sanoma ei siten näyttänyt kokoavan yhteen hajallaan olevia Jumalan lapsia (kuten Joh.11:52 ennustaa), vaan pikemminkin päinvastoin jakamaan suvut ja perheet tämän asian äärellä (kuten Luuk.12:51-53). – Lopulta Jumala kokoaa kuitenkin hajallaan olevan kansansa, nimittäin kaikki Jeesukseen uskovat, mutta hyvin erilaisella logiikalla kuin näkyviin voittoihin mieltynyt ihmismieli helposti takertuu.

Kuvaan tämän asian lyhyesti kolmessa kohdassa:

1) Uudessa liitossa kokoontumiseen ei tarvita enää välttämättä temppelirakennusta (ei ainakaan uhria ja rukousta varten). Tämä näkyy jo selkeästi Jeesuksen sanoissa samarialaiselle naiselle, joka pohtii oikean rukouspaikan kysymystä. - ”Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. ...Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.” (Joh.4:21;23) - Tämä ajatus on muuten rakennettu myös Johanneksen ilmestyksen eskatologiseen symboliikkaan: ”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.” (Ilm.21:22)

2) Kuten edellä kirjoitin, Jeesus edustaa itse Uuden liiton temppeliä. Tämän uuden teologisen jytkyn voi toki löytää jo esim. Jeesuksen ja hänen aikalaistensa välisessä vuoropuhelussa: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä".” (Joh.2:19)

3) Uskovat myös muodostavat temppelin. - Väärinymmärrysten välttämiseksi on toki lisättävä, etteivät uskovat muodosta temppeliä itsensä, vaan Jumalan Hengen kautta. - Raamattu sanoo: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1Kor.3:16-17); Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? (1Kor.6:19)

Näin Jumala siis kokoaa kansansa Uudessa liitossa.

Lopullisesti Uuden liiton kansa näkee hajaannuksensa kuitenkin päättyvän vasta iankaikkisuudessa. Iankaikkisuus-teologia yhdistää kaikkia Pyhään Raamattuun uskovia kristittyjä. Kristillinen seurakunta ei yritä olla väkivalloin ja totuuden kustannuksella yksi näkyvä kirkollinen monoliitti. Uskomme kohde ei ole missään ajallisessa temppelissä, vaan se katsoo jo kauemmas. Tämä on kiteyetty hyvin seuraavassa lainauksessa:

”TULEVAN VARJO

Jeesus näki, että hänen Jumalalta saamansa tehtävä merkitsi maallisen temppelin merkityksen loppua (vertaa Joh 2:18-22). Itse asiassa temppeli ja siinä suoritettu jumalanpalvelus olivat vain tulevan varjo (Hebr 8:5) ja nyt oli tullut tuo, johon koko Vanha testamentti ja sen jumalanpalvelus viittasivat eli Messias.

Todellinen temppeli on taivaissa, siellä missä Jeesuskin on. Tuosta taivaan temppelistä meille kertoo erityisesti Ilmestyskirja, esimerkiksi luku 11.

Kristillinen kirkko pitää myös kristittyä Pyhän Hengen temppelinä (1 Kor 6:19). Paavali kehottaa efesolaisia rakentumaan pyhäksi temppeliksi Herrassa (Ef 2:19-22).”

https://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/1Aik13-2Aik2PH.htm

Eksiilin evankeliumi

Eksiili eli karkoitukseen joutuminen on katastrofi. Kuitenkin Jumala voi kätkeä siunauksensa juuri siihen, että ottaa meiltä pois jotakin ulkoisesti näyttäviä asioita, jopa kansallisen ja/tai kirkollisen yhteyden. Kirkollisen yhteyden murtumapisteet voivat toki tarkoittaa hyvin kipeitä inhimillisiä tappioita. Usein Jumalan mahdollisuudet kuitenkin vasta alkavat siitä, missä ne meillä ihmisillä loppuvat. - Jumala kykenee aina korjaamaan ja kokoamaan kaiken, minkä hän on sallinut murtua tai joutua hajalleen.

Jeesus on paitsi temppeli, ylösnousemuksensa kautta hän on myös sen rakentaja (Eskola Timo, UT:n narratiivinen teologia, s.38-39). - Kun Jeesus sanoo: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä" (Joh.2:19), hän ei tarkoita tällä pystyttävällä ja kokoavalla työllä vain ylösnousemuksen ihmettä, vaikka se onkin tämän lauseen ensisijainen merkitys. Jeesus on myös kristillisen seurakunnan rakentaja ja pystyttäjä. Se on ylösnousemusvoiman luovaa jatkumoa…

Jeesus kokoaa seurakunnan/kirkon/temppelin/Jumalan kansan evankeliuminsa kautta.

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2:4 – Paavalin muistutus koko ihmiskunnalle),

”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt.23:37 – Jeesuksen sana Valitulle kansalle),

”Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu". Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” (Joh.11:49-52)

Julistaessaan epävanhurskaan tuomionsa Jeesusta kohtaan Kaifas tuli samalla tuominneeksi Jerusalemin temppelin tuhoon. Tämä oli, ja on yhä, yksi juutalaisen kansan syvimpiä tragedioita. - Jeesukseen uskovien kannalta tilanne on toinen. Jeesuksen seuraaajien kohdalla Jumala kääntää tämän tämän pahan hyväksi, sillä Jerusalemin temppelin tuhon myötä, astuu voimaan Jumalan vielä suurempi suunnitelma koota evankeliumin kautta yhteyteensä kaikki kansat, kielet ja kansanheimot, so. hajallaan olevat Jumalan lapset.

Jumala kätkeytyy vastakohtaansa, tehdäkseen kummallisen työnsä Jeesuksen ristin kautta. Sama kummallinen ristin kantamisen tie on myös jokaisen aidon kristillisen seurakunnan tie. - Me ihmiset luulemme usein suojelevamme omaa uskonnonharjoitustamme Kaifaan tavoin jopa vääryyden avulla. Tällöin syyllistymme pian hirveyksiin, ja ajamme itsemme sisäisesti hajalle, ja ulkoisesti hajallemme. Onneksi emme koskaan pysty vähentämään Jumalan Kaikkivaltiutta. Hän kokoaa yhä tänäänkin hajallaan olevia lapsiaan evankeliuminsa kautta; ei valheen ja vääryyden voimalla, vaan armolla ja totuudella.

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1:14)

136 kommenttia

  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Martti Pentti. “Antti Hämäläinen käytti kuitenkin sanaa ‘uskomukset’, joka tarkoittaa muuta kuin uskon perusta”. Onko siis oikeasti niin, että tästä asiayhteydestä, siis kun puhun perustavaa laatua olevista uskomuksista, et kyennyt päättelemään, mitä tarkoitin? Tämä on sikäli tärkeää, etten käsitä niin, että olet turhaan saivartelemassa sanoista jotka eivät ehkä lopulta merkitse sinulle paljoakaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    No, sanat eivät minulle aina ole ýksiselitteisiä, ja tällaisessa keskustelussa on koetettava ymmärtää toista, siis sitä, mitä toinen tarkoittaa. Itse koetan aina puhua yksinkertaisesti ja niin, että viestini on mahdollisimman selkeä. Ymmärrän tietysti, että kun sanotaan uskomukset. tai perustava laatua olevat uskon opit, käsitteillä on näin rinnastettuna ero. Siis et ymmärtänyt mitä tässä yhteydessä tarkoitin?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Toinen käyttämäsi sana, joka hämmensi, oli henkilöitymä. Voidaan sanoa, että Urho Kekkosesta tuli idänsuhteittemme henkilöitymä. Jeesus lihaksi tulleena Sanana on jotakin muuta, paljon enemmän, kuin Jumalan tahdon henkilöitymä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Ymmärrän, mutta ajatteletko todella, että en ymmärrä kuka/mikä Kristus on pelkästään tällaisen sanan käyttämisen takia? Kuten huomaat kirjoitan tällaista keskustelupalstaa ajatellen aika pitkiä kommentteja vaikka aikaa minulla ei usein ole liikaa ja silloinhan ajatus on kyllä selittää, mitä tarkoitan. Siksi tuntuu hassulle, jos sitten tartutaan yhteen sanaan jka ei oikein miellytä. Myös sinulle oli vaikeaa ymmärtää että juutalaisuus ja kristinusko ovat “uniikki tuotteita”. Minulle tällaiset sanonnat eivät ole mitenkään ongelma, koska en ajattele , että jos emme sano täsmälleen oikeaa sanaa joka paikassa olemme jotenkin väärässä tai emme ymmärrä asiaa tms. Olen siis elättänyt itseni ja perheeni Sanan palvelijana kolmisenkymmenä vuotta. Kun on näin pitkään Jumalan uskollisuudesta riippuvainen kyllä moneen kertaan tulee miettineeksi, kuka ja millainen Hän on. Yhdessä keskustelussa sanoin että Jumlan läsnäolossa on mukavaa. Ehkä silloin reagoit siihenkin? Joku ihmetteli sitäkin. Itse en usko, että Jumalan yhteydessä eläessämme meidän tarvitsee olla uskonnollisia tai kovin muodollisia. En myöskään usko, että puhuessaan meille Jumala itse käyttää mitään erityisen uskonnollista kieltä. Sinänsä tällaisissa asioissa minulla ei ole mitään eri ihmisten tapoja tai tottumuksia vastaan, kuitenkin tällaisen keskustelun päämäärä ei voi olla muu kuin yrittää ymärtää toista osapuolta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Mitä juutalaisuuteen ja kristillisyyden tulee ”tuotteina” en kommentoinut niiden erityisyyttä vaan niitä aineksia ja sitä ympäristöä, mistä ne kehittyivät. Ei uskonto synny tyhjiössä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Martti Pentti.”Jeesus lihaksi tulleena Sanana on jotakin muuta, paljon enemmän, kuin Jumalan tahdon henkilöitymä.” Kaiketi tässä puhuttiin totuudesta ja sanoin, että Jeesus on totuuden henkilöitymä. Olkoon nyt kumpaa tahansa, kysymys on, etkö ymmärtänyt, että kun sanon näin, se ei merkitse sitä että Jeesus ei olisi muutakin kuin vain totuuden henkilöitymä? Ajatteletko, että jos emme joka kerta sanoessamme jotain, sano koko sanan etymologista merkitystä täydellisesti, emme voi olla ymmärrettäviä? Ymmärräthän, miten hankalaksi ajatusten vaihto käy, jos tällaisesta on kysymys? Sillon kaikki keskustelu jää yksittäisistä sanoista vänkäämisen tasolle, siis pikkumaiseksi saivarteluksi. Ja mitään kansakoulun opettajiahan tässä ei oltu. Kun puhumme uskosta, ja sen substanssista, sanat ovat varsin vajavainen väline asioiden ilmaisemiseen ja esimerkiksi Kristuksen kuvaamiseen. En tiedä, miten Wittgensteinille olsi tässä käynyt, jos hän olisi kohdannut Kristuksen, miten hän olisi kokemustaan kuvannut?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Martti Pentti.”Mitä juutalaisuuteen ja kristillisyyden tulee ”tuotteina” en kommentoinut niiden erityisyyttä vaan niitä aineksia ja sitä ympäristöä, mistä ne kehittyivät. Ei uskonto synny tyhjiössä.” Tässä puhuimme Egyptin uskonnosta ja vaapaamurariudesta, jossa Isis ja Osiris ovat keskeisiä hahmoja, samoin pyrameihinkin liittyvä rakentamiskultti. Kun juutalainen kansa lähti Egyptistä, saaliiksi otetusta kullasta tehtiin temppelin koristeita. Muuten Egypti itsessään ei ole juutalaisille muuta kuin “orjuuden pesä”, josta puhutaan kautta Raamatun aina negatiiviseen sävyyn. Tässä keskustelun vaiheessa oli kyse vapaamuurariudesta, joka on synkretistinen uskomusjärjestelmä, mitä taas juutalaisuus ja kristillisys eivät ole. Osirista ja Isistä ei voi mitenkään yhdistää juutalaisuuteen tai kristillisyyteen. Olen ollut sekä Egyptissä, että Mesopotamiassa, mistä Aabraham ja Saara lähtivät, eikä täydy olla mikään ruudinkeksijä huomatakseen miten läpeensä demonisoituneita nämä kulttuurit ovat olleet. Koko juutalaisuudessa, ja sittemmin kristillisyydessä on kyse siitä, että näistä tehdään “exodus”, so. täydellinen pesäero. . Oletko sinä koskaan käynyt Egyptissä, Mesopotamiassa, tai edes Israelissa? Jos et, niin suosittelen. Näissä käynti auttaa meitä ymmärtämään Raamatun sanomaa syvällisemmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Egypti itsessään ei ole juutalaisille muuta kuin “orjuuden pesä”, josta puhutaan kautta Raamatun aina negatiiviseen sävyyn.” Kun kerran keskustelemme totuudesta, lainaan tuon väitteen perään Jesajan 19. luvun jakeet 18-25: “Sinä päivänä Egyptissä on oleva viisi kaupunkia, jotka puhuvat heprean kieltä ja vihkiytyvät Herran Sebaotin omiksi. Niiden joukossa on Ir-Heres. Sinä päivänä Herralla on oleva alttari keskellä Egyptin maata ja pyhä kivi sen rajalla. Tämä on merkkinä ja todistaa Herrasta Sebaotista Egyptin asukkaille: kun he huutavat Herralta apua sortajia vastaan, hän lähettää heille auttajan, joka ajaa heidän asiaansa ja pelastaa heidät. Niin Herra tekee itsensä tunnetuksi Egyptissä. Sinä päivänä egyptiläiset oppivat tuntemaan Herran, ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrein ja tekevät hänelle uhrilupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö lyömällä Egyptiä, mutta hän myös parantaa. Egyptiläiset kääntyvät Herran puoleen, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät. Sinä päivänä avautuu valtatie Egyptistä Assyriaan, ja assyrialaiset tulevat käymään Egyptissä ja egyptiläiset Assyriassa, ja egyptiläiset ja assyrialaiset palvelevat yhdessä Herraa. Sinä päivänä Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata. Herra Sebaot siunaa niitä kaikkia sanoen: ‘Siunattu olkoon kansani Egypti, siunattu kätteni luomus Assyria, siunattu minun oma kansani Israel!'”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Sen verran kannattaa olla ‘ruudinkeksijä’ että opiskelee antiikin kulttuurihistoriaa Raamatun maissa käydessään – tai ainakin pian siellä käytyään. Silloin saattaa arvioida avoimemmin ja asiallisemmin kuin: ‘läpeensä demonisoituneita kulttuureja’. Tällainen sivistys auttaa varmasti myös ymmärtämään Raamattua.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Sinäpä olet hauska mies, kun tiedät mitä minä olen opiskellut, tai en ole opiskellut. Mistä sait päähäsi, että en olisi opiskellut antiikin kultturihistoriaa? Varmasti olisi syytä päivittää tietoja, mutta Päivi Setälän johdolla olen kyllä juuri tätä opiskellut. Kun puhun demonisoituneista kulttuureista, tarkoitan myäs vaikkapa Saksaa viime mailmansodan aikoihin. Kun nyt käymme Berliinissä, pitää vähän ymmärtää, mistä oli kysymys, kun sanoo, että se oli demonisoitunut kulttuuri 2 MS:n aikaan. Sri Lanka on rakennettu viiden eri Saatanan perustalle heidän oman kulttuurihistoriansa mukaan. Sitten, siellä on parhaimmillaan ollut vaikuttava kulttuuri, hienot kastelujärjestelmät jne.mutta tämä hengellinen perusta on ollut demooninen, mikä on aina vaikuttanut koko kultturiin. Siis tässä on kyse siitä, mitä palvotaan, ja yleensä, että kuningas, faarao tai muu johtaja on samalla Jumala, joka päättää kaikkien kansalaisten elämästä ja kuolemasta. Hitler, Stalin ja Mao olivat vähän samanalaisia, vaikka suoraa vertausta on vähän ongelmallista tehdä. Kun kävin paikassa, mistä Abraham ja Saara lähtivät, ympärillä oli monen neliökilometrin alue, missä ei edelleenkään kasvanut mitään vihreää, joka puolella oli vanhoja ruukun palasia ja jäänteitä tuhosta/tuomiosta, jonka alta Jumala vei Abramin ja Saaran pois. Ei siinä vaiheessa liikaa kulttuurit sekoittuneet, vaan Jumalan tarkoitus oli tehdä täysi pesäero siihen kulttuuriin, mistä Aabraham lähti kohti Luvattua maata. Et ehkä ole käynyt Mesopotamiassa tai Egyptissä, mutta oletko käynyt edes Israelissa? Vai perustuuko kaikki näkemyksesi ainoastaan lukemiisi kirjoihin tai googlaamiseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Perustuuko kaikki näkemyksesi ainoastaan lukemiisi kirjoihin?” En ryhdy matkoillani kehuskelemaan. Kommentoin kuitenkin sen verran, että arvostan suuresti lukemista enkä ymmärrä tuota asennetta: ‘ainoastaan lukemiisi kirjoihin’. Kirjoistahan me Raamatun merkitystä pohtiessammekin keskustelemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Mietin edelleenkin otsikkoa. Siitä voi päätellä, että se on onnistuttu muotoilemaan kiinnostavaksi. Olisiko sen ajatus yleistettävissä koskemaan kaikkia aatteita ja oppeja: Puhtaaksiviljelty johtaa murhaan? Luonnossa ymmärretään monimuotoisuuden olevan elämän ehto. Kenties tämä pätee ideologioiden ja doktriinienkin maailmassa. Olen taipuvainen näin uskomaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      MInun osalta tämä keskustelu alkaa olla ohi. Kiitän Manu Rysöä kärsivällisyydesta kaiken sen suhteen, missä emme ihan pysyneet otsikon alla. Itse aihe ja perusajatus oli oikein hyvä. Ja johtopäätös, että yhteyttä ei kannata rakentaa totuuden kustannuksella, vaan totuudessa pysyen. Nythän meillä on demokratia, ja kaikenlaiset äänet saavat kuulua. Myös tyhmyrit keräävät äänisaaliita kannattajiltaan. Näinhän se tänään menee. Onneksi pitkässä juoksussa saamme Jumalan valtakunnan lopullisen voiton myötä myötä teokratian, jossa on Kristus-kuningas jota saamme yhdessä palvoa ja seurata iankaikkisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ja johtopäätös, että yhteyttä ei kannata rakentaa totuuden kustannuksella, vaan totuudessa pysyen.” Tuleeko totuudesta puhtaaksi pestynä valhe? Näin voisin kärjistää kysymykseni.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Martti Pentti. “Egypti itsessään ei ole juutalaisille muuta kuin “orjuuden pesä”, josta puhutaan kautta Raamatun aina negatiiviseen sävyyn.” Kun kerran keskustelemme totuudesta, lainaan tuon väitteen perään Jesajan 19. luvun jakeet 18-25: …”. En oikein ymmärrä, mitä tällä siteerauksella tarkoitat. Israelin kansaan on aina liittynyt muukalaisia,joista on sitten tullut juutalaisia. Juutalaisten ei kuitenkaan ole suositeltu kääntyä muiden uskontoihi ntai alkaa palvoa niiden jumalia(demooneja). Jesajan kirjan 19 luku sisältää runomuotoisen profetian, jakeet 1-15 ja proosamuotoisen selityksen tähän, jakeet 16-25. Koko luku siis käsittelee Herran päivää, jolloin Jumala tuomitsee kansoja. Egypti kokee perustellisen kriisin, joka järisyttää kaikkia sen perustoja(mm. sisällissodan ja nälänhädän kautta)niin, että Jumalalle aukeaa mahdollisuus ilmestyä Egyptissä. Näin Jumala voi tulla myös Egyptin pelastajaksi. He voivat kääntyä Israelin Jumalan puoleen. Näin juutalaisten diasporassa kokemilla kärsimyksilläkin voi olla pelastustarkoitus. Jumala voi käyttää niitä tuomaan pelastusta ja valoa maailman kansoille. Myöhemmin Jesaja puhuu Israelista “Herran palvelijana”, Jes 42:19b. Tämä sitten henkilöityy Messiaassa, jota Jes 53 kuvaa. Kun Jesaja näkee Assurin ja Egyptin, Israelin perivihollisten, tulevan yhteen ristin, sovituksen voimasta, on tässä helppo huomata Jumalan lupus Aabrahamille, jonka mukaan juutalaiset/Israel on siunaukseksi kaikille maailman kansoille Aabrahamin kuliaisuuden tähden, 1 Ms 18:22. Siis tässä ei ole kysymys siitä, että israelilaiset sekantyisivat Egyptin jumaliin, vaan siitä, että he kääntyvät Israelin Jumalan puoleen hengellisessä herätyksessä. Tätähän emme ole vielä nähneet, koska se ei ole vielä tapahtunut. Tällainen luku koskee tulevaisuutta, ei menneisyyttä. Tästä on turha jatkaa, varsinkin kun olemme etääntyneet Manu Rysön aiheesta. Kuitenkin, jos nämä Jesajan profetiat kiinnostavat, kannattaa miettiä toistakin vielä toteutumatonta sanan paikkaa joka kuuluu näihin Jesajan apokalyptisiin, enimmäkseen runomittaisiin lukuihin. Jesaja 17:1″Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta, ja luhistuu raunioiksi”. Tämähän ei toteutunut nykyisenkään Syyrian sodan aikana. Mutta samoin kuin sitereaamasi Jesajan luku 19 tämäkin toteutuua varmasti aikanaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Juutalaisten ei kuitenkaan ole suositeltu kääntyä muiden uskontoihi ntai alkaa palvoa niiden jumalia (demooneja).” Voisi niitä jumalia sanoa henkilöitymiksikin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Martti Pentti.“Juutalaisten ei kuitenkaan ole suositeltu kääntyä muiden uskontoihin tai alkaa palvoa niiden jumalia (demooneja).” Voisi niitä jumalia sanoa henkilöitymiksikin.” En ymmärrä, miksi jotain “jumalia”, joilla on ihmisen ruumis ja vaikkapa norsun tai suden pää, ei voisi sanoa demooniksi. Minusta sellaiset ovat enemmän demoonisia kuin minkään “henkilöitymiä”, ellei sitten jonkun pahan hengen henkilöitymiä. Tietysti voidaan kuvitella, miten sellaiset olennot ovat saaneet alkunsa. Hindulaisuudessa eläimiin sekaantumista kuvataan monien temppelien koristeissakin. Toivottavasti et väitä, että se on jotenkin normaalia tai pyhää. Minusta kohteliaisuus menee liian pitkälle jos pahaa henkeä ei saa sanoa demooniksi. Mikä se sitten muka on?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Pitääkö vääntää rautalangasta? Venus on rakkauden henkilöitymä, Mars on sodan henkilöitymä, Minerva on viisauden henkilöitymä… Ukko on taivaan henkilöitymä, Ahti on meren henkilöitymä, Tapio on metsän henkilöitymä…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Martti Pentti. “En ryhdy matkoillani kehuskelemaan. ” Nykyään matkustaminen ei ole kovin ihmeellistä, eikä jossain käymisestä kertominen enää ole mistään kehuskelelmista. Vielä 1960-luvullahan niin oli. Kun ollaan oikein viisaita, sekä luetaan, että matkustetaan. Siis oletko käynyt Israelissa? Ei minusta ole ongelmallista jos et ole käynyt, kun taas on hyvä, jos olet. Siis, miten on?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Israelin matkalta on jäänyt päällimmäisenä mieleen se, miten uskonto on siellä muuttunut markkinoiksi. Puhän Haudan kirkossa näytettiin, mistä käytävänpätkästä vanhat kirkkokunnat olivat viimeksi käsirysyssä kiistelleet. Matkaopas soitti puolestaan eri sääntökuntien paimentenkedoille saadakseen selville, missä olisi vähemmän turistien tungosta. Aina uudelle pyhäkölle ajettaessa bussissa kerrottiin, mikä tällä kertaa olisi siveellisyyden vaatimus: pitääkö naisväen peittää polvensa vai olkapäänsä ja onko miesten paljastettava vai peitettävä päänsä. Eteisissä oli useimmiten laatikollinen tilapäisen siveellisyyden välineitä. Minun ei tarvinnut lainata pahvista kipaa, kun lakkini kulki kätevästi päästä taskuun tai taskusta päähän. Siinä taisi lukea: Shalom!

      Ilmoita asiaton kommentti