Puhuiko Jeesus pehmeitä?

Koska en kuulu Facebookiin, en ollut aiemmin tutustunut kirkkoherra Jussi Mäkelän kirjoitukseen, josta on noussut melkoinen kohu. Kotimaa24:stä löysin kyllä asiaan liittyvää kirjoittelua mutta en alkuperäistä kirjoitusta. Ensin ajattelinkin, että ohitan koko asian. Eihän jokaisesta kohusta, joka kirkon piirissä nykyään syntyy, jaksa kiinnostua.

Kun kiistely asiasta kuitenkin on saanut aika isot mittasuhteet, pyysin miestäni tulostamaan kirjoituksen Facebookista, jotta ihan itse voisin lukea, mitä kamalaa mies on mennyt kirjoittamaan.

Totesin, että tämähän on ihan sitä peruskauraa, josta Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat puhuvat. Samaa, jota apostolit julistivat ja Jeesus itsekin. En ymmärrä, mikä siinä oli sellaista, mitä pappi ei saisi sanoa. Sehän julisti ennen kaikkea Jumalan pelastavaa rakkautta, jota ei ole luvattu kenellekään ohi Jeesuksen.

Joitakin aikoja sitten kohistiin Tuomas Enbusken kolumnista Iltalehdessä. Siinä hän vaati kirkkoa palaamaan alkuperäiseen sanomaansa parannuksesta, pelastuksesta ja helvetistä. Eli juuri siihen, mitä Mäkelä kirjoitti (vaikka ei hän helvettiä edes maininnut). En tiedä, miten tosissaan Enbuske oli, vai eikö vain keksinyt parempaa aihetta pölläyttää henkistä ilmapiiriä. Mutta tähän toivomukseenhan Mäkelän kirjoitus suoraan vastasi – tahallaan tai huomaamattaan.

Ateisti huutaa alkuperäisen kristillisen sanoman perään, ja osa kirkon vastuunkantajia yrittää tukahduttaa huudon? Aika absurdia!

Suomen Raamattuopisto otti kantaa Mäkelän puolesta, Kansan Raamattuseura vastaan. Ulla Saunaluoma kirjoitti, että Jeesus ei puhunut tuomitsevia sanoja muille kuin fariseuksille ja kirjanoppineille. Voin monessa yhtyä Saunaluoman ajatuksiin, mutta tämä maininta Jeesuksesta antaa kyllä siloitellun kuvan hänen puheistaan. Ei Jeesus yksityisiin ihmisiin kohdistanut tuomitsevia sanoja, mutta puheissaan kansanjoukoille hän käytti usein varsin suorasukaista kieltä, suorasukaisempaa kuin Mäkelä, jonka kirjoituksesta en löytänyt tuomitsevia sanoja, ainoastaan selkeitä kehotuksia.

Esim. vuorisaarnansa Jeesus puhui kaikelle kansalle, ei vain fariseuksille. Sen lopussa Jeesus sanoo, että niitä, jotka menevät avarasta portista laveaa tietä kadotukseen, on suuri määrä. Samassa saarnassa hän sanoo, että joka nimittelee toista hulluksi, on ansainnut helvetin tulen. Ja myös: ”Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”
Kotikaupunkiaan Kapernaumia ja muutamaa muutakin Jeesus nuhteli siitä, että ne eivät tehneet parannusta, vaikka näkivät hänen tekonsa. Hän totesi, että Sodoma ja Gomorra pääsevät tuomiopäivänä helpommalla kuin ne.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus toteaa: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on iankaikkinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.” (Joh. 3:36) Matteuksessa puolestaan: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiään, poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:37). Nämä eivät ole pehmopuheita. Ei Jeesusta ole syytä puolustaa pehmentämällä tai peittelemällä hänen julistustaan. Hän ottaa kyllä itse vastuun puheistaan.

Sananjulistajan tulee uskaltaa julistaa myös Jumalan lakia, mutta samalla hänen on tehtävä ymmärrettäväksi, että hän itse on yhtä lailla sen kohde kuin kuulijatkin. Julistus, jossa julistaja asettuu muiden yläpuolelle, on kieltämättä vastenmielistä ja herättää torjunnan. Mäkelän tekstissä en kuitenkaan havainnut sellaista sävyä.

Nykyaika on pehmoaikaa, niin herkkänahkaista, ettei siedä minkäänlaista nuhtelua eikä ehdottomia totuuksia. Ihmiset haluavat olla rauhassa ja uskoa ”omalla tavallaan”. Mutta Raamatun perussanoma on selvä: vain usko Jeesukseen pelastaa kadotustuomiolta. Jos kirkko ei siedä tämän sanomista ääneen, se on menettänyt suolansa ja kelpaa vain pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

45 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olen ratketa riemusta, kun vihdoinkin oivalsin tuon mekanismin , jota olen kymmeniä vuosia pohtinut. Eli juuri tuota, miksi seurakunnissa usein jäädytetään ongelmia. Sitten kun joku uusi tulee tilanteeseen, eikä tiedä asiasta, puuttuu siihen ja joutuu itse vaikeaan asemaan. Jopa savustetuksi, eikä itse tiedä lainkaan miksi. Nyt selvisi sekin, mikä on aiheuttanut monen seurakunnan työntekijän uupumuksen ja jopa sairaseläkkeen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mieleeni tulee tapaus viime vuosituhannelta Länsi-Inkeristä. Tutustuimme siellä kyläläisiin ja siellä oli myös nainen, joka oli kuin paikallinen maatilalomittaja. hän hoiti niitä harvoja kotieläimiä isäntäväen ollessa estyneenä. Joitakin aikoja myöhemmin kiiri tieto, että lehmä oli puskenut hänet kuolettavasti.

    Onko nyt käymässä niin, että lampaat itse puskevat paimenensa kelvottomaan kuntoon niin, ettei susien tarvitse vaivautua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Vasta nyt huomasin, että T.Tuomaala on myös kirjoittanut blogin tästä aiheesta. Hän kirjoitti Mäkelää vastaan, minä häntä ymmärtäen. Joten onpa nyt sitten toverituomioistuin puinut asiaa kummastakin näkökulmasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Jep. Missä kirjoituksessani on virhe? Näytän toteen, että Mäkelä ei julista apostolien oppia, vaan kirkon oppia. Kirkon oppi perustuu Ut:n manipulointiin. Jos syö koko ikänsä pohjaan palanutta ruokaa, niin varmasti se on ainoaa oikeaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      En ollut lukenut blogiasi aiemmin, joten en ryhtynyt sitä arvioimaan. Nyt olen sen lukenut, mutta siitä ei selviä sinun edustamasi pelastusnäkemys. Se ei valitettavasti selvinnyt minulle myöskään bologistasi, jossa käsittelet uskonratkaisua.

      Toisaalta ymmärsin, että olet luterilaisen tunnustuksen ja esim. Roseniuksen linjoilla, toisaalta taas, että ihminen pystyy mielestäsi tekemään Jumalan tahdon ja pääsee taivaaseen sillä perusteella. Jos ymmärsin oikein, edustamme aivan erilaista pelastusnäkemystä, mistä ei kannata tässä yhteydessä lähteä väittelemään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “toisaalta taas, että ihminen pystyy mielestäsi tekemään Jumalan tahdon ja pääsee taivaaseen sillä perusteella.”

      Menee ohi, miten hahmotan, Ei kukaan pääse taivaaseen Kristuksen sovitustyön ohi. Pelastusoppi löytyy kansojen tuomio profetiasta. Siinä oikeamieliset erotellaan väärämielisistä. Mikäli lukee profetian ajatuksella, niin ymmärtää, että valitut ja lampaat eivät ole sama asia. Luther sotki tässäkin ja siksi luterilainen pelastusoppi on sekava ja epälooginen eikä täsmää kirjoituksiin.

      Mutta se siitä. Kiitos keskustelusta ja hyvää jatkoa.

      Katsotaan, miten Helsingin tuomiokapituli käsittelee Mäkelän asiaa. Kun Mäkelä opettaa vastoin pappisvalaansa ja opetus aiheuttaa skismaa, niin siinä on purtavaa. Jos Mäkelä olisi nainen, niin skismasta hän saisi potkut virastaan. Nimittäin näin tuomiokapituli on toiminut, kun naispapista on nimettömänä kanneltu tuomiokapituliin eikä hänen opetuksessaan ollut kuitenkaan huomatettavaa. Toimiiko taantuvan tasa-arvon kirkko patriarkaalisen kirkkohenkensä mukaisesti, niin se jää nähtäväksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Puolesta ja vastaan pohditaan syntyjä ja syviä. Ikäänkuin ratkaisu voisi löytyä niistä. Eipä meillä muuta vaihtoehtoa taida olla. Varsinainen syy voi tässäkin olla kirkon vaikenemiskulttuurissa. Asioista vain ei ole keskusteltu avoimesti ja hampaankoloon on jäänyt jotain. Sitten jotkut yksittäiset sanat laukaisevat pommin. Sen jälkeen me keskustelemme niistä sanoista ja itse asia voi kokonaan jäädä pimentoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Jeesuksen puheet eivät voineet olla pelkkää pehmeää lohduttelua ja rauhoittelua siksikään, että hänen kuolemansa oli niin kova. Ellei ihmisen hätätila olisi hyvin vakava, miksi olisi tarvittu näin kova kuolema ihmiskunnan pelastamiseksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Jeesuksen puheet eivät voineet olla pelkkää pehmeää lohduttelua ja rauhoittelua siksikään, että hänen kuolemansa oli niin kova.” Eikö tämän voisi aivan hyvin ajatella toisinkin? Jeesus kantoi ‘ihmisen vakavan hätätilan’ ristille kovalla kuolemallaan, jotta ihmiskunta pelastuisi ja saisi rauhan ja lohdutuksen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Totta kai rauha ja lohdutus on päämäärä. Mutta rauha ja lohdutus on sitä suurempi, mitä suuremmasta hädästä ihminen ymmärtää pelastuneensa.

      Tosin harvat meistä pääsevät uskonelämässään niin syvällisesti ymmärtämään pelastuksensa tarvetta kuin millainen se todellisuudessa on. Lutherilla varmaan oli tästä varsin syvä kokemus. Meidän useimpien hengellisyys – ja rauha – on siihen verrattuna varsin kevyttä kamaa. Ja sellaiseksi yleensä jää, ainakin nykyisen julistustavan vaikutuksesta.

      Emme me kaikki kestäisikään syvän totuuden kohtaamista omasta hätätilastamme. Onneksi pinnallisemmallakin uskolla voi pelastua, kunhan kohde on Jeesus ja ymmärrämme, ettei mikään ansioni riitä Jumalan edessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Rauha ja lohdutus on sitä suurempi, mitä suuremmasta hädästä ihminen ymmärtää pelastuneensa.” Tämä kuulostaa jo vanhalta ‘kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat’ -hokemalta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      En minä kirjoittanut ihmisen omista kärsimyksistä vaan hengellisen hätätilansa ja Jeesuksen kärsimyksen ymmärtämisestä. Niin voi käydä sellaisellekin ihmiselle, joka ei ajallisessa elämässä ole joutunut suuriin kärsimyksiin.

      Kärsimys ei ole koskaan ansio, mutta se voi kyllä olla Jumalan keino avata ihmisen silmät tai saada hänet ymmärtämään syvemmin myös hengellistä hätätilaansa. Viittaan vain Jobiin, jonka usko ensin oli kaikessa kuuliaisuudessaankin vain korvakuulolta syntynyttä, mutta kärsimys avasi hänen silmänsä “näkemään” Jumalan. Kuultu muuttui omakohtaiseksi.

      En tiedä, mistä tuo vanha fraasi “kärsi, kärsi…” on peräisin, sillä ei Raamatussa ole luvattu kirkkaampia ja himmeämpiä kruunuja kenellekään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “En minä kirjoittanut ihmisen omista kärsimyksistä vaan hengellisen hätätilansa – – – ymmärtämisestä.” En ymmärrä. Miten ihmisen ‘omat kärsimykset’ ja ‘hengellisen hätätilan ymmärtäminen’ eroavat toisistaan? Eikö ihmisen hegellinen hätä ole hänen omaa kärsimystään? Ymmärrätkö asian niin, että kristityn tulee aiheuttaa tuomion saarnalla lähimmäisessään ‘hengellisen hätätilan ymmärtämistä’, jotta hän tajuaisi tarvitsevansa pelastusta? Kenen kärsimystä lähimmäinen silloin kokisi, tuomiota saarnaavan kristitynkö tuskaa? Onko meidät kutsuttu siirtämään tuskaamme toisten harteille?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Myönnän, että “oma kärsimys” oli epäselvä ilmaisu. Toki hengellinen hätätila on myös ihmisen kärsimystä. Mutta vanhalla sanonnalla “kärsi, kärsi…” yleensä tarkoitetaan ajallisia kärsimyksiä, kuten sairauksia, ihmissuhdeongelmia, taloudellisia vaikeuksia jne. Hengellistä hätää voi olla hyvinvoivallakin ihmisellä.

      En puhunut mitään tuomion saarnasta. Ihmettelen, että Jumalan lain julistaminen leimataan aina tuomitsemiseksi. Mäkelän saarnasta en löytänyt mitään tuomitsevaa, syntiluetteloita tms. Mutta nykyään näyttää siltä, että ihmisten niskakarvat nousevat pystyyn heti, kun vihjataankin, että pitäisi tehdä parannus. Mutta tämähän on itse Jeesuksen kehoitus. Jeesus varmaan joutuisi nykyajan tuomiokapitulien kuulusteluun näistä puheistaan ja menettäisi pappisvirkansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Parannus on hankala sana. Se liitetään usein kasvattajan kehotukseen: paranna tapasi tai sinulle käy huonosti! On kuitenkin muusta kysymys. Parannuksen tekeminen onkin usein korvattu kääntymisellä. Alkukielen sana tarkoittaa mielenmuutosta, ehkä voisi puhua näkökulman vaihtamisestakin. Kehotus parannukseen taitaakin olla jotain muuta kuin perinteisesti ymmärretty lain saarna. Olisiko se suorastaan pyyntö irtautua laista ja turvautua Jumalan hyvyyteen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Totta, parannus ei ole ihan yksiselitteinen sana. Monissa raamatunkohdissa parannus on korvattu “kääntymisellä” uudessa käännöksessä, mutta kaikissa kohdissa sitä ei kuitenkaan ole voitu käyttää.

      Toteat: “Kehotus parannukseen taitaakin olla jotain muuta kuin perinteisesti ymmärretty lain saarna. Olisiko se suorastaan pyyntö irtautua laista ja turvautua Jumalan hyvyyteen?”

      Kyllä noinkin voisi mielestäni sanoa. Pohjimmiltaanhan uskoon tuleminen on vapautumista lain vaatimuksista JUmalan armon alle. Silti Jumalan laki on elämän oma laki, joka on ikuisesti voimassa. Mutta se ei voi armahdettua kristittyä tuomita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Jumalan laki on elämän oma laki, joka on ikuisesti voimassa.” Minä en näe Jumalan tahtoa niinkään ‘rikoslakina’ vaan kutsuna tekemään hyvää, rakastamaan ja jopa uhrautumaan lähimmäisen puolesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Helvetistä puhuminen on tärkeää uskoville, jotta sen verran muistamme pelätä, ettemme sorru kevytmielisyyteen ja sen kautta luovu pois uskosta. Pelkoa tulee olla hiukan. Saman verran, kuin suolaa puurossa. Ei liikaa, mutta sopivasti. Samalla puhe kadotuksesta nostaa uskovan mieleen pelastuksen ilon. Muilla sitä iloa ei voi olla ja heille se tuo mieleen kauhun ja suunnattoman pelon. Se pelko on ajanut monet Kristuksen syliin, jossa siitä pelosta vain voi päästä vapaaksi. Nyt kansa haluaa vapautua pelosta ilman Kristusta. Lopettamalla puheen tuomiosta. Silloin ei ole mitään arvoa myöskään sovituksella eli Vapahtajamme ristinkuolemalla. Jäljelle jää vain sama armon julistus, jota muslimi imaamitkin julistaa, että Jumala on armollinen. Silloin kukin voi muotoilla jumalansa oman näköiseksi, eikä sanan ilmoittamaa Jumalaa tarvita.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Kuolemanpelko ajaa ihmispoloiset uskomaan kaikenlaisiin satuihin, ja kun siihen liitetään pappien saarnaamat helvetin tulet, niin kumma on jos heikompi luonne ei nujerru kirkkoinstituution helmaan. Ja tietenkin taivaan ilot niille, jotka jaksavat polkea heikompia ja nousta pyhyydessään korkeimmalle jalustalle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Olen havaitsevinani, että paljolti puhutaan vanhanaatamin ominaisuuksista. Pitäisikö hänen tehdä parannus? Voiko hän tehdä parannusta? Tässä ollaan hakoteillä, koska vanha aatami ei peri Jumalan valtakuntaa siveänä eikä ryöttänä. Kysymys on kokonaan eri asiasta: Hengen luomasta uudesta elämästä, jossa vanha aatami on alistettu uuden ihmisen hallintaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eikö Paavali kirjoita suorastaan vanhan ihmisen kuolemasta ja uuden syntymisestä: “Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Siinäpä se. Miksiköhän P. kirjoitti nuo sanat. Eiköhän juuri siksi, että kirjeen vastaanottajat olivat joutuneet lain alle. Mikä tosin voi tapahtua kenelle hyvänsä. Martti Luther mainitsi, että hänelläkin ne välillä menee sekaisin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Puhuiko Jeesus pehmeitä?” Jäin miettimään otsikkoa. Mitä on pehmeä puhe, mitä taas kova? Mitä noilla sanoilla milloinkin tarkoitetaan? Pehmoisien puhuminen on minun kielitajuni mukaan perättömien valheiden suoltamista, vastakohtana olisi tällöin kovat – siis kestävät – tosiasiasiat. Kovan puheen voi ymmärtää myös ankaruutena, jopa julmana sydämettömyytenä. Näin sen vastakohtana olisi lämmin, rakkaudellinen lempeys. Arvostamani teologi José Ignacio González Faus kirjoittaa: “Jeesuksen elämänfilosofian ensimmäinen osatekijä näyttää olevan ehdottoman realismin ja tyhjentymättömän toivon vaikea dialektiikka. Silmät ovat häikäilemättömän avoimet, mutta tosiasiat eivät kuitenkaan onnistu sumentamaan katseeseen sisältyvää toivoa.” Ehkä otsikkoon voisi vastata, että Jeesus puhui kovia tosiasioita pehmeän myötätuntoisesti. “Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ‘Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!'”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Joo, otsikko oli provosoiva. Tiesin, että lukija voi tulkita sen ihan toisin kuin itse tarkoitan. Mutta tällaisia kuvaannollisia ilmaisuja voi tietoisesti käyttää uusissakin tulkintamerkityksissä. Näissä blogeissa otsikot voivat olla varsin arvoituksellisia.

      Tietysti voisi miettiä, onko se reilua lukijoita kohtaan. Ehkä minun pitäisi nyt tuntea huonoa omaatuntoa otsikosta. Alkusanoista lukija kyllä voi päätellä ainakin asian, johon kirjoitus liittyy.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ehkä minun pitäisi nyt tuntea huonoa omaatuntoa otsikosta.” Ei missään tapauksessa. Otsikkosi sai minut pohtimaan asiaa, jolla saattaa olla merkitystä muillekin kuin vain minulle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit