Puhutaan oikeasta ongelmasta: heteroseksistä

Olen ymmärtänyt, että kristityille homoseksuaaleille on ollut raskasta, että heidän asioistaan puhutaan "mielipiteinä", että heistä on tullut kirkkopoliittinen pelinappula ja että heidät koetaan "ongelmaksi". Näin on tosiaan käynyt kirkon valtataisteluissa. Ehdotankin, että lopetamme kiistelemisen homoseksuaalisuudesta saman tien. On väärin, että tämä pieni vähemmistön vähemmistö joutuu koko ajan silmätikuksi. Aletaan sen sijaan puhumaan oikeasta ongelmasta eli heteroseksistä.

Nimittäin kiista liberaalin ja konservatiivin kristillisyyden välillä ei koske vain homoseksuaalisuutta vaan kaikkea seksuaalietiikkaa. (Joku voi sanoa, että se koskee vieläkin isompia asioita mutta ei mennä nyt siihen.) Nimittäin ounastelen ja väitän, että kirkossa ollaan tosiasiassa jyrkästi erimieltä, ei vain homo- vaan ennen kaikkea heteroseksuaalisuuden toteuttamisrajoista. Vai mitä mieltä olette; ovatko alla listatut asiat mielestäsi syntiä?

* Irtosuhteet
* Parinvaihto
* Porno
* Deittailuseksi
* Panokaverit
* Polyamoria
* Avoin parisuhde
* Puolison jättäminen uuden rakkauden vuoksi
* Siveettömyys
* Avoliitto
* jne.

Oletan ja väitän, että kirkon sisällä ei olla mistään näistä asioista samaa mieltä. Joidenkin mielestä kaikki mainitut asiat ovat jyrkkiä syntejä, jotka johtavat kuolemaan. Toisten mielestä taas kaikki noista ovat ok, kunhan niitä harrastavat aikuiset ihmiset ja heistä tuntuu hyvältä. Enkä ole huomannut kenenkään kirkon ylemmillä portailla tuomitsevan mitään näistä teoista viime vuosina. "Jumalaa ei kiinnosta se, mitä makuuhuoneissa tapahtuu", kuuluu yleinen slogan. Näiden rinnalla joku muutama kymmentä homovihkimistä vuodessa on mitätön pikku kupru, jos sitäkään.

Mitä ajattelet?

148 kommenttia

  • Kari Roos sanoo:

    Ymmärsin, että Timon päätarkoitus oli lähinnä kääntää tai laajentaa keskustelua yleisempiin asioihin kuin vain homoseksuaalisuuteen. Se ei nyt vain oikein lähtenyt käyntiin. Ehkä hyvä niin… On helpompi keskustella vain toisten “synneistä”, kuten tässä on jo moneen kertaan todettu.

    En tosin saanut minäkään juuri kannanottoja kysymykseeni, että onko ihmisyys sinällään synnillistä. Ehkä asia ei kiinnosta ketään…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kaste niin meillä kuten katolisilla ei poista kokonaan perisyntiä.

      Kirkkomme mukaan Ihminen on ajallisen elämänsä syntinen joten synnistä näin ei voi vapautua vaan se on luontomme osa. Näin Ihmisyys on syntistä vaikka hyvää välillä teemmekin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Kari Roos. Luterilaiset tunnustuskirjat tekevät hyvin selväksi, että ihmisen olemus ei itsessään ole paha, koska Jumala on meidät luonut. Samalla perisynti kyllä asuu olemuksessamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Olemus ei ole paha mutta perisynti asuu olemuksessa… Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta onhan tämä aika mielenkiintoinen kuvio. Kristinoppi on toki täynnä näitä paradokseja. Teoriassa siis voi olla näin, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä meidän elämässämme? Jos siis ihmiskunta tuli syylliseksi jo ennen kuin ensimmäinenkään ihminen ehti “luonnollisesti” syntyä, eikö silloin voida sanoa, että ihmisyys on syntistä? Mutta Kristus otti pois synnin ja siihen saamme uskoa. Miksi siis tuijottaisimme syntiin enää? Se asuu meissä, mutta olemme silti siitä vapaat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Luterilainen perisyntioppia ei varhaiskirkossa tunnustettu, idän kirkko ei tunnusta sitä vieläkään siinä muodossa kuin se luterilaisuudessa on. Tässä on suuri teologinen ero idän ja lännen välillä. Augustinusta seuraten ja fiksaten luterilaisuus veti finaaliin predestinaatiopin, taustalla vaikutti juuri oppi perisynnistä. Luterilaisuudessa se tarkoittaa käytännön elämässä monia kysymysmerkkejä. Esim, kaikki ihmisen teot, siis painotan, kaikki, ovat syntiä, jos teot eivät tapahdu oikeassa kontekstissa, oikea konteksti on oikea suhde Jumalaan. Niinpä pakana joka pesee esim hampaita tekee väärin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kari, vielä ajatukseni. Kristitty on vapaa ja samalla hän tuntee ja taistelee. Ajatus on jo nyt, mutta ei vielä. Olemme täysin pyhiä, mutta olemme vasta tulossa pyhiksi. Siksi kilvoittelu ja jokapäiväinen katumus, ajatusten vartiointi kuuluu tehtäviimme. Kieltämättä haastavaa, siksi on kirkko jossa meitä parannetaan, himoista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      “pakana joka pesee esim hampaita tekee väärin”

      Ihan tuttua nämä on, mitä sanoit. Tosin tuota yllä olevaa en ole ihan noin osannut ajatella. Aika pitkälle vietyä, mutta tätä juuri tarkoitin, kun sanoin että ihmisyys on syntiä ja teot ovat aika pikkujuttuja siinä kokonaiuudessa. Mietityttää silti, että mikähän tässä ajattelussa on pielessä?? Olen luterilainen, mutta kaikki luterilaiset(kaan) opit eivät ihan viisailta tunnu…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kaikki ihmisen teot, siis painotan, kaikki, ovat syntiä, jos teot eivät tapahdu oikeassa kontekstissa. Oikea konteksti on oikea suhde Jumalaan.” Konteksti tarkoittaa lause- tai asiayhteyttä. Sellainenkin käännös on kehitetty kuin viitekehys. Jatketaan hampaiden harjaamisen esimerkkiä. Kuinka moni kristitty pesee hampaansa yhdistäen sen jotenkin jumalasuhteeseensa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Martti Pentti, nyt sinun kannattaa tutustua luterilaiseen tunnustukseen, sieltä selviää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Luterilaisuus on paradoksien teologiaa monessa mielessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Roos. “Olemus ei ole paha mutta perisynti asuu olemuksessa… Tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta onhan tämä aika mielenkiintoinen kuvio”. Jumalan luomakunta on olemukseltaan hyvä, mutta saatana on parasiitin tapaan syntiinlankeemuksen seurauksena saanut siinä sija. Myös ihmisen olemukseen on tästä syystä tullut heikkous. Vapaissa suunnissa tätä sitten kutsutaan “maailmaksi”, ja uskomattomana ollaan “maailmallisia”. Gnostilsiuudessa opetetaan, että materiaalinen maailma on paha, koska sen luoja, Demiurgi on paha. Siten pelastus on kohoamista korkeampaan puhtaaseen hengen maailmaan, joka on olemukseltaan hyvä. Juutalais-kristillisessä näkemyksessä siis sekä hengellinen että materiaalinen maailma ovat luotuja ja siksi Jumalan toimialaa.Siksi pelastus myös koskee myös ruumiitamme. Lopulta ruumiimme paranee, ja saamme ylösnousemusruumiin. Näin olemme kokonaan terveitä. Nythän emme ole, vaan kenellä meistä on mitäkin kremppaa, jokaisella jotakin, juuri tämän meissä olevan heikkouden tähden.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Haeskelin, mitä Luther on synnistä kirjoittanut. Löysin viittauksen Johanneksen evankeliumin 16. lukuun, missä Jeesus sanoo: “Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Reformation todella suuria saavutuksia oli kirkon vallan murtuminen ihmisten seksualiteetin suhteen. Katolinen kirkko rajoitti seksin harjoittamista niin paljon että seksi oli sallittua van n 100 päivänä vuodessa. Papiston asema pyhänä ja muita ylempänä puhtaana säätynä hävisi . Luther puhui pöytäpuheissaan paljon seksistä ja sen iloista ja rouva vahvisti puheet.

    No, puhdasoppisuuden ajalla ja sen jälkeen tietty moralismi palasi takaisin sekä kirkkoon että sitä myötäillen maalliseen lainsäädäntöön.

    Sukupuolisuuden olemuksessa tuntuu olevan jotakin joka on sillälailla provosoivaa , että valta on halunnut sitä kontroloida. Meidän aikamme käy läpi toista vapautusaaltoa reformation jälkeen sukupuolisuuden suhteen.

    Vaikka seksuaalinen käyttäytyminen onkin vapautunut, niin näyttää siltä että useimmat meistä kaipaavat parisuhdetta joka tyydyttää perustarpeita. Avioliitto kulttuuri on muuttunut kun nämä liitot perustuvat kiintymykseen eikä sopimuksiin . Kun kiintymys loppuu niin suhteetkin loppuvat ja perheet hajoavat.

    Tässä vaiheessa ei voi sanoa mihin tällainen kehitys vie , mutta kyseessä on sosiaalinen ongelma joka heijastuu koko yhteiskuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Sami Paajanen. Minun mielestäni taas se, mitä kritisoit, on yksi Lutherin ja luterilaisuuden valtavimmista ja positiivisimmista löydöistä, vaikka sanoitettu rankalla tavalla. Se on totta kai sanoitettu 1500-luvun dialektiikkaa hyväksi käyttäen. Kyllähän Herramme itse sanoi, että ihminen on joko hyvä tai huono puu. Paavalin ja Jaakobin kirjeet taas muistuttavat, että tämä jako kuitenkin kulkee uskovien sisällä. Itse olen joskus sanoittanut salaisuuden niin, että uskovainen on Kristuksen tähden “kaksipuolinen” kun taas epäuskoinen on “yksipuolinen”. Tässähän on lopultakin kyse siitä, että Jumalasta erossa oleva ihminen on auttamattoman surkeassa jamassa, vaikka onkin kallisarvoinen. Olen sitä mieltä, että sellaiset nykyään unohdetut uskon opettajat kuin Stephan Prätoriuksen tai Christian Scriverin tekstit muistuttavat meitä siitä, että luterilaisuus ei ole suinkaan niin suuressa määrin erossa jakamattoman Vanhan kirkon perinnöstä kuin yleensä ajatellaan. Pitää tehdä ero itse asioiden ja niiden sanoituksen sekä esitystavan ja päämäärän välillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Marko, en voi nähdä mitenkään asiaa kuten sinä. Predestinaatio, sidottu tahto on yksi perustavanlaatuisia suuria teologisia kysymyksiä protenstanttisissa ja vanhojen kirkkojen ajattelussa. Luterilainen predestinaatio on niin hurja, karmea, lohduton ja väärä, että jos sitä opettaisin voi minua. Tässä, ei Scverit ja muut auta, vaan palaaminen yhtenäisen kirkon opetukseen, ihmisen vapaudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, missä kohtaa seuraavassa Paavalin tekstissä piilee vapaa tahto?

      “Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Ro3:11-12) Siten ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Meidän lankeemuksen kautta tullut epäuskomme on valitettavasti niin syvälle juurtunut, että oletettu vapaa tahto ei voi tehdä muuta kuin syntiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, Roomalaiskirjeen kohta ei puhu mitään vapaasta tahdosta. Vanhoisa kirkoissa ajatellaan samanlla tavalla, että ihminen pelastuu armosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, onhan noita jakeita, joissa Paavali käsittelee tahtoa kirjeessään roomalaisille. En nyt mene syvemmälle Paavalin kirjeeseen, mutta toteaahan Paavali mm;

      “Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” (Ro9)

      Paavalihan on itse siitä esimerkkinä, että tahto on syntiin sidottu. Hän olisi jatkanut kristittyjen vainoamista loppuun saakka, ellei Kristus olisi ilmestynyt hänelle. Sen jälkeen Paavali palveli Jumalaa Hengen uudessa tilassa eikä kirjaimen vanhassa. (Ro7) On aika hankala ymmärtää, miten “vapaa tahto” olisi voinut säilyä lankeemuksen jälkeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, mm lainaamasi kohta tulkitaan luterilaisuudessa, tunnustuskirjoissa ja Lutherin teksteissä, siten, että Jumala on iankaikkisuudesta päättänyt ketkä pelastuvat, vain nämä pelastuvat.

      Ihmisen tahdolla ei ole mitään osuutta, missään vaiheessa, ei alussa, ei keskellä, eikä lopussa. Hyvillä teoilla ei myöskään ole vaikutusta, pahat teot tosin voivat johtaa Pyhä Hengen menetykseen. Luterilainen näkemys on monergistinen, tässä monergismissä ihminen ei ole mitään, hänen tahto on paha, turmeltunut ja kiinni synnissä. Kilvoittelustakin puhuminen on vaikeaa, koska se koetaan heti laki henkiseksi.

      Ihmisen osuus on lähinnä käydä kirkossa, rukoilla, lukea raamattua jne. Muistaen kuitenkin sen, että Jumala iankaikkisuudessa on jo valinnut ne jotka pelastuu. Jos Jumala ei olisi valinnut niitä jotka pelastuu, ketään ei pelastuisi, nyt pelastuu edes muutama. Tätä tarkoittaa sidottu tahto, tällä voi myös lohduttautua kuka milläkin tavalla.

      Tätä sidotun tahdon oppia luterilainen ei edes yleensä tunne. Vai harvat. Käytännössä sen vaikutus on valtava. Tuossa perinteistä Rm 9 tulkintaa. Itse ajattelen toisin. – Ehkä joku kirjoittaa tästä teemasta blogin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, toteat, että… Jumala on iankaikkisuudesta päättänyt ketkä pelastuvat..”

      Mielestäni tulkitset hieman yksioikoisesti tuota “Jumalan päätöstä.” Toteaahan tunnustus, että.. “ei pidä ajatella, että Jumala on ikään kuin pitänyt sotilaallisen katselmuksen ja määrännyt toiset kestäviksi ja pelastukseen, toiset luopioiksi ja kadotukseen.”

      “Jos minut siis on määrätty pelastumaan, en kärsi mitään vahinkoa, vaikka parannusta tekemättä jatkan kaikenlaisen häpeällisen synnin harjoittamista ja vaikken piittaa sanasta, sakramenteista, parannuksesta, uskosta, rukouksesta enkä hurskaudesta. Pakkohan minun on pelastua, sillä kaiken täytyy käydä niin kuin Jumala on edeltä nähnyt. Jos taas en kuulu valittuihin, ei siitä ole mitään hyötyä, vaikka kuinka otan vaarin sanasta, teen parannuksen ja elän uskossa. Eihän minusta ole estämään tai muuttamaan sen toteutumista, minkä Jumala on edeltä nähnyt.”

      Näinhän se ei tietenkään mene, että me uskosta vanhurskaasi tulleina jatkaisimme entistä elämäämme. Kilvoittelemme tietenkin Hengen uudessa tilassa syntiä ja perkelettä vastaan.

      “Kilvoittelustakin puhuminen on vaikeaa, koska se koetaan heti laki henkiseksi.”

      Kilvoittelun näen uskon kilvoitukseksi nimenomaan epäuskoa vastaan. Koetteleehan Jumala meidän uskoamme monin tavoin ja varsinkin ristin alla.

      Ihmisen tahtohan ei ole kivi tai kanto, vaan se aktiivisesti vastustaa Jumalaa. Kuten (Hoos13:9) asian ilmaisee: “Se on sinun turmiosi, Israel, että olet minua vastaan, joka olen sinun apusi”

      Minusta tuntuu, että kirjoitamme jotenkin tässä asiassa ristiin. Tätä asiaa on hieman vaikea käsitellä näissä lyhyissä viesteissä perinpohjin, omankin ymmärryksen joutuessa koetteelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, älä käytä tunnusta sellaiseen mistä ei ole puhe. Tässä sekoitat, ja yrität selittää asiat toisin kuin ne ovat. Tässä luterilaisessa predestinaatiossa ei ole kyse mistään sotilas paraatista, se on calvinisteja varten.

      Toiseksi otat tuon toisen varsin typerältä kuulostavan esimerkin, taas sanon, älä sorru tuohon vaan anna luterilaisen predestinaatio soida puhtaasti.

      Me emme puhu toistemme ohi kun puhumme asiaan emmekä sorru noihin esittämiisi kohtiin.

      Jos, Kosti et hyväksy sitä, että Jumala luterilaisen dogman mukaan on määrännyt iankaikkisuudessa tietyt ihmiset pelastumaan, et tunne silloin luterilaista sidottua tahtoa. Nämä kutoutuvat toisiinsa kuin hämähäkin seitti uhriin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, olkoon sitten näin:

      “Valinta on siis autuutemme perustus, jolle helvetin portit eivät mahda mitään. On kirjoitettu: “Minun lampaitani ei kukaan ryöstä minun kädestäni.” “Kaikki ne uskoivat, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään” (Matt. 16:18; Joh. 10:28; Ap.t. 13:48).”

      Kaikki, jotka uskovat Kristukseen ja hänen ansioonsa on määrätty pelastukseen. Eikö nimenomaan tätä ole käsketty julistaa kaikille kansoille, eikä sitä mitkä mahdollisesti ovat Jumalan salaiset aivoitukset. Totta, Jumala kyllä tietää ennalta, että ne pelastuvat, jotka uskovat Kristukseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, Jumala olisi määrännyt jonkun pelastuksen ulkopuolelle siten, että on aivan turhaa uskoa Kristukseen, kun kutenkaan se ei mitään auta eikä se minua koske. Jos näin ajatttelet, olet yksinkertaisesti väärässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti kirjoitat; ” , eikä sitä mitkä mahdollisesti ovat Jumalan salaiset aivoitukset.” Predestinaatio kysymyksessä päätä ei saa laitaa pensaaseen. Tunnustusformien laatijat eivät niin tee, vaan kertovat avoimesti, että Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ennen aikamme alkua. Jumalan ennaltatietäminen on eri asia kuin predestinaatio.

      Kosti kirjoitat; ” Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, Jumala olisi määrännyt jonkun pelastuksen ulkopuolelle siten, että on aivan turhaa uskoa Kristukseen, kun kutenkaan se ei mitään auta eikä se minua koske.” Tämä on calvinistien harha mitä esittelet. Älä tuo sitä luterilaiseen valintaan. Luterilaiset puhuvat valinnasta autuuteen, joka ei koske kaikkia, vaan valittuja ja joka realisoituu ajassa, sanan ja sakramenttien kautta. Kaikki valitut uskovat,koska heidän tahtonsa on sidottu, joka on juuri takuuna valinnasta ja armosta pelastumisesta. Siksi valinta on autuutemme perusta, kuten kirjoitat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, voitko selventää mitä tarkoitat seuraavalla kommentillasi:

      “Kaikki valitut uskovat, koska heidän tahtonsa on sidottu, joka on juuri takuuna valinnasta ja armosta pelastumisesta.”

      Siis tahto sidottu mihin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami,

      “Tunnustusformien laatijat eivät niin tee, vaan kertovat avoimesti, että Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ennen aikamme alkua.”

      Ota huomioon se, että kun Jumala on valinnut meidät iankaikkisuudessa, se ei tarkoita aikajanaa x, vaan nyt hetkeä. Tuo iankaikkinen valinta tarkoittaa meille nykyhetkeä ajassa, kun evankeliumia Kristuksesta julistetaan kaikille, kuten on käsketty. Kun meille julistetaan sanaa Kristuksesta, se on Jumalan iankaikkinen valinta meille nyt. Valituille ei ole takuuta luopua uskosta, kuten kävi Juudakselle. Lisäksi Jumala ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että jokainen kääntyisi ja uskoisi Herraan (1Tim2) Kristukseen. Kristuksesta voimme löytää Isän iankaikkisen valinnan. Kun valinta on armosta se on Jumalan käsissä ja se on silloin varma. Meidän käsissämme se olisi aina epävarmaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti kirjoitat; ” Ota huomioon se, että kun Jumala on valinnut meidät iankaikkisuudessa, se ei tarkoita aikajanaa x, vaan nyt hetkeä.” Nämä eivät ole vastakohtia. Iankaikkinen valinta realisoituu nyt hetkessä, kuten sanotkin. Seuraavaksi siirryt esittelemään Jumalan yleistä pelastustahtoa joka on eri asia kuin predestinaatio. Huomautan, älä sekoita yleistä pelastustahtoa ja erityistä valintaa. ” Kristuksesta voimme löytää Isän iankaikkisen valinnan.” onko joku luterilainen väittänyt toisin? Kristuksessa hänessä ja hänen kauttaan Jumala on valinnut tietyt ihmiset.

      Lopuksi kysyt; ” Siis tahto sidottu mihin” suhteessa pelastukseen. Näyttää että sinulle luterilainen valinta on epäselvä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami,

      No jaa, olet siis sitä mieltä, kun Jumala ei tahdo kenenkään hukkuvan, vaan kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala ikäänkuin ei sitä totuudessa tarkoittaisikaan, vaan vain valittuja. Syytätkö Jumalaa, ettei hän tarkoita, mitä Hän sanoo?

      Kun toteat, että “Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen ennen aikamme alkua. Ennen luomistako vai luomisen jälkeen?

      Valinta on yksinkertainen. Sokeuteen sidottu saa armosta näkönsä. Epäilen, että haluat väistää tuon kysymykseni.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      …muuten et ottanut kantaa Juudakseen, joka kuului valittuihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat, tätä kutsutaan yleiseksi pelastus tahdoksi. On olemassa toinenkin tahto ja se on edeltämääräys, predestinaatio. Luterilaiset, eivät opeta, että tästä olisi tehtävä se johtopäätös, että Jumala ei tarkoita sitä mitä hän oikeasti tarkoittaa. Luterilaiset opettavat molempien olevan totta yhtäaikaisesti. Olet tehnyt oikean havainnon tämähän vaikuttaa ristiriitaiselta. Lutherkin kärsi tästä.

      ”Ennen luomistako vai luomisen jälkeen?” Ennen luomista. Luterilaiset puhuvat todella yksinkertaisesta valinnasta autuuteen vrt. Calvinistiseen käsitykseen. Perinteiseti Juudaksesta opetetaan suhteesa predestinaatioon, että hän ei ollut tosiasiallisesti valittu.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Sami, näin illan päätteeksi puutun vain yhteen asiaan, Juudaksen valintaan, josta toteat, ettei “häntä ollut tosiasiallisesti valittu”. Mistä niin päättelet, kun Jeesus itse sanoo: “Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista”? Näin ollen päädyt loogiseen ristiriitaan hänen osaltaan, pitämällä hänen valintaansa epätotena.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, meidän on pian aika lopetaa. Juudaksesta vielä. Klassisessa luterilaisessa dogmatiikassa valittuja ovat ne jotka pelastuvat, eivät ne jotka uskovat ajaksi ( Ks Franz Pieper, kristillinen dogmatiikka, s 568, Sley kirjat) – itse ajattelen tuosta tietysti eri tavalla, kuten koko sidotusta tahdosta ja luterilaisesta predestinaatiosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Useimmat psykiatrit eivät pidä sinua täysin terveenä, jos et harrasta seksiä muiden “normaalien” ihmisten tapaan. Monien psykiatrien mukaan myös naimattomien pitää harrastaa seksiä toisen kanssa, jotta heidät luokiteltaisiin täysin terveiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Lutherin perisynti ajatus ei ole mikään uusi, vaan sen juuret on Paavalin kirjeissä ja on huomattava Lutherin nojaavan ennenkaikkea Paavaliin, eikä Agustinukseen, kuten niin monesti kuulee opetettavan. Luther tosin löysi vahvistusta Agustinuksen kirjoituksista.

    Jokaisen Kristityn tulisi vakavasti tutkia itseänsä ja pohtia mitä tarkoittaa Paavalin ajatus synnin alle myytynä olemisesta. Miksi Paavali käyttää tämäntapaisia kielikuvia ja mitä hän meille kirjoittaa tuhansien vuosin takaa. Mitä Paavali tarkoittaa lihallisuudella? Tai mitä Paavali tarkoittaa sillä ”synnillä” joka asuu hänen sisällään? (Kreikan ”asuu” tarkoittaa ”olla sisällä”)

    Paavalin teologiassa synti ei siis ole ensisijaisesti tekemistä ja tekemättä jättämistä, vaan synti on olemuksellista laatua. Synti ei siis lakkaa olemasta meissä, vaikka emme fyysisesti tekisi mitään hyvää taikka pahaa. Luther toi Paavalin kirkkaan valon keskelle aikalaistaan pimeyttä ja korotti Kristuksen ihmisen omavoimaisuuden yläpuolelle, vastoin kaikkia tekopyhiä opetuksia, vapaine tahtoineen. Luther tuhosi kirkollisen, oman Armoon valmistautumisen opetuksen, jossa ihmisen tuli olla riittävän hyvä saadakseen Jumalan Armon. (Myös islam opettaa armosta jotensakin samoin)

    Lutherin ja aikalaiskirkon opetukset ovat toisiaan vastaan, kuin yö ja päivä. Taistelu Pelagiolaisuutta vastaan on edelleen Teologian suurimpia kysymyksiä.

    Onko kaikki valmista Kristuksessa, vai vieläkö ihmisen pitää jotain teoillaan ansaita Jumalan edessä?

    ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Room.14-25

    Tuossa on Roomalaiskirjeen merkittävin kohta, joka avasi Lutherille tien Kristilliseen Vapauteen synnin ja lain alta. Onneksi Paavali kirjoitti Roomalaisille tuon kirjeen, siinä on kirkas Kristuksen oppi.

    Ilmoita asiaton kommentti