Pulppuava lähde vai kannettu vesi?

Istun Roomassa iltaa hyvässä seurassa. Ei, paikkana ei ole Piazza Navona, vaan Pontificia Universitas Gregoriana, jesuiittojen yliopisto. Innokkaan keskustelumme keskeyttää vain syötävän hakeminen. Haen parmankinkkua ja muita Italian herkkuja. Keskustelukumppanini suuntaa toiseen pöytään, jossa kaikki ruoka on kääritty muovikalvoon: niin varmistetaan, että ruoka on kosher. Pöytäseurani on arizonalainen rabbi ja keskustelunaiheena on Raamatun vaikutushistoria.

 

Raamatun tutkimus on tunnustusten ja jopa uskontojen välistä. Jokainen lähestyy asioita omista lähtökohdistaan; näkee oman tutkimusaiheensa kannalta merkittävät asiat; tekee havainnoistaan omat johtopäätöksensä; ja perustelee näkemyksensä tiedeyhteisölle. Mikä tässä maailmassa on niin pelottavaa, että tarvitaan kokonainen instituutti kritisoimaan yliopiston opetusta?

 

Henrik Perret vastaa: 'Kun STI perustettiin, professori Heikki Räisänen oli jo ehtinyt vaikuttaa Uuden testamentin eksegetiikan professorina toistakymmentä vuotta. Vaikka kysymyksiä ei saa liikaa henkilöidä, hänen asemansa käy hyvästä esimerkistä. Hän on noin 40 vuotta vaikuttanut pappien kouluttajana. Nyt hänen kirjansa Mitä varhaiset kristityt uskoivat (WSOY 2011) vie hänen radikaalit ajatuksensa tulevillekin teologeille. Raamattukeskustelun yksityiskohdat muuttuvat, mutta itse ongelma näyttää säilyvän varsin samanlaisena kautta vuosien.'

 

Missä on se vuodesta toiseen säilyvä ongelma? Niissä havainnoissa, jotka vain Heikki Räisänen ja muut radikaalit näkevät? Vai niissä johtopäätöksissä, joita he tekevät (lue: me teemme)? Mikä ongelma on siinä, että omasta vakaumuksestaan tietoinen kristitty, juutalainen, ateisti ja agnostikko tutkivat tasaveroisina Raamattua? Mikä tässä on riittämätöntä kirkon palvelukseen valmistuvalle teologille?

 

Pitääkö kirkon tulevalle työntekijälle kertoa oikeat tutkimustulokset, nimittäin ne, jotka ovat sopusoinnussa eräiden herätysliikkeiden luterilaisuudentulkinnan kanssa. Samalla opetetaan, että näitä tulkintoja edustavat ovat rakentavia ja luotettavia. Ja näistä poikkeavat epäuskoisia, harhaoppisia tai yltiöradikaaleja eksyttäjiä. Kotiinpäin vetämisestä on tehty suorastaan hyve. Tuloksena on perusteellisesti analysoitua ja sertifioitua vettä, joka sitten kaadetaan tulevaan teologiin kuin kaivoon. Minusta kaivoon kaadettu vesi alkaa aika pian tuoksuu ummehtuneelle. Tähän ei vaikuta se, että moni haluaa tiedon kaadettavan itseensä.

 

Eksegetiikan maailma paljastaa vääjäämättä tulkintojen moneuden. Siihen moneuteen mahtuu toki mainiosti myös oma luterilaisuutemme. Mutta siihen mahtuu huonosti ainoa oikeassa oleva ja muut vääräksi tuomitseva asenne. Eksegetiikan tehtävä ei voi typistyä luterilaisen tai biblisistisen uskonkäsityksen perustelemiseen Raamatulla.

 

Se ei myöskään voi opettaa luottamaan jonkun tietyn henkilön näkemyksiin, vaan itsenäisesti arvioimaan erilaisia näkemyksiä; tekemään havaintoja, lukemaan toisten havainnoista, tekemään johtopäätöksiä ja oppimaan toisten johtopäätöksistä. Tälle tehtävälle uskollinen ei ole myöskään se, joka kritiikittömästi palvoo gurujaan ja idoleitaan. Uskollinen on se, joka arvioi kaikkia kriittisesti vaan ei vihamielisesti. Pulppuavan lähteen vedessä ei ole luotettavuussertifikaattia, ei luterilaista, ei kristillistä, ei edes tieteellisen totuuden. Mutta siinä on raikas tuoksu ja asiansa osaava teologi voi ammentaa sitä vettä myös luterilaisille seurakuntalaisilleen.

23 kommenttia

  • Heikki Leppä sanoo:

    Pyrkimys toisen uskontulkinnan romuttamiseen on ideologinen tendenssi siinä kuin pyrkimys oman todistamiseen. Ongelma tulee siitä, kun etsitään ideologista tendenssiä sieltä, missä sitä ei ole. Lopetan jankkaamisen tällä kertaa tähän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Leppä sanoo:

    Ana, minä päätän mistä mistä blogissani keskustellaan. Siis tässä tapauksessa Henrik Perretin haastattelu ja STI:n loanheitto Helsingin yliopiston eksegeettien niskaan. Jos sinä haluat puhua jostakin muusta, kuten STI:stä teologisena keskustelukerhona tai STI:n kuvasta heidän webbisivuillaan, niin sinun asiasi on etsiä sille foorumi. P.S. Minusta kritiikin torjuminen vaihtamalla keskustelunaihetta on vastenmielinen retoriikan keino, joka pikemminkin todistaa kritiikin oikeutuksen kuin kumoaa kritiikin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Helsinkiin on perustettu Luonnontieteellinen instituutti, joka tukee, harjoittaa ja julkaisee vain sellaista fysiikan, kosmologian ja tähtitieteen tutkimusta, jonka lähtökohtana ja tuloksena on maakeskeinen maailmankuva. Kopernikaaliseen maailmankuvaan päätyneen yliopistotutkimuksen katsotaan pohjautuvan naturalismiin. Tutkimuksen tulee instituutin mukaan olla tieteellistä ja laadukasta, mutta tulokset eivät saa tai voi olla vastoin Raamatun ilmoitusta.

    Ilmoita asiaton kommentti