Puolue-ehdokkaat on hyvä asia

Seurakuntavaalien yhteydessä kuulee arvosteltavan poliittisten puolueiden mukana oloa ehdokasasettelussa ja puolueiden perustamien valitsijayhdistysten ehdokkaita. On sanottu, että ”se tuo politiikan kirkkoon” tai että ”olemme sitoutuneet Raamattuun, emme puolueeseen” tai että ”me ajattelemme kirkon, emme puolueen parasta” tai ”he eivät tunne kirkon asioita”.

Minusta on hyvä asia, että myös puolueet ja niiden paikallisyhdistykset ovat mukana vaaleissa. Näinhän on ollut jo monissa seurakuntavaaleissa, mutta ehkä yhä enemmän esiinnytään omilla nimillä, mikä sekin on kannatettava asia.

Puolueiden mukana olemisesta on paljon hyvää sanottavaa. Ensinnäkin ”politiikan tulosta seurakuntaan”: Olen ollut seurakunnan luottamushenkilönä 30 vuotta. En ole juurikaan havainnut, että päätöksiä tehtäisiin puoluepoliittisilla perusteilla. Yhteistyö niin puolueryhmien kesken kuin muidenkin ryhmien kanssa toimii. ”Maallinen” politiikka ei aseta sille esteitä. Mielipide-erot – joita kyllä riittää - syntyvät muilla perusteilla. Kokemuksesta tiedän, että myös nämä puoluelistoilta valitut ajattelevat kirkon parasta. On suorastaaan loukkaava ajatella toisin tai epäillä heidän uskoaan.

Puolue-listat laajentavat ehdokkaiden ja varmasti myös äänestäjien kirjoa. Ne tuovat päätöksentekoon seurakuntalaisten suuren enemmistön äänen, heidän jotka eivät ehkä niin usein osallistu toimintaan, mutta joille kirkko silti tärkeä. He ulottavat tuntosarvia sisäpiiristä vähän kauemmas.

Ajattelen, että puolueiden tai muiden yhdistysten, kuten partion, asettamat ehdokkaat voivat tuoda uutta ajattelua seurakunnan päätöksentekoon. He edustavat juuri sitä seurakuntalaisten joukkoa, jota kirkossa sanotaan nyt tavoiteltavan, sitä joukkoa, jonka pelätään vieraantuneen kirkosta ja josta eniten erotaan kirkosta.

Heidän ääntään on syytä kuunnella, eikä vain tyytyä odottamaan, että he kiltisti maksavat kirkollisveronsa. On ajateltava, että kaikki seurakuntalaiset ovat jäseninä samanarvoisia.

Entä asiantuntemus? Usein se tarkoittaa, että tehdään kuten on ennenkin tehty. Kuitenkin kirkon on koko ajan uudistuttava, jotta sen alkuperäinen tarkoitus toteutuisi. ”Ulkopuolinen” tai ”asiantuntematon” auttaa uusien teiden etsimisessä.

Minusta on hyvä, että ehdokkaita asettavat erilaiset tahot. Sen sijaan pidän tärkeänä, että samalla ehdokaslistalla olevat ehdokkaat olisivat ainakin suurista linjoista yhtä mieltä. On hyvä, että ehdokaslistoilla on ohjelmissaan eroja ja että ylipäätään mennään ohjelma edellä vaaleihin. Tämä on äänestäjiä kohtaan huomaavaista. Näin he voivat tehdä todellisia valintoja ja demokratia toimii.

Minusta demokratia sopii hyvin myös seurakuntaan.

5 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Hyvä kirjoitus Markku Jalavalta. Oma kokemukseni kirkkoneuvoston jäsenyydestä ja muustakin aktiivisuudestani seurakunnan palveluksessa vahvistaa valittujen työskentelyn seurakunnan parhaaksi täysin riippumatta puoluekannasta tai muusta lähtökohdasta. Mielestäni jo ehdokkuus osoittanee positiivisen ihmisarvostuksen asianosaiselta ihmiseltä.

    Korostan vielä, että esiintulevat asiat, päätökset, ovat maallisia. Uskon asiat eivät kuulu valittujen vastuukuvioihin eikä niihin ole minkäänlaista päätösvaltaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Jos mielipide-erot eivät synny poliittisin perustein, ne syntyvät uskon (kaikilla “oikea”) perusteella. Siksi uskoa tulee aina “epäillä”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Jos puolueet eivät saisi asettaa ehdokkaita, ketkä sitten saisivat? Pitäisikö olla vain yksi seurakuntaväen lista? Puolueiden listoilla voi olla ihmisiä, jotka osallistuvat harvemmin seurakunnan toimintaan kuin jotkut toiset, mutta ulkopuolisia niillä ei ole. Ulkopuolisia ei ole, koska ulkopuolisilla ei ole äänioikeutta eikä vaalikelpoisuutta. Seurakunnan jäsenillä, myös niillä aktiivisimmilla, on oikeus ja vakiintunut tapa vaikuttaa myös puolueissa ja tulla puolueiden listoilla mukaan vaaleihin. Unohtakaa sellainen jaottelu, jonka mukaan kunnon seurakuntalaiset eivät mene puolueiden listoille vaan vapaisiin muodostelmiin. Se ei pidä paikkansa. hartaasti ja oikein uskovat ihmiset vaikuttavat myös puolueissa.

    Siitä en ole kommentoijan kanssa samaa mieltä, että luottamuselimissä päätettäisiin vain maallisista asioista. Kyllä mikä tahansa päätös ja valinta on seurakunnassa aina myös uskonopillinen. Jonkin metsäpalstan myyminen saattaa olla maallinen asia, koska maata myydään, mutta siihenkin voi olla toiminnasta ja sitä kautta uskosta nousevat syyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Ei puoluelistoissa mitään moittimista ole. Ihhan hyvä että paljasttaa väriä, mutta kirkolinen “puoluekartta” on tällähetkellä kovin toisenlainen kuin kunnallinen ja valtiollinen puoluekartta.

    Asia ilmenee hyvin vaikkapa tarkastelemalla vaalikonevastauksia. Samalla listalla kanssani on ainakin seitsemän eri puolueen kanattajia, mutta vaalikoneen vastaukset ovat aikalailla yhtenäiset. Puoluetunnuksilla olevilla listoilla vastaukset saattaa vastaukset hajaantua kuin harakkapyssy.

    Näin siis tämänkertaisilla vaalikonekysymyksillä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Jalava sanoo:

    On valitsijayhdistyksen nimi ja tausta mikä tahansa, viisasta on aloittaa ohjelmasta, jonka ehdokkaaksi asettuvat sitten hyväksyvät. Teemu Kakkurin kanssa samaa mieltä: luottamushenkilöt vaikuttavat myös hengellisiin linjauksiin sekä seurakunnassa että kirkolliskokouksen ja piispanvaalien kautta koko kirkossa, joskin epäsuoremmin ja monimutkaisemman päätöksenteon kautta kuin talouden, hallinnon ja toiminnan asioihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Jalava
    Markku Jalava

    Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen, sekä kunnan luottamushenkilö. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.