Puruveden Pietari – rippikoulun kolmas päivä

Rääkkylän Nasaret. Puruveden Pietari. Pienten kylien nuorille ihmisten asenteet ovat iholla. Mitä kotikylällä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä, sen jokainen on tuntenut nahoissaan. Raamatun tekstiin eläytyminen sujuu siis juohevasti, vaikka ideoiden etsiminen voikin olla työlästä. Aamulla hampaiden pesun jälkeen papin päiväpeitto on kirjojen tilkkutäkki.

Jeesus ihmisenä? Jeesus palasi Nasaretiin, ”jossa hän oli kasvanut”. Ihmiset kummastelivat, kun hän alkoi puhua synagogassa. ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” Kotikaupungin väelle oli selvää, kuka Jeesus oli. Sen sijaan, että Jeesus olisi tyytynyt osaansa hän alkoi puhua siitä, ettei profeetta ole suosittu kotikaupungissaan – se sai ihmiset raivon valtaan.

Kateus ei ole vain suomalainen ilmiö. Päätä ei saa nostaa muita ylemmäs. ”He ajoivat hänet ulos kaupungista Ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas.” (Luuk. 4:16-30).

Toisena Jeesuksen ihmisyysteemassa oli tunnilla esillä riehuvan Jeesuksen tapaus. Katseltiin erilaisia taiteilijoiden kuvitelmia lempeästä Jeesuksesta. Ja tutustuttiin sitten tiukasti toimivaan mieheen: ”Jeesus teki narunpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä.”(Joh. 2: 13- 25). Tämä Jeesus ei ollutkaan hiljainen jumaluuksien mietiskelijä!

Omaan mieleeni tämä palautti Pasolinin Matteuksen evankeliumi- elokuvan. Jeesus ei ole siinä vaaleakutrinen lempeä kulkija vaan mies, jolla on lyhyt musta tukka ja joka heti aluksi ilmoittaa, ettei halua Messiaaksi. Miten tavoittaisin näiden nuorten vastahangan, oikeasti?

Ja sitten vielä: ”Jeesus itki.” (Joh 11:35). Yksi pojista osasi hyvin eläytyä tähän. Jeesus itki, koska Lasarus oli hänen ystävänsä ja ystävän kuolema kosketti häntä kovasti. Ehkäpä ihmisyys on jonkinlaista uskottavaa olemista. Näin mekin tunnemme!

——–

Tässä rippikoululeirin päiväkirjassa on mietteitä Rääkkylän ja Kesälahden kappeliseurakuntien yhteisestä leiristä. Toiset opettajat, isoset, emännät ja leiriläiset ovat tietenkin kokeneet samat asiat omalla tavallaan. Kerron vain omista tuntemuksistani.

———

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja

Matti Perälä
Matti Perälähttp://www.mattiperala.fi
Teologian tohtori, liikunnan, piirtämisen ja kitaransoiton harrastaja. Kirja Nuorten elämänkatsomus, Kirjapaja 1985. Ihmiskäsitys Pontus Wiknerin filosofis-teologisessa ajattelussa 1986 (väitösk.) Tulevaisuuden seurakunta, toimituskunnan pj 1993, E-kirja Muistoja Jumalasta, Mediapinta 2014. Metsäkirkon polku. Nuoruusmuistoista aikuisen ajatuksiin.. Väyläkirjat 2021.. Twitter: @MattiPerl. Blogeja myös Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro sekä Lily. Kannanottoja ja elämäntarinaa: www.mattiperala.fi. Sivuillani on linkki PODCASTEIHIN: Elämänfilosofiaa Matti Perälä Podcast. Kuuntelemaan pääset myös tällä osoitteella: https://soundcloud.com/user-94130735