Pyhä vai saastainen

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:3-19) 

b2ap3_thumbnail_Daavid-tunnustaa-syntins.jpg

Minkälaista meidän on elää kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä tietoisena siitä, että Hän tuntee meidät läpikotaisin?

Pitääkö Jumala kirjaa meidän synneistämme; mistä tiedämme sen?

Miksi meidän pitäisi tai ei pitäisi rukoilla Daavidin psalmin 51 sanoilla?

Perustuuko Jumalana anteeksiantamus meidän rukoustemme vilpittömyyteen?

Mitä sinulle merkitsee Golgatan perjantai ja pääsiäisen ylösnousemuksen suuri juhla?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

17 kommenttia

  • Elias Tanni sanoo:

    Hyvä kysymys tuo rukouksen vilpittömyys – siitä juuri kirjoitin viimeisimmässä omassa bloggauksessani. En ajattele sen luonteen olevan niin tärkeää kuin sen, kenelle se on osoitettu. Jeesus taisi sanoa jotenkin, että “Mitä te minun nimeeni vedoten…”

    Golgata ja ylösnousemus- jutusta sen verran, että lainasin juuri meidän seurakunnan kirkkoherralta Kari Kuulan “Kotona Kristinuskossa” – kirjaa, ja se tällä hetkellä sekoittaa mun ajatuksiani sen tiimoilta niin paljon, etten oikein saa valmista aikaiseksi…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos hyvästä kommentista, Elias. Rukouksen kohde on tärkein. Pieninkin henkäys oikeaan suuntaan riittää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    “Mitä sinulle merkitsee Golgatan perjantai ja pääsiäisen ylösnousemus” ? Golgatan perjantain ristin tapahtumat ja Jeesuksen suuri käsittämätön piina, joka päättyi viattoman ja synnittömän kuolemaan koskettaa syvältä. Mutta kuitenkin on sanottava ne eivät ratkaise mitään, ellei Jeesus olisi noussut kuolleista. Ilman ylösnousemusta risti olisi vain eräs mestauspaalu ja Jeesus yksi lukemattomista ihmisten surmaamista. Vasta ylösnousemus vahvisti Jeesuksen todelliseksi Messiaaksi. Jeesuksen silminnäkijä todistajat ovat kirjoittaneet Evankeliumit. Siellä ovat ja löytyvät Golgatan siunattu risti, ja ylösnousemuksen ensimäinen ihana sunnuntai. Sen vuoksi Golgatalla hankittu lunastus synnistä kuolemasta ja perkeleen vallasta sinetöitiin pääsiäisen ylösnousemuksen sunnuntaina. Ne merkitsevät todellista vapautusta iankaikkisesta kuolemasta, sillä sekin on voitettu. ” Totisesti Kristus on ylösnoussut”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti. Jeesuksen tunteminen syntieni sovittajana on minulle tärkeää. Paavalille oli ristiinnaulittu Jeesus Kristus kaikista tärkein asia.

    Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (1. Kor. 2:1-5)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Ensi viikolla meillä kaikilla on mahdollisuus pohtia Jeesuksen tehtävää täällä maanpäällä ja tutkia itseämme ja tunnustaa syntimme ja uskoa ne anteeksi. Golgatalla ei ole turhaa Vapahtajamme veri virrannut.

    Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16-17)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Se oli oikea neuvo JH:lta, tutkia itseään tänään ja piinaviikolla. Olenko etsinyt häntä, Onko hän noussut haudasta sydämessäni….?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Jeesus sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.” (1. Kor. 11:25)

    Martti Luther kirjoitti päivän mannassa

    1. Kor. 11:25 Niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni. Opetelkaamme ahkerasti tämän sakramentin hyötyä ja tarkoitusta, sitä, että Kristus on asettanut sen minua, sinua ja meitä kaikkia varten. Silloin kun tunnen syntini, olen ollut paha ihminen ja tottelematon lapsi. Silloin kun perkele on vanginnut minut, silloin kun en ole tehnyt sitä, mitä minun pitäisi, juuri silloin minun on tultava tähän pöytään nauttimaan sakramentti päästäkseni irti synneistäni ja saadakseni virvoituksen.

    Niitä, jotka tuntevat syntinsä ja mielellään tahtoisivat päästä niistä, on kehotettava nauttimaan sakramenttia pitämättä sitä kauheana ja pelottavana ateriana, vaan suloisena ja lohduttavana ravintona kurjille ja murheellisille sieluille. Paavilaisuuden vanhasta tavasta saattaa tosin vielä johtua, että vapisemme sakramenttia ajatellessamme. Kristittyjä on kuitenkin opetettava menemään ehtoolliselle iloiten ja turvallisen luottavasti. Sano näin: Olen köyhä, apua ja lohdutusta tarvitseva syntinen ja tahdon mennä Herran ehtoolliselle ravitsemaan itseni rakkaan Herrani ruumista ja verta nauttimalla. Onhan hän asettanut tämän sakramentin siksi, että kaikki nälkäiset saisivat siitä ravinnon ja virvoituksen.Martti Luther – Mannaa Jumalan lapsille

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit