Pyhitetty olkoon Sinun Nimesi!

Pyhä Raamattu erottaa Jumalan nimen kaikista muista nimistä. Yllä oleva otsikko on samalla Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen opettaman rukouksen sana (Matt.6:9-13).

Näin Jeesus Kristus kehottaa meitä erottamaan Isänsä nimen kaikista muista nimistä ja kehottaa meitä pyhittämään tämän nimen aivan erityisellä tavalla. Näin Jeesus toteuttaa vanhaa 10-käskyn järjestystä. Muistamme varmaan, että käskyissä meille sanotaan: ”Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.”

Mitä on Jumalan nimen turha tai väärä lausuminen?

Jumalan nimen turhasta ja väärästä lausumisesta voi löytää monia esimerkkejä.

A) Jeesus puhuu siitä, että ihmiset käyttävät Jumalan nimeä väärin, jos vannovat Jumalan nimeen toimittaessaan omia asioitaan esimerkiksi ”rehdin” kaupan, tai jonkin muun henkilökohtaisen lupauksensa vakuudeksi (Matt.5:33-37). Meidän on helppo ymmärtää, että tällainen toiminta välineellistää Jumalan nimen erilaisen arkisen käytön tarpeisiin. - Jos sitten tulet pari kertaa höynäytetyksi jonkin jumalan nimessä, liität sen jälkeen helposti tämän jumalan nimeen myös epärehellisyyden. Varmaankin siksi Raamatun Jumalan nimen käyttö ei ole tällä tavalla luvallista.

B) Toinen Jumalan nimen väärän lausumisen ja käyttämisen muoto liittyy kirouksiin, taikuuteen ja noitumiseen. Raamatun mukaan Jumalan nimestä ei saa tehdä tällaista manaussanaa. Uudessa testamentissa on muutamia kohtia (Esim. Mark.5:7 ja Apt.19:13-16), joista käy ilmi selvästi, miten Jumala pitää itse lankoja käsissään, eikä salli nimensä alistamista erilaisilla kyseeanlaisilla motiiveilla toimivien tahojen taikasanaksi.

C) Kolmas Raamatusta löytyvä Jumalan nimen väärään käyttöön liittyvä varoitus löytyy profeetallisen toiminnan piiristä. Profeetta Jeremia nuhtelee oman aikansa profeettoja näillä sanoilla: ”Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.”(Jer.23:31). Juutalais-kristillisessä uskossa Pyhän Raamatun nähdään edustavan elävän Jumalan ilmoitusta itsestään ja tahdostaan. Profeetat edustavat Raamatun maailmassa Jumalan viestintuojia. Jotta Raamattu olisi uskottava, tällaisessa tehtävässä olevilta henkilöiltä odotettiin erityistä vastuullisuutta siinä, etteivät he sekoittaneet Jumalan heille uskomaan ilmoitukseen omia ajatuksiaan.

Meidän kulttuurisamme Jumalan nimen turha lausuminen liittyy ensisijaissa mielikuvissamme kiroilemiseen. Kiroilutilanteessa suuttunut ihminen yleensä karjuu Jumalan nimeä joko väkivaltaisina uhkauksina tai pelkkänä tuskailuhuutona. Tämä on tietenkin ikävää ja ei-toivottavaa käytöstä, josta on hyvä opetella erottautumaan. Tällaista esiintyy luultavasti eniten kristinuskosta etääntyneiden keskuudessa. Raamatun maailmassa esiintyvä Jumalan nimen väärä käyttö on kuitenkin tyypillisempää uskonnollisten ihmisten keskuudessa. Uskonnollisten ihmisten harjoittama Jumalan ninen väärinkäyttö on nähdäkseni myös paljon vaarallisempaa kuin maallistuneen ihmisen karkea kiroilutyyppinen elämöinti.

Miksi?

Jumalan nimen uskonnollinen väärinkäyttö on vakavampi ongelma, koska uskosta osattoman on vaikeaa oppia tuntemaan hyvä ja rakastava Jumala, jos Hänen nimensä sotketaan (A) henkilökohtaisten bisnestemme edistämiseen, (B) hengellisesti epäterveeseen taikuuteen, tai (C) omasta päästä nousevien valhe-ennustusten tuottamiseen.

Jumalan nimi ja kristityn nimi

Kristittyinä me kannamme mukanamme Herramme nimeä, tuleehan jo nimitys 'kristitty' Jeesusta Kristusta tarkoittavasta sanasta. Tästä syystä jokainen kristitty on kutsuttu pyhittämään Jumalan nimen niin, että käytämme sitä oikealla tavalla ja välitämme Herrastamme oikean todistuksen. Moni tekee tuntemiensa kristittyjen perusteella myös päätelmänsä siitä, mitä on kristinusko. Meillä on suuri vastuu, sillä meitä luetaan kuin kirjaa tai kirjettä. - Apostoli Paavali sanoo sen näin:

Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.” (2Kor.3:3).

Mitä minusta ja mitä sinusta on sitten luettavissa? Millaisen todistuksen annan Herrastamme? - Kärsimättömyyttä ja intoa vääriin asioihin, kompastelua ja lankeemuksia, vaikenemista, ja vääränlaista vannomista. - Monesti menen harhaan ajatuksillani, sanoillani, teoillani ja laiminlyönneilläni. - Miten voisin tällaisena matkantekijänä pyhittää Jumalan nimen antamalla Hänestä hyvän todistuksen? Tämän kysymyksen pohtiminen johdattaa pyytämään apua Jumalalta:

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.” (Ps.69:7)

Toivottavasti en ajanut sinuakin näitä kysellessäni ahdistuksen alle, riittämättömyyden tunteisiin ja huoliin siitä, osaanko ollenkaan käyttää Jumalan nimeä oikein...

Tämän blogin viimeisenä ajatuksena esitän näkökulman siihen, mikä on varmasti Jumalan nimen oikeaa käyttöä!

Psalmin kirjoittaja vastaa tähän Jumalan sanoina:

Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps.50:15).

Jumalan avuksi huutaminen on varmasti hänen nimensä oikeaa käyttöä! Se johtaa kunnioittamaan Hänen suuruuttaan oikealla tavalla, sen sijaan että tekisin Jumalasta välineen omien päämäärieni saavuttamiseksi.

Näin todistaa myös Uuden testamentin apostolinen opetus:

Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”(Apt.2:21).

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, ja ennen kaikkea tähän valtavaan lupaukseen päättelen tämän blogini. Seuraavaksi pyrin jatkamaan siitä, miksi Pyhän Raamatun ilmoittama Jumalan nimi on niin ihmeellinen, ja miksi Hänen nimensä eroaa kaikista muista nimistä.

Kirjoittaja

Manu Ryösö
Manu Ryösö

Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen piiripastori. Työskentelen myös pieneltä osin Inkerin kirkossa.