"Raamattu ei ole paras kirja ikinä". Sit. Kari Kuula/Kotimaa 12.12.13.

Tunnen itseni naiiviksi! Johonkin  haastatteluuni  kysyttiin 1980-luvulla, minkä ottaisin tärkeimmäksi kirjakseni mukaan autiollle saarelle. Vastasin silloin saman kuin nyt: Raamatun. Sen täydennykseksi Virsikirjan.

Tämä kuulostanee putkihurskaalta maallikon näkemykseltä. Olen kuitenkin kirjallisuustieteen akateeminen asiantuntija. Tiedän ainakin Raamatun historialliset vaiheet  esim. Räisänen-Saarisen oppikirjan mukaan. Koskaan en  sen tervehenkisen kirjallisuuskritiikin ansiosta ole hurahtanut kirjaimellisen sanan uskoon. Raamattu on alkuteksteiltään mytologinen kooste (esim. 2 eri luomuskertomusta peräkkäin.) Paljon legendaa. Haparoiden  UT:ssa historiallista tietoa. Paljon (Matteus) paluuta VT:n profetioihin (esim. Marian neitseellisyys).

Silti sanoisin, että Raamattu on paras kirja ikinä! Vaikka Kari Kuula mitä sanoisi vastikään Kotimaasa , kristitylle "alkeisoppilaalle" ei ole tärkeämpää ABC-kirjaa. Jokainen aika tulkitsee sitä resurssiensa mukaan. On hienoa, että niitä riittää raamatuntulkintaan nykypäivityksineen. Ikäväää, ettei aina ole halullista tavaraa (esim. naisen vaikeneminen seurakunnassa, homosuhteet jne.). Upeaa, kun raamattutietous paikantaa naisvaikeuden tilanteeseen, jossa seurakunnan päämiehellä oli liiaksi profetointiin hurjistuneita tyttäriä. "Suu suppuun" oli isänkin mielipide!

Jos tosiaan joutuisin autiolle saarelle, en ikinä hylkäisi Raamattua ainoana kirjanani. En ottaisi mukaan Kari Kuulan suosittelemaa "myöhemmän telogian syvempää ja kypsempää" teologiaa sen sijasta. Tuomo Mannermaan "Kaksi rakkautta" olisi mahdollinen lisäluku... Mutta mihin silloin asiaa tuntemattomalle korjaava kypsä tulkinta viittaisi, ellei aiempaan tekstiin? Mistä sen saisin. (P .Hengestäkö! Enpä usko Kuulan tarkoittaneentätä.)

Viime päivinä fb:ssa on levinnyt kysely 10 kirjasta, jotka olisivat vastaanottajille tärkeimmät. Vastasin jo aikaa sitten. Ne taisivat mennä eetteriin. Uusia kyselijöitä on nimittäin jatkuvasti ilmaantunut. Siihen asti kun ehdin selata vastauksia (eilen), aniharva mainitsi Raamatun. Näinkö kultturelleja olemme?

Kirjallisuudentutkijana  joudun jatkuvasti päivittämään suosikkejani. Kuka voisi panna riviin "pysyvästi" uutuuksia? En pysty  rankinglistaan klassikoidenkaan kanssa: Divina commedian, Shakespearen kuningasnäytelmät, Baudelairen Pahan kukkia jne. "Lue kirja" on hyvä houkutus. Lue yli kymmenen on tarpeen. Ja jos pohdit kristinuskoa, lue alkajaisiksi Raamattu kirjana ja hengellisenä oppaana. Kyllä toki sen lisänä raamattutieto auttaa asettamaan tekstien opetukset nykyajan vaatimaan tulkinnalliseen/tekstikriittiseen valoon.

 

3 kommenttia

  • Aarno Sainio sanoo:

    Sydämelle hyvää tekevä blogi. Kiitos siitä. Raamattua lukemalla on tosi antoisaa tedä tutkimusretkiä omiin mielenliikkeisiin. Raamattu on kirja, josta yhä uudelleen löytää uusia puolia paitsi itse Raamatusta myös omasta itsestään, ihmiselämän kauneudesta ja rosoisuudesta. Kirjallisuuden lukeminen yleisemminkin haastaa lukijan dialogiin itsensä ja kohdattavan elämän kanssa. Raamattu on myös ollut ja on edelleenkin suuri innoittaja monille kirjailijoille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    Minä ainakin päivittäisin “Raamattutiedon.” Sen kanssa saa vain hermot vereslihalle, kun se ei ole ajankohtaisinta saati arvovapainta tietoa Raamatusta. Tulkinnan ongelman ydin on helppo hahmottaa. Se mitä luet vaikuttaa tulkintaasi. Tästä ylitse pääseminen ei olekaan ihan pikkujuttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Lahtinen sanoo:

    Yleensä ne isoääniset, jotka kovimmin Raamattua haukkuvat, eivät ole vaivautuneet edes sitä lukemaan.

    Ehdottomasti maailman paras ja tärkein kirja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.