Körttifoorumissa Aholansaaressa on etsitty tänä viikonloppuna – jälleen kerran – sanoitusta sille, millainen on körttiläinen raamattunäkemys. Herättäjä-Yhdistyksen yleissihteeri Kalle Hiltunen piti aiheesta erinomaisen esitelmän puhumalla Raamatusta Siionin virsissä. Hänen mukaansa Siionin virsien tapa käyttää ja tulkita Raamattua on hyvin klassinen, peräisin antiikista ja keskiajalta. Raamattua luetaan allegorisesti, vertauskuvallisesti ja hyvin henkilökohtaisesti. Tässä lukutavassa lukija näkee itsensä raamatuntekstin sisällä ja eläytyy tapahtumiin luovasti.
Esimerkiksi Abraham Achreniuksen jouluvirissä veisaaja on jouluevankeliumin paimen. Toisessa kohdassa allegorinen tulkinta menee vielä pidemmälle: karu ja vaatimaton seimi, jolle Jeesus-lapsi asetetaan nukkumaan, on veisaajan sydämen sisin, joka ilmentää hengen köyhyyttä.
Siionin virret tai körttiläinen raamatuntulkinta eivät johda Raamatusta dogmaattisia tai eettisiä lausumia. Raamatusta ei poimita yleisiä totuuksia siitä, miten ihmisen pitää elää. Tämä ei kuitenkaan Hiltusen mukaan tarkoita, että kristillinen oppi olisi hylätty. Oppi Kristuksesta, armosta ja ihmisen raadollisuudesta kehystää ja ohjaa voimakkaasti raamatuntulkintaa. Allegorisen lukutavan perusteet Hiltunen löytää Raamatun omasta käsityksestä, jonka mukaan Jumalan Sana on luova Sana. Se on läsnä jo luomisessa ja sen perustehtävä on luoda uutta.
Hiltunen painottaa, että Raamattu on aidoimmillaan Jumalan Sanaa silloin, kun se luo, kun se on luovassa käytössä. Jos etsimme Raamatusta ensi sijassa kuvauksia siitä, miten asiat olivat ennen tai miten niiden pitäisi olla nyt, Jumalan Sanasta tulee ihmisen sanaa. Mutta jos Raamattu saa lukiessamme luoda ihmisten sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta, sitä luetaan Jumalan Sanana. Siionin virsissä raamatunkohdista tehdään usein luova hengellinen tulkinta, joka ei välttämättä ole kirjaimellisesti läsnä alkuperäisessä Raamatun tekstissä. Syntyy vastavuoroinen syventymisen kehä, jossa virsi voi auttaa veisaajaa ymmärtämään syvemmin tiettyä raamatunkohtaa tai toisaalta joku raamatunkohta voi syventää ihmisen ymmärrystä virren sanomasta.
Tämä körttiläinen klassinen tapa lukea Raamattua on Hiltusen mukaan vaikuttanut siihen, että Raamattua ei ole käytetty heränneiden parissa minkään yhden totuuden julistamiseen esimerkiksi eettisissä tai kirkon järjestäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Raamattua on pidetty ennen kaikkea uskon luovana, pulppuavana lähteenä ja ihmisen sielua ravitsevana hengellisenä kirjana, joka luo ihmisen sisimpään uskoa, toivoa ja rakkautta. Hiltunen pitää outona ja harhaanjohtavana, että tätä tulkintatapaa nimitetään usein julkisessa keskustelussa epäraamatulliseksi ja körttiläisiä luonnehditaan jopa Raamatusta luopuneiksi.
Yliopistonlehtori, raamatuntutkija Outi Lehtipuu jatkoi samasta teemasta hahmotellen, mikä kaikki vaikuttaa ihmisten raamatuntulkintaan. Hän painotti, että ei ole olemassa lukemista ilman tulkintaa. Jokaisen, joka haluaa ymmärtää mitä tahansa tekstiä, on pakko tulkita sitä. Jokainen teksti on lähtökohtaisesti monitulkintainen. Jo tekstin käännös toiselle kielelle on tulkintaa. Tulkinnat muuttuvat väistämättä ajan saatossa. Jokainen on oman aikansa vanki, eikä voi astua sen faktan ulkopuolelle, että muun muassa kieli, ikä, asuinpaikka, yhteisö, historiallinen konteksti ja oma esiymmärrys vaikuttavat ihmisen tapaan lukea ja tulkita Raamattua.
Lehtipuun mukaan raamatullisuus on aina valikoivaa. Raamatulliseksi itseään kuvaava ihminen tekee aina tietynlaisia tulkintoja tietynlaisista raamatunkohdista (ja vain niistä). Lehtipuu viittasi esimerkiksi naispappeudesta käytyyn raamattukeskusteluun ja nosti esiin emeritusarkkipiispa John Vikströmin ajatuksen. Hän on sanonut, että käsitys virasta tai Raamatusta ei ole muuttunut, mutta käsitys naisesta on. Ja koska nainen on alettu ymmärtää miehen kanssa yhdenvertaisena ihmisenä, muuttumatonta raamatuntekstiä joudutaan arvioimaan uudelleen ja uudessa muuttuneen naiskäsityksen valossa.
Lehtipuu päätti esityksensä yhtymällä Kalle Hiltusen ajatukseen siitä, että Raamattu lakikirjana tai moraalin oppikirjana merkitsee aina inhimillistä vallankäyttöä. Jumalan Sana muuttuu ihmisen sanaksi.
Oikein hyvä ymmärrys tuo että ihmisen sydän on se seimi johon Jeesuslapsi, tuleva kristus syntyy.Toisin sanoen, miten arvokas korvaamaton onkaan tuo meissä oleva mahdollisuus olla Marian hengellisiä sukulaisia.
Kyllä, ja Katolisella kirkolla varmastikin on niin kirjallista kuin Heidän mainostamaansa suullista ymmärtämystä plakkarissaan vaikkei Ihmisille seurakuntalaisina haluta kaikkea kertoa.
Miten muuten Marian huomioiminen Heidän kirkossaan on niin korostettua.
Yksi tähän liittyvä asia on neitseestä syntyminen minkä ymmärrän olevan Uskontunnustuksessa asiallinen ilmaisu, ja tarkoittaneen aikanaan Marian silloista säätyä samalla kuin tytön sosiaalista arvoa.
Wille Riekkisen uutisessa mainitut ajatussisällöt ovat hyviä todistuksessaan nyt Emeritus arvossaan.
Perinteinen Piispallinen, kuin vihittyjen pappien käsitys ymmärtää Suomessa adoptionaalisuuden olleen vain pieni juonne, mutta ettei koko ensimmäisinä vuosisatoina olisi ollut epäselvyyttä asiasta kuten Uskontunnustuksessamme nykyisinkin lausutaan.
Kuitenkin adoptionaalisesta dokmista luovuttiin vuoden kuluessa Kristuksen seuraajien uskomisen kohteen tullessa Rooman Valtakunnan uskonnoksi. Tämän jälkeen Kristus ja Jumala olivat yhtä.
Näin Marian ymmärtäminen on hyvää asiaa ja sitä soisi meilläkin katsottavan enemmän.
Käytännössä Marian hengellisen substanssin muuttuminen tarkoitti ennen uskotun dokmin vaihtumista toiseksi dokmiksi, eli hengelliseksi totuudeksi.
Yksi Marian arvonimistä on Jumalansynnyttäjä, Theotokos. Niin kun joululaulussa sanotaan ,että kun jälleen kerran Jeesuslapsi syntyy sydänmiin, niin ne meistä jotka ovat tällaisesta osallisia , ovat hengellisesti Marian asemassa ja ”kehtona” vastasyntyneelle lapselle. Tällöin on tarpeetonta nöyristelyä katsoa , että Jeesuksen syntyminen sydämissä olisi jollain lailla paljastamassa hengen köyhyyttä. Päinvastoin, eikö se heijasta sitä miten henki rikastuu Vapahtajan inkarnoitumisesta ihmisen hengessä?
Emilia Karhu totesit minulle:””Itse en kyllä ajattele niin, että tulkinta tarkoittaisi sanoman muuttamista. Ymmärrän tulkinnan aika lailla samoin kuin Outi Lehtipuu: eli että se on täysin välttämätön osa tekstin ymmärtämistä mahdollisimman oikein ja totuudenmukaisesti. Ilman tulkintaa kirjoitettu teksti olisi vain joukko mustia harakanvarpaita kirjan sivulla tai tietokoneruudulla.””
Nyt ei aukea kuinka teksti ilman tulkintaa ”olisi vain joukko mustia harakanvarpaita kirjan sivuilla””?
Siis kun Jeesus Sanoo ”rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi”, niin miten tuota tulkitaan ja mitä olisi sen ymmärtäminen ilman tulkintaa?
Eikö tuota ymmärrä pieni lapsikin?
Eriasia on kun aletaan miettimään omia mahdollisuuksia toimin kirjoitetun mukaan, silloin aletaan tulkitsemaan käskyä omasta kyvystä lähtien ja sanoittaa sitä omin sanoin.
Ari tarkoitan sitä, että tulkitsemalla tiettyjä kirjainmerkkejä niistä alkaa muodostua ymmärrettäviä sanoja ja tulkitsemalla noita sanoja lauseissa ja,asiayhteyksissään alan ymmärtää, mitä joku virke tarkoittaa.
Lisäksi on vielä syvempi tulkinnan taso. “Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi” tarkoittaa vähän eri asioita riippuen siitä, miten kukakin esim. ymmärtää sanan rakkaus tai lähimmäinen. Jonkun lauseen sisältö voi olla jollekin lukijalle itsestäänselvä, mutta hänen on hyvä tiedostaa, että jollekin toiselle se on myös sitä ja silti eri tavoin kuin ensimmäiselle.
”Eikö tuota ymmärrä pieni lapsikin?” Minkä ikäisenä opit lukemaan, Ari Pasanen? Sitä ennen mikä tahansa teksti oli sinulle ’joukko mustia harakanvarpaita’. Tässä on ’rakasta lähimmäistäsi khmerin kielellä (käännösohjelman avustamana): ស្រឡាញ់អ្នកជិតខាង។.
Tapio Tuomaala tuot esille seuraavaa:””Pietari oli ainoa apostoli, jolle Jeesus kertoi tämän kuolemasta. Kun Pietari tiesi kuolevansa ennen pelastusta, niin toki hän kirjoitti seuraajilleen, että te saavutatte sen, mitä hän ei voi saavuttaa Pietarin sitten kuollessa väkivaltaisesti, hänen sielunsa/elämänsä kuoli.””
Tuossa sanot että Pietarin sielu kuoli hänen ruumiinsa kuolessa.
Entä kuinka on seuraavan Jeesuksen Sanan laita:
Matt. 10:28
Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Tarkka käännös: ”Ja älkää pelätkö ruumiin tappavia, sillä sielua eivät kykene tappamaan. Mutta pelätkää enemmän kykenevää sekä sielun että ruumiin tuhoamaan Gehennassa.”
Sielu/ruumis on synonyymi apostolien kirjeissä, koska sielu/elämä on veressä, lihassa. Jakeessa käsketään olla pelkäämättä ruumiin tappavia, sillä sielua/lihaa ne eivät voi tappaa. Tällä ehkä viitataan puheen kontekstiin. Seuraava jae nimittäin kuuluu. ”Eikö kahta varpusta myydä assilla? Ja yksikään niistä ei putoa maahan teidän Isänne tietämättä.” Jotka tahtovat tappaa ruumiin, eivät voi tehdä sitä isän tietämättä ja sallimatta.”
Kohdassa ”Mutta pelätkää enemmän kykenevää sekä sielun että ruumiin tuhoamaan Gehennassa” voi olettaa viitattavan siihen, miten juutalaiset polttivat lapsiaan Gehennan laaksossa. Koska taustalla oli paholaisen palvonta, niin pelätkää paholaista, joka kykenee tuhoamaan sekä sielun että ruumiin. Ruumista ei siis voi haudata, mikä ehkä on asiayhteys ruumiin tappaviin. Mutta paholainen ei voi tuhota ihmisen henkeä, joka on Jumalan ja palaa Jumalan yhteyteen, kuka mitenkin, mutta kuitenkin kuuluen Jumalan taivaallisen hallinnan valtapiiriin.
Kiitos Ari Pasaselle jakeen lainauksesta. En ole ennen pystähtynyt sitä pohtimaan, mutta olen kuullut, että jotkin pitävät Jumalaa tekstin perusteella paholaisena. No, tämän kuvan osa kristilliyydestä Jumalasta antaakin.
Tapio Tuomaala nyt joudut selittelyissäsi ojasta allikkoon, siis väitätkö että paholaisella on valta yli Jumalan, siis että paholainen voi heittää ihmisiä kadotukseen, eikö Jumalan sallimus ole sitä että vain Jumala päättää mitä tapahtuu?
Kyllä tuo Raamatun kohta tuo esille Jumalan pelon, Häntä meidän tulee pelätä ja kunnioittaa, ei paholaisella ole meihin valtaa jos Jumala ei sitä salli.
Pasanen: ”siis väitätkö että paholaisella on valta yli Jumalan, siis että paholainen voi heittää ihmisiä kadotukseen,”
En ole sellaista väittänyt, mutta niin väität katolisella teologiallasi, jota lainaat ja jonka kautta tulkitset sekä Raamattua että Jumalaa.
Missä jakeessa puhutaan katolisen kadotusopin mukaisesti? Laita jakeita, niin katsotaan, miten ne alkutekstien mukaan menevät. Samalla voi avata sitä, miten kirkon käännös on väärentänyt alkutekstejä tukiakseen katolisena perintönä saamaansa kadotusoppia, siis sitä, joka sotkee kristittyjen päässä paholaisen ja Jumalan. Minusta se on kauhistuttavaa, mutta kertoo paljosta.
Edellisen kommenttini lause oli huolimaton: Mutta paholainen ei voi tuhota ihmisen henkeä, joka on Jumalan ja palaa Jumalan yhteyteen, kuka mitenkin, mutta kuitenkin kuuluen Jumalan taivaallisen hallinnan valtapiiriin.
”kuka mitenkin” viittaa Pietarin kirjeeseen, joka on tulkinnanvarainen. Vt:n mukaan jokainen kuollut juutalainen meni isiensä luo, niin hyvät kuin pahat. Miksi jokin olisi muuttunut tai miksi se ei koskisi myös muita kansoja?
Keskustelu loppuu aina kuin seinään, kun pyytää esittämään jakeita, joihin kristillisyyden helvetti- ja kadotusoppi perustuu.
Muistan vuosien takaa erään henkikastetun, uudestisyntyneen, jolla oli voimakas todistus ja joka keräsi ympärilleen opetuslapsia, ainoita oikean opin omistavia, pientä lupauksen laumaa. Kun kritisoin hänen kadotusoppiaan ja kerroin, ettei esim. Mark.16:16 ole sanaa kadotus, niin hän kuittasi asian sillä, että jakeessa kuuluu olla kadotus ja että on hyvä, kun kirkko on sanan lisännyt. Tämä asenne lävistää kaiken sisäpiirikristillisyyden, alkaen suurimmasta, katolisuudesta, jonka mukaan vain sen kautta on mahdollista pelastua.
Johanneksen ilmestyksen 20. luvun loppu käynee yhdestä kadotusopin avainkohdasta: ”Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”
Tapio Tuomaala sanot minulle:””Pasanen: “siis väitätkö että paholaisella on valta yli Jumalan, siis että paholainen voi heittää ihmisiä kadotukseen,”
En ole sellaista väittänyt, mutta niin väität katolisella teologiallasi, jota lainaat ja jonka kautta tulkitset sekä Raamattua että Jumalaa.””
Siis kiellät väittäneesi mutta jatkossa kirjoitat:
””Koska taustalla oli paholaisen palvonta, niin pelätkää paholaista, joka kykenee tuhoamaan sekä sielun että ruumiin.””
Eikö tuossa ”kykenevä” ole sitä että on valta niin tehdä, kukaan ei voi estää?
Minä kirjoitin selkeästi että Jumalaa tulee peljätä sillä Hän voi sielun ja ruumiin laittaa kadotukseen, en siis missään väitä että paholaisella olisi valta yli Jumalan, enkä tuo esiin mitään katolista teologiaa, tämä on sinun mielikuvitusta.
”Eikö tuossa ’kykenevä’ ole sitä että on valta niin tehdä, kukaan ei voi estää?” Kykeneminen ei ole mitään ylivaltaa.
Martti Pentti mitä on sitten kykenevä, sano nyt suoraan äläkä ”leiki” sanoilla, voiko silloin joku estää tekemisen?
Onko kykenevä jos jonkun on se sallittava eli antaa mahdollisuus?
”Johonkin tai joksikin kykenevä, pystyvä, kelpaava. Kykenevä, kyvykäs, lahjakas, taitava oppilas, palvelijatar.” Nämä selitykset löytyvät Nykysuomen sanakirjasta.
Martti Pentti edelleenkin piiloudut ”sanaleikin” taakse, vaikka Jumala ilmoittaa evankeliumin lapsenmielisille, niin ei se tarkoita lapsellista jolla ei ole mitään kantaa selkeisiin kysymyksiin ja asioihin.
Selkeä kysymys on onko pahoilaisella valta tuhota ihmisen ruumis ja sielu ILMAN Jumalan sallimusta?
”Selkeä kysymys on: – onko pahoilaisella valta tuhota ihmisen ruumis ja sielu ILMAN Jumalan sallimusta?” Keskustelu kanssasi, Ari Pasanen, ei ole kovin selkeää, koska et osaa käyttää kieltämme yksiselitteisesti. Ymmärrät toisinaan muiden ajatukset väärin eikä sinun lauseistasi saa aina selvää. Mitä tuohon yllä olevaan kysymykseesi tulee, Jumala on kaikkivaltias. Paholainen ei ole mikään tasaväkinen vastavoima.
No tulihan se sieltä, siis kun kerran Jumala on kaiken vallan omaava niin miksi pelätä paholaista kun tietää että Jumala kuitenkin määrää mitä paholainen voi ja saa tehdä.
Eikö ollukkin yksinkertaista, rakkaudessa ei ole pelkoa.
Pentti: ”Johanneksen ilmestyksen 20. luvun loppu käynee yhdestä kadotusopin avainkohdasta: “Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”
Ei jakeessa kerrota kadotuksesta. Katolinen kirkko tulkitsee jakeet niin, että kiirastulesta vapautuu saamansa rangaistuksen mukaisesti. Minusta se on raamatullisempi tulkinta kuin Lutherin opetuslasten.
”Ja näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa Jumalan edessä, ja kirjat avattiin ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin kirjoihin kirjoitetuista, tekojensa mukaan.”
Tästä on kysymys esim. Mark.16:16., kuten myös kansojen tuomiossa. Toisille tuomio on iloksi, toisille langettava.
”Ja meri antoi siinä kuolleet ja Kuolema ja Haades antoivat niissä kuolleet, ja jokainen tuomittiin, tekojensa mukaan.
Kuolema ja Haades heitettiin tuliseen järveen, tämä on toinen kuolema.
Ja ketä ei löydetty elämän kirjaan kirjoitetuksi, se heitettiin tuliseen järveen.”
Miten kuolema ja tuonela heitetään tuliseen järveen? Entä mikä on elämän kirja?
Enkä näe missään kohdin vihjattavan kirkon keksimästä kadotuksesta.
”Miten kuolema ja tuonela heitetään tuliseen järveen?” Sitä sopii pohtia. Merkitseekö kuoleman kuolema entistä tappavampaa kuolemaa vai kuoleman mahdottomuutta, ikuista elämää? Sanoittamattomien asioiden sanoittaminen antaa paljon tulkinnan mahdollisuuksia.
1Kor.15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
15:24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
15:25 Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.”
15:26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
Kirkon käännös on muuten ok, mutta jakeessa 24 on tyypillinen virhe, kun kreikan telos on käännetty lopuksi. Sana tarkoittaa jonkin asian täyttymistä, kuten aikakauden, toki myös aikakauden loppua. Kristuksen tullessa takaisin, tapahtuu erään aikakauden täyttymys.
15:19 Jos olemme laittaneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
15:20 Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, tullen pois nukkuneiden esikoiseksi.
15:21 Sillä koska ihmisen kautta tuli kuolema, niin myös ihmisen kautta tulee kuolleiden ylösnousemus.
15:22 Sillä niin kuin Aadamissa kaikki kuolevat, siten myös Kristuksessa kaikista tehdään eläviä,
15:23 mutta jokainen omalla vuorolla, esikoisena Kristus, sitten Kristuksen saapumisessa hänen omansa,
15:24 sitten tulee täyttymys, kun hän luovuttaa valtakunnan Jumalalle ja Isälle, kun hän kukistaa kaiken hallitusmahdin ja kaiken vallan ja voiman,
15:25 sillä hänen pitää hallita, kunnes ”hän laittaa kaikki viholliset jalkojensa alle”.
15:26 Viimeisenä vihollisena kukistetaan kuolema.
Kuolema heitetään tuliseen järveen eikä sitä enää ole. Kuolema on Jumalan väline, jonka kautta kuolemaan tuomittu (Room.8:1 ) Aadamin jälkeläinen tehdään kuolemattomaksi, kuten Jumala. Näin toteutuu luomisen sana: tehkäämme ihminen kuvaksemme.
En ymmärrä, miten kristillisyys on pystynyt ohittamaan evankeliumin ydinsanoman, kun se on niin kirkkaasti tuotu esiin, ettei siinä ole tulkinnan varaa. Minä uskon kaiken kirjoitetun enkä vääntele kirjoituksia sen mukaan, mikä minusta tuntuu hyvältä.
Tapio Tuomaala et ole vastannut kykenevä kysymykseen, onko paholainen kykenevä yli Jumalan vallan tuhoamaan ihmisiä?
Jos näin vieläkin väität niin kuinka se suhteutuu sinun sanomaasi ”kaikkien ihmisten pelastuksesta”?
Tapio Tuomaala esitit yllä ”keskustelun” katkeamisesta kuin seinään, no toteuta nyt toisenlaista tapaa ja vastaa kun sinulta kysytään eli kun annat ristiriitaisia kommentteja niin selitä miksi?
Kyse on siitä kun tuot esille ”kaikkien pelastusta” niin kuinka paholaisella voisi olla kyky tuhota ihmisiä?
Antaako Jumala siihen vallan vai onko se valta yli Jumalan?
Eikö näissä ole ristiriita siihen että kaikki pelastuisivat?