Raamatun joulukertomukset ja peruskoulun uskonnonopetus

Peruskoulun uskonnonopetuksessa ”syvennetään ja rikastetaan tietoa opiskeltavan uskonnon juurista, lähteistä, opista ja opetuksista”. Joulu on erinomainen ajankohta toteuttaa mainittua uskonnon opetussuunnitelman ajatusta. Joulussa yhdistyy kristinuskon juuret ja ydinhenkilö, Raamattu lähteenä, opilliset ydinkysymykset ja opetukset. Lisäksi ”keskeisiä sisältöjä ovat opiskeltavan uskonnon kulttuurivaikutuksiin liittyvät aiheet.” Joulu on oman kulttuuripiirimme väkevimpiä kristinuskon kulttuurivaikutuksia. Opetussuunnitelma ohjaa myös uskontokritiikkiin, jonka itse ymmärrän erityisesti kehotuksena omien aivojen kehittämiseen ja käyttöön. Kehotuksena arvioivaan ajatteluun.

Niinpä yhdeksännellä luokalla tutustumme Matteuksen ja Luukkaan joulukertomuksiin joulun alla ennen loman alkamista. Aluksi oppilaat saavat kertoa sen, mitä muistavat Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista. Yleensä opetuskeskustelussa nousevat esiin tähti, tietäjät, talli, seimi, paimenet, enkelit, Betlehem… kaikki sulautuneena yhdeksi, hieman epäselväksi kertomukseksi.

Seuraavaksi luemme Luukkaan kertomuksen riisuttuna jaemerkinnöistä, niin kuin kertomus alun perin on kirjoitettukin. Jaan tarinan tavallisesti monisteena. Oppilaat saavat poimia siitä keskeiset tapahtumat otsikoiksi ja yhdessä pohditaan hieman myös ajankulua, paljonko mahdollisesti aikaa meni koko kierrokseen (eli alkupiste Nasaret -> Betlehem -> Jerusalem -> takaisin Nasaretiin). Kilometreinä kierrokseen menee +-jotain 250 kilometriä. Aikalinjaa hahmottaessa tarkistetaan myös VT:sta laki lapsensynnyttäjästä (3 Moos. 12). Kertomus on kuitenkin helppo todeta eheäksi kokonaisuudeksi ja tarinaksi.

Rinnalle otetaan seuraavaksi Matteuksen evankeliumin joulukertomus samoin riisuttuna jaemerkinnöistä. Tehtävä on yksinkertainen: oppilaat tekevät jaettuun monisteeseen merkinnän aina, kun huomaavat jonkun samankaltaisuuden tai eroavuuden verrattuna Luukkaan kertomukseen. Tehtävän tulos on selvä: tarinat ovat todella erilaisia, yhdistäviä tekijöitä ovat lähinnä henkilöiden ja paikkojen nimiä. Luukkaan kertomuksen tavoin Matteuksen versio näyttäytyy omana, eheänä kokonaisuutena. Myös Matteuksen versiossa kuljetaan matka, mutta reitti on Betlehem (tarinan alkupiste) -> Egypti -> Galilean Nasaret (tarinan loppupiste, joka mainitaan vasta nyt ensimmäisen kerran Matteuksen tarinassa).

Sitten mietitään, miten tarinat suhtautuvat toisiinsa: esimerkiksi miten Matteuksen tapahtumat ja tarinan käänteet sopivat Luukkaan kertomukseen ja siitä hahmottuvaan ajan kulumiseen. Tarinoiden yhteen sovittaminen todetaan ongelmalliseksi. Miksi Luukkaan versiossa ei näy Matteuksen tähti, tietäjät, lasten surmat, Egyptiin meno ja miksi ylipäänsä tarina on niin erilainen ja rakentunut selvästi omaksi kokonaisuudekseen? Ja sama toisin päin, miksi Luukkaan ikään kuin karumpi kertomus ei heijastu Matteuksen versiossa ja miksi keskeiset paikat näyttäytyvät juonessa eri tavoin? Luukas vielä nimen omaan tähdentää evankeliuminsa alussa ottaneensa alusta asti kaikesta tarkan selon. Kertomukset eivät äkkiältään näytä täydentävän toisiaan. Ne näyttävät ennemminkin olevan eri maailmoista.

Miten vastuullisen uskonnonopettajan pitäisi jatkaa tästä?

Pari aihepiiriin liittyvää linkkiä:
Wikipedian antia 1

Wikipedian antia 2

Kari Kuulan antia

Emil Antonin Hyviä uutisia

  1. Vastuullinen opettaja selitäsi myös sen, että 25 joulukuuta on about talvipäivänseisaus, jota on juhlistettu Uuden auringon syntymäpäivänä jo muinaisessa Egyptissä. Myös persialainen Mirthra jumaluus syntyi 25 joulukuuta ja syntyi kalliosta ja paimenet todistivat Mithrankin syntymää.
    Itse asiassa neljä kirkollista suurjuhlaa sijoittuvat ’sattumalta’ näihin vuosikierron neljään kulminaatioon.
    Juurikin r i s t i jakaa vuosiympyrän näihin neljään osaan 3 kk kukin.

    • Kyllä, opetuksessa taustoitetaan myös nykyjoulun historiaa. Nimenomaan talvipäivänseisaus näyttää olleen monissa muinaisissa kulttuureissa yksi keskeinen päivä ja juhlimisen aihe.

      Tässä yhteydessä on kuitenkin kyse nimen omaan joulukertomuksista. Miten joulukertomukset tulisi käydä läpi?

  2. Raamattu ei sano kauniisti kateudesta, mutta tunnustan, että sinua Lauri minä kyllä pikkuisen kadehdin. En omissa oppiaineissani pääse läheskään noin hyviin pohdintoihin kuin sinä noiden evankeliumikertomusten kanssa. Pidetäänpä uskonnon opettamista suomalaisessa koulujärjestelmässä millaisena tahansa, ajatteluun se joka tapauksessa nuorta sielua kannustaa.

    Matteuksen ja Luukkaan kertomuksia vertailtaessa ei liene mahdollista lähteä ihan puhtaalta pöydältä tyyliin ”Lukekaa ja kertokaa sitten, mitä tykkäsitte.” Opettaja on todellakin taustoittajan roolissa, kuten sinä oppitunneistasi kerroitkin.

    Mainitset, että ”tarinoiden yhteen sovittaminen todetaan ongelmalliseksi”. Viittaat evankeliumikertomusten luonteeseen omina kokonaisuuksina, jotka eivät suoranaisesti kaipaa täydennyksiä.

    Mutta eivätkö erilaiset tapahtumainkuvaukset voi kuitenkin täydentää toisiaan? Jos luet vain toisen, menetät Jeesuksen syntymään liittyvistä tiedoista lähes puolet. Onko näissä kertomuksissa mitään sellaista, joka olisi keskenään ristiriidassa?

    Teologisissa tutkimuksissa lienee tapana olettaa joitakin ei-löydettyjä kirjoituksia evankeliumin pohjateksteinä. Maallikolle sellaiset päättelyketjut ovat sen verran raskasta luettavaa, että olen niihin skeptisesti suhtautuvana kohta nostanut käteni ylös. Luin nuo Kuulan ja Aejmelaeuksen ajatukset, joissa kriittisyyttä sitten kyllä löytyi Raamatun sisältöä kohtaan. No, se ei nyt ole pointtimme.

    Mielestäni tämä erilaisuus näissä Jeesuksen syntymää kuvaavissa Matteuksen ja Luukkaan merkinnöissä tukee oivallisesti sitä, etteivät evankeliuminkirjoittajat yhteisestä sopimuksesta koettaneet Raamattua harmonisoida vaan Jumalan henki vaikutti heidän tekstinsä muotoutumiseen vahvasti. (Jeesuksen kuolemaan liittyvissä kertomuksissa sitä erilaisuutta vasta onkin, ja kuinka hyvin niitä vertailemalla selvittää lähes tunnin tarkkuudella tapahtumainkulun.)

    Tunnustuksetonta uskonnonopetusta antaessasi olet kyllä myös varsin hankalassa tilanteessa noiden ”joulukertomusten” kanssa. Et voi kovin kovalla äänellä kertoa, että joulukuun 25. päivällä ei mitenkään voi olla tekemistä Jeesuksen syntymäajankohdan kanssa. Tuo Betlehemin tähden mysterio osoittautuu nopealla tarkastelulla vähemmän kauniiksi, kuten minun plogini puolelta käy ilmi. Ja sitten kun vielä ne tietäjätkin olivat Raamatun ankarasti tuomitseman ammatin harjoittajia. Eivätkä koskaan käyneet siellä seimen äärellä, vaikka sinne heidät uskonnollinen taide kyllä mielellään sijoittaa.

    Olet aikamoisessa liemessä, jos kumarrat liikaa varsinaiselle Raamatun tekstille, pyhinä pidetyt kulttuuriarvot voivat silloin kohdata pyllistyksen.

    Kun minä nyt vähän tässä pohdiskelin asemaasi nykynuorten edessä, kateuteni hellitti varsin paljon. Näillä keskusteluilla on joskus korjaava vaikutus. Kun juttelee oikeanlaatuisten ihmisten kanssa.

    • Kiitos Rauli monipuolisista pohdinnoista.

      UE on hieno aine opettaa, kertakaikkiaan 🙂

      ”Mutta eivätkö erilaiset tapahtumainkuvaukset voi kuitenkin täydentää toisiaan?” Kyllä, mutta tästä (toiveikkaasta?) toteamuksesta ei seuraa se, että niin tosiasiallisesti käy. Ensin on tutustuttava tarinoihin, niiden sisältöön, verrattava, pohdittava ja tehtävä johtopäätökset. Jos ihmisellä on vahva uskonnollinen vakaumus ja yhteisö, joka ohjaa pyhien tekstien tulkintaa, niin johtopäätökset voivat hyvinkin helposti asettua jo ennalta asetettuihin raameihin, jotka johtopäätökset loppupeleissä tukevat ja vahvistavat jo valmiina olevaa uskoa. Kirjoitit esim. ”Jos luet vain toisen, menetät Jeesuksen syntymään liittyvistä tiedoista lähes puolet. Onko näissä kertomuksissa mitään sellaista, joka olisi keskenään ristiriidassa?” ja ”Mielestäni tämä erilaisuus näissä Jeesuksen syntymää kuvaavissa Matteuksen ja Luukkaan merkinnöissä tukee oivallisesti sitä, etteivät evankeliuminkirjoittajat yhteisestä sopimuksesta koettaneet Raamattua harmonisoida vaan Jumalan henki vaikutti heidän tekstinsä muotoutumiseen vahvasti.” Näillä ennakkoasenteilla ei voi päätyä ymmärtääkseni koskaan muuhun kuin Raamatun poikkeukselliseen yhtenäisyyteen, joka kaikissa kohdin vain monipuolisesti julkituo jumalalliset salaisuudet ja viisauden. Kiinnostavaa on, että tässä kohdin samalla puolella aitaa ovat sekä Jehovan todistajat että monet suomalaiset herätysliikeihmiset. Siis sellaiset, joiden mukaan Raamatussa ei voi olla ristiriitoja, sillä Jumala ei valehtele tai anna väärää informaatiota vähintäänkin keskeisissä uskonasioissa. Kuitenkin kaikkein keskeisimmissä kohdissa eli jumalakuvassa ja kristologiassa ovat myös ne kovasti kiistaa aiheuttavat erimielisyydet.

      ”Tunnustuksetonta uskonnonopetusta antaessasi olet kyllä myös varsin hankalassa tilanteessa noiden ”joulukertomusten” kanssa.” Päinvastoin, nimenomaan tunnustukseton uskonnonopetus suojaa katsomusaineiden opetusta. Jos UE olisi tunnustuksellista, niin silloin vasta ongelmia voisi syntyäkin. Kuka valvoisi, että opetus olisi tunnustuksen mukaista? Pitäisikö siis opettaa totuutena ja tosiasioina uskonnollisen uskon mukaisia asioita? Huh, karmea ajatus. Suomessa on uskonnonvapaus ja uskonnolliset yhteisöt saavat opettaa ja julistaa melkein vaikka mitä, mutta yhteiskunnan ylläpitämän katsomusainekasvatuksen pitää olla vapaata moisesta. Kun taustoitetaan joulukertomuksia, niin on itsestään selvää eikä se ole edes luterilaiselta kristityltä pois, että nyky-ymmärryksen mukaan Jeesus ei ole syntynyt vuonna 0 eikä 25.12 ja että joulun taustalta löytyy saturnaaliajuhlaa ja sol invictusta. Luterilaisuus monien muiden kristinuskon muotojen kanssa on kulttuurisesti inklusiivista eli ei sulje lähtökohtaisesti ihan hauskoja ja mukavia asioita pois, kun Jehovan todistajuus näyttäytyy uskonnollisessa kentässä poikkeuksellisen eksklusiiviselta uskonnon muodolta eli rajat on selvät ja kaikki pakanalliseksi tunnistettavasta on kieltäydyttävä. Tähti ja tietäjätkään eivät tee tiukkaa millään tavoin, kaikesta voi keskustella oppilaiden kanssa. ”Olet aikamoisessa liemessä, jos kumarrat liikaa varsinaiselle Raamatun tekstille, pyhinä pidetyt kulttuuriarvot voivat silloin kohdata pyllistyksen.” En ole, mutta saattaa olla, että sinulla on hieman vinoutunut käsitys nykypäivän katsomusaineopetuksesta. Tai sitten teillä päin sitä hoidetaan jotenkin eri tavalla, mistä minä sen tiedän… 😉

      Teesi: Kunnon uskonnonopettaja ei kumarra liikaa eikä liian vähän eri uskontojen edustajien pyhiksi kokemille asioille. Hän kunnioittaa niitä, ottaa parhaansa mukaan huomioon ne opetuksessaan mutta ei tingi asioiden monipuolisesta käsittelemisestä eikä järjen käytöstä.

    • Analyysi minun ajattelutavastani on sinulla ihan oikea. Myönnän, että minulla on vankka ennakkoasenne, joka on kallellaan Raamatun vahvan henkeytyksen suuntaan. Niinpä haluan harmonisoida mahdollisimman paljon näitäkin Jeesuksen syntymäkertomuksia. Ja se ei nyt ole edes mitenkään haasteellista.

      Tunnustuksettoman opetuksen puolesta puhuu minulle jo se, että meillä uskontoa opettaa lukiossa kaveri, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Raamattua kuitenkin arvostava ja eksegetiikasta erityisesti kiinnostunut on kollegasi meidän talossa. Yläkoulun puolella uskonnon tunnit taitaa olla jaettu useammalle opettajalle, virkaa ei ole olemassakaan.

      Koet tunnustuksettomuuden rikkautena opetuksessa, ja enhän minä voi tietenkään sanoa, että sinä jotenkin väärässä olisit. Olin itse uskontotunneilla, ja nehän olivat aiemmin tunnustuksellisia. Silloin opettaja saattoi jyristä, että näin se kirkko vain opettaa. Harvoin taisi kuitenkin jyristä.

      Minulla oli koko oppikouluajan paikallinen körttinen kirkkoherra opetusta jakamassa. Hän oli perhetuttuja, joten suhteemme oli varsin mutkaton. Pietistisiin virtauksiin suhtautuminen kävi meille kyllä hyvin selväksi, sen muistan. Eikä hänellä tietenkään Jehovan todistajista kovin auvoista kuvaa ollut, sekin tuli selväksi.

      Olen hyvin vakuuttunut, ettei tunnustuksellista opetusta oikeastaan mitenkään valvottu ennen vanhaan. Paitsi mitä nyt ehkä kodeista soiteltiin, jos jotakin vähänkin radikaalia opettaja suustaan päästeli. Uskoisin, että jossakin Suomen koillisosissa ei-lestadiolainen uskonnonopettaja joutui olemaan aika varovainen. Kun vähän samansuuntaista kuulen kollegaltasi tuosta ihan naapuripitäjästä aivan meidän päivinämme.

      Ilmeisesti sinun oppikartanosi sijaitsee varsin neutraalilla uskonnollisella alueella. Mutta ilmeisen varovaisesti lienee kuitenkin sinunkin lähestyttävä jouluun liittyviä ”pyhiä” traditioita ja niiden alkuperiä? Ja sehän on sinänsä erinomaista sinun asemassasi.

      Itse asiassa: Kun minä aloitan keskustelun jonkun tuntemattoman kanssa joulusta, en tietenkään ryhdy sorkkimaan hänelle rakkaita piirteitä suurimmasta juhlastaan. Paavalihan ohjeisti olemaan ”juutalaiselle juutalainen”, ottamaan toisen lähtökohdat aina huomioon.(1.Ko9:20)

    • ”Mutta ilmeisen varovaisesti lienee kuitenkin sinunkin lähestyttävä jouluun liittyviä ”pyhiä” traditioita ja niiden alkuperiä? Ja sehän on sinänsä erinomaista sinun asemassasi.”
      Sorry, en hahmota tätä juttua. En koe että minun olisi oltava varovainen joulun suhteen millään tavalla. Voitko antaa esimerkin? En koe olleeni varovainen.

    • Taitaa olla, että olen hiukan pudonnut kärryiltä sen suhteen, mitä UE:ssä opetetaan, ja nimenomaan sinun koulussasi. Kuvittelin, että jonkinlaista itsesensuuria on tarpeen harjoittaa, mutta taisinkin olla väärässä.

      Rokenet siis ihan avoimesti kertoa, ettei Jeesus suinkaan syntynyt joulukuun 25 ja että vuosikin on hiukan pielessä.(Perustelluin vaihtoehto, jonka olen kohdannut on joskus syksyllä 2eaa) Ilmeisesti myös joulutapojen ei-raamatulliset alkuperät rohkenet kertoa oppilaillesi.

      Onko koskaan tullut palautetta siitä, ettei jouluun liittyviä traditioita sovi tonkia?

      Pidin kerran 1980-luvulla päivänavauksen, jossa vain ja ainoastaan siteerasin tutkijoita, jotka kertoivat joulutapojen alkuperästä. Päreitä paloi, ja paljon. Sain ymmärtää, ettei tekstini sopinut lainkaan talomme satojen oppilaiden korviin.

      Tietenkään palautetta ei tullut minulle suoraan vaan kiertoteitse. Se kollegiaalinen kohteliaisuus, nääs.

    • En ole koskaan saanut kielteistä palautetta liittyen tapaani käydä joulujuttuja läpi. Seiskaluokalla tutustumme pyhään Nikolaukseen ja sitä myöten joulupukin historiaan, kasiluokalla jouluun liittyviä perinteitä ja niiden historiaa ja ysiluokalla Jeesuksen syntymää. Näin siis tätä nykyä. Juttu on hioutunut vuosien saatossa.

      Tunnustan myös, että teikäläisten tapa nähdä joulun tähti, tietäjät ja Saatanan juoni Jeesuksen tapattamiseksi oli ihan uusi juttu minulle. En muuten näe mitään estettä sille, ettenkö voisi kertoa sitä(kin) oppilaille. En tietysti totuutena, mutta että yhden uskonnollisen yhteisön ymmärryksenä. Joka poikkeaa voimakkaasti perinteisestä tavasta ymmärtää ao. kuvio.

  3. Jos tämä on suomalaisten opettajien standardi tapa engageerata oppilaita, niin miksi halutaan muuttaa systeemia? Tuohan toimii niin, että vanhempikin tulee kateellisiksi nykylapsille siitä millaista opetusta ne saavat.
    Minun aikanani oli uskonnon oppikirjat jossa käytiin läpi Raamatun päätapahtumia kuitenkin niin että raamatun maailma tuli tutuksi mutta se ei innostanut muuhun kun passiiviseen vastaanottamiseen.Raamattu kritiikki oppilastasolla oli tuntematon asia sen aikaisessa maailmassa.

    • Kiitos kommentista. Niin se maailma muuttuu ja toivottavasti vaan paremmaksi. Katsomusaineen ohjenuora: ”Aatteleppa ite!” ja mielellään perustellusti. Mielipidehän on helppo muodostaa, mutta perusteltu sellainen, mmmm, se on nannaa 🙂

    • Areiopagi on osin oikeassa asiassa, joulukuun 25 sisältyy jo Uuten testamenttiin, sillä 6 kuukautta Johanneksen päivästä eli Juhanuksesta johtaa talvipäivänseisauseen, mikä esiinty Ut:ssa Gilgul eli
      ympyä ympyrä kertomuksessa 6:ntena hetkenä, jota ympyrässä osoittaa ristin yläsakara. Tällöin valo alka hitaasti voittaa ja uusi aurinko odottaa syntymistään,mikä tapahtu sitten pääsiäisenä ( ’9:llä hetkellä’)kevätpäiväntasauksessa. Vanha aurinko kuolee,odottaa kolme vrk:ta ja uusi aurinko syntyy eli nousee ylös ja on kohta yötä pitempi.
      Jeesus ei konkreettisesti ole voinut syntyä 25 joulukuuta sillä silloin oliit yöt niin kylmiä ettei lampaita paimennettu ulkona.

  4. Miten vastuullisen uskonnonopettajan pitäisi jatkaa tästä? kysyy blogisti

    Vastuullinen uskonnon opettaja kertoo, että evankelimien kertomukset ovat luotettavia juuri siksi, että ne eivät ole toistensa kopioita vaan että ne ovat mukana eläneiden kertomuksia siitä, mitä he näkivät ja kokivat. Toiset evankelistat painottavat eri asioita kuin toiset. Siitä syntyy kokonaisuus.

    • Erinomaisen kiinnostavat kommentit, kiitos!

      Salmen kuvaama vastuullisen opettajan kaneetti soveltuu käsittääkseni hyvin esim. seurakunnan opettajan, vaikkapa rippikoulunsellaisen suuhun. Näinhän moni kristitty asian näkee ja kokee. Julkisen koululaitoksen opettajan tilanne on hieman toisenlainen. Toisaalta mikäli UE-opettaja vilpittömästi itse uskoo Salmen sanoittaman asian objektiiviseksi totuudeksi, niin sen mukaan hän varmaan myös opettaa. Vai pitäisikö sanoa julistaa?

      Ydin taisi olla tämä: evankelistat painottavat eri asioita kuin toiset. Miten tätä sovelletaan Jeesuksen syntymäkertomuksiin? Miten opettaja siis auttaa oppilaita ratkaisemaan sen avulla Matteuksen ja Luukkaan väliset konkreettiset erot? Eli esimerkiksi mihin mahtuu kaikki Matteuksen kuvaama (tietäjät, tähti, lasten surma, Egyptiin pako ja siellä vietetty aika, muutto Nasaretiin, ei siis paluuta Betlehemiin) Luukkaan versioon?

      Kertomukset eivät todellakaan ole toistensa kopioita, ne ovat niin tyystin erilaisia, että ne eivät näytä täydentävän toisiaan, ne näyttävät pikemminkin asettuvan toisiaan vastaan ja tähän dilemmaan pitäisi saada konkreettisia ja älyllisesti tyydyttäviä näkökulmia.

  5. En nyt vastaa, miten vastuullinen uskonnonopettajan pitäisi jatkaa. Enkä suoraan sanoen viitsinyt edes lukea linkkejäsi. Mutta mietin, että omaa pohdinta kulmani evankeliumien joulukertomuksiin saattaisi herättää sinulla ajatuksia. Aikoinaan lähdin pohtimaan siitä kulmasta, että kirjoittajat kirjoittavat asioista katsoen taaksepäin. Eli tapahtui niinä päivinä…

    • Ei se nyt sinulla toimi, minun kulmasta käsin, koska meillä on eri tiedot. Itse sain useamman ahaa elämyksen. Mutta muistelen verollepanoja olleen useamman. Yksi kesti ainakin neljäkymmentä vuotta. Tästä lähtökohdasta oivalsin eri lailla ”tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana”. Siis asiaa kertoo ihminen, joka katsoo ajassa taaksepäin. Tarkemmin en osaa tätä kuvata, koska pohdin tätä vuosia sitten ja laittanut asioita ylös ja oma pohdintani ei koskenut pelkästään joulukertomuksia, vaan tätä nyt pohtiessa muistelen alkusysäyksen tulleen apostolien teon alkukohdasta johtaen jouluevankeliumiin. Toinen asia, joka selkeytti, oli sen tajuaminen, että ihmiset tosiaan paineli joka pääsiäinen Nasaretista ja muualta Jerusalemiin. Eli tekivät tavakseen tosi pitkiä matkoja. En nyt viitsi pohtia lähteitä. Tämä on nyt tarkoitettu vain selventämään ajatustani. Antaa tekstin puhua.

  6. Kas näin ”mahtuu kaikki Matteuksen kuvaama (tietäjät, tähti, lasten surma, Egyptiin pako ja siellä vietetty aika, muutto Nasaretiin, ei siis paluuta Betlehemiin) Luukkaan versioon”

    Jeesus syntyi Betlehemissä, sen toteavat molemmat evankeliumikertomukset yhtä jalkaa. Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä, minkä nyt vain Luukas kertoo. (Lu 2:21) Jerusalemin temppeliin mentiin 40 päivää synnytyksen jälkeen, kuten Mooseksen laki määräsi. Ja taas vain Luukkaan raportin mukaan.(Lu 2:22, 23; 3Mo 12:1–4, 8)

    Tietäjät tulivat Matteuksen mukaan sitten myöhemmin Betlehemiin (jossa Jeesus ei enää ollut seimessä vaan talossa)(Mat 2:1–11; vrt. Lu 2:7, 15, 16), Sitten Joosef ja Maria pakenivat Egyptiin hirmuista Herodesta(Mat 2:13–15) Nyt toteutettiin se alle kaksivuotiaiden surma. Koska Herodes asetti ikärajan tuolla tavoin, se osoittaa, että Jeesuksen syntymästä oli kulunut jo kohtalaisesti aikaa.

    Molemmat evankeliumikertomukset päättävät ”pyhän perheen” matkustamiset lopulta Nasaretiin.

    Nähdäkseni ainoa ongelma kertomuksia vertailtaessa voisi olla se, että Luukkaan 2:39 antaa ymmärtää 40 päivää vanhan Jeesuksen palanneen suoraan Jerusalemin temppelistä Nasaretiin.
    Kun luetaan ajatuksella kahden jakeen 39 ja 40 sisällöt, voidaan havaita niiden kuvaavan itse asiassa melkoista ajanjaksoa. Niiden jälkeen Jeesus kun on jo varttunut 12 vuotiaaksi älykkääksi keskustelijaksi Luukkaan kertomuksessa.

    Näennäinen ristiriita selittyy sillä, että tässä kohden Luukas oikoo hiukan kertomuksessaan mutkia suoraksi eikä kerro sanaakaan paluusta siihen taloon, jonka seimessä Vapahtajamme näki ihmislapsena päivänvalon. Matteus täydentää tämän vaiheen sitten omassa tekstissään.

    Ja kokonaisuus on sitten meidän poimittavissamme – ja myös meidän ihailtavissamme.

    • Kiitos Rauli vastauksestasi!

      Kuvaamasi tapa nivoa kertomukset yhteen on tietysti kiinnostava ja aika tavallinen. Kuvaamasi tulkinnan jakaa moni muukin (kuin Jehovan todistaja), joka haluaa pitää kiinni Raamatusta kaikin puolin yhtenäisenä, ristiriidattomana ja eheänä kertomuksena.

      Tämän myötä tullaan myös sille rajalle, jossa vastuu älyllisestä rehellisyydestä on jokaisella itsellään. Kukin vakuuttuu tavallaan.

      Eli lukijan olisi uskottava, että Luukas jättää kertomatta perheen palaamisen uudestaan Betlehemiin Jerusalemissa käynnin jälkeen, vaikka aivan yksiselitteisesti hän 2:39 sanoo ”Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat kotikaupunkiinsa Nasaretiin.”? (Herran laki mainitaan 2:23 ja siihen liittyvän velvoitteen täyttäminen umpeutuu 2:39:ssä. Sitten kotikaupunkiin Nasaretiin, selvä ku pläkki.) Ja että Luukas jättäisi mainitsematta kaiken sen, mitä siellä mukamas toisen kerran Betlehemissä tapahtui aina Egyptiin pakenemista myöten? Että jotenkin Luukas 2:39:ssä olisi siis piilossa käytännössä koko Matteuksen tähti-tietäjä- lasten surma -Egypti-kuvio? Että ”Näennäinen ristiriita selittyy sillä, että tässä kohden Luukas oikoo hiukan kertomuksessaan mutkia suoraksi eikä kerro sanaakaan paluusta siihen taloon, jonka seimessä Vapahtajamme näki ihmislapsena päivänvalon. Matteus täydentää tämän vaiheen sitten omassa tekstissään.”?

      Sorry, mutta tässä on se raja. Noin saa uskoa, siittä vaan, meillä on uskonnonvapaus. Mutta minusta tuo on niin käsittämätöntä soopaa, että nimenomaan ja vain hyvin vahvan uskonnollisen vakaumuksen omaava voi tehdä ainakin minun silmissäni noin järjetöntä väkivaltaa sekä Matteuksen että Luukkaan tekstille. Höpinät 2:39-40 aikajanan pituudesta tukena tuolle aivan tolkuttomalle tarinoiden yhteen runnomiselle samoin tekevät väkivaltaa ainakin Luukkaan tarinalle eikä se helpota Matteuksenkaan ymmärtämistä. Luukas päättää ilmiselvästi Jeesuksen syntymäkertomuksen kuvaukseen siitä, miten Jeesus varttuu kotikaupungissaan Nasaretissa. Ja seuraava tarinakokonaisuus onkin matka taas Jerusalemiin, kun Jeesus on 12-v. Ja jossa Jeesuksen vanhemmilla olikin tapana käydä joka vuosi pääsiäisjuhlilla. Ja jossa tarinassa Maria taas kätkee sydämeensä asioita ja Jeesus kasvaa iässä ja viisaudessa. Luukkaan tarina kulkee jouhevasti eteenpäin ja tuollaiset selitykset vain samentavat sitä.

      Päätät selityksesi ”Ja kokonaisuus on sitten meidän poimittavissamme – ja myös meidän ihailtavissamme.”

      Vilpittömästi: miten ihmeessä tuohon voi päätyä ja suositella sitä toisillekin uskottavaksi? Mutta se, mikä on minulle ilmiselvää, se ei sitä toiselle ole. Voin vain sanoa, että pidän kuvaamaasi juttua erittäin epätodennäköisenä tapahtumain kuvauksena. Itselleni tuon nieleminen on mahdotonta ja joutuisin tekemään sen tunnetun älyllisen itsemurhan.

      Vai käsitinkö jotain väärin selityksessäsi?

      Btw: Muistaakseni Uuras Saarnivaara edusti aikoinaan hyvin tämän kaltaista Raamatun selittelyä.

    • Näyttää siis siltä, että Matteuksen ja Luukkaan kuvaukset törmäävät sinun mielestäsi tasan yhdessä kohtaa, tuossa Nasaretiin paluun ajankohdassa.

      Ilmeisesti hyväksyt sen tosiasian, että Luukas kuvaa Jeesusta tarkemmin vain ajanjakson 40 päivää syntymästä ja jatkaa Vapahtajamme elämänvaiheita temppelissä 12 vuotiaana. Matteus taas aloittaa kuvauksensa hiukan myöhemmästä ajankohdasta, tähdistäennustajien saapumisesta Herodeksen luo, jamutta jatkaa hiukan pidempään liittäen mukaan Egyptin pakoreissun. Molemmat kertomukset päätyvät sitten Nasaretin kaupunkiin.

      Otetaanpas vielä tuo Lu2:39,40 framille. Näinhän se menee KR92 mukaan: ”Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin.”

      Englanninkielisissä käännöksissä asia voidaan näköjään esittää seuraavasti: ”And when they had completed all things according to the law of the Lord, they returned to Galilee to their own city Nazareth.”(DBY,HCSB)

      Eli todetaan, että sen jälkeen kun Lain vaatimukset oli loppuunsaatettu, perhe palasi heidän omaan kaupunkiinsa Nasaretiin. Oliko paluu nopea vaiko vaiheittainen, siitä Luukkaan teksti ei sano yhtään mitään. Vai

      Paluu tarkoittaa samaa kuin tulla takaisin. Mutta oliko matkalle edes lähdetty Nasaretista? Ei, vaan Betlehemistä Jerusalemiin oli kuljettu. Nasaretista lähdöstä oli kulunut minimissään 40 päivää, todennäköisesti reilusti enemmän.

      Koska Luukas käyttää sanaa ”palata” selkeän vaiheittaisessa merkityksessä, ei siis menopaluulippumaisesti, miksei tuossa paluuvaiheessa olisi voitu poiketa välillä Betlehemissä ja sitten vielä pakomatkalla Egyptissä? Ja sitten kotikaupunkiin takaisin?

      On ymmärrettävää, että Luukkaankin oli mainittava Nasaret, vaikka yksityiskohtainen syntymävuoden tapahtumainkuvaus päättyikin Jerusalemiin. Raamatun kokonaiskuvan, siis sen erinomaisen yhtenäisen, vuoksi nasaretilaisuus on hyvin olennainen asia, jolla osoitetaan ennustusten tarkka täyttymys Jeesuksessa.

      Jos jae 2:40 käsittää likimain 12 vuoden ajanjakson, miksei edellinen jae voisi sisältää muutaman vuoden aikaperiodin?

      Minua jossakin määrin häiritsee se, että teologisen tutkimuksen mainstream näyttää olevan se, että Raamatun kaikenlaista harmonisointia pidetään ”älyllisenä itsemurhana” ja että mitä merkillisimmät ristiriitaisuusoletukset saavuttavat palstatilaa julkisuudessa. Ei ole kauhean suuri ihme, että tuossa ristiriitaisuushakuisuudessa monilta menee se viimeinenkin usko Raamattuun.

      Sinuun on tarttunut vähän tuota samaa trendiä: vaikka Raamatun voisi halutessaan nähdä tässä johdonmukaisenakin, se olisi ”järjetöntä väkivaltaa sekä Matteuksen että Luukkaan tekstille.” Eikö nyt yhden jakeen selittäminen hiukan pidemmäksi ajanjaksoksi ole toimituksena vielä varsin kaukana väkivallanteosta Raamatun tekstille?

    • ”Matteuksen ja Luukkaan kuvaukset törmäävät sinun mielestäsi tasan yhdessä kohtaa, tuossa Nasaretiin paluun ajankohdassa.”

      Ei, ne törmäävät kaikissa kohdin. Jeesuksen syntymäkertomus Matteuksen mukaan alkaa sanoilla ”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin…” Se ei tapahtunut niin kuin sinä sen kuvaat yhdistämällä tarinat. Luukas puolestaan evankeliuminsa aluksi sanoo selkeästi ottaneensa kaikesta tarkan selon ja kirjoittaa yhtenäisen esityksen. Sinun selityksesi ja harmonisointiyritykset turhentaa molemmat kuvaukset. Luukas näyttäytyisi todella huonona historioitsijana ja tapahtumien kulun esittäjänä. Tarkkaa selkoa ei todellakaan tulisi. Selityksesi on pähkähullu.

      Siis: Matteus antaa kattavan kuvauksen Jeesuksen syntymästä, tarina elää selvästi joko ilman tietoisuutta Luukkaan versiosta tai sitten hän jättää sen tietoisesti huomioimatta. Matteuksen kuvaus on oma, selkeä tarinansa. Sama juttu Luukkaalla. Tätä tulkintaa ja näkemystä minä en selvästi saa läpi sinulla, vaikka miten päin pakettia kääntäisin. Minä en siis lähde harmonisoimaan tarinoita, etsien niitä aukkokohtia jommassakummassa kertomuksessa, joilla voisi tilkitä tai joihin voisi tunkea hankalia kohtia toisesta evankeliumista.

      Usko nyt että tuo nillittäminen sanojen ja aikamäärien kohdalla, eri käännösten käyttäminen ja ”Jos jae 2:40 käsittää likimain 12 vuoden ajanjakson, miksei edellinen jae voisi sisältää muutaman vuoden aikaperiodin?” -tyyppiset vetoamiset ovat kertakaikkisen tyhmää. Hävettävää. Kokeile joskus lukea Raamattua siten, että tulostat vaikka Luukkaan syntymäkertomuksen ilman jaemerkintöjä ja luet sen tarinan, niin kuin se alun perinkin kirjoitettiin. Ei ole olemassa totuusviipaletta Luuk. 2:40, joka avautuu sinun lukutavallasi oikein ja jota voit pyöritellä haluamallasi tavalla sovittamaan tarinat yhteen. Jaejako on myöhemmin lisätty tapa. Kyseinen kohta kertoo, ei 12 vuoden periodista, sillä se ei liity seuraavaan kertomukseen Jeesuksesta, vaan toteaa ajan kulumisen kun Jeesus vanheni kotikaupungissaan Nasaretissa. Ei enempää eikä vähempää. On hölynpölyä ottaa se tukemaan ja siis pelastamaan sinun kaltaisesi raamattu-uskovaisen käsitys jumalasta ja Raamatusta. Luukas 2:39 ei kerro sitä, mitä sinä ja uskonnollinen yhteisösi (jonka selityksen epäilemättä hait turvaksesi) haluaa sen kertovan. Niin simppeliä tämä on. Minun nähdäkseni.

      Mutta ei auta tai en usko omien selittelyjeni auttavan. Asian täytyy olla sinulle niin kuin sen ilmaiset, muutoin kaikki alkaa kaatumaan niin kuin kommenttisi loppupuolella alat jo ounastelemaan. Minä puolestani katselen kaukaa maailmankuvaasi ja voin vain ihmetellä uskosi vahvuutta. Ja sitä, miten se toisaalta sokaisee sinut ja toisaalta valaisee. Joku onkin todistanut jossain päin sanoen, kuinka suuri onkaan pimeys…

      Mutta niin kuin sanoin Rauli, näkemyksesi jakaa myös moni luterilaiseen kirkkoon kuuluvakin. Ja se on hieman huvittavaa. Jos joku sellainen tätä lukee, niin mitäköhän mielessä pyörii. Ehkä jotain semmoista, että ”Niin, tässä kohdin Jehovan todistajat ovat oikeassa, vaikka muuten ovatkin ihan väärässä.”.

      On tämä uskonnon maailma ihmeellinen.

      Nyt kun on joulu, niin eiku kaikki lukemaan molempien evankeliumien syntymäkertomuksia ja niin jokainen voi itse perehtyä ja muodostaa kantansa asiaan.

    • ” Eli lukijan olisi uskottava, että Luukas jättää kertomatta perheen palaamisen uudestaan Betlehemiin Jerusalemissa käynnin jälkeen, vaikka aivan yksiselitteisesti hän 2:39 sanoo “Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat kotikaupunkiinsa Nasaretiin.”?”

      Viestini ei ole nyt kannanotto tuohon Raulin tulkintaan, vaan pelkästään tähän, mitä tässä lukee. Mielestäni Luukas ei voi sanoa yksiselitteisesti, että he vain palasivat Nasaretiin. Ymmärtääkseni Luukas voi kertoa vain sen, mitä hänelle on kerrottu. Hän ei ole ollut mukana. Dilema voi tulla siitäkin, että pitää Luukasta kaikkitietävänä kertojana. Pyrin vain antamaan niitä peräänkuuluttamiasi näkökulmia.

      Jätän nyt tuon älyllisen sana pois. 😉

    • Kiitos näkökulmasta, Eija.
      Minun silmissäni Luukkaan tarina on hyvin selkeä enkä oletakaan hänen olevan kaikkitietävä. Hän tosiaan kertoo sen minkä on saanut selville, niin kuin Matteuskin tekee. Ja tarinat eivät sovi yhteen minun silmissäni ilmiselvästi eikä jakeen 2:39 pyörittely sitä miksikään muuta.

      Toivottavasti ihmiset lukevat kyseiset kertomukset hitaasti mietiskellen ja nautiskellen, useaan kertaan. Oppien pikkuhiljaa niiden juonikuviot ulkoa.

  7. Kai kouluopetuksessa voi ottaa esiin sen että evankeliumit eivät ole täysin puoluettomia kuvuksia siitä mitä tapahtui. Heillähän on selvä toisistaan eroava teologinen agenda joka on ohjannut sitä mitä materiaalia he ovat tallettaneet.

    En tiedä jos on mahdollista kouluopetuksessa keskustella kriittisesti syntymäkertomuksista mutta olisi mielenkiintoista kuulla oppilaiden reaktioita perinteelliseen kertomukseen neitseellisestä syntymästä. Kriittisesti ajatellen ja psykologisoiden voidaan ajatella että syntymäkertomusten primääri lähteenä voi olla vain Maria ja/tai lähiperhe. Että Maria ja hänen äitinsä ja Elisabeth Johannes Kastajan äiti, olivat sepittäneet kasvoja pelastaneen kertomuksen ,jonka alkuseurakunta halukkaasti hyväksyi, on aivan sallittu suojaava valkoinen valhe. Mitenkähän oppilaat tuollaisesta suhtautuvat?

    • Itse en oikein uskaltaisi lähteä arvailemaan melkein 2000 vuoden takaisen Jeesuksen syntymäkertomuksen suullisia lähteitä ja vielä vähemmän lähteiden motiiveja. En myöskään rohkaise oppilaita sellaiseen, kuvaamasi voisi toimia vaikkapa jonkinlaisena bibliodraamana. En koe toisaalta sitäkään omassa työssäni mielekkääksi.

      Jeesuksen neitseellisestä syntymästä kyllä puhutaan, mutta lyhyesti. Tiivistäen kerron että kristinuskon uskomusmaailman ytimeen kuuluu oleellisesti tällainen usko, onhan se sanoitettu uskontunnustuksessakin. Riippuen luokasta asiasta keskustellaan jonkin verran, mutta jos asia jää vaivaamaan ja tuntuu epäuskottavalta, niin kehotan oppilaita juttelemaan seurakunnan työntekijän kanssa. Kerron toki erilaisia näkökulmia asiaan, mutta tunnustuksettoman kouluopetuksen tehtävä ei ymmärtääkseni ole vahvistaa tai heikentää oppilaan vakaumuksia suuntaan tai toiseen. Aineksia maailmankuvan muodostamiseen kyllä tarjotaan, mutta ei anneta suosituksia. Tai minä en ainakaan anna. Paitti että aatelkaa itte. Ja eväitä siihen.

Kirjoittaja

Lauri Frosti
Lauri Frosti
Katsomusaineiden opettaja (UE/ET) Koulutus: Nuorisonohjaaja, TM, työnohjaaja. Harrastan lukemista ja katsomista.