Raamatun kääntämisestä

Kieli muuttuu ja ihmisten kokemusmaailmat muuttuvat. Siksi Raamattua on käännetty ja käännetään edelleen uudestaan. Raamatun on tarkoitus tulla ymmärretyksi eri aikojen ihmisille eri tilanteissa. Vain siten voi toteutua Paavalin ajatus: ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”

Itse luin rippikoulussa vuosina 1933/38 valmistunutta käännöstä. Kiinnyin sen ilmaisuihin. Viimeisin virallinen Kirkolliskokouksen hyväksymä käännös on vuodelta 1992. Sitä valmisteltiin komiteatyönä 1970-luvulta lähtien. Sittemmin vuoden 1992 käännös on tullut minulle rakkaaksi ja luen lähes pelkästään sitä. Jokaisella on suosikkikäännöksensä ja raamatunkohtansa, joihin liittyy muistoja. Siksi ajatus uudesta käännöksestä tuntuu monista vaikealta. Uusia käännöksiä ei tehdä kuitenkaan ensisijaisesti meitä aiempien sukupolvien edustajia vaan tulevia sukupolvia varten. Sitä paitsi vanhoja käännöksiä ei kerätä pois. Niitä saa jokainen lukea edelleen.
_ _ _

Uuden käännöksen ilmestyminen noin 50 vuoden välein tarkoittaisi sitä, että pikkuhiljaa olisi laitettava käännöstyö vireille, jotta se valmistuisi esimerkiksi 2040-luvulla.

Heinäkuun puolivälissä Hesari julkaisi Antti Majanderin arvion syksyllä kirjamessujen yhteydessä julkistettavasta Uuden testamentin käännöksestä. Moni hieraisi silmiään, onko siis tehty uusi käännös? Kyse on Suomen Pipliaseuran kääntämästä ja Kirkkohallituksen rahoittamasta käännöksestä, joka on tarkoitettu mobiililaitteilta, kuten älypuhelimelta tai tabletilta luettavaksi. UT 2020 ei siis ole tarkoitus painaa kirjaksi. Nähtäväksi jää, millaiseksi sen käyttö muodostuu. Voisi kuitenkin uumoilla, että UT 2020 antaa lisäaikaa tulevalle käännöshankkeelle.

UT 2020 kohdalla oli raskaan komiteatyön sijasta kyse kääntäjän suoraan UT:n kreikankielisestä alkutekstistä kääntämästä ja suomenkielen tuntijan muokkaamasta tekstistä, jota Pipliaseuran jäseninä olevien kirkkokuntien edustajat sekä palauteryhmät, kuten varusmiehet, kommentoivat. Julkaisualustan mukaisesti lauseissa on pyritty selkeyteen ja lyhyyteen. Tässä on ajateltu Raamatun saamista paremmin internet-sukupolven ulottuville ja luettavaksi.
_ _ _

Keskustelua varmaankin herättää joidenkin Raamatun erityistermien kääntäminen yleiskielisillä vastineilla luettavuuden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi. Kääntävätkö yleiskieliset vastineet kuitenkaan alkutekstin ajatusta riittävällä tarkkuudella? Mikael Agricola joutui luomaan Raamatun erityismerkityksiin uudissanoja juuri tavoitellessaan tarkkuutta. Sellainen on sanue vanhurskaus/vanhurskas, joka on tarkoitus vanhentuneena poistaa uudesta UT 2020:sta. Sen käännösvastineeksi on valittu asiayhteydestä riippuen eri sanoja.

Luterilaisen tunnustuksen eräitä avainkohtia on Roomalaiskirjeen opetus uskonvanhurskaudesta Room 3-5. Augustinolaismunkki Martti Luther koki niin kutsutun reformatorisen käänteensä edellisten Paavalin Roomalaiskirjeen lukujen äärellä: ”Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.” (Room 4:24).

Paavali oli taustaltaan fariseus ja siten perehtynyt juutalaiseen lakiin. Menemättä yksityiskohtiin totean lyhyesti, että juuri fariseukset jatkoivat pitkää lakihurskauden traditiota, jonka varhaisvaihetta 500-luvulla eKr. kutsutaan deuteronomistiseksi koulukunnaksi. Kyseisen koulukunnan teologit tarkastelivat toimittamissaan Raamatun teksteissä (kuten 5 Moos-2 Kun) Israelin ja erityisesti kuninkaiden historiaa Jumalan lain (Deuteronomiumin = 5 Moos) noudattamisen näkökulmasta. Israelin kokemat onnettomuudet, kuten Jerusalemin ja temppelin hävitys sekä kansan pakkosiirtolaisuus olivat heidän mukaansa seurausta lain rikkomisesta.

Vastaavasti väärältä tieltä kääntymistä, katumista ja lain noudattamista seurasi Jumalan suosio, armahdus. Kyseisissä teksteissä esiintyy usein sanapari ”oikeus ja vanhurskaus” (misphat-zedaka). Lain noudattaja oli hurskas (zadik). Oleellista on, millä perusteella Jumala armahtaa syntisen. Laki on tärkeä liiton symboli ja väline Israelin sekä Jumalan välillä. Siten lain noudattaminen pitää liiton voimassa. Liiton sisällä puolestaan vaikuttaa Jumalan armahdus katuvalle. Tästä syystä Paavali ja muut fariseukset kilvoittelivat lain noudattamisessa eli hurskaudessa.

Ihmisen yritykset lain noudattamisessa jäävät kuitenkin puolitiehen. Siksi tarvittiin Jumalan Poika, joka täytti lain ja sovitti maailman synnin. Hänestä tuli uuden liiton välikappale. Kristukseen liittyminen kasteen ja uskon kautta sekä hänessä pysyminen tuovat yhteyden Jumalaan ja armahduksen. Tätä siis Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan: ”Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.” Miten se ilmaistaisiin muilla sanoilla, jos sanasta vanhurskaus luovutaan?

_ _ _

Kieli uudistuu ja uusia sanoja syntyy kuvaamaan uusia ilmiöitä tai asioita. Kiepporaikaste on jäänyt unhoon kun vierasperäinen rollon on korvannut sen. Viruslinko saattaa jäädä elämään koronakevään muistona. Olisiko vanhurskaudelle tarkkaa ja ymmärrettävää uudissanaa, korvataanko se jollain olemassa olevalla sanalla, vai keksitäänkö uusi?

28 kommenttia

  • Kimmo Pikkuaho sanoo:

    Charlotta: ei kun “vakaasta hurskaasta” 😉

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: “Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?” Luuk.5:21 Toisaalla Paavali kirjoittaa: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnin.” Kristus on tullut Jumalan vanhurskaudeksi meidän syntisten tähden, koska emme voi itse sovittaa syntejämme.

    ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” 2.Kor.5:21

    Kristus on Jumalan vanhurskaus, joka on meidän syntiemme tähden annettu, että voisimme Armahtaa toisiamme ja osoittaa laupeutta niitä kohtaan jotka ovat eksyneet pimeyteen ja ovat ilman toivoa maailmassa.

    Hurskastelu ei auta ketään, vaan Jumalan Armo Kristuksessa. Jumala on Itse ottanut vastuun ihmisestä ja antanut Rakkautensa sinetiksi jokaisen Kristityn sydämeen. Usko vaikuttaa ihmisessä Armoa ja Rakkautta, jos luottamus Jumalaan on Kristuksen Armosta syntynyt ja Hänestä lähtöisin.

    ”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: “Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” 1.Joh.4:15-21

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Eikö olisi yksinkertaisinta ja selkeintä sanoa, että Jumala on oikeamielinen eikä vanhurskas ja me olemme syyttömiä/armahdettuja Kristuksen tähden emmekä vanhurskaita? Kun tuo vanhurskas-sana joudutaan kuitenkin selittämään jotenkin näillä tavoilla. Jos keksitään taas joku uudissana, se joudutaan edelleenkin selittämään samalla tavalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    “Paavali oli taustaltaan fariseus ja siten perehtynyt juutalaiseen lakiin. ”

    Hepreaksi sana on perushim.

    Faris on arabialainen miehen nimi ja se tarkoittaa ritari, ratsumies, tai cavalier. Edelleen on paljon Faris nimisiä ihmisiä kuten linkissä näkyy. https://en.wikipedia.org/wiki/Faris_(name) Miten tähän pitäisi suhtautua ?

    Ja Faras on hevonen.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Furusiyya

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Raamatun tekstin kääntämisellä ei ole mitään merkitystä. Raamattu on ihmisten kirjoituksistä kokoon kyhätty sen rakentajien omien tarkoitusperien mukaisesti.

    Jeesuksen sanoman rehellinen ja realistinen ymmärtäminen ei edellytä Raamattua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    “joista vain 4 on kohtalaisen luotettavia ja loput ainakin suurelta osaltaan mielikuvituksen tuotetta…”

    Tuota ei kyetä todistamaan,neljä lienee valittu vain siksi että niissä ehkä on vähiten ristiriitoja suhteessa rakenneltuun Dogmaan. Vaikka niisäkin on ja paljon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Aika vähänhän näistä asioista pystytään todella todistamaan, siksipä ovatkin uskon asioita ja jokaisella on lupa uskoa mihin haluaa. Asiat ovat korkeintaan todennäköisiä ja nähdäkseni todennäköistä on, että tekstit, joita Raamattuun valittiin, ovat niitä luotettavimpia ja niiden perusteella rakennettiin kirkon dogmat, eikä toisinpäin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Vanhin löydetty evankeliumin kopio on merkitty 43.e tai 44.ä.

      Näin hyvin voi uskoa kanonisoimista tehdyn tai syntyneen jo kopioinnissa missä osa on syntynyt tahattomasti tekstin muodosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Tuskin apostolit ja evankeliumin kirjoittavat ajattelivat, että heidän kirjeensä ovat kovin pitkäikäisiä ja merkittäviä. He odottivat Jeesuksen palaavan pian.

      “Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan,”

      Mitä mahtoivat ajatella, kun lyhyt aika pidentyi pidentymistään, kunnes Herran paluu oli saavuttamattomissa ja kuolema otti omansa yksi kerrallaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Jokainen kristitty sukupolvi on odottanut ja odottaa. Se kuuluu kristityn identiteettiin. Onhan meitä kehotettu olemaan aina valmiina Hänen tuloonsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Onneksi Raamattu on samalla myös Jumalan omaasanaa ja puhetta ihmisille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.