Raikas tuuli Namibiasta

Kuten olette ehkä huomanneet, minua on kiinnostanut se miten kirkon ja seurakunnan tehtävä ilmaistaan tässä ajassa. Tarkoitan muilla sanoilla kuin kirkkolain ja -järjestyksen kivitaulujen käskyillä. Minulla on asiasta joku ajatus, mutta olen kysellyt ja etsinyt ja halunnut löytää edes merkkejä niistä muualta. Olen sitä mieltä että ei ole kysymys minun keksinnöstäni, vaan ne ovat olemassa jossakin piilossa. Ne on tatuoitu kirkon peruskiveen aivan niinkuin oma nimeni Jumalan käden ihoon. Oman kirkkomme vuosisatainen toimintakulttuuri on peittänyt alleen paljon muutakin. Nähtäväksi jää miten paljon esimerkiksi tulevaisuuskomitean kannanotot ja toimeksiannot pystyvät raivaamaan esille.

Etsivä löytää. Kirkolliskokouksen sivuja selatessani törmäsin vuosi sitten hyväksyttyyn Suomen ev.lut. kirkon ja Namibian ev.lut. kirkon uudistettuun yhteistyösopimukseen. BINGO! Sen pitkähkö johdanto alkaa sanoilla ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Namibian evankelis-luterilainen kirkko, tunnustaen sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa”, ja jatkuu luterilaisen tunnustuksen lisäksi kahdeksalla muulla yhteisellä sitoumuksella tai julistuksella, joista kaksi ensimmäistä ovat tässä yhteydessä kauneimmat ja tärkeimmät:

lähetettyinä maailmaan kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, julistamaan evankeliumia;

osallistuen uskossaan Kristuksen yhteen universaaliin kirkkoon ja hänen antamaansa tehtävään edistää yhteistä todistusta, palvelua ja ykseyttä;

Siis oma kirkkommekin on lähetetty maailmaan! Ja se osallistuu Kristuksen antamaan tehtävään, joka on kirkkojen yhteinen todistus, palvelu ja ykseys! On aivan luonnollista, että tämä kirkon tehtävään aivan keskeisesti kuuluva asia löytyy kirkkojen välisestä yhteistyösopimuksesta. Kirkot maailmalla yksinkertaisesti toimivat näin.

Miksi oman kirkkomme on niin vaikea sisällyttää keskeisiin asiakirjoihinsa maailmaan lähetettynä olemistaan ja Kristukselta saatuun tehtävään osallistumistaan? Elämmekö jossakin lintukodossa suojassa maailman tuulilta? Miksi täällä vain kutsutaan ihmisiä kun heitä voisi myös lähettää – tai jo lähetettyinä varustaa matkallaan? Miksi tämä on niin vaikeaa? Yksi vastaus on mielestäni toimintakulttuuri.

Toinen ja valitettava vastaus on, että kirkkona osallistumme puuttellisesti esimerkiksi Luterilaisen Maailmanliiton toimintaan yhteisessä todistuksessa ja palvelussa – painopiste on vuosikymmenet ollut niin vaimakkaasti ”yhteisen ykseyden” edistämisessä eli oppikeskusteluissa. On ollut puhuttelevaa viime päivinä lukea Suomen Lähetysseuran eläkkeellä olevan toiminnanjohtajan Seppo Rissasen elämänkertomusta Tehtävä suoritettu, jossa hän joutuu karvaasti toteamaan tämän asian. Se on kuitenkin toinen asia ja ehkä toisen blogin aihe.

Tarpeetonta lienee surra liikaa kirkkohallituksen toimintaa, joka sitoutuu lakisääteisiin tehtäviin. Piispainkokouksen sen sijaan tulisi tehtäviensä perusteella pitää koko ajan tutka päällä ja ikkunat avoinna maailmalle, kun se käsitelee ”kirkon ykseyttä, ekumeenisia suhteita, kirkon lähetystehtävää ja kirkon suhdetta muihin uskontoihin koskevia asioita”. Tähän kohtaan kuuluu sanoa se teesi, että kirkon strategian kirijoittamisessa yksi vinoutuma on että se on kirkkohallituksen käsissä ilman että piispainkokous on siinä mukana.

Ja mikä vielä tärkeämpää, seurakunnat ovat itsenäisiä ja vapaita soveltamaan tehtäväänsä ja toimintaansa maailmaan lähetettyinä olemista ja Raamatussa annettua tehtävää yhteisen todistuksen, palvelun ja ykseyden edistämisessä. Maailmaa löytyy seurakunnan alueella aivan riittävästi, samoin tarvetta ystävälliselle todistukselle, pyyteettömälle ihmisten auttamiselle ja sellaiselle ykseyden edistämiselle joka poistaa yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Ei muuta kuin köydet irti laiturista ja purjeet tuuleen!

19 kommenttia

  • Jouko Kukkonen sanoo:

    Nyt pitäsikin keskittää kaikki tarmo siihen, miten seurakunnat vapautetaan toimimaan lähettäjinä ja varustajina. En koe niitä millään tavalla itsenäisiksi ja vapaiksi. Tällä hetkellä ne ovat sen toimintakulttuurin ja työntekijäkeskeisen kirkkojärjestyksen vankeja. Seurakunnassa itsenäinen on vain kirkkoherra toimimaan niin kuin parhaaksi näkee tällä hetkellä. Seurakuntalainen voi tietysti toimia myös, mutta harvoin seurakunnan nimissä itsenäisesti ja vapaasti. Onko se siis itsenäisyyttä, jos vain yksi ihminen voi päättää miten juuri tämä seurakunta toimii? Voihan sen tietysti niinkin ajatella. Suurten purjeiden nosto tarvitsee kuitenkin yhteistyötä ja siinä se suurin puute on. On se tietysti myös niin, että kirkkoherrakaan ei työkavereita halutessaan löydä seurakuntalaisista purjeiden nostoon ja laiturista irrottautumiseen. Pelkkä toimintakulttuurin muutos ei mielestäni asiaa ratkaise. Tarvitaan välttämätön muutos myös rakenteisiin. Systeemi ei mahdollista uutta toimintamallia. Sitä maailmaan lähtöä ja varustamista ja tukea lähtijöille. Siis sen oman seurakunnan alueella. Kaikesta tästä huolimatta uskon muutokseen. Se saavutetaan Jumalan johdolla, kuuliaisuudella Hänelle ja sitkeydellä ja kärsivällisyydellä ja rakkaudella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kanein kohta: Edistää yhteistä tunnustusta.

    Oma mottoni on silti: Täysin purjein kohti uusia pettymyksiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Kukkonen sanoo:

    Mistähän tuolle Pekalle saisi uskoa realismin tilalle.? Lähden tekemän hullua hommaa, siirtämään käsintehtyä pellon kiviaitaa 50 metriä. Käsinladotusta tulee epämääräinen ruma kasa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Paavola sanoo:

    Joukon kiviaidan siirtäminen muistuttaa toimintakulttuurin muuttamista. Ikivanha sammaloitunut kiviaita. Hullun hommaa alkaa siirtämään. EIkö olisi mukavampi antaa olla siinä…

    Jouko: “Nyt pitäsikin keskittää kaikki tarmo siihen, miten seurakunnat vapautetaan toimimaan lähettäjinä ja varustajina. En koe niitä millään tavalla itsenäisiksi ja vapaiksi. Tällä hetkellä ne ovat sen toimintakulttuurin ja työntekijäkeskeisen kirkkojärjestyksen vankeja.” Seurakuntien vapautusliike, millä sen saisi liikkeelle tai syntymään? “Jumalan johdolla, kuuliaisuudella Hänelle ja sitkeydellä ja kärsivällisyydellä ja rakkaudella.” Täytyy sanoa että itselläni mopo lähti vähän keulimaan blogissa, ja siirryin visioihin ja retoriikkaan. En kuitenkaan puolustale. Kyselen mitä muut sanovat, kirjoittakaa ajatuksianne

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kirkon järjestys ja laki ohjaa seurakunnan työnjohdon tekemään mitä edellisissä sanotaan.

    Uusi tapa toimia saattaisi herättää yhden jos kahden luottamusihmisen lähettämään paikalliseen kapituliin kirjelmää uskomattomasta uuden katsomisen asiasta. Eihän tämmönen passaa.

    Näin seurakuntien työ on ohjeistuksilla suolattu laitoksen ylläpitämisen perinteen säilyttämiseksi.

    Kirkkoherran virassa olevalle eivät kapitulin vastauspyynnöt toinnasta ole myöskään parasta herkkua.

    Näin uudistuspyrkimykset, kirkolliskokouksenkin tasolla ovat turvallisesti lumetta silmille joiden suurin merkitys on olla ihmeitä tekevän toivon ja lupausten äärellä, ja tämä nimenomaan odottamassa, katsomassa, ja viimekädessä uskomassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Jos vielä hiukan kirkastaisi niin vanhanmalliseen, vesityövoimaaseen myllyyn, on vaikea tehdä parantamista muuten kuin kiviä katsomalla ja silloinkin saatu hyöty ei ole kovin suuri.

      Samalla tavalla toimii laitoskirkkomme. Kun ja jos vettä riittää, syntyy myös sapuskaa tarvitseville.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Kukkonen sanoo:

    Enpä ymmärtänyt kiviaidan vertauskuvaa, kiitos Hannu. Nyt kun vanha sammaloitunut kiviaita on siirretty pellon keskeltä avautui hämmästyttävällä tavalla yhtenäinen suuri peltoaukea, jossa on hyvä huristella traktorilla ja työt sujuvat ilman esteitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Paavola sanoo:

      No se vertaus lähtikin vähän väkinäisesti. Kirkon vanhaa toimintakulttuuria ei ole niin helppo siirtää sivuun että työt voisivat sujua esteettä. Minun kai piti sanoa että sinunkin Jouko uskosi näkyy toiminnassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Kukkonen sanoo:

    Joo, kylla Pesosen Pekalla uskoa riittää, eihän se muuten liikkeelle minnekään lähtisi, kun on tuollainen satiirikko. Anteeksipyyntö Pekalle tuostakin lauseesta. Itse olen ehkä enemmän idealisti.

    Seurakuntien vapautusliike – vau, tuossa on teemaa. Kyllä se siitä lähtee liikkeelle, että ensin otamme toisiamme kädestä kiinni ja toteamme: nyt on aika.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Paavola sanoo:

    Jos Pekka Väisänen voisit vielä tämän kirkastaa: “on vaikea tehdä parantamista muuten kuin kiviä katsomalla ja silloinkin saatu hyöty ei ole kovin suuri.” niin tämä kiittää. Mitä se kivien katsominen on? Sinulla ainakin on sana hallussa, kiitos siitä!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Jauhatuskivistä siinä oli; vesi on sitten työnravinto kirkkomaksuissa, ja jyväset yhtä ihmistä kohti momi, monilukuisina saamassa osansa meille tarjotusta opetuksesta ja hengellisestä tiennäytöstä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Mitä ihmeen negatiivisuutta näette tuossa asenteessani? Kaikista vastaantulevista vastuksista huolimatta pusken jatkuvasti eteenpäin ja te pidätte sitä jotenkin epäkelpona asenteena. Kummallista. Tällä tavoin kun pusken eteenpäin, ni aina tulee vastaan pettymyksiäkin. Enkä niitä jää murehtimaan, vaan aina jaksan etsiä uusia teitä. Semmoinen asenne mulla. Taisitte ymmärtää hiukan väärin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Markus Korri puhui Padasjoella mm. siitä Miten Jumala on järjestyksen Jumala. Jumala on asettanut joitakin johtajiksemme ja jos nousemme heitä vastaan, niin nousemme samalla Jumalan säätämää järjestystä vastaan.

    Lutherin Martti sanoi myös jotain sellaista, että jokaiselle kristitylle on hyväksi, jos hänellä on joku Juudas, ylipappi ja Herodes.

    Näiden kanssa meidän on vain elettävä. Alisteisia meidän on oltava kirkkoherroillemme. Jos laitamme liikkeelle vapautusliikkeen, niin on varottava sitä ettemme nouse Jumalan säätämää järjestystä vastaan

    Ilmoita asiaton kommentti