Rakkautta Pariisin jälkeen

Pelolle ei saa antaa periksi. Tätä toistetaan nyt. Ja toiseksi toistetaan, ettei vihalle pidä antaa sijaa. Lainataan Martin Luther King Junioria, että pimeys ei lopeta pimeyttä. Sitten puhutaan surusta.

Eilen Lidlin parkkipaikalla oli omaan perinteiseen uskonnolliseen asuun pukeutunut parrakas somali kahden kauppakassin kanssa. Tuijotin etäisyyden päästä. Mieli teki mennä juttelemaan, kertomaan, että me molemmat tiedämme, mistä tässä koko karmeudessa on kysymys. Hän tietää paremminkin kuin minä. Ja että pidetään yhtä nyt kaikki. Helsingissä islam on vastassa joka päivä Helsingin seudun liikenteen busseissa, islam on vastassa pizzerioissa ja takseissa, islam on kotiovella silloin, kun krapulassa tilataan kebab. Jokainen varoitus siitä, että salafijihadistista terroritekoa ei pidä kostaa summittaisesti muslimeille, on tärkeä. Kymmenettuhannet turvapaikanhakijat eivät tehneet iskua, eivätkä he edes tehneet sitä mahdolliseksi. Jokainen heistä on yksilö. That said, aloitan tykitykseni. Minä kun nimittäin kuulun niihin järkeviin, jotka erottelevat ismit ja ihmiset toisistaan. Yksikään ismi ei ole minulta turvassa ihan pelkästään siksi, että jokaisen yksilön ihmisarvo olisi turvassa.

Ei saa antaa pelolle sijaa, se on hyvä neuvo!

Olen sitä mieltä, että syksyn kuluessa pelko on naamioitu ”vieraanvaraisuudeksi”. Tällä tarkoitan esimerkiksi Tukholman piispan Eva Brunnen ehdotusta, että merimieskirkosta pitäisi siivota pois kristilliset symbolit, rukoukset pitäisi kohdistaa Kolminaisuuden Ensimmäiselle Persoonalle, ja kirkkoon pitäisi kompassin avulla piirtää nuoli osoittamaan rukoussuunnaksi Mekka. Samaa ajatusmaailmaa ovat olleet kaikki ne toiveet, että turvapaikanhakijoiden vieraanvaraisuuden kokemuksen vahvistamiseksi nyt ei fuksien pitäisi kulkea kaljapullo kädessä kaupungin raitilla, ja että lämmön vielä piisatessa erityisesti nuorten naisten olisi pitänyt vetää peittävämmät kuteet päälleen.

Omasta mielestäni tuo kaikki on pelkoa eikä aitoa vieraanvaraisuutta. Yhtä hyvin voisimme ruveta vainoamaan homoseksuaaleja ja ehdottaa, että homot eivät esiintyisi julkisesti missään, koska he loukkaavat toisenlaisen kulttuurin edustajia, jotka eivät oikein viihdy tänä räikeänä tositv-orgioiden aikana.

Iskut todella kohdistettiin arvoihimme ja niihin, jotka elävät niitä todeksi.

Ranska ei pelkää. Juuri muutamia tunteja ennen jihadistien suorittamaa joukkomurhaa uutisoitiin, ettei Iranin presidentti Rouhani haluakaan osallistua Hollanden kanssa lounaalle, koska Ranska ei taipunut Rouhanin vaatimukseen jättää lounaalta pois punaviini. Tiedän jotain käytöstavoista. Kun vieraalle tarjotaan erikoisia maakuntaruokia, on epäkohteliasta kieltäytyä klönttisopasta, jossa lilluu epämääräisen näköisiä verimakkaran palasia. Hollande varmasti olisi ymmärtänyt, jos vieras olisi sanonut, ettei hän juo viiniä, mutta ota sinä. Iranilla oli siinä jokin tietoinen viesti. Jos uskonto kieltäisi äklöttävän suomalaisen perinneruoan, siitä kyllä voi kieltäytyä. Mutta ota sinä, ota lissää, se on hyvvää, kun sitä syöpi!

Pelkoa osoittavat myös kaikki vasemmistolaiset selitysmallit, että Isis onkin oikeastaan vain lännen syytä, ja me itse olemme aiheuttaneet tämän. Lännellä onkin kyllä osuutensa, kun kaadettiin Saddam Hussein, mutta islamilainen terrorismi ei ole meidän syytämme. Ja kuka nyt tosissaan kaipaisi Saddam Husseinia takaisin?

Yksi merkittävä pelko koskee ilmaisua islamilainen terrorismi. Länsimaisen älymystön keskeinen pelko on tulla leimatuksi islamofobiksi. Entäpä ne sadattuhannet kristityt, jotka syvästi traumatisoituneina ovat henkensä edestä pelänneet islamistista terroria ja väkivaltaa? Ovatko he vain islamofobeja?

Kukaan ei estele, jos puhun juutalaisesta terrorismista. Edelleen kirkonmiehet voivat argumentoida muistuttamalla 80-lukulaisesta Gush Emunimista aivan niin kuin juuri se olisi nyt vuonna 2015 mitään muuta kuin museoesine. Price tag -hyökkäykset ovat uskonnollisia, kun tuhosivat Ruokkimisihmeen kirkon Galileanjärven rannalla keväällä. Jos media olisi yhtään johdonmukainen, se sanoisi: yksittäistapaus, ei liity uskontoon, mielenvikainen poikkeus. Mutta kukaan ei sano niin, vaan Suomen evankelisluterilainen kirkko tukee boikottihanketta, jonka mainostamiseen Ulkoministeriö myöntää rahaa. Sen sijaan jokin ihmeellinen suojakelmu on vetäisty fundamentalistisen islamin ympärille. Emme boikotoi öljyä, siitähän tässä on lopuksi kyse. Uhraamme mitä vain pitääksemme sheikit tyytyväisinä, ja siksi olemme uhranneet YK:n pelkälle korruptoituneelle nonsenselle. YK:n ihmisoikeusneuvosto on elävä esimerkki ihmisen pahuudesta.

Mikäli haluamme suojella muslimeja siltä, ettei kaikkia heitä mustamaalata ja yleistetä terroristeiksi, olisi erittäin tärkeä erotella, mikä on se islamilainen suuntaus, josta terrori sikiää. Maailmalla on kuitenkin eräs ikävä trendi, että uskontojen pilkkaaminen pitäisi kieltää. Se merkitsisi, että islamin mitään piirrettä ei saisi kritisoida. Tällainen kansainvälinen sopimus antaisi salafijihadismille immuniteettisuojan. Pyrkimys suojella islamia kaikelta kritiikiltä kääntyy muslimien enemmistöä vastaan.

Jokaisen terrori-iskun jälkeen joku viisas aloittaa kirjoituksensa sanomalla, että elämme nyt uutta aikakautta. Emmekä elä. Elämme edelleen yhtä ja samaa 9/11-aikaa. Isisiä edelsi al-Qaida. Pariisin isku merkitsee uutta aikaa vain sikäli, että nyt Isis ryhtyi toteuttamaan täsmälleen samaa, mitä al-Qaida on tehnyt. Varmasti tutkijat ovat oikeassa, että tämä oli brändijuttu Isisille. Uskon, että Isis joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin olisi toteuttanut uhkauksensa ihan riippumatta siitä, onko täällä kymmenen vai satatuhatta turvapaikanhakijaa. Granted, minusta on koko ajan ollut itsestään selvää, että valtavien turvapaikanhakijajoukkojen sekaan mahtuu muutama terroristi. UPI:n tohtori Teemu Sinkkonen ei ottanut punahilkkajutussaan laskuun sitä, että räjähdeliiviin pukeutuminen ei ole milloinkaan edellyttänyt korkeakorkoista opintolainaa jihadistin tutkinnon suorittamiseksi.

Monet ovat mielestäni oikeassa, että Isisin tavoite on saada meidät vihaamaan kaikkia muslimeja, niin että syntynyt polarisaatio vauhdittaisi mahdollisimman monen radikalisoitumista. Jos Isis ei olisi islamia, radikalisoitumisvaarassa olevat muslimit eivät tuntisi siihen mitään kutsua. Euroopan muslimit ovat uskonnonharjoittamisen suhteen taloudellisesti täysin riippuvaisia Lähi-idän vauraista maista. Niiden maiden rahoilla rakennetuissa moskeijoissa levitetään kielteistä sanomaa. Ne rahahanat on pantava kiinni. Jos tänne halutaan mattoja Marokosta, se on ihan ok. Mutta muuten suosittelisin akateemista imaamikoulutusta, minkä jälkeen humanististen tieteiden maisteri luonnollisesti joutuisi moskeijan omaankin ordinaatiokoulutukseen samalla tavalla kuin luterilaisiksi papeiksi aikovat. Koska on turha luulla, että eurooppalaisen islamin siteet Lähi-itään menevät poikki, on kerta kaikkiaan toivottava, että al-Azhar kokisi jonkinlaisen valistuksen hengen.

On esitetty, että Isisillä olisi maailmassa edes jonkinasteisia kannattajia 42 miljoonaa. Se tehnee hieman yli 2,5 prosenttia koko maailman muslimiväestöstä. Määrä voi olla liioiteltu. Vertailun vuoksi toinen lukumäärä: 43 miljoonaa. Sen verran Euroopassa on PEW:n mukaan muslimeja. Mainittuun 42 miljoonaan ei ole laskettu kaikkia islamilaisen väkivallan kannattajia. Ongelmana on, että maailma on aivan hiljaa, kun Palestiinan presidentti Mahmoud Abbas kutsuu vuodattamaan verta Allahin nimeen luvaten, että jokainen shahid pääsee paratiisiin. Abbasia ei tuomita, päinvastoin hän kerää jatkuvia säälipisteitä. Eikä ei ole ainoa, sillä Hamas tekee saman. Tämä merkitsee, että jihadismin kannattajia on myös sekularisoituneiden kristinuskovihamielisten eurooppalaisten vasemmistoliberaalien ja jopa homoseksuaalien keskuudessa, vaikka heidät Palestiinan poliisi ensimmäisenä pakottaisi istumaan kokispullon päälle.

Euroopan kaduilla vasemmisto on antanut hiljaisen hyväksynnän terrorismille mielenosoituksissa, joissa hoetaan ”From the river to the sea Palestine will be free”. Euroopan mielenosoituksissa vuonna 2014 ei nähty enää vain Hamasin vihreää lippua vaan jopa Isisin musta lippu, joka ei ole mitään muuta kuin profeetan sotalippu. Miellyttääkseen asiakasta HarperCollins jätti kouluatlaksesta pois Israelin. Näin maineikas kirjakustantamokin vuonna 2014 välillisesti hyväksyi terrorismin, jollaisesta Pariisissa kärsittiin. Kaikki tämä tehdään pelosta. Terroria ei edistä oikeistolainen nuivasävyinen puheenparsi yhtään sen enempää kuin vasemmistolainen tapa käsitellä pelkoa: silitetään petoeläimen kiiltävää ja lämmintä turkkia ja toivotaan, että se kesyyntyy kun sitä kehuu ja paijaa. Auttavainen eläin, oikkee!

Isis pitää hävittää, mutta tämä suosittu vaatimus on veltto. Ei ole ketään tai mitään, joka sen todella hävittäisi. Mielestäni myös Hamas pitäisi hävittää eli demilitarisoida ja johtajat panna vankilaan. Mutta ei ole ketään, joka voisi hävittää. Kaikissa sotatoimissa syntyy siviiliuhreja, ja se on aivan kauhea tosiasia. Pariisin isku on niin hirveä, että Ranska saisi nyt kyllä oivan tilaisuuden pommittaa Isisin alueet pelkäksi pölyksi. Kukaan ei masinoisi mielenosoitusta, eikä YK julistaisi päätöslauselmaa, joka tuomitsisi Ranskan. Mutta Ranskalla ei ole mitään saavutettavaa, minkä vuoksi sen yksin pitäisi lähettää maavoimat. Ainoastaan Venäjällä ja Iranilla olisi tällä hetkellä mahdollisuus ja ehkä sisimmässään haluakin. Länsi taas ei halua nähdä Lähi-itää, joka jää Venäjän kontrolliin. Jokainen tietää, ettei Isisin hävittäminen poistaisi perusongelmaa.

Vapaan maailman – myös jokaisen vapaan muslimin ja ex-muslimin – ykkösvihollinen ei ole Isis. Eikä se ole omien korvien välissä vaikuttava pelko. Se on fundamentalistinen kuolemankultti, jota ei voi lopullisesti hävittää perinteisillä lyijyllä ja nikkelillä. Fundamentalismi on saatananpalvontaa. Golda Meirin suuhun on pantu ajatus, että terroristien on rakastettava omia lapsiaan enemmän kuin he vihaavat meitä (tarkoitti juutalaisia). Jokin tällainen periaate tässä on. Ainakin meidän ainakin on rakastettava enemmän ja aina vain enemmän elämää.

6 kommenttia

  • Jari Haukka sanoo:

    Hyvä bloggaus.Kiitos.

    Lopuksi todettiin: “Ainakin meidän ainakin on rakastettava enemmän ja aina vain enemmän elämää.”

    Mutta miten on siis suhtauduttava Kristuksen sanomaan: “Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän” (Joh. 12:25)?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Hyvää pohdintaa pelon ja vieraanvaraisuuden suhteesta. Minulle se herätti mieleen (varsinkin tuon piispan ehdotusten yhteydessä) ajatuksen myös niin päin että pelkäämme toisiamme/muukalaisia enemmän kuin Jumalaa… paitsi ateistit, jotka eivät tietenkään pelkää Jumalaa.

    Jäin vielä pohtimaan että jokaisella uskonnolla on fundamentalistiset ääripäänsä. Samoin ateisteilla. Fundamentalisteissakin on eroa. On fundamentalismia joka sietää erilaiset näkemykset lähellään ja on fundamentalismia joka ei siedä erilaisia näkemyksiä lähellään. En aivan näin herkästi lähtisi vetämään yhtäläisyysmerkkiä sanojen fundamentalismi ja saatananpalvonta välille. Ihminen voi uskoa pyhien kirjoitusten erehtymättömyyteen ilman pakonomaista tarvetta alistaa kaikkia ympärillään olevia saman näkemyksen alle. Tällaista fundamentalismia löytyy myös kaikista uskonnoista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Juhani Huttunen,

    Hyvä kirjoitus, aivan paras!

    Italian mafioiden terrori-iskut ovat vaikuttavuudessaan vetäneet vertaa näille Isiksen toimille. Mafia on alueellaan halvaannuttanut kaiken tuottavan toiminnan, ellei heille ole suotu osuutta rahavirroista. Katolinen kirkko on omalta osaltaan pidättäytynyt tukahduttamasta mafian terroria ja sen lisääntymistä. Vasta muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran julkisesti, katolisessa rankissa keskitason edustaja julisti mafiosojen hengellisen statuksen muuttuvan automaattisesti kirkon kiroamaksi. Eli palkkamurhauttanut ja murhannut poistuu mahdollisuudesta päästä kiirastuleen. Eli Kummisetä-filmin viimeisimmät kohtaukset piispan ja Al Pacinon näyttelemän mafioson välillä eivät todellisessa RKK:n hengellisessä elämässä (enää) pääty onnekkaaseen synninpäästöön. Asia on kuitenkin virallisesti auki.

    Muslimeille on katolisuudessa jo ammoin suotu hengellinen kasvualusta. Tämän selventää katolisen katekismuksen kohta 841:

    Kirkon suhde muslimeihin. ”Pelastussuunnitelma käsittää nekin, jotka tunnustavat Luojan, niiden joukossa ennen kaikkea muslimit, jotka tunnus- tavat pitävänsä kiinni Abrahamin uskosta ja yhdessä meidän kanssamme palvovat yhtä ainoata, laupiasta Jumalaa, joka on tuomitseva ihmiset viimeisenä päivänä.”

    Tämä hyväksyvä suhtautuminen on tuotu viimeisten paavien toimesta erinomaisen selvästi esille ja siitä on ollut osoituksen mm. Johannes-Paavali II:n korkeantason tapaaminen muslimijohtajien kanssa, jossa hän suoritti Koranin suutelemisen, viitteeksi kirjan pyhyydestä. Benedictus XVI piti vaikuttavan ja muslimismia hyväksyvän puheen Turkin matkansa aikana.

    Katolista kirkkoa ei ole koskaan vainottu, ei muslimienkaan taholta. Vielä viime viikolla Vatikaanin edustaja ilmoitti että pyhää isää kohtaan ei ole koskaan esitetty niitä uhkauksia, minkä kohteena ovat lähes kaikki kansalliset johtajat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Ei ole ihme ettei ole vainottu jos paavi kerran suhtautuu islamiin noin nöyristelevästi. En ollut tiennyt tästä mitään. Kiitos kun kerroit.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Lähes jokaisella meistä on joitain fundamentteja, jotka ohjaavat meidän ajattelua. Jos meillä ei olisi mitään fundamentteja, niin olisimme tuuliviirejä, jotka heiluisimme jokaisen tuulen mukaan. Ateisitin funfamentti on jumalaa ei ole olemassa. Evoluutio- ja alkuräjähdyshömppä on joidenkin fundamentteja. Mitkä fundamentit ovat sitten vaarallisia tai jopa saatanallisia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    “Niin on Jumala maailmaa rakastanut … ”

    Vain Rakkaus, Agape, menestyy, – todella menestyy. Ja vain näistä vaikutteista syntyy kestävää. Rakkaus ei ummista silmiä totuudelta, koska Rakkaudessa oleva Totuus koettelee kaikki, eli tutkii hengellisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juhani Huttunen
    Juhani Huttunen

    Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.