Rankaiseeko Jumala?

Erään blogin kommenteissa esitettiin pohtimisen arvoinen kysymys: rankaiseeko Jumala ylipäätään enää millään tavalla, kun Jeesus kerran on kärsinyt jo kaikkien syntiemme rangaistuksen?

Nuorena uskovaisena kuulin monesti kerrottavan, että kun lapsi istuttaa sipulit väärinpäin, isä käy vaivihkaa kääntämässä ne oikein päin. Tämän oli tarkoitus olla lohdullinen vertaus Jumalan huolenpidosta: me toimimme väärin, mutta Jumalan hoitelee asiat kuntoon. Kyllä hän tietysti sellaiseen pystyy, mutta oma elämänkokemukseni puhuu sen puolesta, ettei hän useinkaan toimi niin.

Olen kokenut todemmaksi Raamatun sanan: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Elämäni varrella olen joutunut käymään läpi vastoinkäymisiä ja kipeitä kokemuksia. Mutta en ole koskaan kokenut, että Jumala olisi lähettänyt ne rangaistukseksi. Olen pystynyt jäljittämään vaikeuteni omista ratkaisuistani johtuviksi.

Raamatun sana ”hätikkö menee harhaan” on kolahtanut minuun. Olen tunnistanut Vanhan Testamentin Saarassa ja Rebekassa itseni. Kun Jumalan lupaamaa lasta ei alkanut kuulua, 90-vuotias Saara ryhtyi hoitamaan asiaa inhimillisellä järkeilyllä. Meni pahasti pieleen.

Kun Rebekka huomasi, että nyt perheenisän siunaus menee lain mukaan oikealle, mutta Jumalan suunnitelman mukaan väärälle pojalle, hän ryhtyi kiireellä hoitamaan asiaa petoksella. Seuraukset olivat äärettömän katkerat. (Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten Jumala olisi asian hoitanut.)

Naisten hätiköinneistä huolimatta Jumala vei suunnitelmaansa eteenpäin, mutta heille niillä oli kipeät elämänmittaiset seuraamukset. Kun ajattelen oman elämäni pieleen menoja, niin omaa syytäni ovat olleet. Tietäni on varmaan vähän siloitettukin, mutta kaikilta kompuroimisilta ei ole varjeltu. Muta Jumalan puhuttelua ne kyllä ovat minulle olleet. Niiden vaikutuksesta kurssia on ollut syytä monesti kääntää.

Eräs hengellinen puhuja totesi kerran: ”Jumala tahtoo varjella meidät kohtalokkailta virheiltä.” Mietin mielessäni, että varmaan tahtookin, mutta ei aina voi. Jumalahan salli jo paratiisissa kohtalokkaan virheen. Hän salli sellaisen Aabrahamille ja Saaralle, ja seurauksista voimme kuulla yhä uutisista. Hän salli sellaisen Rebekalle, Simsonille, Joonalle, Daavidille… Hän on sallinut sellaisia lukemattomille muille.

Siksi en koskaan kirjoittaessani voi rohkaista ihmisiä vain, että kyllä Jumala pitää huolen. Toki Jumala valvoo ja varjelee, jopa kaiken aikaa, mutta jos ihminen haluaa itsepäisesti elää ja toimia Jumalasta piittaamatta, Jumala sallii sen. Varmaan hän silloinkin varjelee pahimmilta seurauksilta, jos hyväksi näkee, mutta ihmisen on opittava kantamaan itsekin vastuuta. Siksi Jumalan on sallittava paljon sellaista, mitä hän ei tahtoisi. Joku voi ajatella niitä rangaistuksiksi, mutta minä kutsun niitä sallimuksiksi.

Kun kirjoitin koronasta blogin, en missään kohdassa väittänyt, että se on Jumalan rangaistus, vaikka jotkut ovat sitä ehkä niin tulkinneet. Nykyajan vitsauksissa, esim. ilmastonmuutoksessa ja koronassakin, näyttää vahvasti olevan ihmisen oman toiminnan vaikutusta. Niitämme sitä, mitä olemme kylväneet. Eivät ne ole taivaasta singonneita salamoita.

Opettajana tiedän, mikä on rangaistuksen ja puhuttelun ero. Ensin on puhuttelu, ja jos se tehoaa, rangaistusta ei tarvita. Koen koronan Jumalan puhutteluna ja herättelynä niin kansoille kuin kirkoillekin. Jos ne nöyrtyvät ja antavat Jumalan Sanalle sen arvovallan, mikä sille kuuluu, hän auttaa hoitamaan maailmaamme parempaan kuntoon. Hän kykenee kääntämään pahatkin asiat parhaaksemme.

Heprealaiskirje puhuu avoimesti myös Jumalan kurituksesta. Hän kohtelee meitä kuin isä lapsiaan. Kurituksen tarkoitus on varjelus: että ”alistumme Taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän” (12: 9).

On aivan eri asia, että Jeesus on kantanut kaikki syntimme niin, että meidän ei tarvitse päätyä ikuiseen eroon Jumalasta, sovittamaan ikuisesti itse syntejämme. Tältä kauheimmalta seuraukselta Jeesus on meidät takuuvarmasti pelastanut. ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” (Jes. 53:5).

Tämä jae on tarjous. Se lupaa ikuisen, kestävän rauhan ja terveyden, mutta edellyttää vastaanottamista. Jos torjun, kannan itse omien syntieni rangaistuksen, eikä Jeesuksen kuolemasta ole minulle hyötyä.

Mutta nyt elämme vielä ajassa, elämän oppikoulussa, jossa opettelemme erottamaan pahaa hyvästä. Jo täällä Jeesuksen työn hyöty voi monella tavalla tulla osaksemme mutta täydellisesti vasta Jumalan valtakunnassa. Siitä on syytä kiittää, ei ainoastaan pitkäperjantaisin vaan joka päivä.

46 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Blogin otsikkona oli ”Rankaiseeko Jumala?” Ilmeisesti kaikki ovat nyt sitä mieltä, ettei covid19 ole Jumalan aikaansaama rangaistuselementti. Tuo Anitan koulutermi ”puhuttelu” on kyllä oikein sopiva kuvaamaan Jumalan sallintaa, myös kehnoilla viruksille. Henkilökohtainen kokemukseni viime viikoilta on se, että monia Raamatun sanaan välinpitämättömästi suhtautuviakin on nyt todella puhuteltu. Ja median antama informaatio 24/7 monia saa myös hyvin levottomalla mielelle.

    Nykyiseen epidemiaan eivät sovellu lainkaan ne tunnuspiirteet, jotka Luojamme aktiivisesti aiheuttamiin rangaistuksiin Raamatussa liitetään. Tässä eräitä poimintoja Isosta Kirjasta.

    Raamatussa ”Jumalan ystäväksi” mainittu Abraham tunsi Kaikkivaltiaan periaatteet: ”On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Jos Sodomasta olisi löytynyt kymmenenkin ”syytöntä”, kaupunki olisi säästynyt tuholta. ”Syyttömät” ohjattiin oikein kädestä pitäen turvaan ja oikeus toteutui.(1. Mo18:35,42)

    Egyptiin farao sai aikansa mahtajana kokea Jumalan rangaistuksen. Häntä varoitettiin monin eri tavoin, mutta puhuttelu ei tehonnut. Raamattu kertoo, että jotkut egyptiläiset lähtivät Abrahamin jälkeläisten kanssa erämaavaellukselle ymmärrettyään puhuttelevan Jumalan olevan jotakin korkeampaa kuin Egyptiin voimattomaksi osoittautuneet jumalat.

    Luvattuun maahan saavuttuaan Kaikkivaltias käytti omaisuuskansaansa tuhoamaan perusteellisesti ne kansat, jotka olivat syvällä rappiotilassa. Mutta rangaistus ei ollut nytkään summittainen.

    Jeriko oli eräs tuhottavista kaupungeista, ja siellä asui Rahab, johon puhuttelu oli tehonnut: ” Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan… Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.” Niinpä Rahab sai lupauksen: ”Kun Herra antaa meille tämän maan, me säästämme teidän henkenne. Siihen voitte luottaa”.(Tuom2:9,11,14)

    Myöhemmin kokonainen kansanryhmä ymmärsi Herran(=Jahve/Jehova) ainutlaatuisuuden. Nöyrästi lähestyttiin valloittajia, koska heitä oli puhuteltu: ”Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, maineen tähden, sillä kuulimme kaikesta siitä, mitä hän teki Egyptissä. Kuulimme myös siitä, mitä hän teki kahdelle amorilaiskuninkaalle, jotka asuivat Jordanin itäpuolella, Hesbonin kuninkaalle Sihonille ja Basanin kuninkaalle Ogille, joka asui Astarotissa.”

    Niinpä ”Joosua antoi gibeonilaisille rauhanvakuutuksen, teki liiton heidän kanssaan ja lupasi säästää heidän henkensä.”(Tuo9:9,10,15)

    Omaisuuskansaa puhuteltiin myös sen historian kuluessa. Viimeisimmästä kerrotaan Raamatun uudemmalla puolella. Ensin puhutteli Johannes Kastaja ja sitten itse Jumalan Poika: ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.”(Mat23:37)

    Koska puhuttelu ei auttanut, rangaistus tuli. Jerusalemin temppeliin viitaten Jeesus ennusti: ”Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.”(Mat24:2) Tuo rangaistus realisoitui vuonna 70 eikä ollut kaunista katseltavaa.

    Samassa luvussa Jeesus vastaa sitten kysymykseen suuremmasta rangaistuksesta: ”Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?”(3) Kun kootaan myös Luukkaan ja Markuksen evankeliumit, saadaan hyvin kattava sormenjälki ajanjaksosta. Eräänä juuri ”ruttotaudit”, jota kuvaava kreikan sana viittaa epidemianomaisesti leviävään tartuntatautiin.

    Kuten kaikissa aiemmissa Jumalan toimeenpanemissa rangaistuksissa, varoitusta annetaan ennalta. Jeesukselle kuuluvasta hallintaoikeudesta informoidaan hyvin laajasti: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:14)

    Evankeliumi tarkoittaa hyvää uutista. Vastakohtana nykyiselle uutistarjonnalle Raamatusta löytyy perusteltua lupausta paremmasta tulevaisuudesta nykyajan gibeonilasille ja muille Jeesuksen ohjaaman varoitussanoman vastaanottajille. Jeesuksen ennustuksen huipentumana Raamattu kertoo koronattomasta ajasta maan päällä: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä… hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen.. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.”(Ilm7:14-17)

    Egyptiin farao koki Jumalan rangaistuksen vetäessään keuhkoihinsa Punaisenmeren vettä. Samalla tavoin nykyiset vallanpitäjät joutuvat kokemaan Jumalan rangaistuksen, vaikka puhuttelu voi joitakin yksilöitä vielä ravistella. Lopputuloksesta kuitenkin todetaan Hesekielin kirjassa ties kuinka monta kertaa: ”Kaikki kansat tietävät silloin, että minä olen Herra(Jehova/Jahve)”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Rauli Toivonen mistä tietää että oma uskon yhteisö on oikea Jeesuksen seurakunta?

      Onko siis tuntomerkkejä joista sen voi päätellä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos hyvistä ja oleellisista kysymyksistä, joihin en nyt oikein innostu tämän otsikon alla tarkemmin vastaamaan. Raamatustahan ne tietysti on johdettavissa, kuten sinäkin varmaan ajattelet. Uskontunnustuksista en etsi niinkään Jeesuksen oikean seurakunnan merkkejä, vaikka niissäkin paljon Raamatussa kerrottua kyllä on.

      Ehkä nyt tuon voisi ottaa, kun sinäkin sen olet usein esittänyt. Oikeat Jeesuksen seuraajat nyt eivät ainakaan toisiaan tapa, ei olisi merkki keskinäisestä rakkaudesta.(Joh13:35) varmaan joskus toisen otsikon alla jutellaan enemmän.

      Jumalan tuleva rangaistus kohdistuu siis pahaan ja pahoihin. Minulla ei ole valtuuksia määritellä tämänhetkisen tilanteen mukaan yhtään ketään niihin pahoihin kuuluvaksi. Jumalan puhuttelu on kaikille nyt elossa oleville menossa. Lopputulokseen voimme omalta kohdallamme vaikuttaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    En usko virusten tai muita sairautta aiheuttavien ilmiöiden olevan Jumalan rangaistusta. Mutta vastauksena otsikon kysymykseen : Kyllä, kyllä Jumala rankaisee ja hyvinkin ankarasti.

    Paavalin , Lutherin ja varmaan monen muunkin teologin mukaan omatunto on Jumalan ääni ihmisessä. Ne, jotka ovat varustettu normaalilla omalla tunnolla kokevat sen kahdella tavalla. Toisaalta omatunto rankaisee kaikesta sellaisesta kun rikomme omaa ja omaksuttuja arvoja vastaan ajatuksin , sanoin ja teoin. Toisaalta omatunto on luonut ja ylläpitää ihanteita joihin tulee pyrkiä. Jos rikkoo ihanteitansa vastaan niin seurauksena on häpeä rangaistuksena, joutui tasonlaskusta kiinni tai ei.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Markku Hirn:”” Toisaalta omatunto on luonut ja ylläpitää ihanteita joihin tulee pyrkiä. Jos rikkoo ihanteitansa vastaan niin seurauksena on häpeä rangaistuksena, joutui tasonlaskusta kiinni tai ei.””

      Kuinka tämän voi sitoa Jumalan tahtoon?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Ari Pasanen Jeesuksen opetukset koskivat mitä suurimmassa määrin maallista vaellustamme. Opastuksena sille meistä löytyy kaikki tarpeeliset hyvät arvot joihin yritämme yltää. Kun sellaisessaonnistuu niin aivan erityinen hyvänolon tunto täyttää mielemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Rauli Toivonen

    ”Keisarille mikä keisarin on”, sanoi Jeesus tuosta oivallisesta avusta myös näissä epidemiatilanteissa.”

    Jeesuksen aikana vallitsi roomalainen laki, Keisarin laki. Kansa halusi isien lain voimaan, siellä ei ollut ristiinaulisemisrangaistuksia. Kristittyjäkin ristiinaulittiin Roomassa ja vietiin Leijonien raadeltavaksi, kuten varmaan muistat.

    En tiedä miksi Jeesus niin piti Keisarista, vaikka lopulta ristiinnnaulitsivat hänetkin. Omat petti, kuten on tapana sanoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Jeesus ei ihaillut keisari Tiberiusta, joka tuohon aikaan käytti korkeinta valtaa. Esivallat ovat kuitenkin Raamatun mukaan se Jumalan sallima järjestely, joka palvelee meitä nykyäänkin.

      Niinpä kristitty noudattaa esivallan antamia koronaohjeita ja varmasti saa siitä itselleenkin hyötyä. Oleellista on myös lähimmäisen rakastaminen: omilla törttöilyillään voi aikaansaada jopa riskiryhmään kuuluvalle virustartunnan. Ja jotakin ihan muuta kristitty haluaa itsestään muihin tartuttaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Oma aikamme tuntuu unohtaneen Jumalan pyhyyden. Pyhyydestäkin puhutaan, mutta jotenkin kovin kevyessä merkityksessä, ikäänkuin se olisi vain jotain tavallista juhlavampaa. Jumalan pyhyys on vakava asia, jonka edessä ihmisen kuuluukin kokea pelkoa. Sen kanssa ei ole leikkimistä.

    Nykyään hengelliset puheet kuulostavat pääasiassa vain sellaiselta, mikä ei millään tavalla loukkaa, herättele eikä varoita ihmisiä. Jumalasta on tehty kaiken hyväksyjä, joka vain rakastaa ja pitää huolta, katsoo kaikkea läpi sormien.

    Kyllä Raamatun Jumala on rakkaus mtta myös pyhä, eivtkä ne ole ristiriidassa, päinvastoin. On selvää, että jos rakastaa, ei siedä mitään, mikä voi vahingoittaa rakkauden kohdetta. Jumalan rakkaus ja pyhyys kuuluvat väistämättä yhteen. Ei voi olla rakkautta ilman pyhyyttä.

    Kristittyjen ei ole lupa kaventaa jumalakuvaa eikä typistää hänen sanaansa. Sanomaa ei saa yksipuolistaa kumpaankaan suuntaan. Jos kirkko – mikä tahansa kirkko – yksipuolistaa Raamatun kokonaissanoman, on vaara, että se menettää suolansa ja jäykistyy seremonialaitokseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Kyllä Jumala voi rangaistakin, mutta Jeesuksen selkeä opetus on, että ainakaan yksilötasolla kärsimys, sairaus tai onnettomuus ei ole synnin rangaistus. Useimmiten onkin niin, että henkilön A vääristä teoista kärsivät henkilöt B, C, D jne paljon pahemmin kuin A itse. Toisaalta toki on niinkin, että holtiton elämä aiheuttaa ennen pitkää myös ikäviä seurauksia. Mutta sekä raamatun sana että yleinen elämänkokemus osoittaa, että kaikkea voi tapahtua kaikille. Vaikka esim. keukosyövän saaneista enin osa on tupakoijia, voi myös täysin tupakoimaton saada keuhkosyövän.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Ajattelen samoin, että yksilötasolla ei pidä mennä tulkitsemaan Jumalan rangaistuksia. Mutta kansojen, kirkkojen tasolla näin voi tulkita, vaikka ei kovin yksioikoisesti tai kovin varmoin äänenpainoin sielläkään. Mutta VTssa on selvät kuvaukset Israelin kansan / kansojen saamista rangaistuksista.

      Profeetat varoittivat etukäteen, mutta sillä ei useinkaan ollut vaikutusta. Ensin varoitus, puhuttelu, ja sitten rangaistus, jos ei tehoa. Pakkosiirtolaisuuskaudet ovat tästä esimerkkejä. Myöhemmiltäkin ajoilta voi jotain arvella.

      Niinive on hyvä esimerkki kaupungista, joka otti varteen varoituksen. Kuningas julisti paaston, tuhkaa päähän ja säkkipukuun (mitenkähn eläimet niihin puettiin? :)) Niin kaupunki säästyi tuholta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Suunnilleen samaa mieltä ollaan täälläkin.

      Naapuriemäntä säälitteli kerran anoppini reuman runtelemia jäseniä ja totesi: ”Mitteehän pahhoo sinnäi oot tehny, kun noen sairas olet”.

      Keskimääräisen kirkollinen anoppi viittasi vastauksessaan hyvin hurskaasta elämästään tunnettuun emäntään: ”Voe olla, etten ole hyvästi elänyt. Mutta minkähän takia se Jumala rankaesee tuota Rannankylän Reettaakin, joka on vielä minuakkiin paljon saeraampi? (Nimi muutettu)

      Naapuriemäntäntä totesi tuohon: ”Vuan sitä sitä suapi aaatella”.

      Ja taitaa olla niin, että monet tuollaista oletettua piirrettä Jumalassa pohdiskelevat edelleen. Ja Raamattu on siinä kirjahyllyssä ihan lähellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Ojala: Mutta kansojen, kirkkojen tasolla näin voi tulkita,

    No miksi rakkauden ja armolisuuden ja vanhurskauden eli oikeudenmukaisuuden Jumala valitsee näitä kansoja mahdollisesti rangaistessaan usein noiden kasojen köyhimmät ja sairaimmat kansalaiset kohteekseen? Amerikassa koronaan kuolee enin köyhiä latinoja ja mustia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kun Jumala rankaisi Israelin kansaa sen eri vaiheissa, yhtäläisesti niin rikkaat kuin köyhätkin saivat osansa, joutuivat esim. pakkosiirtolaisuuteen. Vallanpitäjillä, ensisijaisesti hengellisillä johtajilla, on kuitenkin päävastuu Jumalan edessä. He voivat päästä helpomalla nyt tässä ajassa. Ikuisuudessa voi olla toisin päin. Mutta jos ei usko ikuisuuteen, asia näyttää tietysti epäoikeudenmukaiselta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit