Reklaamia! Reklaamia! Reklaamia!

Pakko kirjoittaa, kun. Kun minä niin … hämmästyin.

Keskustelupalstalla puhuttiin peittareiden ja saumureiden eroista ja eduista. Joku kehui silityskeskusta. Minulla on vain ompelukone ja tavallinen silitysrauta. Tautinen aika on sulkenut erikoisliikkeet ja niin etsiydyin postimyyntiliikkeen sivuille tutkimaan, mikä ja mitä on peittari, saumuri ja vähän myös silityskeskus.
Totesin nopeasti, että omille kruppukraatarin taidoilleni nykyinen konevarustus on aivan sopiva ja riittävä.

Muutamaa päivää myöhemmin seikkailin Kotimaan nettisivuille katsomaan, miten tautinen aika näkyy kirkkoisien ja -äitien sanailussa ja onko niillä jotain lohdutuksen sanaa tai  ajatuksia siitä uudesta normaalista, joka jossain pandemian takana häämöttää.

Olihan niillä, mielipiteitä ja ajatuksia. Mutta Kotimaan etusivulla oli isolla monta kuvaa ja mainelausetta, joissa kehuttiin peittareita, saumureita ja yhtä silityskeskusta. Puolet etusivun pinta-alasta postimyyntiliikkeen mainosta, toinen puoli julkaisijan eli evlutkirkon sanomaa.

Tiedän toki, ettei kirkko ole ompelukonekauppa. Sama juttu on tapahtunut, kun olen etsinyt mökille sopivia ruokalautasia. Tai tutkinut, olisiko sittenkin jossain jotain hyvää äkkilähtöä. Mökkikausi loppui syksyllä, lautasten mainonta pyöri melkein jouluun asti. Äkkilähtöjä markkinoitiin melkein puoli vuotta. Kotimaan sivuilla, naamakirjassa, monilla muilla sivuilla.

Onko kirkolla ja Kotimaalla taloudellisia ongelmia? Näkyykö taivaalla ukkospilviä, kun seurakuntalaisten maksukyky voi sakata ja liikevaihto hiipua? Pitääkö minun hyväksyä, että ne saavat ne senttien tuhannesosat, jotka sille maksetaan hyvityksenä minulle tärkeiksi oletettujen tuotteiden markkinointiponnisteluista?

Mikäli maallikkona kirkon historiaa yhtään ymmärrän, kirkko on ollut entisinä vuosisatoina voimallinen vaikuttaja meidän rivikristittyjen elämässä. Saarnastuolista on luettu saarnoja ja annettu kirkollisen ja maallisen vallan kuulutuksia tiedoksi kaikelle kansalle. Suomalaiset ovat oppineet lukemaan ja laulamaan, kiitos lukkarien opetuksen. Kunnioitan tätä historiaa, minusta se on arvostamisen arvoinen asia edelleenkin.

Virusten ja kulkutautien torjunta on siirtynyt muille toimijoille, mutta edelleenkin kirkolla on paljon tehtävää, erityisesti näin tautisena aikana. Rohkaisua, lohdutusta ja kannustusta tarvitaan, myötäelämistä, isoja ja pieniä rukouksia ja siunauksia.

Ompelukonekaupan jättäisin muille.

Kirjoittaja

Liisa Laurila
Liisa Laurila

Sanat ovat uusiutuva, arvokas luonnonvara. Sanat ovat ajatusten peruskallio. Vaalitaan sanojen taitoa, vastuullisesti. Lisää luettavaa http://sanataito.blogspot.fi