Riittävä uskovien yhteys?

Mikä on sinun mielestäsi riittävä uskovien yhteys?

Tänä päivänä saatetaan erota kirkoista, jos pappi kertoo äänestävänsä eri puoluetta kuin seurakuntalainen. Tänä päivänä saatetaan erota kirkoista, jos seurakunnassa juodaan väärää kahvia, lennetään ilmastoa saastuttavilla lentokoneilla tai syödään lihaa. - Kirkoista eroamisen syitä voisi luetella nykyään lähes loputtomasti. Oletko sinä miettinyt, mikä tai mitkä ovat sinun kynnyskysymyksesi?

Perinteisesti luterilaiset kirkot ovat pitäneet kirkollisen yhteyden pohjana yksimielisyyttä evankeliumin opista. Pelkistetysti sanoen tämä tarkoittaa sitä, että tunnustetaan yhdessä Raamatun opetus Jeesuksen Kristuksen asemasta jokaisen ihmisen syntien sovittajana. - Tämä on minun mielestäni aika hyvä periaate. Jeesus Kristus on kirkkoa koossa pitävä henkilö. Emme voi koskaan saavuttaa yksimielisyyttä kaikista moraalista kysymyksistä, mutta tuhannet ja miljoonat kristityt voivat liittyä yhteiseen uskoon Jeesuksesta Kristuksesta syntisten, eli meidän kaikkien, Vapahtajana.

Ajatusta evankeliumin opista riittävänä kirkollisen yhteyden periaatteena on kuitenkin myös kritisoitu. Moni ajattelee, että se jättää liikaa tilaa opilliselle ja moraaliselle epämääräisyydelle. - Minun mielestäni tämä syyte on ymmärrettävä, mutta virheellinen.

Yksimielisyys evankeliumin opista ei tarkoita moraalista vastuuttomuutta. Kristikunta voi näet saavuttaa pelastussanomaan liittyvän sisäisen yksimielisyyden vain, jos se samalla tunnustaa yhdessä, miksi ja mistä meidän tarvitsee tulla pelastetuiksi. - Yksimielisyyttä evankeliumin opissa ei ole, jos kiistämme esim. sen tosiasian, että usein meidän sisäiset viettimme ovat itsekkyytemme vääristämiä. Kaikki, mitä me kutsumme rakkaudeksi, ei olekaan rakkautta vaan usein myös himoa. - Jos esimerkiksi perheenisä hylkää vaimonsa ja lapsensa rakastuttuaan omasta mielestään viehkompaan naiseen, terve evankeliumin oppi edellyttää pikemminkin synnintunnustusta kuin kauniita kirkkohäitä siunauksineen. Puolison hylkääminen edellä kuvatulla tavalla rikkoo siten avioliiton lisäksi myös uskovien yhteyden. - Perinteinen kristillinen opetus kutsuu moraalin hylkäämistä antinomismiksi. Sellainen vie evankeliumin ulkopuolelle, koska siinä synnin vakavuus turhennetaan.

Yksimielisyyttä evankeliumin opissa on arvosteltu myös opillisessa mielessä liian löyhänä kirkollisen yhteyden kriteerinä. Tämäkin väite on mielestäni väärinymmärrys. Moni ihmettelee, miksi perinteiset kirkkokunnat eivät kutsu esimerkiksi jehovantodistajia kristityiksi, vaikka heillä on varsin samanlaisia moraalisia käsityksiä kuin kristityillä. - Yksi olennainen asia kuitenkin puuttuu. Se on usko Jeesukseen Kristukseen Isän Jumalan kanssa samaa olemusta olevana. Jehovantodistajat kiistävät Jeesuksen Jumaluuden, jolloin yksimielisyys evankeliumin opista särkyy. - Ollaksemme rehellisiä näin tapahtuu tosin kyllä myös niiden liberaaliteologien suhteen, jotka kiistävät Jeesuksen neitseellisen sikiämisen. Raamattu opettaa, että vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Jakamattoman kirkon uskon mukaan vain täysin puhdas ja vailla syntiä siinnyt Jumalan Poika voi sovittaa maailman synnin. Näin ollen huomaamme, että evankeliumin oppi muodostaa jakolinjan. Evankeliumia ei ole pelkkä puhe armosta ja armollisuudesta. Todellista evankeliumia on se sanoma, joka liittyy elimellisesti Jeesukseen Kristukseen ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Jumalan Poikana.

Ai niin... Yksimielisyys evankeliumimn opista edellyttää myös sen tunnustamisen, että Pyhä Raamattu on Jumalan sana ja ilmoitus meille. Ilman Raamattua emme näet tietäisi juuri mitään Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen sanomastaan.

Olen miettinyt hyvin paljon, mihin perustuu minun mielestäni riittävä uskovien yhteys. Itselleni edellä kuvattu perinteinen luterilainen periaate on käynyt aina vain rakkaammaksi. Miten on sinun kohdallasi?

16 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Että kilvoitteleu tulkitaan laiksi on mielenkiintoinen ajatus. En ole sellaiseen koskaan aikaisemmin törmännyt. Miten on pitäisikö siitäkin laista vapautua?Mikähän olisi vaihtoehto? Täydellinen antautuminen johdatuksen käsiin?

    Mielestäni seurakuntayhteys on se lepopaikka niille jotka ovat sen löytäneet.Sovituksen osuus on jotain muuta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos vielä Markku kommentista ja kysymyksistä.

      Vastaan:

      Kyllä, kaikenlainen kilvoittelu on luterilaisen teologian mukaan pyrkimystä elää lain vaatimusten mukaisesti. Siinä ei ole toki mitään pahaa… ei ainakaan silloin, jos se on Jumalan tahdon mukaista kilvoittelua. Itsessään kilvoittelu ei ole kuitenkaan luterilaisen uskonymmärryksen mukaan lepomme ja yhteytemme perusta. Seurakuntayhteyskään ei ole itsestäänselvästi levon perusta, ei varsinkaan silloin, jos/kun yhteys näyttäytyy erilaisina kilvoittelun vaatimuksina.

      Luterilaisen uskonymmärryksen mukaan kaikenlaisen kilvoittelun “laista” vapautuminen on mahdollista vain sen evankeelisen löydön kautta, ettei pelastuksemme asia perustu omaan kilvoitteluumme, vaan Kristuksen täytettyyn työhön.

      Ilmoita asiaton kommentti