Ripariasiaa SRK:n leireiltä

Uusimmassa Kotimaa-lehdessä oli kirjoitus kirkonalaisista rippikouluista, joita eri järjestöt, mm. vl-liikekin järjestää. Lehdessä haastatellaan SRK:n rippikouluvastaavaa Pekka Kainuaa, joka toteaa, että "omilla rippikouluilla on suuri merkitys".

- Vanhemmat ja nuoret toivovat omia rippikouluja. Nuoret tutustuvat niissä toisiin vanhoillislestadiolaisiin. Kodin ja nuoren näkökulmasta opetus on tuttua, samaa kuin kodeissa ja seuroissa on totuttu kuulemaan.

...Vanhoillislestadiolaisuus on tunnettu seurakuntaopistaan: oikein uskovia on vain vanhoillislestadiolaisten joukossa. Kainuan mukaan tätä ei korosteta liikkeen omissa rippikouluissa.

- Ei niissä opeteta, että SRK tai tämäherätysliike olisi hengellinen seurakunta, mutta puhutaan kylä seurakunnasta, uskovaisten joukosta, Jumalan lasten joukosta täällä maan päällä. Tämä ei tarkoita paikallisseurakuntaa, vaan niitä ihmisiä, joilla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.

Hänen mielestään liikkeen opetus mahtuu hyvin luterilaiseen tunnustukseen.

- Rohkaisemme nuoriamme myös osallistumaan luterilaisen seurakunnan toimintaan.

Kerrotaanko nuorille, että luterilaisen kotiseurakunnan ei-lestadiolaiselle papille voi ripittäytyä?

- Jos rippikoululainen minulta näin kysyy, vastaan että sillä, jolla on Pyhä Henki, on valta julistaa synninpäästö.

Loppuartikkelissa Johannes Alaranta ja Topi Linjama antavat asiasta hieman erilaisen kuvan.

Nyt kirjoitan kuulemistani käytänteistä SRK:n rippileirien osalta, sekä omista ja ystävieni/tuttujeni rippikoulukokemuksista.

Ykkösasiaksi nostaisin nyt heti alkuunsa sen, ettei suinkaan kaikkia kirkon vl-pappeja kelpuuteta opettajiksi SRK:n rippileireille. Jos joku haluaa esittää asiasta vastaväitteen, tulkoon sitten faktan kanssa keskustelemaan. Joitakin vl-pappeja pidetään väärähenkisinä tai heidän katsotaan opettavan liian kirkollista opetusta. Näiden pappien kohdalla voi jokainen sitten pienessä mielessään miettiä, että kuinka tällaiset papit sitten voivat laittaa omia lapsiaan SRK:n leireille, jos heitä itseään ei kelpuuteta opettamaa siellä ;)

Vl-seurakuntaopista, jota ihan varmasti leireillä opetetaan. Kainua tuossa haastattelussa ei kiellä sen olemassaoloa, mutta kieltää ripareilla korostettavan asiaa. Niin, se voi olla tottakin. Niin kuin Topi Linjama artikkelissa myöhemmin mainitsee, ei ripareilla tarvitsekaan asiaa korostaa, koska se on siinä vaiheessa jokaisella vl-nuorella selkäytimessä. Eli kun ripareilla puhutaan noista Kainuan mainitsemista "seurakunnasta" ja "uskovaisten joukosta", jokikisellä riparilaisella on tasan tarkkaan selvillä, keitä heillä tarkoitetaan.

Tuossa ripittäytymisasiassa Kainua kiemurtelee. Mun aikaan on aina vl-liikkeessä opetettu, että vain vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty on pätevä julistamaan synninpäästöä. Sitten usein mainitaan perään, että jotkut ovat omineet saman synninpäästön myös itselleen, mutta että se ei ole pätevä, koska heiltä puuttuu Pyhä Henki. Nykyään sitten saattaa välillä kuulla sellaistakin, ettei sen sanamuodon kanssa nyt ole niin tarkkaa, kunhan vain uskovainen sen saarnaa. Ja uskovainen ei voi olla kukaan muu kuin vl-liikkeeseen kuuluva sydämenkristitty (mätiä kalojakin on nääs!;))

Seuraavaksi haluan nostaa sellaisen asian esille, että jos joku nuori haluaakin käydä kirkon/seurakunnan rippikoulun, se aiheuttaa suurta paheksuntaa ja surua vl-ihmisissä. Sen koetaan tarkoittavan sitä, että nuori on joutunut uskostaan epäuskon tilaan.

Jos joku rohkelikko ei-lestadiolainen uskaltautuu SRK:n järjestämälle riparille, hän joutuu melko varmasti jossakin vaiheessa puhutteluun epäuskosta. Tästä mulla on myös ihan omakohtainen kokemus, sillä minä itse olen puhutellut yhtä riparikaveriani hänen "epäuskostaan" ja kehoittanut hirmuisten itkunpyrskähdysten säestyksellä tekemään parannuksen, ennen kuin maailmanloppu koittaa. Siihen aikaan kun vl-saarnoissa peloteltiin niin hirmuisesti maailmanlopulla ja itsestäkin tuntui, että se on kiinni enää korkeintaan muutamista vuosista. Näitä tällaisia ripareilla "epäuskosille" tapahtuneita puhutteluita olen kuullut tapahtuneen paljonkin. Eli en ole ollut ainoa tässä asiassa ;) dramaattisuudessa olen voinut hyvinkin olla :)

Vl-ripareilla nuoret ovat joutuneet ripittäytymään milloin mitäkin asioista. Osa on joutunut tekemään jopa julkirippiä jostakin asiasta, kuten eräs tuttavani, kun hän isosena leirillä ollessaan käytti puuteria ja joku ilmoitti siitä ylemmälle taholle. Samaisella lerillä joku tyttö joutui tekemään julkirippiä liian pitkistä kynsistä.

Eräällä riparilla oli kielletty "Lentävä hollantilainen" -leikki, koska tytöt ja pojat olivat juosseet leikissä käsi kädessä.

Ainakin joillakin leireillä sääntönä oppitunneilla on ollut se, että tytöt ja pojat istuvat eri puolilla salia, käytävä turvallisesti välissä :)

SRK:n ripareilla on kysymyslaatikko, johon voi tipauttaa kysymyslappusia asioista, jotka mietityttävät. Satoa sieltä:

- Saako uskovainen käyttää peitepuikkoa?

- Onko stringit syntiä?

- Onko itsetyydytys syntiä?

- Miksi meikkaaminen, hiusten värjääminen ja korvakorut ovat syntiä?

- Miksi kaikenlainen musiikki ei ole sallittua? (Vastaus: "sellaista peitepuikkoa saa käyttää, joka hoitaa samalla finnejä, mutta sellaista ei, joka ei hoida finnejä.")

Näihin kysymyksiin sitten isäntä ja isoset vastailevat, kuka mitenki, jotkut suoraan ja jotkut ympäripyöreästi liirumlaarumilla. Itsetyydytys julistetaan yleensä suoraan synniksi, mutta esimerkiksi musiikkiasian kanssa saatetaan kiemurrella: "me ollaan näin hyväksi nähty..." tai vastaavaa.

Eräällä riparilla eräs opettaja oli sanonut oppituntinsa alussa, että hänellä on sitten pelkkä tytöille jotain asiaa myöhemmin. Sitten kun se "myöhemmin" koitti, tuo opettaja oli kehoittanut tyttöjä olemaan tulematta oppitunneille liian paljastavissa vaatteissa, koska "se herättää miehissä lihanhimoja". Tuo opettaja oli ollut miesopettaja. En tiedä, miten yleistä tämmöinen opetus on SRK:n ripareilla.

SRK:n ripareilla on myös sellainen käytäntö, että jokainen vuorollaan käy kahdenkeskisen keskustelun leirin isännän kanssa. Asian tarkoitusperää en tarkkaan tiedä, mutta eräs henkilö arveli sen olevan nuorelle mahdollisuuden keskustella asioista. Keskustelussa kuulema kysytään mm.: "oletko uskomassa?".

Eräs tuttavani tuskaili aikoinaan omien rippikoulumuistojen kanssa, kun siellä oli kuulema ollut joka päivän päättyessä "nikkisilta", jossa puhuteltiin tupakoitsijat, ja joilta vaadittiin asiasta ripittäytymistä. Tälle tuttavalleni oli jäänyt koko riparileiristä päällimmäisenä mieleen tämä asia. Joo, vl-nuorten keskuudessa ei ole mitenkään harvinaista tuo tupakanpoltto. Yhteen aikaan vanhemmilta vaadittiin lupalappu nuoren riparitupakointiin ja asia koettiin tosi hankalaksi, koska koko homma on lainvastaista. Tiedä sitten, mikä on nykykäytäntö.

Useilla SRK:n ripareilla on viimeisenä iltana nk. itkuilta. Tarkoittaa sitä, että nuoret itkien ja kaulaillen pyytelevät toisiltaan syntejään anteeksi. Jotkut kokevat asian ihanana, mutta osa tosi ahdistavana. Siinähän joutuu usein ihan oudoiltakin ihmisiltä pyytämään kaulasta pitäen anteeksi, kun eihän niin lyhyessä ajassa ehdi kovin hyvin kaikkiin tutustumaan.

Kaikkia näistä kirjoittamistani asioista ei voi yleistää kaikilla ripareilla tapahtuneiksi tai tapahtuvaksi. Niin meitä, teitä kuin heitäkin on niin moneen junaan ja mikä kelläkin isännällä, papilla ja isosella on se mieliaihe tai jopa oma helmasynti, niin se asia voipi sitten myös opetuksessa korostua. Ja eihän näitä oppitunteja, niin kuin ei missään muuallakaan oppitunteja valvota, ne vaan paljastuvat oppilaiden puheiden kautta.

Suurin osa SRK:n riparin käyneistä on kuitenkin minun kanssani kokenut riparinsa todella ihanaksi ja antoisaksi, sillä siellähän on ollut juuri sitä tuttua opetusta, jota on tottunut aina kuulemaan, eikä siinä mitään outoa. Oudompaa olisi ja perin huolestuttavaa, jos leirit eivät olisi sellaisia kuin ne ovat. Nyt en tosin haluaisi mistään hinnasta laittaa omaa lastani SRK:n rippileirille, kun en enää allekirjoita siellä opetettavaa opetusta. Mutta ripariaikaani allekirjoitin ja tykkäsin todella riparistani, siellä oli paljon myös huumoria mukana :) Itse  taisin olla oman riparini pahistelija, kun puhuttelin sen kaverini niin hyväksi siellä. Voi minua! :(

Tämä mun oma osioni tässä kirjoituksessa ei ole kovin laaja otanta SRK:n riparikokemuksista. Jos olisin malttanut paneutua vähän syvemmin aiheeseen ja haastatella useampia ihmisiä aiheesta, tarinaa olisi riittänyt. Mutta kommentteihinhan voi sitten tehdä lisäyksiä. Ja puuttuuhan tästä kokonas se arvokkain anti, mitä SRK:nkin ripareilla saadaan, mutta lähinnä kerroinkin niistä asioista, mitkä melko varmasti poikkeavat kirkon opetuksesta.

46 kommenttia

  • Timo Aho sanoo:

    “Olen itsekin törmännyt tähän opetukseen useamman kerran. Veikkaisin, että käsitys on melko yleinen liikkeessä. Juuri tämän vuoksi ennen ehtoollista moni vl pyytää synninpäästöä läheisiltä.”

    Tarkennan vielä. Olen kuullut useamman puhujan opettavan tätä. Lisäksi olen kuullut vl:ien perustelevan ripittäytymistä ennen ehtoollista juuri tällä käsityksellä, että ehtoollinen saattaa muuten jopa haitata uskonelämää.

    En ota kantaa siihen, kuinka vl-liikkeen virallisen opin mukainen tämä opetus on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Luther hyväksyy “Kristuksen kirkkolain” puitteissa tapahtuvan ripittäytymisen:

    “Ensiksikin on olemassa rippi, joka perustuu Raamattuun ja on tällainen: jos joku oli julkisesti ihmisten tieten tehnyt syntiä, niin häntä julkisesti syytettiin. Jos hän luopui siitä, niin he rukoilivat Jumalaa hänen puolestaan, mutta jos hän ei tahtonut joukkoa kuulla, niin seurakunta hylkäsi hänet ja erotti hänet niin, ettei kukaan pitänyt yhteyttä hänen kanssaan. Ja tämä rippi on Jumalan käskemä Matt 18:15:”

    Sitten Lutherin mielestä Jumalalta voi pyytää suoraan syntejä anteeksi rukoillessa:

    “Toiseksi on sellainen rippi tarpeen, jolloin menemme johonkin sopukkaan yksin Jumalan eteen ripittäytymään ja tyhjentämään sydämemme kaikista rikoksista. Tämä on myös käsketty. Sen takia sitä koskee Raamatun sana: “Tehkää tuomio ja vanhurskaus”. Tuomion tekeminen on itsemme syyttämistä ja tuomitsemista. Vanhurskauden tekeminen on Jumalan laupeuteen luottamista.”

    Lutherin ajatuksia salaripistä:

    “Kolmanneksi on olemassa tällainen rippi: joku ottaa toisen erilleen kahdenkesken ja sanoo hänelle, mikä häntä vaivaa. Näin hän tekee saadakseen kuulla häneltä lohduttavan sanan, ja tämä on paavin käskemä.”

    “Mutta kenellä on vahva usko että hänen syntinsä ovat hänelle anteeksi annetut, hän antakoon tämän ripin olla ja ripittäytyköön vain Jumalalle.”

    “Mutta kuinka monella on sellainen luja usko. Sen vuoksi en anna ottaa itseltäni tätä salarippiä niin kuin olen jo sanonut, mutta en tahdo kenenkään antaa pakottaa itseäni, vaan tahdon antaa jokaiselle vapauden.”

    “Sen lisäksi meillä on salarippi. Siitä osallistun saadakseni varman anteeksiantamuksen, niin kuin Jumala itse puhuisi. Niin saan varmuuden, että syntini ovat minulle anteeksiannetut. Lopuksi vastaanotan korkea-arvoisen sakramentin. Syön hänen ruumiinsa ja juon hänen verensä merkiksi siitä, että olen vapaa synneistäni ja että Jumala on vapauttanut minut kaikista rikkomuksistani. Tehdäkseen minut varmaksi Hän antaa minulle ruumiinsa syötävksi ja verensä juotavaksi, etten epäilisi, että minulla on armollinen Jumala.”

    Tämän linkin takaa löytyy aiheesta laajemmin:

    http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1198&postdays=0&postorder=asc&highlight=salarippi%E4&start=16

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Lutherin selityksistä saa sellaisen käsityksen, että usko Kristukseen vapauttaa synneistä ja rippi ja ehtoollinen antavat varmuutta uskolle, vahvistavat uskoa.

    Vl-opetuksesta saa sellaisen käsityksen, että pitää uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, eli ripittäytyä/ottaa synninpäästö vastaan, niin sitten pääsee synneistä vapaaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Vuokko Ilola kirjoitti tuosta ripittäytymisestä ennen ehtoollista. Se ei minun tietojeni mukaan ole mikään VL-tapa, vaan vanha kirkollinen tapa joka eräissä herätysliikkeissä on säilynyt – joissakin enemmän, toisissa taas vähemmän selvänä. Ennenhän tultiin sitä varten kirkolle jo lauantaina. Ripittäytyminen oli merkki katumuksesta ja halusta “vaeltaa uskossa ja synnin pois panijana”, joten siitä tuli tärkeä koetin. Laestadiolaisuuden muissa suunnissa tämä ajatus on taantunut samalla kun käsitys ehtoollisesta armoateriana on vahvistunut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Luther minun ymmärtääkseni opettaa, että ehtoollinen on evankeliumin summa, siinä katuva saa synnit anteeksi, jos hän uskoo, mitä ehtoollisessa nauttii ja mitä sanat: sinun puolestasi annettu ja vuodatettu merkitsevät hänelle itselleen. Katuvalle Jeesuksen veri ei vakuuta muuta kuin anteeksiantoa, sillä Biblian mukaan se “puhuu parempia kuin Abelin veri”. Se siis on mitä puhtainta evankeliumia ja kenelle armoa etsivälle tahansa uskottavaksi tarkoitettu. Tämä ei oikeinn natsaa vl-dogmien kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Teuvo Leutonen sanoo:

    Jorma. Oikein totesit. Luther perustaa tuon syntein anteeksisaamisen ehtoollisessa Raamattuun. Jokainen voi sen itse lukea: Mt 26: 26 – 28. Jakeet kuuluvat ensimmäisen ehtoollisen asettamiseen. Siksi se on myös meidän kirkkomme liturgian HPE asetussanoissa.

    Lutherin opetus uskosta ja ehtoolliseta ovat selkeänä Vähän katekismuksen vastauksessa kysymykseen, “miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi vaikuttaa niin suuria asioita”: “Syöminen ja juominen eivät tosin sitä vaikuta, vaan ne sanat, jotka tässä ovat : Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksi antamiseksi. Nämä sanat ovat ruumiillisen syömisen ja juomisen ohella tässä sakramentissa; ja joka uskoo nämä sanat, hän saa, mitä ne lupaavat ja lausuvat, nimittäin syntien anteeksiantamuksen.”

    Kirjassa Kirkon Baabelin vankeudesta v. 1520 Luther vakuuttaa samasta asiasta: …” Sillä koska jumalallisen lupauksen sana tässä sakramentissa tarjoaa syntien anteeksiantamisen, niin sen osallisuuteen käy turvalliseti jokainen, jota synnin kalvava tunto ja sen houkutukset vaivaavat.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit